Häämatka part 5., Miami yms.

jatkuu...

(HUOM! Häämatkakertomus alkaa (yllättäen) Part 1. tekstistä ja kannattaakin siis aloittaa siitä lukemaan. Ainakin tällä hetkellä on vähän teknisiä ongelmia Bloggerin kanssa ja Part 1. & Part 2. löytyvät toistaiseksi ainoastaan oikealla olevan Blogiarkiston (2016 - Maaliskuu) alta klikkaamalla)

Terminaalista ulos päästyämme oli aika etsiä käsiimme autovuokraamo Sixtin shuttlebus ja sieltä se löytyikin. Oltiin siis etukäteen varattu Sixtiltä (satama-alueen Sixt, ei siis sama kuin se mistä bemmi vuokrattiin) vähän parempi auto, kun ajateltiin että ois kiva saada katto auki välillä :) Eli Ford Mustangia lähdettiin hakemaan. Noh, asian kanssa alkoikin tulla ongelmia siinä vaiheessa, kun Sixtin täti pyysi Eetun luottokorttia. Katseli sitä hetken ja totesi, että tämä ei välttämättä käy. Oltiin vaan suu auki ja ihmeteltiin, että miten niin. ”No kun tässä lukee debit/credit, eikä pelkkä credit” sanoi täti. Me sit sanottiin, että kyllä se on ihan oikea luottokortti ja veloittaa nimenomaan luottopuolelta massit lähtökohtaisesti. Täti sanoi, että hänen pitää mennä keskustelemaan managerin kanssa takahuoneeseen. Sieltä saapui hän huonojen uutisten kera ja sanoi, että eipä kuulkaa nyt onnistu. Heidän säännöissä kuulemma sanotaan, että pitää olla ”major credit card” ja kun tossa luki myös ”debit”, niin se ei sitten heille käy, vaikka heidän sisartoimipisteensä 10 km pohjoiseen oli ihan suostuvainen ottamaan tuon samaisen kortin vastaan bemaria vuokratessa. Kuulemma saman firman eri toimistojen välillä käytännöt vaihtelee ja he eivät voi tässä joustaa.

Meitsien mustangi

Eli olkaapa matkailijat sitten tarkkana tällaisen ”riskin” osalta. Jos vaan mahdollista niin hankkikaa matkalle mukaan kortti, missä ei lue sanallakaan mitään debitistä. Ainoana ratkaisuna Sixt tarjosi tähän sellaista vaihtoehtoa, että saataisiin vuokrattua heiltä joku pikku auto tämän jo maksamamme avoauton hinnalla. No ei kiinnostanut. Sitten sanoivat kuitenkin, että voidaanhan me sitten kysellä jos joku muu autonvuokrausfirma suostuisi ottamaan kortin vastaan ja voisivat tämän kerran maksaa rahat meille takaisin ja perua varauksen. Päätettiin lähteä yrittämään tätä vaihtoehtoja ja mä jäin sit matkalaukkujen kanssa Sixtille odottelemaan ja Eetu lähti kävelemään seuraavaksi lähimpänä olevaan autovuokraamoon. Siellä onneksi oli Mustangeja vapaana (ja vielä ihan ok hintaan) ja hyväksyivät myös Eetun kortin, joten vaihdettiin itsemme siis Fox -autovuokraamon asiakkaiksi :) Loppu hyvin, kaikki hyvin siis tässä.

Meillä ei olisi ollutkaan ihan liikaa aikaa arpoa tätä asiaa, sillä meillä oli tiedossa jo klo 14 alkava NBA-peli Miamissa. Tätä ennen tulisi myös ehtiä syömään jotain ja löytää wifi, jotta saataisiin ladattua pelilippumme kännykkään. Ostettiin ne liput sellaista kautta, mistä ne sai ladattua itselleen aikaisintaan 72h ennen peliä. Onneksi sitten saatiin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja jatkettiin meidän mässäilyä Wendy’sin burgeraterioilla (siellä oli siis jotenkuten toimiva wifi) :) Sitten matka jatkui kohti Miamin downtownia ja kaistojen määrä sekä valinnat tuottivat taas vähän harmaita hiuksia. Ei sovi ehkä ihan tottumattomalle autoilijalle tietyt paikat tuolla, kun meidän entisellä taksikuskillakin (Eetulla siis) oli välillä sopivasti miettimistä.

Patsastelua ennen Miami Heatin peliä

Jätettiin auto parkkiin vajaa 2 km päähän hallista, kun luultiin löytäneemme hyväkin diili hintaan 10$ koko pelin ajalta ja vähän pidempäänkin (Miamin keskustassa ei ole kovinkaan halpaa parkkeerata). Mutta siinä kävellessä huomattiin, että ainakin tollein sunnuntaina niitä diilejä ois voinut löytyä myös lähempääkin. Mutta mikäs siinä oli taas vaihteeksi kävellessä :D Peliin ei olisi vissiin saanut viedä kovinkaan isoja laukkuja tai reppuja ja mun keskikokoinen laukku taisi juuri ja juuri läpäistä kokotestin. Tai näin ainakin tulkittiin, kun tyyppi portilla asetti sen sellaiseen laatikkoon hetkeksi ja nyökkäsi, että mahtui just siihen. Pelissä olisi voinut tehdä mieli ostaa juotavaa tai syötävää, mutta ne oli kyllä hinnoiteltu jo niin kalliiksi, että jätettiin väliin. Peli itsessään ei tarjonnut niin huippusuorituksia mitä ehkä odotettiin, mutta pitihän se nyt munkin päästä ainakin kerran elämässäni katsomaan yksi NBA-peli livenä :)

Eetu American Airlines -areenan edustalla

Miami Heatin alkushowt

Pelin jälkeen käveltiin takaisin parkkipaikalle ja suunnattiin kohti hotel Croydonia Mid Beachillä. Croydonin aulassa oli ystävällinen mies (en tiedä olisiko voinut olla peräti hotellin omistaja) kertomassa parkkimahdollisuuksista ja sanoi, että ainakin Str. 41 ja siitä eteenpäin (Str. 42 jne.) löytyisi parkkipaikkoja, joissa saisi parkkeerata klo 20 jälkeen illalla ilmaiseksi. Hotellilla olisi ollut myös oma ”valet parking”, mutta se olisi sitten maksanut kohtuulliset 36$ yöltä :S Eli ei ollut vaikeaa valita, että otetaanko mieluummin pieni kävely edestakaisin sieltä Str. 41 vai maksetaanko parkista noin paljon…

Croydonin kattoterassilta napattu kuva

Hotelli vaikutti kivalta, vaikka olikin tosi kallis (niin kuin kyllä tuohon aikaan olivat muutkin samantasoiset hotellit Miamin ranta-alueella). Pienenä extrana hintaan kuului joka ilta ilmainen drinksutunti klo 19-20 hotellin baarissa :D Sieltä sai siis ilmaiseksi tilata muutamista eri drinkkivaihtoehdoista sen verran mitä ehti tunnissa juomaan. Ei nyt lähdetty kisailemaan tässä kelloa vastaan, mutta kyllähän sitä nyt pitää tällaiseen tarttua, kun kerran ilmaiseksi saa. Tilattiin samalla myös hotellin alakerran ravintolasta ruoat ja ihmeteltiin siinä muiden kanssa ravintolan televisioista Super Bowlia, joka on siis ihan jättimäinen urheilujuttu/tapahtuma/ilmiö Jenkeissä ja jopa muuallakin maailmassa.    

Seuraavana päivänä sää ei juurikaan vaikuttanut lämpimämmältä, joten ajateltiin lähteä sitten ajelemaan vielä vähän etelämmäksi, kohti Florida Keys saariryhmittymää, vai millähän sanalla sitä nyt pitäisikään kuvailla. Ihan ryhmittymän viimeisenä/päässä on Key West niminen paikka, mutta ei otettu sitä tällä kerralla tavoitteeksi, kun aikaa oli vain rajallisesti. Tuona päivänä mä pääsin Mustangin rattiin ja olihan sitä vähän erilaista ajaa kuin Opel Astraa :D

Siinä chillisti vaan ajellaan

Itse paholainen

Päätettiin jo menomatkalla käydä tarkistamassa Florida Keys Outlet Center ja en tiedä oliko se virhe vai onni sitten loppupeleissä. Ajateltiin ihan ”nopeasti vilkaista” parin kaupan tarjonta ennen kuin jatketaan matkaa, mutta näissä kahdessa kaupassakin saatiin kulutettua aikaa vaikka kuinka. Merkkivaatteita oli niin hyvissä alennuksissa, ettei oikein tiennyt mitä olisi ostanut. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa (kun sää oli aurinkoinen, vaikkakaan ei liian lämmin) ja palata illemmalla takaisin shoppailun pariin. Oltiin siis jo ennen reissua vähän pantattu vaatteiden ostamista Suomesta, kun tiedettiin mikä ostostaivas meitä matkalla tulee odottamaan. Mutta silti. Tuntui, että lähti ehkä sellainen sopiva kyseenalaistaminenkin ostoksia tehdessä ja alennusprosentit sokaisivat. Onneksi meidän matkalaukuissa tila oli rajallinen ja sen vuoksi oli jo pakko rajoittaa ostamista. Ja ihan kyllä rahankäytön vuoksikin :D

Tämä on minun. Ai ei vai?

Autoilu Keyseille oli aluksi ihan hauskaa, mutta jonkun ajan kuluttua alkoikin sitten ruuhkaa pukkaamaan ihan huolella ja eteneminen meni ihan matoiluksi. Ajalteltiin hetki vielä yrittää ja toivoa ruuhkan purkautumista, mutta kun sitä ei tapahtunut, niin kännyttiin sitten ympäri. Ei ole kuitenkaan ideana päästä lomilla istumaan ruuhkiin :D Vaikka saisikin ajaa katto auki Floridan auringon alla. Paluumatkalla käytiin siis vielä isomman ajan kanssa Florida Keys Outlet Centerissä ja yllättäen löydettiin lisää ostettavaa.

Selfiekeppi pääsi vielä kerran tositoimiin

Kohtalaisen leveä Miami Beach

Seuraavana päivänä ajateltiin lähteä tepastelemaan itselleen Miami Beachille. Käveltiin siitä Mid Beachiltä rantaa pitkin South Beachille asti ja sen jälkeen mentiin tutkailemaan Lincoln Road Mall –kauppakeskittymää. Tämä viimeksi mainittu on siis katu, jonka molemmin puolin on kauppoja, mutta ovat vain nimenneet alueen ”ostoskeskukseksi”. Meillä alkoi kuitenkin vihdoin shoppailukrapula vähän iskeä ja päätettiin tietoisesti jättää ostokset siltä kadulta tekemättä. Käveltiin siis vain edes takaisin ja käytiin mm. karkkikaupassa toteamassa, että Suomesta saa namia paljon halvemmalla :D Niin ja muutenkin piti sanoa, että kaikki ruokakaupat/marketit missä käytiin, oli keskimäärin paljon kalliimpia kuin Suomessa! Mitenköhän ihmisillä riittää tuolla päin rahaa kaikkeen…

Pyörittiin vielä hetki South Beachin ympäristössä ja koska meitä ei enää kerran shoppailu ”kiinnostanut”, niin päätettiin silti kävellä biitsiltä takaisin autollemme ja lähteä ajamaan Dolphin Mall –ostoskeskukseen… :D Tämä on siis Miamissa sijaitseva ostoskeskus, mutta silti sinne oli noin 30 km ajomatka. No, olihan sekin sitten taas kiitettävän kokoinen. MUTTA, me ei tosiaan ostettu sieltäkään muuta kuin syötävää! Eli oltiin päästy shoppailumaniasta lähes kuiville :)  

Miamin katukuvaa

Tämän jälkeen oli tarkoituksena palauttaa auto takaisin Foxille. Niin, se unohtuikin tuossa aiemmin kertoa, että sellainen pikku huono puoli tässä meidän Sixt --> Fox siirtymisessä oli, että Sixtin yksi palautuspiste olisi ollut ihan meidän Miamin hotellin lähellä, mutta Foxin tapauksessa meidän tulisi viedä auto sinne hemmetin Fort Lauderdalen satama-alueelle takaisin :D Ajatus tuskastutti huomattavasti, kun oli vähän muistissa meidän vuokra-auton palautus Losin reissulla ja se, kuinka kauan kesti ja kuinka vaikeaa oli taistella julkisilla kulkupeleillä takaisin hotellille J Halukkaat löytävät tämän vuodatuksen meidän edellisen USAn reissun tarinoista. Mutta nyt ei auttanut itku markkinoilla, kun ei kiinnostanut vieläkään maksaa sitä 100$ taksimatkaa Fort Lauderdalesta Miamiin :D

Monikaistaiset motarit. Toki tää nyt ei ollut se lähellekään levein kohta

Lähdettiin ajelemaan Dolphinista Fort Lauderdaleen noin klo 17 ja jouduttiinkin varsinaiseen ruuhkasumaan. Lähempänä Fort Lauderdalen satama-aluetta alettiin olla liian eri kartoilla Katin (puhutaan siis navigaattorista taas) kanssa ja mentiin eri motareiden ramppeja vähän sinne sun tänne ja alkoi jo epäilyttämään, että niinköhän me vielä päästään näiltä motareilta joskus pois ja vielä oikeaan paikkaan. Lopulta sitten päädyttiin kiertämään koko Fort Lauderdalen lentokenttä, jotta onnistuttiin pääsemään kohteeseen. Joo, toi kuulostaa ehkä säälittävältä, mutta tässä vaiheessa Katin ei-päivitetty kartasto ei ollut kovinkaan hyvä apuri, päinvastoin :D Tähän ajomatkaan kului aikaa kaikkinensa 2 tuntia! Katin arvio ajoajasta oli Dolphinista lähdettäessä noin 35 min. Toki se ei tiennyt pahoista ruuhkistakaan mitään.  

Itse auton palautus sen sijaan onnistui ihan liukuhihnameiningillä ja yllättävän vähän tsekkasivat auton kuntoa. Ei sillä, että siihen olisi aihetta ollutkaan :D Sitten alkoikin meidän julkisilla matkailu takaisin Miamin hotellille.

Tässä stepit:
1. Foxin oma free shuttlebus Fort Lauderdalen kentän autonvuokrauspisteeseen (sen pidemmälle ei sillä päässyt)
2. Kentän omalla sisäisellä free shuttlebussilla siirtyminen hieman eteenpäin (jäätiin pois terminaali nro 2:ssa, jonka alakerran kautta pääsi ulos odottelemaan seuraavaa bussia. Shuttlen kuljettaja kertoi tämän kysyttäessä, ei tosiaan tiedetty etukäteen miten löytää seuraava bussipysäkki)
3. Free shuttle kentältä Tri-Railin ”Fort Lauderdale Airport” –juna-asemalle.
4. Juna Fort Lauderdale Airportista Miami Airporttiin. Junat kulkivat klo 20 asti puolen tunnin välein ja sen jälkeen vain tunnin välein. Eli meidän saapuminen juna-asemalle noin klo 19:40 oli kultaakin kalliimpi ajoitus :D Seuraavan junan piti aikataulun mukaan lähteä klo 19:58 (sitä seuraava tosiaan 20:58), mutta juna saapui asemalle noin klo 19:48 ja lähtikin saman tien… o_O Eli joko edellinen juna oli toosi paljon myöhässä tai sitten tuolla päin ei ole niin väliä, vaikka juna lähtisikin etuajassa. Tällainen mahdollisuus kannattaa ehkä kuitenkin ottaa huomioon, jos suunnittelee näillä junilla matkustamista. Nämä junaliput kustansivat vain alle 4$/hlö, eli ei paha.
5. Sitten Miamin Airport asemalle saavuttaessa oli vielä yksi etappi jäljellä, eli sieltä bussilla Miami Beachille. Onneksi bussiterminaali oli juna-aseman vieressä, eli siellä ei tarvinnut enää tehdä mitään siirtymisiä :) Busseja nro 150 lähtee Miami Beachille 20 min välein, eli siinä ei tullut paljoakaan odotusaikaa.  Maksettiin kuljettajalle tasarahalla 2,65$/hlö (ehkä olisi pystynyt ostamaan jostain automaatistakin?) ja pidettiin sitä erittäin kohtuullisena hintana supernopeasta kyydistä ihan meidän hotellin lähettyville.

Ja niin, siellä bussissa (ainakin tässä yksilössä) on vain yksi sellainen valkoinen nappula keskellä bussia, mitä pitää painaa, jos haluaa jäädä pois jollakin pysäkillä :D Pitkään mietittiin bussissa, että mitenköhän bussi ”toimii”, eli pysähtyykö joka tapauksessa ennakkoon ilmoitetuilla pysäkeillä, pitääkö kuljettajalle huutaa jotain (mielellään jotain ystävällismielistä pysähtymiseen viittaavaa) vai pitääkö jotain nappulaa painaa. Ei tosiaan vain nähty mitään normaaleja punaisia Stop-nappuloita, niin sen vuoksi pientä epävarmuutta pukkasi. Eetu ajatteli ensin lähellä meidän pysäkkiä mennä ”vihjailemaan” meidän pysähtymishaluista ja meni seisomaan siihen keskivälikköön mistä ovet aukeaa. Sitten alkoi epäilyttämään, että niinköhän tämä hiljainen ilmoitus toimiikaan ja Eetu päätti rohkeasti painaa valkoista nappulaa, missä ei ollut mitään tekstiä. No tämä kannatti ja kuljettajan yläpuolelle ilmestyikin punainen Stop-valo ja bussi ehti vielä pysähtyäkin meidän pysäkille. Mutta tiedoksi siis muillekin. Tämän yksinäisen valkoisen nappulan painaminen ei aiheuta mitään kamalaa, vaan saa bussin (todennäköisesti) pysähtymään seuraavalla pysäkillä. Oltiin kyllä taas vähän liian suomalaisia tossa tilanteessa :D Hotellilla oltiin takaisin vähän yli klo 21, eli melkein ihmisten aikoihin päästiin vielä "kotiin" tältä autonpalautusreissulta ja julkisilla seikkailu vei tällä kerralla vain noin kaksi tuntia.

Sävy sävyyn + oikeaoppinen aamupala taas vaihteeksi

Biitsillä viimeisenä kokonaisena päivänä

Seuraavana, eli viimeisenä kokonaisena, päivänä päätettiin mennä rannalle oleilemaan, kun kerran Miami Beachin kupeesta oli hotelli varattu. Lämpötila ei ollut mikään super lämmin, mutta paras kuitenkin siihen astisista ei-risteilyn osalta. Rannalla meille yritettiin tulla myymään ”VIP-pakettia” LIV-yökerhoon sille illalle. Olisi tarkoittanut käytännössä limusiinikyytiä hotellilta johonkin aloittelubaariin, jossa olisi ollut 2 tunnin ajan ilmaiset juomat, minkä jälkeen limusiinilla LIVin eteen ja VIP-jonosta sisään. Hintaa tälle olisi tullut 65$/hlö naisilta ja 85$/hlö miehiltä. En tiedä miksi miehet saavat pulittaa enemmän. Ei nyt päätetty tähän tarttua, kun seuraavana aamupäivänä oli tiedossa hotellin luovutus ja lentokentälle siirtyminen. Normaalisti pelkästään tonne LIViin maksaa sisäänpääsy 30$/hlö ja juomat on ihan ryöstöhinnoissa. Eli siihen nähden toi diili ei olisi IHAN niin kalliilta kuulostanut, jos sen olisi ottanut sellaisena ”once in a lifetime” –kokemuksena. Toi kyseinen yökerho on siis varsinainen pintaliitelijöiden paikka ja siellä käy monet tunnetut julkkiksetkin bilettämässä. Mutta olihan toi kallis silti, joten onneksi meillä oli hyvä syy olla miettimättä siihen tarjoukseen tarttumista sen enempää. 

Syömässä ajateltiin viimeisen päivän kunniaksi käydä jossain halvassa paikassa (kun rahaa oli onnistuttu kuluttamaan kiitettävästi jo siihen mennessä) ja Eetu googletti yhden potentiaalisen paikan Lincoln Road Mallin lähellä. Lähettiin sitten taas kävelemään ja ihan loppumetreillä valittiin kävelyreitiksi ”Espanola way”. Se olikin joku italialais-/espanjalaistyyppinen katu täynnä katuravintoloita. Siinä hyvä myyntiveikkonen italialaisaksentilla sai värvättyä meidät viime töikseen ravintolaansa, kun lupaili niin hyviä alennuksia. Eli jäi halvempi paikka välistä. Oli kyllä silti kannattavaa käyttää muutama dollari enemmän, sillä oli tosi hyvät ruoat ja jälkiruokakin (piti jatkaa vielä viimeisenäkin päivänä hyväksi havaittua mässäilyä).

Mentiin sinä iltana vielä hotellin alabaariin nauttimaan ilmaiset drinkit ja palattiin sinne vielä uudemman kerran vähän myöhemmin samana iltana. 

Tällainen jälkiruoka piti vielä tilata siellä italialaisravintolassa

Seuraavana päivänä check out klo 11 mennessä ja hotellin hintaan kuuluva ilmainen shuttlebus Miamin lentokentälle ja ei kun lentokoneen nokka kohti HELliä.

Siinäpä se meiän häämatka sitten olikin ei-pähkinänkuoressa kerrottuna :) Kaikkinensa onnistunut kokonaisuus, säihin kun nyt ei voi itse vaikuttaa. Toki, jos oltaisiin se Aasian suunta valittu, niin siellä nyt olisi ollut aika takuuvarmat lämmöt koko reissun ajan. Nyt saatiin nauttia lämmöstä lähinnä risteilyn ajan. Mutta risteily itsessään oli yllättävänkin positiivinen kokemus (kunhan ei mm. mene sinne valmiiksi suupielet alaspäin ja loukkaannu joka ikisestä laivan viihdyttäjien heittämästä sarkastisesta vitsistä) ja suositellaan ehdottomasti testaamaan sellaista, jos vain mahdollisuus tulee.

Matkan ainoa miinus oli kauhea morkkis kaikista niistä kauhealla hädällä hotkituista ilmaisruuista :D Niin ja ehkä se aikaero tänne Suomeen päin tultaessa voitaneen myös laskea miinukseksi. Oli taas jotenkin tuskaisaa saada rytmi käännettyä oikeaan aikaan ja etenkin Eetu heräili monena yönä noin klo 2-3 aikoihin ihan virkeänä, eikä meinannut enää saada unta. Tämä sitten tietenkin kostautui myöhemmin päivällä armottomana väsymyksenä. Tästä syystä tultiinkin Suomeen jo pari päivää ennen töiden alkamista, ettei tarvinnut mennä ihan silmät ristissä heti ihmettelemään, että mitäs loman aikana on töissä tapahtunutkaan... :) 

Häämatka part 4., Allure of the Seas - päivät 5, 6 & 7

jatkuu...

Pikku-Allure St. Martinin satamassa

Päivänä nro. 5 oli vuorossa laivan viimeinen pysähdys ennen paluumatkaa. Pysähdyksen kohteena oli St. Martin/St. Maarten, joka on Hollannin ja Ranskan puoliksi jakama pikku saari. Sekin näytti tosi kivalta heti ja toi nimenomaan sen Karibian mieleen. Käveltiin (no totta kai) ensin satamasta Martinin päärantakadulle, jonne ei ollut kuin vajaan 2 km kävelymatka ja ihan oli kävelytiekin tehty sitä varten. Meillä oli vaikka mitä suunnitelmia Martininkin osalle, mutta sitten kun istahdettiin alkuun rantakuppilaan, niin huomattiin, että ehkä eilinen painoi vähän jaloissa, eikä tänään ehkä tarvitsisi harrastaa Thomasilla tehtyä suorittavaa lähestymistapaa. Eli päädyttiin ottamaan Martinin päivä ihan rennosti ja ottamatta paineita siitä, että ”tuollakin pitäisi käydä”. Ei varmaan sitten yli kilometrin päähän rannasta käveltykään, koska jo sekin ranta (Great Bay nimeltään) oli hieno ja miellyttävän oloinen (= ei tullut tarvetta lähteä etsimään/tutkimaan muita) ja rantakadun ravintolat/kuppilat olivat täynnä erittäin hyviä tarjouksia.

Great Bay (kuva ei tee ehkä täyttä oikeutta)

Innokas turisti Great Bayllä

Tämä paikka oli tehty selvästi näistä kolmesta (Nassau, St. Thomas & St. Martin) helpoimmaksi turistille ja vaikutti myös halvimmalta. Etenkin olut- tai drinksutarjouksia mainostettiin lähes jokaisessa paikassa. Siellä oli esim. 5 olutta/12$ jne. diilejä tarjolla, kun Nassaussa 1 olut olisi maksanut ilman alennuskuponkia 6$ ja Thomaksella maksoi jotain 4$. Toki voi olla, ettei valittu halvinta istuskelupaikkaa näissä kahdessa viimeksi mainitussa :) Täältä tuli shopattua myös muutamat hienot bikinit matkaan. Niiden sovittaminen oli toisaalta vähän hämmentävää, koska ainakaan kyseisessä kaupassa ei ollut tapana näemmä laittaa peilejä ollenkaan sovituskoppeihin ja piti sitten tulla sinne sovituskopin ulkopuolella olevan peilin eteen pällistelemään ja pyllistelemään niissä bikineissä kaikkien nähtäville. Se oli vähän häiritsevää :D Jotenkin tästä paikasta jäi (ehkä siksi, kun ei tosiaan lähdetty tekemään tutkimusmatkailua) ehkä eniten sellainen ”tänne pitäisi palata vielä uudestaan” –fiilis.

Tällainen otus päätyi kuvattavaksi

Seuraavat kaksi päivää olikin sitten vuorossa meripäiviä, eli ei ollut mitään pysähdyksiä minnekään ja oli aikaa tutustua laivaan vielä paremmin. Otettiin toinen päivistä oikein liikunnan & aktiviteettien kannalta (siihen meiän liikunnat sitten häämatkalla aikalailla jäikin). Käytiin FlowRider-surffisimulaattorissa (mä kävin myös sellaisessa makuuversiossa, jonka toimintaa en ihan tajunnut :D), minigolfissa, pingiksessä, juoksuradalla (laivan 5. kerroksen ympäri kiertää juoksurata, 2 kierrosta taisi olla 1,5 km) ja kuntosalilla (oli kyllä tilava ja hyvin varusteltu, harmi vaan että ei riittänyt motivaatio useampaan vierailuun). Eetu kävi myös lisäksi pelaamassa jo toisen 3 vs. 3 koristurnauksensa, jossa mitali kirkastui pronssisesta hopeiseksi. Eetu myös kokeili huimaa Ziplineä, jossa siis sai vaijerin varassa ”liukua” muutaman kymmenen metrin matkan. Mä en jaksanut jonottaa ja otin sitten vain kuvia tästä Eetun urotyöstä.

Meikä FlowRiderissa

Eetu minigolfaamassa

Tällainen juoksurata sieltä löytyi, toista kaistaa sai kävellä

Käytiin lisäksi luistelemassa… Kyllä, siellä laivalla oli tosiaan myös luistinrata. Sinne ei saanut kuitenkaan mennä ihan milloin vaan holtittomasti luistelemaan, vaan siinä hyttiin tulevassa ohjelmalehtisessä oli kerrottu aina milloin se olisi auki tällaiselle yleiselle luistelulle. Siellähän myös siis pidettiin mm. jotain jääshowta, jotka jäi meiltä näkemättä. Me sitten marssittiin sinne silloin kun sen ilmoitettiin olevan auki ja saatiin ”paikat” klo 18 alkavaan luisteluun. Sinne otettiin kerralla aina noin 50 tyyppiä, joilla oli varusteiden vaihtoineen vajaat 30 min aikaa jäällä. Siellä piti olla pitkät housut, joten sellaiset käytiin vaihtamassa päällemme. Sanoin haluavani 39 koon luistimet (olivat kirjoittaneet luistimiin tussilla nämäkin kokoasteikot tuumien lisäksi), mutta jostain syystä sain jotkut ihan miniluistimet :D Ajattelin kuitenkin selvitä niillä tämän noin 20 min., eikä ainakaan ollut pelkoa, että luistimet olisivat jääneet liian löysälle.

Edellinen ryhmä jäällä

Jonkin aikaa siinä pyörittiin ympyrää jäällä, kunnes molemmilla alkoi tulla luistelutarpeet täyteen ja ajateltiin ottaa enää yksi kierros. Se olikin sitten vähän turha kierros, jos lasketaan menetettyjen farkkujen määrässä, mutta erittäin antoisa, jos lasketaan mun röhönaurujen muodossa. Eli kaikillahan oli luistimina sellaiset naisten luistimien ja hokkareiden välimuodot, joissa oli kuitenkin se naisten luistimille tyypillinen sahalaita kärjessä. Eetu ei ollut ihan niin kotonaan tän sahalaidan kanssa ja niinpä töksäytti toisen luistimen sahalaidan vähän turhan voimakkaasti jäähän, jolloin toinen jalka jatkoi vielä liukuaan kunnes housuista kuului ”räts” ja Eetu kaatui. Se ei olisi ehkä ollut muuten niin hauskaa, mutta Eetun farkkujen toinen lahje repesi ihan täysin aina vetskarista melkein nilkkaan asti. En oo ikinä nähnyt housujen repeävän noin pahasti, joten oli vaikea pidätellä nauruaan edes aluksi. Eetu yritti sinnitellä kierroksen takakulmasta takaisin ”vaihtoaitioon”, mutta onnistui vielä tälläkin matkalla kaatumaan kerran, kun uudelleen modatut farkut vähän vaikeuttivat luistelua. Vaihtoaitioon päästyään Eetu istui penkille jalat harvinaisen tiiviisti yhdessä, jotta tämä farkkujen repeäminen ei tulisi ihan joka tyypille selväksi. Tässä vaiheessa ei paljon tarvinnut neuvotella, että lähdenkö mä hakemaan hytistä uusia housuja Eetulle vai käveleekö Eetun toinen reisi paljaana koko laivan läpi, juuri kun oli vielä risteilyn toinen formal night alkamassa.

Tässä vähän viitekuvaa sattumuksesta

Meidän the Luistelija

Tästäkin tragediasta selvittiin, vaikka se naurattaa mua edelleen ja sen vuoksi piti uhrata juuri matkan alussa ostetut Guessin hienot farkut. Todettiin kyllä myöhemmin, että onneksi oli ne farkut jalassa, muuten Eetu olisi omien sanojensa mukaan tehnyt varmasti ”hyvin väkivaltaisen spagaatin” sinne jäälle. Siinä olisi voinut joku luisteluvalvoja tulla torumaan, että ”hei, ei täällä saa tehdä temppuja!”. Siellä luistelemassa ei ollut siis mitenkään harvinaista, että ihmiset kaatuilivat siellä sun täällä, kun siellä oli varmasti monia jotka eivät olleet juurikaan/ikinä ennen luistelleet. Mutta näitä farkkujen repeämisiä en muilla nähnyt…

Solariumissa (ulkoilmabaari)

American Icon -ravintolassa laivalla

Laivalla oli siis kauheasti kaikkea ohjelmaa koko ajan tarjolla, jos halusi sellaiseen ottaa osaa. Paljon oli ihan risteilyn hintaan kuuluvaa ohjelmaa ja sitten oli myös jotain maksullisia (maksujen suuruudesta ei tietoa, kun ei ollut tarvetta sellaisiin osallistua). Osaan ohjelmista piti mielellään ilmoittautua etukäteen (esim. Stand up oli melko pienissä tiloissa ja hyvin suosittu, joten ei mahtunut välttämättä mukaan paikan päällä jonottamalla.) Myös lapsille oli ihan hirveästi tekemistä ja ihmeteltävää, eli ei varmasti pääse lapset pitkästymään tolla risteilyllä! *Vinkvink* vaan jos joku lapsiperhe tällaista risteilyä miettii. Sitä itsekin alkoi ajattelemaan, että kuinkahan pahasti sitä olisi seonnut (sillein hyvällä tavalla), jos olisi lapsena päässyt tuollaiseen paikkaan :D

Tässäkin menossa taas joku show

Yleisesti jos puhuisi tässä laivan ruokatarjonnasta ja etenkin Windjammerin buffeteista, niin… no sitä on vaikea edes kuvailla miten laaja valikoima siellä on kaikkea mahdollista tarjolla. Monina päivinä oli ihan sellainen oma hienosti aseteltu juustohyllystö, mistä löytyi vaikka mitä juustopaloja napsittavaksi. Lisäksi aina (aamupalan, lounaan tai illallisen) yhteydessä oli oma jälkiruokapöytä. Se oli paha se. Noin niin kun henkisen taiston kannalta :D Siellä oli siis useampia eri kakkuja aina valittavana (montaa eri juustokakkuakin usein) ja hyytelöitä yms. Alkuun sitä jaksoi vastustaa, mutta sitten luovutin ja ajattelin, että kerrankos täällä nyt ilmaisten herkkupöytien ääressä ollaan. Ja siis näiden lisäksi oli aina useaa eri ruokalajia tarjolla monista eri keittiöistä (amerikkalaista, intialaista jne). Jokaisella kerralla tuolla tuli syötyä enemmän kuin olisi pitänyt. Ei vaan malttanut pitää annoksia pieninä ja yksinkertaisina. :P Tai olla ottamatta joka kerta jälkiruokaa. Niin ja sitten laivalla oli tietty vielä hodaripaikka, Cafe Promenade (sai sämpylöitä ja leivonnaisia), Park Cafe ja kahvila, jossa oli aamuisin donitseja tarjolla…

American Icon ravintolan Á la carte -annos

Jonkun päivän lounas Windjammerissa... :D

Meidän hyttivalinta osui ihan hyvin kohdilleen (hytin sai siis itse valita silloin risteilyä ostaessaan sillä hetkellä vapaina olevista ja mietittiin sen valintaa tarkkaan) ja hyttinumero 9704:ää voi suositella :D Sen verran yritettiin ainakin valita (mitkä osuikin nappiin), että meidän hytissä olisi sänky balconyn edessä, eikä sohva. Ja ettei hytti olisi tarvittaessa isommaksi modattavaa hyttityppiä (tarkoittaisi ilmeisesti sitä, että kahden hytin välinen väliseinä olisi normaalia materiaalia ohuempaa ja äänet kuuluisivat helpommin hytistä toiseen). En enää muista tarkkaan, mutta muistaakseni tämän hytin ”jaollisuus” ainakin näkyi siinä hyttikartassa melko selkeästi. Lisäksi katsottiin, ettei hytti olisi heti hissikäytävien kohdalla ja/tai yökerhojen välittömässä läheisyydessä, eikä myöskään ihan alimmassa tai ylimmässä kerroksessa (ettei olisi joka paikkaan pitkä matka), eli oli näitä kriteereitä muutamia :D Meidän hytti oli siellä päässä missä oli ruokailupaikat, eli niihin oli kohtuullisen lyhyt matka. Ainoa kunnon liikunta mitä laivalla säännöllisesti harrastettiin oli portaiden kävely, koska käytettiin hissiä risteilyn aikana ihan vaan pari kertaa yhteensä. Meidän hytti oli siis kerroksessa 9. ja mm. Á la carte ravintola oli 3. kerroksessa ja Windjammer oli 16. kerroksessa, joten onneksi mässäilyn lisäksi tuli aina pakosti vähän kulutettua kaloreita syömään mennessään/ sieltä tullessaan. Uima-altaat, koriskentät jne. oli kerroksessa 15., eli sinne tuli myös tosi usein käveltyä. Meidän askelmittarit kertoivatkin, että myös pelkkinä laivapäivinä tuli käveltyä aina vähintään 8 km pelkästään laivan sisällä siis… Kertoo ehkä laivan koostakin jotain :D

Aurinko laskemassa

Hytin vaatekaappi

Huono kuva hytin vessasta

Laivasta ja risteilystä olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta tässä nyt oli vähän tiivistettynä meidän kuulumisia sieltä. Jos jollain on jotain tarkentavia kysymyksiä esittää mistään risteilyyn liittyvästä, niin se on ihan sallittua :)

Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin tämäkin risteily. Viimeisenä iltana piti jo klo 23 mennessä jättää matkalaukut tunnistelappuineen (piti ilmoittaa moneltako haluaa aamulla lähteä ja sen mukaan sai tietyn numeroisen läpyskän kiinnitettäväksi) hytin oven ulkopuolelle, jotta niitä ei tarvitse itse roudata laivasta ulos. Käytiin aamulla poikkeuksellisesti syömässä Park Cafessa, kun oltiin saatu niin pahat morkkikset meidän Windjammerin aamupalabuffeteista :D Ja tuntui, että oli pakko taas ryhdistäytyä edes vähän syömisten kanssa.

Royal Promenade

Boardwalk

Me valittiin poistumisajaksi klo 8.30-9.00 aikahaarukka ja pystyttiin aamulla seurata televisiostamme missä vaiheessa saataisiin lupa siirtyä laivasta pois. Kontrolloivat tätä ihan jo sen vuoksi, ettei kaikki 5000 matkustajaa lähde säntäilemään laivasta samaan aikaan pois. Jo nyt säänneltynä tämä koko poistumisprosessi kesti noin tunnin. Laivasta pois päästyämme meidän piti etsiä oma matkalaukkumme terminaalista ja sen jälkeen vielä jonottaa passintarkastukseen/ maahantulotarkastukseen. Mantereen säät kääntyivät taas meitä vastaan, sillä noin 100 km ennen satamaa myöhään illalla oli vielä yli 20 astetta lämmintä, mutta aamulla meidän herätessä Fort Lauderdalen satamasta oli VAIN 12 astetta lämmintä! Hui.

Häämatka part 3., Allure of the Seas - päivät 3 & 4

jatkuu...

Vähän näkymää hytistä

Kolmantena päivänä olikin sitten aika tutkiskella rauhassa laivaa ja ottaa ehkä hetki aurinkoakin, kun ei tarvinnut (se vasta olisikin ollut kauheaa ;D) lähteä tutustumaan mihinkään Karibian kohteeseen sinä päivänä. Herättiin tosiaan melko myöhään ja käytiin hämmästelemässä Windjammerin aamupalabuffettia (se on ihan käsittämätön!) vähän turhankin tiiviisti, mistä johtuen oikeastaan kaikki fiksut aurinkotuolit oli jo ehditty varata. Eetu otti sitten reippaana poikana osaa 3 vs. 3 koristurnaukseen ja hienosti sieltä tuli pronssinen mitali (oikeasti sai sellaisen) kotiintuomisena. Turnaus vaan kesti ikuisuuden, kun joku keksi että siinä pelattaisiin aina ihan liian moneen (en muista paljon se oli) pisteeseen asti.

Tällaisia jaettiin hytteihin aina edellisenä iltana

Tais tulla kori

Tämän jälkeen käytiin täyttämässä itseämme taas eri ilmaisravintolassa/buffetissa nimeltään Wipeout Cafe. Siellä sai sitten koota itselleen esim. hampurilaisen tai caesar-salaatin. Molemmat meistä päätyi ottamaan kummatkin noista vaihtoehdoista. Tässä vaiheessa on jo varmaan selvää, että risteily ei ehkä ole miellyttävin paikka esim. dieettaajille :D Oltiin sitten hetki ei-altaan reunalla olevissa enemmän istumaversioisissa aurinkotuoleissa. Jossain välissä Eetu kävi katsomassa allastuolien varaustilannetta uudelleen ja sitten sieltä jo löytyi meillekin oma paikka. Joka tapauksessa siis kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mikäli haluaa itselleen aurinkotuolin altaan lähettyviltä.

Central Park 

Central Park vieläkin

Ja vielä kerran, Central Park

Käytiin alkuillasta katsomassa yhtä laivan monista gameshowsta (tarkoittaa siis sellaista showta, johon yleisökin pääsee/joutuu osallistumaan) nimeltään ”So you know it dance it” ja olipa taas viihdyttävää katseltavaa. Ei oltais pärjätty siinäkään (niin kun ei karaokessakaan) :D Onneksi etenkin jenkeillä on toi esiintyminen enemmän verissä, eikä aiheuta mitään paniikkikohtauksia. Sitten vuorossa oli jo etukäteen varaamamme Stand up -show. Show kesti vajaan tunnin ja sisälsi ihan toimivaa läppää. Ehkä kaikki nyt tajuaa jo tässä vaiheessa muutenkin, mutta laivalla siis kaikki asiat tapahtuu/hoidetaan englanniksi. Eli ainakin pienoinen englanninkielen ymmärrys kannattaa olla risteilylle lähdettäessä, niin ei mene hyvät vitsit ja tapahtumat täysin ohitse :)

Ihmisiä jorailemassa tanssiskabassa

Jatkettiin aktiivisuutta menemällä hetkeksi kuuntelemaan karaokea ennen myöhäisillan ”Love and Marriage” –showta. Tähän showhun saatiin yleisön joukosta haalittua kolme naimisissa olevaa pariskuntaa, joista yhdet olivat olleet naimisissa 2 päivää, toiset 20 vuotta ja kolmannet 59 (!) vuotta. Näiltä juontaja sitten tenttasi toisen puoliskon tuntemista (naiset ensi näyttämön takana kuulokkeet päässä ja miehet vastasivat kysymyksiin, jonka jälkeen naiset tulivat kertomaan vastaukset ja sama vielä toisin päin) ja tästä saatiin kyllä monia hyviä nauruja aikaiseksi. Näihin ei tosiaan kannata itse osallistua ellei omaa todella hyvää englanninkielen taitoa :D Voisi olla vähän tuskallista yrittää kuvailla englanniksi puolison epämiellyttäviä piirteitä tuhannen hengen yleisön edessä, jos ei vaan saisi mitään oikeita sanoja kuollakseensakaan mieleensä.

Lähestytään St. Thomasia

Neljäntenä päivänä oli vuorossa pysähdys St. Thomasin saarelle. Se näyttikin jo heti alkujaan vähän erilaiselta (kivemmalta), kuin Nassaun satama-alue. Meidän hyvät etukäteiskävelysuunnitelmat meni hieman pieleen tuolla Thomasilla, kun tultiinkin eri satamaan (kauempaan) mitä luultiin :D No ei siinä, yrittänyttä ei laiteta. Niinpä lähdettiin taas varmaan lähes ainoina reippailemaan kävellen satamasta ensin kohti saaren pääkaupunkia, Charlotte Amalieta. Tiedoksi niille, joita ei ihan mielenvikasen paljon kävely kiinnosta, että sieltä siis löytyi moooonta taksia (tai no mitä avoimia minibussiviritelmiä ne nyt olikaan) ja hinnat eri kohteisiin. Päästiin varmaan joku 6 km eteenpäin, kunnes meidän hieno suunnitelma kävellä Coki Beachille asti tyssäsi, kun jalkakäytävä loppui kuin seinään. Meidän ja Coki Beachin välissä olisi ollut mutkittelevia ylä- ja alamäkiä, joten ei koettu järkeväksi lähteä kävelemään sellaisen kapean autotien reunaa.

St. Thomasin näkymiä

Toinenkin otos kävelymatkan varrelta

Joten niin sitten piti marssia lähimmälle ostarille ja kysäistä olisiko siellä taksimiehiä. Tokihan sellainen sitten löytyi ja maksettiin tyypille 10$/hlö biitsille pääsystä. Coki Beach olikin aika täyteen tungettu aurinkotuoleja (ei pystynyt oikein näkemään sen upeutta täyttöasteen vuoksi) ja ei jotenkin sitten innostuttu siitä sen enempää. Oltiin etukäteen katsottu, että ”ihan siinä vieressä” olisi Lindqvist Beach, joten ajateltiin kävellä sitten katsomaan sitä. Matkaa olikin sitten 3 km, joista suurin osa taas piti kävellä ilman jalkakäytävää/lähes ojassa. Tällä välillä ei onneksi ollut ihan hirveästi siihen aikaan liikennettä ja maasto oli vähän tasaisempaa.

Tästä kun katsoo niin Coki näyttää ihan kivalta, mutta oli oikeasti toosi täynnä

Veneranta lähellä Cokia

Lindqvistin parkkipaikalle saapuessamme joku tyyppi huikkasi meille, että joko ostettiin liput. Oltiin sit vähän et ”mitähän ihmettä”, kunnes tajuttiin että sinne biitsille tosiaan maksoi 5$/hlö sisään (2$ paikallisilta). Onneksi meillä sattui olemaan käteistä! Eli tässä taas meille (ja myös mahdollisille lukijoille) muistutus, että aina kannattaa pitää hieman ylimääräistä käteistä mukana tällaisilla reissuilla. Ennen rantaa oli rakennettu aika hyvätkin wc- ja suihkutilat, joten siellä sai ihan vastinettakin pääsymaksulle. Ranta itsessään oli sitten erittäin vaikuttava ja muita ihmisiä oli siellä vain kourallinen. Ehkä pääsymaksu hieman rajoittaa intoa ja/tai myös se, että taksien hinnoitteluplakaateissa ei oltu tätä biitsiä jostain syystä mainittu lainkaan. Viihdyttiin rannalla jonkin aikaa ja otettiin taas biljoonia kuvia siinä ohessa myös :D

Lindqvist-selfie

Tää oli kyl kiva

Sitten oli vaan jossain välissä pakko jatkaa matkaa, kun oltiin tosiaan ihan toisella puolen saarta meidän satamaan nähden. Eetu oli ennen matkaa ladannut kännykkäänsä Googlen karttoja siten, että niitä pystyi sitten selailla matkalla ilman nettiäkin. Katsottiin sitten, että Lindqvistin lähellä on Red Hookin pikku satama, josta näyttäisi lähtevän lautta-/laivaviiva kohti saaren pääkaupunkia. Luotettiin sitten jostain syystä yllättävän paljon siihen ja lähdettiin taas kävelemään. Red Hookiin ei tosin ollut matkaa kun noin 2 km. No ei sieltä sitten ainakaan silloin/enää lähtenyt sellaista lauttaa (ei ollut kauhean asiakaspalveluintoisia jutustelijoita siellä, niin jäi taustat vähän epäselväksi), joten meidän oli pakko turvautua taksiin.

Ei haluttu vielä ihan perille asti, vaan tahdottiin mennä shoppailemaan aamupäivän kävelymatkalla näkemällemme alueelle. No tästä olikin sitten vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen taksimiehen kanssa ja sitten käytiinkin yhden ihan täysin väärän alueen kautta ensin kääntymässä, kun meidän kuljettaja ei oikein malttanut kuunnella meidän ehdotuksia. Päästiin sitten loppupeleissä sinne minne haluttiin ja maksettiin 10$/hlö taas. Taksitkin muuten piti maksaa käteisellä, eli sitä tosiaan kannattaa pitää sopivasti mukana! Paikalliset puhuvat jonkinlaista englantia äidinkielenään, mutta puhuvat sitä sellaisella karibialaisella aksentilla ja niin nopeasti, että väärinymmärryksiä voi sattua :D

Huvijahteja Charlotte Amalien edustalla

Loppupeleissä ei sitten ostettu Thomasilta mitään ja käytiin terveellisesti McDonaldsissa syömässä nopeasti jotain pientä. Lähdettiin syömisen kävelemään taas kohti satamaa, mutta pysähdyttiin matkalla vielä juomaan yhdet kylmät juomat kuppilaan, missä oli myös wifi.

Thomasin päivä oli kaikkinensa tosi lämmin ja siellä kävellessä onnistuin polttamaan toisen sisäsääreni (?!). En ehkä ollut keskittynyt sen aurinkorasvaamiseen sitten riittävästi, kun ei yleensä kuulu paloriskialueisiin. Myös Eetu sai osansa täydellä teholla porottavasta auringosta. Käveltiin sen päivän aikana noin 20 km, joten ei oltu ihan tehokkaimmillamme enää illalla laivalla. Oltiin kuitenkin niin tarmokkaita, että jaksettiin kävellä ystäväämme Windjammeriin ja tutustua illallisbuffettiin. Voi terve, kun lähtikin taas käsistä. Siellä sai sinä iltana mm. koota itselleen omat tortillansa kaikkien muiden ”perus” ruokien lisäksi... :)