Surua arjen keskellä

Peksi ja Auge Kilon kallioilla 2010

Tämäkin päivitys taas tosi ajoissa, mut parempi kun ei ollenkaan :) Suru otsikossa viittaa kuukausi sitten tapahtuneeseen, eli hetkeen jolloin Pekko poistui joukostamme. Tai kyllähän se viittaa myös sen "hetken" jälkeiseen elämään. Peksi oli siis kääpiösnautseri, joka eli kunnioitettavaan 15,5 vuoden ikään. Se asusti koko elämänsä äitin ja iskän kanssa Turengissa omakotitalossa, en viitsinyt edes harkita sen mukaan ottamista silloin lähes 4 ja puol vuotta sitten kun muutin pois. Nyt kyllä jo vähän hymyilyttääkin, että pentele se vaan eli kaikista ennakkoluuloista huolimatta noin vanhaks :D Jotenkin se vaan raivas tietään eteenpäin sillä peräänantamattomalla ja itsepäisellä luonteella.

Tottakai Pekko oli mitä ihanin koira, nyt kun miettii. Mutta... onhan siinä ollut niitä omia kommervenkkejään. Toisaalta nekin on olleet ihan huvittavia omalla tavallaan. Tai sitten se aika kultaa kaikki muistot :) Pekossa näkyi ehkä meidän kokemattomuus koiranomistajina, oli siis meiän perheen eka koira ja harvinaisen haastellinen sellanen :D Miellyttämisenhalua ei juurikaan löytynyt ja ulkona lenkillä sikssak-tyylinen joka suuntaan kiskova kävely jatkui varmaan 13-14 ikävuoteen. Pekko olis varmaan voittanut Nobelin palkinnon halutessaan, koska viisautta siitä ei puuttunut. Se ei vaan osannut kanavoida sitä aina täysin oikein meidän ihmisten mielestä. Se mm. oppi erään tempun pelkästään katsomalla kun opetin sitä meidän toiselle koiralle, Akulle. Harrastuksiin Peksistä ei oikein ollut, agilityssä radan ihanneaika ylittyi yleensä vähintään tuplasti + lisänä vielä kieltovirheitä keskellä kenttää patsastelusta.

Kaiken kaikkiaan Pekko toi meille paljon iloa&naurua sekä jännitystäkin (ei ollut yks eikä kaks kertaa kun se karkas + tappelu kaukaasianpaimenkoiran kanssa ei vaikuttanut hyvältä idealta) ja tuntui että se lähti liian aikasin. Vaikka toi reilu 15 vuotta onkin siis jo tosi pitkä elämä koiralle. Pekon ansiosta sain myös lisäkipinän koiriin ja niiden kanssa harrastamiseen (jostain kumman syystä? Jos oisin ollu liian herkkis niin Pekon oikuttelut ois voinu tuhota mun harrastamisinnon koko loppuelämäks :D) ja niin tuli Aku meille. Aku voi kiittää Peksiä siitä että on niin tossun alla, kun en halunnut enää toista niin suuren omantahdon omistavaa yksilöä ;) Ei vaan, Aku on varmasti ihan tyytyväinen kun sen ei tarvitse tehdä itse liikaa ratkasuja, eiks niin Auge? Mut Pekko jätti jälkeensä jotain sellasta, että en pitäis enää niin outona asiana ottaa myös uudelleen jotain ns. "itsepäistä" koiraa, ne on omalla tavallaan niin mielenkiintosia tapauksia. Eli ehkä lähden omaa koirakantaanikin (nythän oon siis asunut sen reilut 4 vuotta ilman koiria) rakentamaan samalta pohjalta, yks itsepäinen ja yks "miellyttämisenhaluinen". Ainakin Aku ja Pekko sai näillä luonteenpiirteillä niin hauskan yhdistelmän aikaseks.  Pidä Peksi kivaa siellä jossain, nyt saat vipeltää menemään just niinkun ite haluat :)

Muuten täs ei oo tullu touhuiltua juurikaan koulua ihmeellisempiä asioita. Käytiin Eetun korisseuran 30-v juhlissa Otaniemessä suuren insinöörilauman keskellä :) Eetun nykyinen jengihän on siis nimenomaan juurikin teekkareiden korisjengi ja Eetu pääsi mukaan meininkeihin ennen meiän Bangkokiin lähtöä. Juhlat oli ihan hauskat, mut varmaan asiallisimmat tähän mennessä joihin on tullut osallistuttua. Kun en ees muista oonko ikinä ollu juhlissa, joissa ois ollu pukukoodi? Ps. naamiaisia ei lasketa :D Pukukoodi oli hankalahko "smart casual" ja arvatkaa paljonko googlattiin sitä ennen kun saatiin joku idea aiheesta. Googlaus näköjään kannatti, sillä ei onneks erottauduttu joukosta huonossa, vaikka tuskin hyvässäkään. Smart casual on siis tyyli, joka ei välttämättä oleta sun laittavan ihan täyttä pukua päälle, mutta kuitenkin pitäis pystyä näyttämään asialliselta ja omalla tavallaan vakuuttavalta. Mä näytin kans varmaan virallisemmalta, kun koskaan ennen :D

Agirodussa 2010

Sitten meil on edelleen vähän erimielisyyksiä tän meiän kämpän kanssa, ei vaan saada tätä pysyyn siistinä sitten millään. Lisäks meiän tiskivuorien korkeus tekee kohta Eiffelin kateelliseks. Vaikka sitä astianpesukonettakin tuntu olevan niin "rankka" välillä täyttää, niin kyllä se helpompaa kuitenkin oli kun tää käsintiskaaminen jossain 30*30 cm tilassa :) On joutunut ihan raa'alla kädellä karsiin vaatteitakin joita ei enää (välttämättä?) pidä, kun ei vaan mahdu enää vaatekaappiin. Mut onneks pääsee koht taas ostaan lissää täytettä! Eli siitä puheenollen meidän jenkkireissuun on enää reilu 2 viikkoa! Ollaan suunniteltu sitä vähän enemmän tässä innoissamme ja kerrotaan piakkoin lisää suunnitelmistamme täällä blogissakin :) Reissun aikana päivitellään myös blogia parhaamme mukaan, joten pysykee kuulolla! Muistutetaan tästä mm. facebookissakin vielä.

Ps. Ollaan alettu säästään! Mä oon aina ollu pikkusäästäjä, mut nyt Eetullakin välähti :D Katotaan kauan tää trendi jatkuu. Yritetään siis karsia turhia menoja ja laitetaan ylös kaikki mitä ostetaan. Jos uskalletaan, niin kerrotaan meiän jotain mielenkiintosia kulutusmittareita täällä blogissakin myöhemmin.