Perheenlisäystä :)

Omat leikit taas menossa (Miikka kuvannut nää kaikki 3)

Joops, eli meitä on nykyään sitten kolme. Ei toistaiseksi tullut siis mitään ihmislisäystä, vaan tollanen pieni valkoinen riiviö. Ei olla tätä aiemmin mitenkään hirveesti hehkutettu, kun tarkotuksena oli viedä tää ihan yllärinä Turenkiin vierailulle. Mutta enhän mä sitten malttanut tota enää piilotella, kun ties milloin mennään seuraavaan kerran käymään siellä Turenki-cityssä. Eli meitä riemastuttaa ja aktivoittaa toivottavasti monen monen vuoden ajan tollainen Diego (viralliselta nimeltään Lamun Diego) niminen parsonrusselinterrieri.

Joitakin koiraihmisiä saattanee kiinnostaa tää rotuvalinta, vaikka eihän se mikään kovin kaukaa haettu edes ollutkaan. Ensinnäkin meillä on nyt sen kokoinen kämppä, että mielellään koiran piti olla pieni, ettei käy tilat meille ahtaaks. Lisäks sen piti olla sellainen, että sillä vois harrastaa jotain (mielellään agilityä) ja terveystilanteen piti myös olla kunnossa. Itse tykkään myös siitä, että koirassa on vähän ns. luonnetta, eli sille voi siis tarvittaessa korottaa ääntään, eikä se loukkaannu siitä päiväkausiksi.

Joo mä oon vaan ihan tälläinen pieni ja suloinen

Siinä kun sitten pyörittelin (/pyöriteltiin) eri rotuvaihtoehtoja päässä, niin tuli ihan yllättäen tää rotu mieleen. Parsonihan muistuttaa paljon länderiä etenkin ulkoisesti ja osittain myös luonteeltaan. Toisaalta taas se parsonin puoli, joka ei muistuta länderiä, muistuttaa jossain määrin kääpiösnautseria. Eli siis tää itsenäisyys ja hieman länderin luonnetta "kovempi" luonne. Joten miksipä ei ottaisi ns. Akun ja Pekon yhdistelmää? :) Parsonin koko on tällaisessa kaupunkiolosuhteissa ehkä astetta helpompi kuin länderin, tän voi just vielä napata kevyesti kainaloon, jos on tarve matkustaa bussilla/junalla. Täytyy myöntää, että vähän piti länderivaihtoehtoakin harkita, mutta Aku on ollut mulle jotenkin "liian" sopiva/helppo/jopa täydellinen länderi ja sen jälkeen olis odotukset olleet liian korkealla länderinpentua kohtaan. Jotenkin sitä vaan lapsellisesti olis odottanut tahtomattaankin juuri länderistä tulevan samanlainen kuin Aku. Diegolla ei oo siis mitään paineita ;)

Minäkö muka riiviö?

Meiän ekat päivät yhdessä on menneet tosi hyvin, ihan kun D ois aina asunu täällä. Ainakin siis omasta mielestään :D  En muista enää tarkalleen millaiset Aku&Pekko oli pentuina, mutta nyt tuntuu että tää on joku sata kertaa villimpi. Diego osaa onneks itse viihdyttää itseään, joten ollaan päästy ton energiamääriin nähden suht vähällä. Se siis leikkii lelujensa kanssa yksinään pitkiäkin aikoja kyllästymättä. Vielä kun ei päästä ees tuhlaamaan tota energiaa lenkkeilemällä tai agilityä treenailemalla. Ja onneks siinä on myös "rauhoitusnappula", eli sen saa pysähtymään ihan paikoilleen ottamalla sen syliin. Tää on kyl ihan hyvä välillä :D Rohkeutta ja rämäpäisyyttä näyttäis myös löytyvän, ei oo yhtään säikähdelly mitään yllättäviä ääniä ja yrittää kovasti hypätä mm. sohvalle, vaikkei ilman apua oo lähelläkään. Tai ehkä se tolla pompputreenillä on sohvalla jo ennen pitkää. Täytyy tosiaan muistaa pitää rajat sille sentään selvinä, vaikka se toistaiseksi vaikuttaakin niin suloiselta ja vaarattomalta. Ihmisiä kohtaan se näyttäis ainakin olevan tosi avoin/vähän liiankin innokas, mutta aika monet pennut on kyllä siltä osin samanlaisia.

Mutta tässä siis pikainen päivitys meidän muuttuneesta tilanteesta, ehkä joskus myöhemmin saatan perustaa Diegolle ihan oman harrastusblogin :)

USA Part 5, yhteenvetoa matkasta

Long Beach @ LA

Nyt ollaan siis päästy kotiin, tai oikeastaan jo melkein kaks päivää sitten. Tässä on vaan ollut vähän jähmeää tää meidän toiminta ton matkan jälkeen, niin ei olla saatu ees tänne mitään infoiltua :D Aikaero- ja matkustusväsymystä on siis havaittavissa hyvin paljon edelleen. Nytkin kello alkaa olla sen verran, että Losissa ois yö tuloillaan, vaikka täällä vasta päivä on päässyt alkamaan kunnolla. Eli todennäköisesti nukahdan kesken tän kirjoituksenkin. Jännä kyllä miten pahasti toi vaihteeks yli 24 matkustaminen nukkumatta ja kymmenen tunnin aikaero saakin kropan näin sekaisin. Kumpanakaan Suomessa "nukuttuna" yönä ei olla pystytty nukkumaan ilman katkoksia, ihan kuin aivot luulis meidän olleen vaan monilla peräkkäisillä päiväunilla. Viime yönäkin mentiin nukkuun kolmelta ja herättiin kahdeksalta ilman mitään herätystä... eli kohta pitää varmaan kerätä vielä vähän lisää unta :) Mut toivottavasti tää tästä kohta selvenee. Onneks ei oo tosiaan mitään vakkariduunia 8-16 tällä hetkellä, vois olla aika hankalaa keskittyä mihinkään enää klo 12 jälkeen. Nyt on vielä viikonloppukin tulossa, joten mitähän siitä rytmin kääntämisestä oikein tulee sitten.

Huntington Beachilta

Vähän vielä mietteitä tosta meiän matkasta jälkikäteen + niistä vajaasta parista vikasta päivästä. Älkää sitten liikaa keskittykö tekstin mahdolliseen hyppimiseen tai kirjoitusvirheisiin, ne voi olla aika todennäköisiä tässä aivokuolleessa tilassa :D Eli aloitetaan nyt niistä vikoista hetkistä paikanpäällä.

Kuinka editoidulta voi kuva näyttää?

Majoituttiin tosiaan ne kaks vikaa yötä siellä Lynwoodin pikku ghettomaisemissa. Motellin nimi oli Mission Motel ja oli kyllä tosi siisti hintaansa nähden + kerrankin meillä oli jopa jääkaappi&mikro meidän huoneessa! Pienen pienenä takapakkina voisi mainita eri hetkinä kylpyhuoneesta löytyneet kaksi torakkaa... :) Mut ne oli onneks pieniä Thaimaan vastaaviin, joten en ees järkyttynyt melkein yhtään.  Tutkin kyllä ekan ötökän jälkeen kylpyhuoneen tosi tarkasti ovelta katsellen ennen kun uskalsin astua sisään :D Ja nyt oltiin jo niin viisaita, et tiedettiin ettei niitä saa vaan liiskata lattialle, vaan pitää mielummin heittää suoraan vessanpönttöön. Ne kun on niin pirullisia, että jos tappaa torakan vaikka johonkin jalkakäytävälle, niin siitä ilmeisesti lähtee jotain hajua sen lajitovereille, jotka sitten saapuu ihmettelemään oikein joukolla tätä tapahtunutta. Vessa-kylpyhuone oli kyllä tosi siisti ja hyvin "tiivistetty", joten ei mitään hajua mistä nää kaks karkulaista ees pääsi sinne. Tuolla huoneen hintaan kuului myös ilmainen nettiyhteys, mistä myös plussat ko. paikalle! Ulos me ei tosiaan lähdetty enää illalla, kun ei paljoa se ympäristö kutsunut luokseen :D

Suvi "tyytyväisenä" Calicossa

Vikana kokonaisena päivänä käytiin vielä autolla ajelemassa viimeset hetket ennen haikeaa yhteisen taipaleemme päätöstä. Meiän motelli oli Long Beach Bulevardilla, joten ajateltiin sitten käydä kurkkaamassa vielä itse Long Beachikin. Sinnekin oli taas kevyet 20 kilsaa, vaikka kadun puolesta kuulostikin että oltais oltu vähän lähempänä. Jätettiin auto vähän liian kauas itse rannasta, kun innostuttiin heti ekoista vapaista paikoista rannan suuntaisesti menevän tien varressa. Tässä paikassa maksimiparkkiaika oli 2h, joten saatiin tallustella ihan hyvää tahtia, että ehdittiin vähän hengailla itse rannallakin. Ranta oli taas perinteisesti pitkä ja leveä, mutta aiempiin verrattuna jotenkin tylsän oloinen. Saatiin kuitenkin vikat auringot sieltä vielä, joten ei sen puoleen valittamista :) Lähdettiin rannalta kohti autovuokraamoamme, jonne paljastuikin sitten olevan yli 70 kilsaa matkaa! On toi L.A. kyllä järkyttävän kokoinen paikka. Käytiin vielä pesemässä meidän "ylpeys" ennen palautusta, kun sen likaisena palauttamisesta ois voitu veroittaa 25 dollaria. Olis kyl tehnyt mieli jättää pesemättä kokonaan, kun saatiin se itse niin likaisena ettei mitään järkeä. Sitä ois kuitenkin ollut vaikea todistaa, joten päätettiin sitten uhrata huimat 2,5 dollaria Corollan pesuun vesiletkulla itsepalvelupesulassa. Ei se pesukaan kyllä siitä vielä kaunista tehnyt, mutta saatiin ainakin Grand Canyonin pölyt pois kuleksimasta.

Eetu valmiina burgerinkaatoon

Tällä kertaa vierailu Rent-A-Wreckissä sujui tyyliin "apteekin hyllyltä", meillä meni yhteensä alle viisi minuuttia koko käyntiin. Siellä oli nyt joku eri tyyppi, kuin se ekassa tekstissä mainittu "manager". Tää uus kivempi tyyppi katsoi varmaan 15 sekuntia meiän palauttamaa autoa ainoastaan ulkoisesti, eikä siis testannu mitenkään auton toimintakykyä tai katsonut sisätilan siisteyttä. Sitten se vielä kertoi, että saadaankin vähän enemmän takas meiän panttimaksusta, kun mitä alunperin managerin puheista ymmärrettiin. Eli viime hetken pieni maineen nostatus tolle paikalle :D Tässä vähän Eetun kijoittamia laskelmia autosta: Jep, elikkä auto maksoi lopulta yhteensä 334,81 euroa 13 päivän vuokra-ajalta (tosin käytettiin niistä vain 12), eli aika halvalla päästiin. Kilsat muistettiin viime blogitekstissä vähän väärin. Maileja kertyi yhteensä reilut 1550 eli kilsoja tuli taitettua pyöreästi 2500. Bensaa tähän kului noin 50 gallonaa, eli n. 190 litraa ja se kustansi n. 140 euroa. Keskikulutus meidän traktorilla oli kohtuulliset n. 7,6 litraa/100km. Litrahinnaksi bensalle tuli vain jotain 0,735€, vaikka ei tosissaan valittu varmaan kertaakaan halvinta paikkaa vaan se paikka, joka eteen sattui tupsahtamaan :). Yhteensä autoiluun meni siis n. 475€ ja yhdelle kilometrille tuli hintaa autovuokran kanssa n. 0,19€! Autoilu on kyllä järjettömän halpaa jenkeissä, vaikka Kaliforniassa on koko maan kalleimmat bensat!

Söpö kameli @ San Diego Zoo

Sieltä vuokrauspaikasta alkoi sitten meiän pitkä ja kivinen matka julkisilla kulkuvälineillä kohti Lynwoodia. Kilometrejä tollakin matkalla oli taas noin 55. Oltiin etukäteen vähän tutkittu noiden julkisten välineiden kulkua ja kirjoitettu kännykkään pikkaisen jotain ylös. Se julkisilla meno vaikutti paljon helpommalta ajatuksena, kuin käytännössä. Heti eka bussi, jonka oltiin katottu lähtevän ihan siitä vuokrauspaikan läheltä, alkoi herättää epäilyksiä, kun siinä pysäkillä luki et just se bussilinja on juuri nyt korvattu jollakin toisella. Pysäkeiltä on myös turha löytää mitään bussien saapumisaikoja, kun niitä ei taida olla edes olemassa tuolla. Bussit tuntuvat tulevan ja menevän miten sattuu, jopa yllättävänkin epäjärjestelmällisesti noinkin ns. sivistyneeseen maahan nähden. Tähän bussien toimimattomuuteen vaikuttaa varmasti se, että USAssa valkoiset rikkaat ihmiset (jotka myös asioista päättävät) eivät noihin kulkupeleihin astu kuin poikkeustilanteissa, sillä jokaisella vähänkin toimeentulevalla perheellä tuntuu olevan useampikin maasturi käytössään. Me ei nähty meidän julkisilla seikkailun aikana busseissa (ja jopa metrossakaan) lähes ainuttakaan valkoista ihmistä, me oltiin ne pienen ihmettelyn ja massasta erottumisen kohteet noissa paikoissa. Ihan kun ois johonkin Aasiaan taas eksynyt :D

San Diego

Tosiaan, siihen matkaan. Se bussilinjan numeron vaihdos jännitti meitä siinä määrin, että päätettiinkin lähteä kävelemään vajaan parin kilsan matkan meidän muistamaa toisen bussilinjan reittiä kohti. Matka oli aika selkeä, kun piti vaan mennä kortteleita suoraan alaspäin. Tässä kävi sitten niin, ettei siltä muistamaltamme kadulta lähtenytkää enää siitä kohtaa ko. bussilinjaa, vaan joku ihan toinen. Tän toisen kohde oli kuitenkin Universal Studios, joka muistimme/päättelymme mukaan sijaitsi lähellä meidän ekaa määränpäätämme (North Hollywood). Kaiken lisäksi muistettiin Universal Studiosilla vierailun ansiosta, että sieltä ainakin lähti metro jonnekin päin. Matka kesti ihan järkyttävän kauan, yli tunnin ainakin. Tähän vaikutti pienoinen ruuhka + bussin pysähtely meidän makuun aivan liian usein. Ei mitenkään voida ymmärtää miks niitä pysäkkivaihtoehtoja on pakko rakentaa sen sadan metrin välein, eikö ihmiset vois edes yrittää kävellä vähän pidempiä matkoja?

Suvi ja Las Vegas

Universal Studiosille päästiin sopivasti ihan tän metrotunnelin sisäänmenon viereen, joten vältettiin siltä osin mahdollinen eksyily. Metrolle tultaessa huomattiin, että se oli juurikin onneksi se sama metro linja, johon meiän oli tarkoitus hypätä kyytiin alkuperäisen suunnitelman mukaan yhtä pysäkkiä aiemmin. Metromatka kesti myös aika kauan, sillä siinä taas pysäkin välit olivat todella pitkät. Vajaan puolen tunnin metroajelun jälkeen tultiin meidän viimeiseen vaihtopisteeseen, joka olikin sitten epäselvin paikka ikinä. Tää metron pysäkki oli kaikkien risteyskohtien äiti ja harvinaisen sekainen sellainen. Harhailtiin siellä maan alla metrotunneleissa varmaan 20 minuuttia, kun ei osattu päättää mistä meiän pitäis mennä ulos, että löydettäis suoraan siihen meiän bussin lähtö"laiturille". Eli siis luultiin erheellisesti, että tässä paikassa busseilla olisi selkeästi omat lähtölaiturit, mutta arvatkaas vaan oliko? :) Kaiken lisäksi siitä top 1 epäselvimmästä paikan kartasta (luettiin ja tuijotettiin sitä todella kauan, mutta ei vaan päästy ymmärrykseen siitä missä ollaan ja miten päin ja mistä ollaan tultu saati mihin pitäis mennä) sai täysin sen käsityksen, että toi koko paikka ois sellanen tyyliin Helsingin rautatieasema, eli kun löydät ulos, niin siellä on sitten bussilaitureita vähän kuin Elielin aukiolla konsanaan.

Eetu ja Corolla pitstopilla :D

Sitten kun päätettiin vaan lopulta mennä ulos edes jostain, niin huomattiinkin saapuneemme ihan L.A:n ytimeen pilvenpiirtäjien juureen kaiken hälinen keskelle. Ja siellähän ei mitään bussilaitureita ole. Epäselviä pysäkkejä kyllä senkin edestä siellä sun täällä. Yhden ärsyttävyyspiirteen lisää tähän toi se, että meiän matkustaminen oli kestänyt jo niin kauan, että pimeetäkin oli tullut. Lähdettiin sitten vaan harhailemaan siellä ulkona ja muisteltiin mistä se bussi ois ehkä sen kartan mukaan lähtenyt. Käveltiin muutama kortteli totaaliseen väärään suuntaan, kun meillä oli vähän väärä käsitys siitä mistä kohtaa oltiin tultu ulos. Eetu sai sitten kuitenkin jonkunlaisen hahmotuksen paikasta (hyvä, koska mä oisin siellä varmaan kävelemässä vieläkin vailla päätä ja häntää) ja päästiin lähtöpisteemme vastakkaiselle puolelle tutkailemaan vähän parempaa karttaa. Iloksemme huomattiin bussimme lähtevän sen mukaan hyvinkin läheltä ja suunnattiin kartan osoittamalle pysäkille. Noh, eihän siitä sitten ainakaan enää lähtenyt sitä meidän linjaa, joten kartan kautta taas kokeilemaan toiselle pysäkille onnea. Tällä kertaa tärppäs ja päästiin kuin päästiinkin vihdoin sen bussin kyytiin ja lähes kotiovelle taas jonkun tunnin ajelun jälkeen. Meiän Katissa (navigaattori) oli onneks virtaa, joten seurattiin siitä meidän bussin etenemistä, että osattais jäädä yhtään oikeessa kohtaa pois :D Ilman sitä ois oltu täysin hukassa poisjäämispaikastamme. Kiitos siis nykyajalle tästäkin avusta, en tiedä miten turistit on ennen tehnyt noita juttuja!

Suvi The Miragen edessä @ Las Vegas

Kaiken kaikkiaan toi seikkailu sieltä autovuokraamosta motellille kesti yli 3 tuntia! Etenkään noita busseja ei voi kyllä yhtään suositella, jollein oo joku huippuekspertti niiden käytössä. Siellä ihan keskustassa joillakin bussipysäkeillä luki edes jotain aikatauluja, mut ne oli tyyliä "klo 10-15 30-45 min, klo 15-18 15-25 min", eli siis ne kerto suunnilleen että minkä välein busseja saattaa tulla mihinkin kellon aikaan... Joka tapauksessa vuorovälit oli tosi suuret, kun vertaa vaikka siihenkin, että kuinka monta bussia tunnista tästä meiänkin "parvekkeen" alta täällä Suomessa lähtee tunnissa. Eli jos haluaa ehtiä tekemään tuolla Losissa yhtään mitään, niin ei kannata edes harkita jättävänsä auton vuokrausta väliin. Liian aran / juuri ajokortin saaneen kuskin voi olla kyllä vaikea tottua ton paikan liikenteeseen, sillä se on tosi hektistä. Myöskin autonvuokraajan kannattaa olla yli 25v, joka helpottaa autonvuokrausta kummasti, kun ei tarvitse stressata niistä alaikäisten lisämaksuista ja auton voi ottaa suoraan lentokentältä. Samalla välttää siis ton meidän julkisten liikenteen kanssa taistelun :D Kaistoja on lähes poikkeuksetta vähintään se kolme ja motareilla usein yli 6. Liikenteessä ajaminen vaatii jatkuvaa hereillä oloa, (no siis sitähän se vaatii jokapuolella, mutta on toi vähän eri kun Suomen motareilla ajelu) sillä kamikaze-tyyliset kaistanvaihdot ovat tosi yleisiä. Ihmiset muutenkin vaihtelevat kaistoja aivan liian usein ja todella tarpeettomasti kovassakin vauhdissa. Ja tästä vauhdista tosiaan. Nopeusrajoitukset tuntuvat kaupungeissa olevan välillä turhankin suuria (!) kyseiseen tiehen/mutkaisuuteen tms. nähden, paitsi ilmeisesti jenkkien mielestä :D Sitten taas pitkillä suorilla teillä (esim matka sieltä Losista Vegasiin) nopeusrajoitus taas olisi voinut olla hieman suurempikin. Noh, ota noista nyt sitten selvää.

Suvi ja ultracoolit aurinkolasit @ Las Vegas

XING PED, eikö vain? Miettikääs mitä toi vois tarkoittaa kun se lukee teillä ja niiden varsilla usein. Alkuun pääteltiin todella hienosti sen olevan jotain "kiinaa" ja tarkoittavan jotain "ajele rauhassa" :D Mutta ennen kuin edes ehdittiin googlettaa sen merkitystä, niin Eetu viksuna poikana kekkas vähän paremman vaihtoehdon tolle meidän rauhanlauseelle. Eli jos näätte tollaisen tekstin jossain, niin olkaa tarkkana mahdollisesti kadun yli paukkivien kävelijöiden vuoksi. Se tarkoittaa siis tosi selvästi ilmaistuna että Pedestrian Crossing (Cross = X) elikkäs mahdollisia jalankulkijoita ylittämässä tietä.

Kaiken kaikkiaan tää matka oli vallan mainio, vaikka rahaa menikin sitten alkuperäisiä suunnitelmia enemmän. Varsinaisista matkakohteistamme (Los Angeles, Las Vegas & San Diego) suurimman pettymyksen odotuksiin nähden tuottikin tää meidän päämatkakohde eli L.A. Itse kaupunkia ja Hollywoodia on hehkutettu joka puolella niin paljon, että toki niiltä odottaakin ehkä vähän liikoja. Mutta etenkin toi Hollywoodin alue oli jopa tylsä, eikä siellä mitään sen enempää aikaa saanut kulumaan. Tohon voi meiän kohdalla kyllä vaikuttaa hieman se, että silloin oli varmaan meiän matkan kylmin päivä ja oltiin ihan jäässä siellä, vaikka olikin pitkähihaset vaatteet päällä :D L.A:n keskusta pilvenpiirtäjineen oli ihan jees, mut ei tarjonnut myöskään mitään erikoista. Parasta Losissa oli selkeästi rannat ja varsinkin Santa Monican alue. Ne oli näkemisen ja viihtymisen arvoisia :) Las Vegas sitten. No, se oli Las Vegas, maineensa veroinen aikuisten leikkipaikka. Vaikuttavat rakennukset illalla loistavine valoineen antoivat kyllä pällistelyn aihetta ja muutenkin paikka oli ihan viihtyisä tollein muutaman päivän vierailun ajaks. Ja sieltä oli myös sopiva matka sinne kanjonille, joten päiväretkiäkin saa aikaan. San Diegosta ei odotettu etukäteen mitään, silti (vai juuri sen takia) se oli meille positiivinen yllätys! Kivan oloinen rantakaupunki, joka oli kivasti tiiviimpi verrattuna Losiin. Se ois noista kolmesta se paikka, jossa vois kuvitella viihtyvänsä parhaiten esim. jonkun vaihtojakson ajan.

Santa Monica, LA

Tiiä sitten miten säät vaikutti meiän mielipiteisiin eri paikoista, koska esim tuolla Diegossa ei paljon pilviä nähty ja lämpöäkin oli päivisin sen yli 20 astetta! Säät oli tosissaan melko heittelevät matkan aikana, sillä kylmimmillään päivällä oli vähän reilut 10 astetta ja lämpimimpinä melkein 30 astetta. Yritä siinä nyt sitten pukeutua tai ottaa oikeita vaatteita mukaan :D Vikat 4 päivää saatiin nauttia niistä hyvistä keleistä ja niiden aikana saatiinkin kerättyä myös vähän väriä pintaan, vaikka autossakin tuli kulutettua hyvin aikaa. Ehkä säiden puolesta lokakuu ois saattanut olla vähän vakaampi matkustusaika, mut oltiin tosi iloisia noista loppupäivien auringoista :)

Mut nyt tosiaan aika mennä "yöunille" hetkeksi, että etenkin Eetu jaksaa valvoa tänään taksin merkeissä yön :)

Tässä vielä vähän Eetun kululaskelmia... Ensinnäkin euron arvon mukava 2 viikon sulaminen (jep, nyt euron kurssi on kääntynyt taas nousuun dollariin nähden) nosti meidän kuluja jotain 100-150 euroa, riippuen vähän kuinka tarkkaan ja millä arvoilla laskee. Alkaa vähän hermo mennä noihin Etelä-Euroopan (ja nyttemin kyllä myös koko Euroopan) kansakuntien taloudenhoitoon! Mutta eipä siitä sen enempää, toi summa mitä menetettiin ton arvonputoomisen takia oli murto-osa meiän koko reissun kuluista :D Samansuuruinen summa menetettiin sillon aikoinaan kun tää Euro-kriisi alkoi, kun onnistuttiin ajottamaan se meidän 3 päivän Oslon vierailu juuri tuolle ajankohdalle :D Eli huumoripitoinen sijoitusvinkki kaikille: aina kun me reissataan (= aika usein :) niin kannattaa tehdä vähän valuuttakauppaa sen matkan aikana!

Ruokaan meillä meni myöskin aika vähän rahaa, kun syötiin aika pitkälti halpoja pikaruokia (verrattuna Suomen hintoihinkin, yleensä 2 ateriaa oli vähän vajaat 10 euroa). Rahaa meni meiltä yhteensä syömisiin n. 230 euroa, eli n. 15 euroa per päivä koko reissun ajalta. Siis 7,5 euroa per nuppi per päivä! Tähän tietty vaikutti se, että viimeistä 2 yötä lukuunottamatta meidän majoituksen hintaan kuului jonkinlainen aamupala.

Majoitukseen meiltä kului yhteensä 418 euroa, eli reilut 32 euroa per yö (13 yötä). Halvimmillaan yövyttiin Las Vegasissa, jossa yhdelle yölle tuli hintaa vajaat 17 euroa (tähän hintaan siis sisältyi vielä 18$/yö edestä aamupalarahaa Starbucksiin)! Majoituksessakin selvittiin siis erittäin halvalla! Tosin yritettiinkin löytää mahdollisimman halpoja paikkoja!

Shoppailusta ei paljasteta tarkkoja summia, mutta siihen rahaa paloi kyllä ihan kivasti. Tämä oli kyllä täysin budjetoitua, sillä tätä varten oltiin säästetty rahaa, koska tiedettiin että tuotteet on sielläpäin paljon halvempia kuin Suomessa. Täytyy muuten vähän puhdistaa Suvin mainetta, sillä mulla (Eetu) meni shoppailuun enemmän rahaa! Tääkin oli kyllä suunniteltua, sillä jenkeistä löytyy mulle vähän paremmin kokoja, varsinkin kengistä! Oli kivaa vaihteeksi ostaa kenkiä hinnan, ulkonäön ja mukavuuden perusteella eikä niin, että ostaa ne kaupan ainoat sopivat kengät :D

Se kuluista... Kiitokset vielä kaikille, jotka on jaksanut tätä blogia lukea! Kävijämäärät on ollut kiitettävän korkeat! Koitetaan taas silloin tällöin jaksaa päivitellä tätä blogia, vaikka mitään uutta matkaa ei olekaan tiedossa :)

USA Part 4, takaisin Losissa

Calicon "aavekaupunki"

Vietettiinkin sitten viimeiset kolme yötä siellä San Diegossa. Alunperin meiän piti olla siellä vaan kaksi yötä ja tulla sitten Losiin lentokentän lähelle majoittumaan, mutta ei sitten maltettukaan vielä lähteä sieltä pois :) Kaiken lisäks motelli, joka oltiin hätäpäissämme ehditty varamaan Losin Inglewoodista kolmeks yöksi, osoittautuikin hotels.comin arvostelujen perusteella aivan hirveäksi. Ainahan joku ihminen jaksaa valittaa joka paikasta, mutta kun nyt suurin osa oli pelkkää huonoa ko. motellista. Muun muassa hotels.comin sivuilla olleet kuvat eivät oikeasti edes ole kyseisestä motellista ja siellä olisi ollut mm. laaja ötökkätarjontakin (torakoita unohtamatta :)) odottamassa meitä. Ei paljon kiinnostaisi kuljettaa jotain torakoita ja luteita meidän matkatavaroiden mukana Suomeen kasvamaan. Lisäksi monet valittivat läpi yön jatkuvasta metelistä ja turvattomasta asuinalueesta, joten ei tarvinnut enää kahdesti käskeä perumaan sitä paikkaa :) Mut nyt kerrotaan hieman viime päivien tapahtumista.

Dogi ja Gepardi kavereina samassa aitauksessa :)

Pitkän pitkä matka (vajaat 550 km) Vegasista San Diegoon meni taas aavikkomaisemien ja vuoristomaisemien vilistessä ohitse. Käytiinkin sillä aavikkomaisema-puolella vielä "aavekaupungissa"... Olipa taas varsinainen rahastussampo sekin paikka :D Sen maksullisuuden näki just vasta siinä vaiheessa taas, kun ei oikein mitenkään pystynyt enää kääntymään ympäri. Hinta (6$/hlö) ei nyt ollut niiiin paha, vaikka paikka ei etenkään meille kovin paljon tarjonnutkaan. Siinä paikassa oli sijainnut ehkä joskus se "ghost town" (eli autioksi jäänyt kaivoskylä), mutta nyt sinne oli sitten tehty ihan uuttakin rakennusta huolella, jotta voitaisiin myydä jos jonkin näköistä turistikrääsää ja ruokaa ihmisille :) Eli paikka ei tosiaan näyttänyt ihan sellaiselta aidolta aavekaupungilta mitä kuviteltiin aluksi. Lapsille toi voi ehkä olla ihan hauska, mut me ollaan jo niin tylsiä aikuisia, ettei osattu oikein iloita tosta :D Paikan nimi oli siis Calico Ghost Town, jos joku haluu/ei haluu käydä.

"Skyfari"

San Diegossa, tai oikeastaan Chula Vistassa, majoituttiin siis kolmen yön ajaksi Good Night Inn:iin, joka tarjosi ihan hyvää vastinetta meiän rahoille. Saatiin taas yhtä hyvä aamupala, kuin siellä Calabasasin Good Night Inn:ssä, eli siis muffinssi ja kahvi :D Paikka sijaitsi tosiaan hieman Diegosta etelään, mutta oli ihan hyvä kaupunki jo itsessäänkin.

Vasemmat kaistat = Mexico only

Ekana kokonaisena päivänä rynnättiin heti ekaks katsoon San Diegon Zoo, jota on paljon kehuttu joka puolella. Nyt kun ollaan jo vähän vanhempia ja vastuullisempia, niin on alkanut aina pikkuhiljaa epäilyttämään noi eläintarhatkin. Kuinkahan hyvin ne eläimet vaan viihtyykään siellä häkeissään, vaikka tuolla San Diegossa ne varmaan saakin paljon enemmän normaalin kaltaisen elintilansa verrattuna kylmempien kohteiden vastaaviin tarhoihin. Yritettiin näistä ihmettelyistä huolimatta nyt käyttää meidän maksamamme 40$/hlö (melko paljon kyllä) sisäänpääsymaksu hyväksemme ja kierrellä puistoa mahdollisimman paljon. Puisto oli tosi valtaisa, mutta onneks myös laiskempia amerikkalaisia/muita turisteja oli ajeteltu järjestämällä bussiajeluja eläintarhan sisällä :) Meiänkin pääsylipun hintaan nää ois kuulunu, mut ei jostain syystä käytetty hyväksemme. Aika hyvin näkee sieltä kakskerroksisen bussin alemman kerroksen kauimmaisesta paikasta jonnekin muutenkin 5-10 metrin päähän sijaitsevaan eläinaitaukseen. Bussit ei siis ees pysähdelly muualla kuin omilla pysäkeillään, joita olikin ympäri puistoa.

San Diegon kaduilta

Tuolla oli jonkin verran eläinlajeja, joita ei muistanut aiemmin nähneensä, eli sinänsä toi jotain uuttakin toi visiitti. Siellä oli myös mielenkiintoinen "metodi" käytössä. Eli ne laittaa jonkun isohkoon rotuun kuuluvan koiranpennun kasvamaan jonkun petoeläimen (esim. gepardin) pennun kanssa, sillä tavoin että niistä tulee sitten elinikäiset kaverit. Sitten tän koiran rauhallisen käytöksen on tarkoitus rauhoittaa myös sitä villieläintä tarvittaessa. Ilmeisesti tää onkin toiminut hyvin ja oli aikaa hurjaa/hauskaa nähdä sekä gepardi että koira samassa isossa aitauksessa siellä :D Hyvin ne näköjään tuli keskenään toimeen. Käytettiin puistossa hyödyksemme myös lippuumme kuulunut "skyfari"-ajelu, eli puiston ylitse menevä köysiradan tapainen, jossa matkustettiin pikku kopissa. Olipa hyvin selitetty.

Seaport Village @ San Diego

Eläintarhan väsytettyä meidät päätettiin lähteä vähän "rentoutumaan" sen edellisessä tekstissä mainitun Black Fridayn muodossa. Suunnattiin matkamme aivan Meksikon ja USAn rajalla sijaitsevaan outlet centeriin (joo vaihteeks), joka oli nimetty Las Americas Outlet Centeriksi. Noustiin siitä viimeisestä rampista ennen Meksikon rajaa. Mietittiinkin, että mitenhän sen jälkeen ois taas pystynyt kääntymään enää ympäri, vai olisko ollut pakko vaan mennä Meksikoon käymään? :D  Ruuhkaa oli havaittavissa huimasti jo paljon ennen kauppakeskittymää, eli Black Friday näytti olevan vielä ihan mukavasti voimissaan. Päästiin onneks perille ja saatiin parkkipaikkakin jostain takarivistä. Siellä olikin varsinainen hulabaloo päällä, vaikka tätä BF:ää olikin kulunut jo monen monta tuntia (jotkin kaupat aukesivat poikkeuksellisesti heti puolilta öin). Me marssittiin sitten heti ekaan tarjolla olleesseen kauppaan ja vietettiin siellä melkein tunti, hupsista. Etenkin tunnetuimmissa merkkiliikkeissä väkeä oli vielä illemmallakin _todella_ paljon ja kassajonotkin niin hirveät, ettei jaksettu aina edes perehtyä kaupan tarjontaan. Selvittiin kuitenkin tästä koettelemuksesta hengissä, eikä rahaakaan mennyt tällä kertaa liikaa. Jei! (Eetun edit: Suvi osallistui Black Fridayn ostoksiin ekassa liikkeessä 107$ edestä, tosin kyllä sillä saikin paljon kaikkea! Kuultiin muuten uutisista, että Black Fridayn (vaate?)myynnit jenkeissä oli 11,7 miljardia dollaria :D)

Mission Beach @ SD

Lauantaiksi sekä sunnuntaiksi oli ennustettu aivan mahtavaa säätä sekä San Diegoon että myös Los Angelesiin. Tästä syystä nautittiinkin tästä yllättävästä ~26 asteen päivälämmöstä lauantaina San Diegossa ensin kävellen ympäri keskustaa ja merenrantapuistoa. Kun saatiin kävellen kulutettua meidän kahden tunnin parkkiaika, niin lähdettiin katsomaan rantamaisemia Mission Beachin muodossa. Rannalla olikin kuitenkin yllättävän kylmä mereltä tulevan tuulen vuoksi, joten ei viihdyttykään siellä niin pitkään kuin aluksi suunniteltiin. Ranta itsessään oli taas todella pitkä ja leveä, joten tilaa siellä riitti etenkin tähän aikaan vuodesta ihan kiitettävästi. 

Kuva San Diegosta Coronadon sillalta

Sunnuntaina (tänään) aamulla lähdettiin ajelemaan todella hiljaksiin San Diegosta kohti Losia. Reittisuunnitelmaamme kuului pysyä mahdollisimman paljon rannan tuntumassa, kulkemalla pääosin Pacific Coast Highwayta pitkin. Kati (navigaattori siis) oli tästä suunnitelmasta aivan eri mieltä ja yritti aivan viimeisiin kilometreihin asti ohjata meitä suuremmille motareille, pyh. Nähtiinkin aivan mahtavia rantakaupunkeja matkan varrella. Tosi moni niistä muistutti jossain määrin etelä-eurooppalaisia rantalomakyliä, sillä poikkeuksella että jokaisella rannalla harrastettiin todella paljon surffausta, johon onkin ilmeisen hyvät mahdollisuudet USAn länsirannikolla. Pysähdyttiin kunnolla San Diegon puolella La Jollassa, Solana Beachilla ja Carlsbadissa sekä vähän myöhemmin Orange Countyn puolella Huntington-beachilla, joka on OC-sarjasta tutun rannan viereinen biitsi. Siellä sitten oltiin auringonlaskuun asti, jotta saatiin muutama kuva siitäkin tapahtumasta :)

Näkymiä matkalta kohti L.A:ta

Kiitospäivän jälkeisiä takastuloruuhkia oli havaittavissa jonkin verran, vaikka varmaankin suurimmat niistä keskittyi Katin opastamiin valtaväyliin. Matkaa Diegosta Losiin tuli noin 130 mailia, vaikka kartassa ne näyttävätkin olevan aivan vieri vieressä. On vaan niin vaikea hahmottaa kuinka iso maa tää onkaan. Esimerkiksi pelkästään tän Kalifornian pohjoisimmasta kaupungista eteläisimpään on matkaa jo 1350 kilometriä... Ja leveyttäkin löytyy noin 600 kilometrin edestä joistain kohdista. Pelkän Kalifornian pinta-ala on Suomen vastaavaa 66 000 neliökilometriä isompi. Tämän lisäksi USAssahan on myös 49 lisää näitä osavaltioita. Näiden suurien etäisyyksien vuoksi voi ehkä ymmärtää vähän paremmin amerikkalaisten rakkautta autoihin.

"Vaatimaton" Huntington beach OC:ssä

San Diegosta todettakoon vielä sen verran, että oltiin todella tyytyväisiä kun mentiin sinne! Toki harmittaa se San Franciscon väliin jääminen, mutta onneksi Diego oli ihan hyvä paikka tilalle. Lisäksi saatiin ihan etukäteen tietämättämme todella hyvät säätkin seuraksemme verrattuna San Franciscoon, jossa oli noin 15 astetta ja pilvistä. San Diego oli paljon kompaktimpi verrattuna esim. Losiin, vaikka onkin USAn 8. suurin kaupunki. Tekemistä ja pyörimistä riittää etenkin aurinkoisilla keleillä ihan tarpeeksi. Muutenkin kaupunki oli jotenkin viehättävän näköinen ja oloinen!

Veden päällä patsastelua :)

Nyt ollaan tosiaan takaisin taas Losissa, Lynwoodissa. Alue ei ole niitä L.A:n hienoimpia ja turvallisimpia, vaikka ilmeisesti voittaakin näissä asioissa aiemmin mainitun Inglewoodin. Paikka on aikamoinen ghetto, eikä ulkona tee turhaan mieli kuljeskella, etenkään pimeällä. Valittiin paikka kuitenkin siksi, että vierestä lähtee metro suoraan lentokentälle ja näin ollen säästetään taas lentokentälle matkustamisen vaivaa :) Huomenna pyöritään täällä vielä jossain ympyrää ja käydään palauttamassa rakas automme takaisin vuokraamoon, ettei jää sitten ihan viimeiseen aamuun se homma. Sitten onkin jo nopeasti eteen tullut lähtö kohti Suomea. Menee varmaan ajantaju taas aika pahasti sekaisin päässä, kun lähdetään täältä tätä aikaa tiistaina klo 14 ja tullaan suomeen keskiviikkona illalla :D

Ai niin, ollaan muuten ajettu nyt yhteensä reilut 1400 mailia, eli jotain 2300 kilsaa. Aika paljon yhdelle ns. lomalle, vaikka se onkin 700 kilsaa vähemmän mitä oli suunniteltu (S. Francisco) :)

USA Part 3, Francisco vaihtui Diegoon

Eetu valmistautuu Vegasiin

!HUOM! Kuvia lisätty edelliseen Part 2 tekstiin !HUOM!

Noniin, tulipa oltua Las Vegasissa nyt neljä yötä. Vegasin jälkeisiin suunnitelmiin tehtiinkin vähän viime hetken muutoksia, kun aikataulut ei jotenkin mennyt ihan nappiin sen San Franciscon kanssa. Tänään on siis ”thanksgiving day”, joka on tosi iso juttu täällä. Etenkin eilen toi näky varmaan aika pahoina liikenneruuhkina, kun kaikki matkusti sukulaistensa luo kuka minnekin. Takastuloruuhkat on sit tiedossa sunnuntaina, joten päätettiin välttää matkustamista sinä päivänä. Jos oltais tänään lähdetty sinne San Franciscoon, niin menomatka sinne olis vienyt todennäköisesti yli 10 h ja tää päivä ois sitten menny kokonaisuudessaan siinä. Siellä ois sit ehditty olla perjantai kokonaan ja lauantaina ois jo pitänyt mielellään lähteä pois, kun sunnuntaina on odotettavissa ne hirveet ruuhkat joka puolella. Pitkään palloteltiin tätä asiaan päissämme (ei kännissä… =)) ja todettiin, ettei kannata ehkä yhteensä ajaa jotain 17 tuntia sen SF:n takia, vaikka oltais sinne kovasti haluttukin käymään. Mietittiin jo alusta alkaen, että jos aikaa jää, niin käydään San Diegossa. Niinpä sitten lähdettiinkin Vegasista tänään tänne USA:n ja Meksikon rajalle katsomaan San Diegon elämää ja ehkäpä sitä ilmeisen kuuluisaa eläintarhaakin! 

New York New York kasino

Mutta nyt meidän tekemisiin tässä viimeisen neljän päivän ajalta.  Lähdimme corolloimaan Losista heti aamupalan (kahvi ja muffinssi :D) syötyämme kohti Las Vegasia. Sää meni Losissa hirveen jäätäväksi, harmaaksi ja sateiseksi (~13 astetta luvattu päivällä), joten päästiin sieltä just oikeaan aikaan turvaan. (Tähän väliin sivuhuomautuksena, että oli todella hankalaa pakata matkalaukku tätä matkaa varten, siitä vähän lisää tän kirjoituksen lopussa.) Menomatka Vegasiin meni pitkälti moottoriteitä pitkin, joten päästiin perille yhden stopin kera alle viidessä tunnissa. Sää muuttui Vegasia kohti tultaessa koko ajan paremmaks, joten oli huomattavasti kivempi kulkea tolla meidän… ööö… autolla?

Taustalla Excalibur kasino

Tultiin Vegasiin tosiaan valoisaan aikaan, joten ei ihan heti päästy näkeen sitä säihkettä ja loistetta, vaikka paikka vaikutti ihan ilman valojakin vakuuttavalta. Kati (navigaattorin ääni) neuvoi meidät ihan kiltisti perille, eikä ajettu kertaakaan harhaan! Valittiin meiän hotellissa autonpysäköintimuodoksi itseparkkeeraus, vaikka Eetu kovasti yrittikin ehdotella, että annettais meidän laatuauton parkkeeraus jonkun hotellin työntekijän vastuulle.  Mut se ois jotenkin näyttänyt tyhmältä, kun muut parkkeerattavat autot oli uusia audeja, bemareita jne. :D Ensivaikutelma hotellista oli jotenkin sekava, oli tosi hankalaa löytää sieltä itseparkkeerauksesta check in-pisteeseen. Voi tietty olla, että siellä oli joku hyvä reitti/hissi tms. suoraan parkkihallista aulaan, mut ei ainakaan löydetty sitä.  

Paris

Kun vihdoin päästiin asettumaan huoneeseen, niin päätettiin vaihtaa edes vähän parempaa vaatetta niskaan ja ottaa kevyt tutustuminen meiän hotellin kasinoon. Mentiin sitten noviiseina tilaamaan Bloody Mary- drinkit, ne kun nyt sattuivat päivän drinkkinä olemaan vähän halvempia, kuin toiset. Kummallakaan meistä ei ollut mitään käsitystä ko. drinkistä, mutta uskottiin että ei mikään drinkki nyt niin pahaa voi olla. No, näköjään sitten voi. En tiiä tekiks baarimikko meille oikeanlaisen drinkin, mutta voi luoja kun se maistui hirveelle. Yritettiin hitaasti imeskellä niitä kurkusta alas (oltiin kuitenkin maksettu niistä 5$/kpl), mutta meiän oli vaan pakko luovuttaa juotuamme vasta 1/5 drinkkiä. Nieltiin tappiomme ja mentiin vaan hotellihuoneeseen juomaan jo aiemmin ostamiamme Bud light-merkkisiä oluita. Meille on vieläkin vähän epäselvää, että miten toi alkoholin tarjoilu menee noissa kasinoissa. Ollaan kuultu, että joissain paikoissa mitä tahansa peliä pelaavat henkilöt saa periaatteessa juomat ilmatteeks, antamalla vain tippiä (yleensä 1$) tarjoilijalle. Ei osattu tätä kuitenkaan tehdä :D Tai sitten oltiin vaan väärissä paikoissa.

Bellagio ja suihkulähdeshow

Matkalla Hoover Damille

Sitten tästä meiän aamupalasta, joka kuulu huoneen hintaan. Sehän olikin sitten aika hankalaa saada/löytää. Check innin yhteydessä tiskin takana ollut tyyppi ei maininnut mitään aamupalasta, joten ajateltiin et saamassamme paperipinossa ois ollut jotain aamiaiskuponkeja. Ei siellä sitten ollutkaan, joten mentiin vähän kyselemään tästä. Tällä kertaa meille sanottiin, että meiän aamiaispaikka ois kulman takana Starbucksissa ja ymmärrettiin, että jouduttais vielä maksaan siitä 9$/naama. Ärsyynnyttiin siitä vähän ja päätettiin, että mennään aamulla vielä kyselemään. Silloin tiskillä taas sanottiin, että Starbucksiin vaan ja taas kuultiin se 9$. Nyt saatiin kuitenkin sen verran enemmän selvää, että aamupala onkin ilmainen UP TO 9$, eli yhdeksään dollariin asti :D Siitä sitten marssittiin sinne pikkuruiseen Starbucksiin hirveän jonon jatkeeksi. Oltiin jo pitkän jonottamisen jälkeen melko lähellä tilausta, kunnes alettiin miettiä tarkemmin, että miten me muka todistetaan olevamme hotellin asiakkaita. Huomattiin myös samalla, että edellä olevalla oli jokin ”breakfast”-kuponki ja pian havaittiin muillakin olevan jotain lappuja. Luovutettiin sitten paikkamme jonossa ja lähdettiin takaisin hotellille kyselemään kupongeista. Saatiin vähän erinäköinen lappu, jossa ei mainittu sanallakaan aamupalasta, mutta siinä luki mun nimi ja huoneen numero. Kuultiin myös tässä vaiheessa, että meiän pitääkin laskuttaa Starbucksin kassalla meiän huonetta (= mun luottokorttia) ja ne laskut vaan sitten jotenkin pyyhkiytyy pois, jos jää alle 18$ päivässä. Eli aika selkeä kuvio, kas kun ei ite keksitty heti :D 9 dollarin aamupala tuolta kuulostaa aika paljolta, mutta ainakin tässä osassa Vegasia noihin hintoihin on laskettu ihan sopivasti ilmaakin mukaan. 

Hoover Dam

Vegasissa ehdittiin nyt ihan sopivasti  tehdä vähän kaikkea. Ekana päivänä (kun piti olla mukamas huono keli) lähdettiin vaihteeks shoppaileen outlet centeriin, joka oli vähän ydinkeskustan ulkopuolella. Siitä ei jäänyt mitään erikoista kerrottavaa jälkipolville, paitsi että muutamat dollarit tuli taas tuhlattua :) Sitten ollaan käyty nyt monessa näissä tunnetuimmissa kasinoissa sisällä, vaikkei niiden sisustus itse asiassa eroakaan niin paljoa toisistaan. Ne tuo meiän mieleen etäisesti ruotsin laivojen pelialueet :D Ulkoa nää jotkut kasinot on kyllä sitten ihan maineensa veroisia, aivan uskomattomia rakennelmia! Lisäks Bellagio ja Mirage on myös tehnyt yleisölle ilmaista lisäviihdykettä pienen shown muodossa. Bellagion edessä voi viidentoista minuutin välein ihmetellä suihkulähdeshowta, joka oli kyllä paljon enemmän kuin mitä voitiin kuvitella. Samoin voi myös todeta Miragen edessä tapahtuvasta tulivuoren purkauksesta. Ei uskottu etukäteen, että ne vois olla mitenkään noin mahtipontisia ja tarkasti suunniteltuja!

Aiemmin kerrottiin siitä, ettei tiedetty pitäiskö mennä Grand Canyonille vai ei, niin tehtiin sitten päätös että kyllä! Tähän vaikutti aika ratkaisevasti se, että tajuttiin myös lähempänä (kuin siellä aiemmin mainitun 6 tunnin ajomatkan päässä) olevan hyvä paikka tarkastella tätä kanjonia. Paikka tunnetaan West Riminä (paitsi meiän Kati ei kyllä sitten jaksanut tuntea) ja se oli ”vaan” 200 kilsan päässä Vegasista.  Matkan varrella oli myös sopivasti Hoover Dam, eli jättimäinen pato Nevadan ja Arizonan rajalla.  Tän reitin maisemat oli parhaimmat tähän mennessä nähdyt, kuvat ehkä kertovat paremmin kuin mun yritelmät kuvata niitä.

Padon päältä kuvattuna

Hoover Dam oli tosiaan valtaisa ja sitä ihmetellessä saatiin varmaan yli tunti aikaa kulutettua. Kannattaa vierailla, jos on Vegasiin tullut, sillä matkaa kaupungista padolle oli vain vajaat 30 mailia. Pato oli periaatteessa ilmainen nähtävyys, paitsi parkkihallipaikka maksoi sitten sen 7$. Ja tää hintahan kerrottiin vasta siinä vaiheessa, kun oltiin jo parkkihallissa sisällä ja jumissa.  Tätä täällä tapahtuu monissa muissakin paikoissa muuten. Siis sitä, että hinnan/paikan maksullisuuden saa tietää vasta siinä vaiheessa, kun on jo jossain mistä ei pääse enää kääntymään ympäri. Näin meille meinas käydä myös siellä Universal Studios:lla, mutta kiltti setä antoi meidän kääntyä ympäri ilman mitään maksuja. 

Taustalla Lake Mead

Maisemia Arizonassa

Mut joo, padon jälkeen lähdettiin Arizonan aavikkomaisemien läpi kohti sitä West Rimiä. Matka sinne kestikin kuitenkin melko kauan, sillä yksi kymmenen mailin (16 km) pätkä oli todella huonokuntoista ”mökkitietä”, jolla oli ihan ymmärrettävästi alhainen nopeusrajoitus. Saatiin kuitenkin taisteltua pätkä läpi ilman häiriöitä ja päästiin vihdoin ”ihmisten ilmoille”. Pysähdyttiin pikkuisen lentoaseman kohdalle ”tarkastuspisteeseen” ja kuultiin, että auto pitäisikin viedä tässä vaiheessa parkkiin ja liput pitäisi mennä ostamaan sisältä rakennuksesta? Oltiin eletty siinä uskossa, että päästäisiin ajelemaan omalla autolla aina kanjonin reunalle asti, mutta meidän uskossa eläminen ei taas vaihteeksi toiminut. Tossa West Rimin pisteessä ei ole siis muuta vaihtoehtoa, kuin mennä ostamaan bussilippu ja lupa mennä kanjonin alueelle. Halvin lippuvaihtoehto maksoikin meille sitten 72$ yhteensä sisältäen ainoastaan sen parin mailin bussikyydin kahteen eri kohtaan kanjonin reunalle! Tää mielivaltainen hinnoittelu alkoi ärsyttämään kyllä todella paljon, mutta kun oltiin sinne asti tultu, niin ei voitu jättää sitä kanjonia sitten enää näkemättä läheltä. Tästä johtuen ensimmäiset hetket kanjonilla meni pienessä ärsytyksessä ja meinattiin unohtaa keskittyä täysillä aivan upeisiin maisemiin! Grand Canyon todella on nimensä veroinen, järkyttävän iso! Ei yllättäen uskallettu mennä ihan reunalle seisoon :D Ei kyllä yhtään harmita, että lähdettiin käymään tuolla!

Lisää maisemia

Takaisin päin ajaessa aurinkokin laski jo alkumatkasta ja nähtiin mahtavasti se paljon puhuttu Las Vegasin loiste!  Vegasista tuleva valonkajo näkyi pimeän erämaan taivaanrannassa jo monia kymmeniä kilometrejä ennen itse kaupunkia. Saati sitten kun päästiin lähelle ja nähtiin vähän ylempää kaupungin keskusta, vitsit mikä kirkkaan keltainen valomeri se oli! 

Aavikkoa ja kaktuksia vähän ennen Grand Canyonia

Toissa päivänä käytiin vielä vähän maistelemassa yöelämää täällä, vaikka sitten jämähdettiinkin tohon yhteen viereiseen kasinoon lähes koko illaksi :D Tähän saattoi hieman vaikuttaa se, että sieltä (Casino Royale) sai margaritoja ja olutta dollarin kappalehintaan. Löydettiin myös pelikone, jossa pystyttiin pelaamaan todella pitkään menettämättä ollenkaan rahaa, joten mikäs siinä oli ollesssa.  Näissä kasinoissahan ei ole oikeastaan ollenkaan mitään perus istumapaikkoja, vaan kaikki tuolit on pelikoneiden/-pöytien edessä, että ihmiset varmasti muistais käyttää kaikki rahansa pelaamiseen. Ollaan muuten vähän yllätytty siitä, että suurin osa ihmisistä kuulkee täällä täysin normaaleissa vaatteissa, monet ihan kotoisissa lökäpöksyissäkin. Me oltiin ajateltu, että täällä kaikki pukeutuu sillein kun aina leffoissa, eli hienoihin pukuihin ja mekkoihin :D Eli ei ole tarvinnut tosiaan omaa pukeutumista ihan liikaa murehtia. Tuntui melkein, että piti itse välttää ylipukeutumista, mitä en ois ikinä etukäteen uskonut.

Kaiken kaikkiaan Vegasissa käyminen oli hieno kokemus, jota voi todella suositella! Meidän yllätykseks siellä oli myös todella paljon lapsiperheitä, eli ilmeisesti lapsetkin osaavat nauttia jossain määrin tästä aikuisten isosta leikkipuistosta. Vegasissa majoittuminen on myös lähes poikkeuksetta hinta/laatusuhteeltaan erinomaista, joten jos osaa pitää peli-intonsa kurissa, niin tuolla ei mene edes paljoa rahaa. Lähdettiin tuolta kuitenkin sopivasti pois, sillä eilen ihmismäärä kaupungissa lisääntyi huimasti. Eli ilmeisesti siis kaikki eivät vietäkään kiitospäivää kotonaan sukulaisten kanssa, vaan lähtevät Vegasiin :D Muutenkin Vegasin väkimäärä yllätti meidät runsaudellaan, koska nyt ei ole enää mikään turistikausi ja ei oltu siellä edes viikonloppuna. Mut joo, tossa siis pääpiirteittäin meidän Vegasin tapahtumia ja mietteitä. Paljon jäi varmaan kertomattakin, mutta eiköhän tosta jonkinlaisen kuvan saa :) 

Niin vielä siitä matkalaukun pakkaamisesta. Se oli haastavaa, kun täällä saattaisi lämpötilat olla tähän aikaan vuodesta mitä tahansa jostain 7-25 asteen väliltä. Tällainen mahdollinen vaihtelu siis vaati sen, että mukaan piti ottaa vähän kaikkea kevyimmistä kesävaatteista kunnon syksyn tyrskyjä ja myrskyjä kestäviin vaatteisiin. Ja yöelämää varten piti tietty myös pakata oma varustuksensa mukaan. Siitä sitten kun tyhjentää koko vaatekaapin (paitsi talvisimmat vaatteet) matkalaukkuun, niin voi vaan kuvitella paljonko sinne jää tilaa enää ostoksille… :) Toisaalta ihan hyvä, ettei sitä tilaa niin miljoonasti ole, kun muuten täällä kyllä tuhrautuis koko omaisuus pelkkään shoppailuun. 

Grand Canyon!

Tästä päästäänkin sitten kätevästi tähän shoppailupuoleen. Täällä on ihan oikeesti halpaa noissa Outlet-paikoissa. Suomessa kun joku paikka voi ilmeisesti vaan kirjoittaa nimekseen factory outlet, vaikka sitä ei ainakaan hinnoista huomaa. Näissä outleteissa kerrottiin vaatteen hintalapussa paljonko sen suositushinta on tehtaanmyymälän ulkopuolella ja paljonko halvemmalla sen saa outletista. Tämän jo valmiiksi paljon alennetun outlet-hinnan lisäksi lähes joka paikassa on -25-50% hinnoista pois ja/tai tällaisia mielestäni kauppiaan kannalta outoa tarjouksia ”buy 1 get 1 free” , eli ostamalla yhden tuotteen saakin toisen sitten ihan ilmaiseksi kaupan päälle :D Noh, kai ne siitä jää jotenkin voitolle. Jokaisen merkkituotteen täältä saa niiiiiin paljon halvemmalla kuin Suomesta, että ihan surettaa jättää niitä lojumaan tonne kaupan hyllyille. Ei olla siis mitään suuria merkkituotteiden käyttäjiä, mut ihan nää perus Adidakset yms. on kiva saada vähän halvemmalla :) Ollaan kyllä tehty työtä ”käskettyä” ja kerätty paljon tuliaisia itsellemme, jopa niin paljon, että vähän jännittää jo tässä vaiheessa toi meiän matkalaukkujen tilakapasiteetti. 

Nyt ollaan vasta eilisillasta alkaen alettu kiinnittämään enemmän huomiota termiin ”Black Friday”, joka siis tarkoittaa huomista. Tajuttiin, että se tarkoittaa ihan järjetöntä shoppailupäivää! Silloin on ilmeisesti lähes joka paikassa huikeita alennuksia ja tarjouksia, ois voinu tietää tän tietty vähän aiemmin. Ehkä lähdetään huomenna siis vähän harrastelemaan taas shoppailua jonnekin päin San Diegoa. Huominen shoppailu tuskin on kovin nautinnollista, koska varmaan jokaisella amerikkalaisella on samanlaiset suunnitelmat huomisen varalle ja taistelut parhaimmista tuotteista on varmaan normaaleja. Telkkarista kuultiin, että on arvioitu yhden amerikkalaisen käyttävän Black Fridayn aikana keskimäärin lähes 750 dollaria :o Nyt ei muuta kun adiós!

Auringonlaskumaisemia paluumatkalla Vegasiin

Miragen "tulivuorenpurkaus"

Caesars Palacen sisältä