Tentit ohi, huomenna alkaa 2 viikon reissu!

(EDIT:Lisätty jälkikäteen myös pätkä itse torakoista, joka jostain syystä jäi pois aiemmin!)

Tosiaan tänään saatiin viimeinenkin tentti suoritettua. Täytyy kyllä myöntää et aikamoinen alisuoritus tuli joka tapauksessa, ei vaan jaksanut yhtään enää keskittyy ja tarinoida mitään diipadaapaa siihen tenttiin. Mut aiheena toi intercultural studies ei nyt mitenkään mahdoton ollut, vaikka lukeminen jäikin aika lähelle nollaa. Uskoisin, et suoriuduttiin kuitenkin ihan hyvin verrattuna paikalliseen väestöön :D Kun toi on tosiaan ekan vuoden kurssi, ni paikalliset ei oo vielä ihan mitään kielineroja siinä vaiheessa.

Söpöläinen

Meillä, etenkin Eetulla, on nähtävissä myös hieman kehitystä paikallisen thai-english - setin kuullunymmärtämisessä. Eetu mm. sai viime kerralla tilattua Subwaysta täysin oikeanlaiset subit ja saapuivatkin meille suht nopeasti. Itse en ole päässyt vielä ihan samalle aaltopituudelle, koska en esim. ymmärtänyt että "van too majonee too?" Subin työntekijän toimesta tarkoitti "one sauce, majonese sauce?". Ja en varsinaisesti edes ymmärrä mitä toi yks kastike, majoneesikastike tarkoittaa ees suomeks :D Asioita ymmärtää, jos on hyvä mielikuvitus siitä miten sana saattaisi loppua. Paikalliset kun jotenkin tykkää sanoo näistä vaikeista enkun sanoista vaan 2-4 ekaa kirjaintaa ja venyttää sen viimeisen mahdollisimman pitkäks. Esimerkkinä meidän yhden kurssin opettaja, joka sanoo Mc Donalds- sanan lopun "Donaaaa.." jne. Ollaankin pohdittu, että ymmärtäiskö nää meidänkin enkkua paremmin, jos alettais vaan lausua paikallisittain?

Uhrattiin viime viikonloppu tutustumalla kahteenkin eri pubiin/baariin täällä Bangkokissa muutaman muun vaihtarin kanssa. Tai itseasiassa nää kaikki muut tuntee jo paikat kun omat taskunsa. Me ollaan vaan menty aina jossain muualla, ni ei oo jääny aikaa baarissa istuskeluun. Mikä on siis sinänsä aika hyvä, kun sitä ehtii harrastaan sitten ihan Suomeskin tarvittaessa :)  Täällä se nyt vaan on aika paljon halvempaa, vaik istuttiinkin iltaa länkkäreiden omistamissa paikoissa ( Pickled Liver, brittibaari ja Old German Beer House, no tän maalaisuus selviää varmaan jo nimestäkin). Esim toisena iltana syötiin yks tosi iso annos puokkiin ja hmm juotiin pikkasen (tarpeeks) ja otettiin taksit kämpiltä baariin ja takas = vajaa 30 €/ 2 hlö.Vaikka tuntu, et tuhlattiinkin ihan huolella. Mut ei se mitään, ei valiteta :)

Sain muuten kuulla, että kaiken kukkuraks torakat osaa myös lentää! Voitteko uskoa? Nyt ei enää siis pelkät lenkkarit suojaa mua niiltä, kun pimeellä vaellellaan tuolla ulkona. Oon siis pitäny lenkkareita nyt pimeellä sandaalien sijasta, ettei kävis toteen se mun painajainen, et torakka menee sandaalin ja jalan väliin... :D Mut auta armias sellasta kriisitilannetta, jos ne pyrähteleekin lentoon mun eestä ja esim. juurikin mua kohti. Kuulin, et eräillä vaihtareilla oli kokonainen torakkaparvi lähtenyt lenteleen ympäriinsä suoraan "jalkojen alta". En ees haluu tietää mitä tekisin tossa tilanteessa. Oon mennyt nyt tässä viime päivinä muutenkin tosi paljon takapakkia tän torakka-asian kanssa, ihan ku osallistuis joka ilta johonkin Fear Factoriin (siis siihen pelkokerroin-ohjelmaan,joka tuli tvstä). Täs tuli kans sellanen lisäisku mun pelkoihin tossa eräs ilta. Kävelin rauhaksiin sellasta jalkakäytävän pätkää, joka on poikkeukselliseti metalliaidalla erotettu autotiestä ja siinä ne sitten oli! Kokonaista neljä torakkaa samassa läjässä ja mut havaitessaan lähti vipeltämään ilman päätä ja häntää joka suuntaan. Menini sitten ihan lukkoon, kun en päässy edes pakoon autotielle :D Jouduin tekeen u-käännöksen ja kävelemään pitkän matkaa takaspäin. Suostuin tuleen takas vasta, ku Eetu oli tappanu kaikki torakat. Eetu voi siis todistaa, et mä en mitenkään "leikisti" pelkää näitä. Joku ehdotti, et mun kannattais mennä syömään pari torakka-snackit (kuivattuja ja maustettuja torakoita) Khao San Roadille, ni voisin päästä pelostani yli kun tajuaisin et ne ei voi mulle mitään, mut mä voin syödäkin niitä. Tosin tällä hetkellä toi torakan syöminen kuulotaa jo ihan tarpeeks suurelta haasteelta, joten jätetään se mietintämyssyyn.

Ja huomenna alkaa tosiaan se meidän lomailu täällä! Tää, mitä ollaan tähän asti harrastettu, ei oo siis ollut vielä lomailua.. :) Eetu taiskin jo päivittää meiän reittisuunnitelmista viime kerralla, joten ei niistä sen enempää. Ja jos rajan toisella puolen aurinkokin ois vaikka kirkkaampi! Bangkokin ei-niin-hyvät kelit ovat jatkuneet edelleen, joten täytyy näköjään lähtee ulkomaille ottaan sitä aurinkoa :D

Tässä siis tämä tähän asti tärkein blogipäivitys ikinä, me aletaan mennä nyt nukkuun ku herätys on jo 6 ½ tunnin päästä!

Tenttejä, tenttejä

Erawanin vesiputouksilta

Noniin, nyt voi sanoa, että pahin on ohi tenttiviikolla, kun on 3 tenttiä takana ja etukäteen helpoin tentti edessä maanantaina. Paikallinen Ukko ylijumala on ollut tosi kiltti kun on päivä toisensa jälkeen synnyttänyt tänne tähän vuodenaikaan täysin poikkeuksellisia sade/pilvipäiviä! Ei ole niin paljon siis harmittanut lukea kokeisiin sisätiloissa. Paitsi nyt kun valmistautumista vaativat tentit on ohi, niin silti jostain kumman syystä ilma vieläkin on täysin pilvinen?!?! Meiltä jäi tänään vesipuistovierailu väliin, koska ei sentään haluta vilustua :) Vesipuistovierailun tilalle päätettiinkin skriivailla tänne uusi blogiteksti JA aloittaa tekemään logistiikka -kurssin ryhmäprojektia, joka saatiin siis tehdä kahdestaan! Ajatelkaa, deadline on vasta yli 2 kuukauden päästä ja nyt jo aloitetaan :D! (Arvatkaapa huviksenne kumpi aloitti kirjoittamaan blogia ja kumpi projektia... ... ... ... jep, eli Eetu kirjoittaa blogia, Suvi kirjoittaa projektia :) Todennäköisesti kuitenkin suurin osa projektin tekemisestä jää taas siihen kuuluisaan viimeiseen iltaan... :)

Muttamutta kerrotaanpa vähän nyt meidän tenteistä ja loppuun vähän tenttien jälkeisen 2 viikon loman suunnitelmista. Ja koska siis ihan oikeesti ollaan vaan luettu kokeisiin viimeaikoina, niin meillä ei ole yhtään uusia kuvia pistää tähän. Joten koitetaan laittaa tähän sellaisia kuvia, joita on haluttu laittaa aikaisempiin teksteihin, mutta eivät ole millään mahtuneet.

Bangkokin näkymä Baiyoke Sky:sta

Tenttiviikko alkoi siis tiistaina logistics and supply chain management -kurssilla. Tästä puhuttiinkin jo vähän viime päivityksessä, mutta tentti oli siis yllättävän vaikea huolimatta siitä, että opettaja antoikin kurssin edetessä aika avokätisesti vinkkejä tenttikysymyksistä. Sitten keskiviikkona oli vapaapäivä, joka tuli kyllä tosi tarpeeseen, koska torstaina oli edessä etukäteen pelätyin, organizational behaviorin, tentti. Ennakkopelot osoittautuivat jopa liian pieniksi, sillä ainoa oikeasti lontoota puhuva opettajamme pisti parastaan vaikeiden termien kanssa monivalinnoissaan. Esim. Suvi oli kirjoittanut edellisenä iltana yhden ruutupaperillisen molemmin puolin uusia englanninkielisiä sanoja ja opetellut ne, niin silti opettaja löysi kokeeseen vielä monta täysin "nevöhööd" sanaa tai termiä, joiden merkityksestä ei ollut todellakaan mitään hajua.Tän lisäksi vaihtoehdot muistutti lähinnä jotain yo-kokeen monivalintoja, joissa tuntuu aina, että mikä vaan vaihtoehdoista voisi olla oikein. Oltiin oikeasti valmistauduttu tosi hyvin kokeeseen ja suurimmasta osasta monivalintakysymysten aiheista oltais voitu kirjottaa vaikka 2 sivun esseet. Siltikin todella moni kysymyksistä meni ihan lotolla kysymyksen asettelun ja vaikeiden vaihtoehtojen takia. Kaksi lyhyttä esseetä tuntui menevän ihan hyvin, mutta niistä sai vain 20 pistettä per essee, kun monivalinnoista sai yhteensä 60 pistettä. Uskotaan saavamme kuitenkin vähintään 60 pistettä per nuppi.

Haikala Siam Ocean Worldissa

Eilen oli sitten entrepreneurial marketing strategy -kurssin tentti. Tentti oli aika helppo, kun saatiin taas etukäteen ihan hyvät vinkit tenttikysymyksistä. Vaikeutta teki lähinnä se, että opettaja on oikeesti niin tyhmä ja huono englannissa, ettei edes sen kirjoitetussa englannissa ole päätä eikä häntää. Torstai-ilta vietettiinkin pähkäillen, että "mitäköhän ihmettä se tollakin tarkoittaa?". Sen tekstistä puuttuu siis järjestään kaikki a, an, the -sanat sekä prepositiot. Yleensä myöskin sanataivutukset ovat päin sitä itseään. Eikä ollut yksi tai seitsemän kertaa eilen kun koitettiin iskeä moneenkin eri netin sanakirjaan sana opettajan tekstistä, jolle ei löytynyt minkäännäköistä käännöstä. Ammattitaitoista toimintaa opettajalta, joka on kuitenkin opiskellut 4 vuotta jenkeissä kandia erinomaisella keskiarvolla ja tän jälkeen vielä 2 vuotta Englannissa maisteritutkintoa. Ihan käsittämätöntä!

Maanantaina on vielä viimeinen, intercultural studies -kurssin, tentti. Tunneilla ei ole käyty oikeestaan kauheesti asioita läpi ja opettaja sanoi, ettei tenttiin voi edes oikein valmistautua. Tentin pitäisi kuulemma hoitua ihan perus käytännönjärjellä. Eli tämä ei kauheasti stressiä meille aiheuta :)

Laosissa delfiinejä tähyilemässä

Tiistaina alkaakin sitten se pitkään odotettu loma! Me meinataankin ottaa kaikki ilo irti, joten tiistaina herätys about neljältä aamulla ja suunnaksi lentokenttä! Otetaan Bangkokista siis lento Vietnamiin, Saigonin kaupunkiin (Ho Chi Minh City). Tällä reissulla on tarkoitus käydä pyörähtämässä myös Phu Quocilla (saari Etelä-Vietnamissa), Sihanoukvillessa (rantalomakohde Etelä-Kambodzassa), Phnom Penhissa (Kambodzan pääkaupunki) sekä Siam Reapissa (Angkor Wat ja muut Angkorin temppelit). Tähän meillä on aikaa 2 viikkoa, joten kiirettä tulee varmaankin pitämään. Meillä ei myöskään perinteisesti ole mitään tietoa mm. rajanylityspaikoista tai ylipäätänsäkään noista matkakohteista, joten varmasti mielenkiintoisia aikoja on taas edessä :D Nyt sääennustekin näyttää ainakin siltä, että saatettaisiin nähdä taas pitkästä aikaa vähän aurinkoakin! Koitetaan myös tavoista poiketen yrittää vähän päivittää blogia kesken reissun!

Don Det, Laos

Eetu yöjunassa

Noniin, nyt on eka tentti ohi. Tentti oli melko haastava yleiseen tasoon nähden, joten jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää. Uskomme kuitenkin, että kyllä se ainakin läpi meni! Kaikki kysymykset oli suoraan kirjan otsikoista ja pelkäämmekin, että yhdistettynä opettajan luvattoman heikkoon englannintaitoon, vaatimuksena olisi ollut vastata suoraan kirjan sanoin. Mielenkiintoista tentissä oli se, että "essee" vastauksille oli varattu n. puoli sivua tilaa ja tuntui, että joka kysymyksestä meinasi tila loppua :D.

Mutta palataanpa ajassa taaksepäin. Eli niinkuin aiemmassa tekstissä oli puhetta, niin suuntasimme tiistaina suoraan koulusta aika extempore Laosiin, Si Phan Doniin (suora käännös 4000 saarta) Don Det -saarelle. Saaret sijaitsevat ihan Laosin eteläkärjessä aivan Kambodzan rajan tuntumassa keskellä Mekong -joen leveintä kohtaa. Tutustuminen kohteeseen etukäteen jäi aika lähelle nollaa, sillä meidän kämpän internet on toiminut todella huonosti viimeaikoina. Junaliput käytiin ostamassa maanantaina, eikä saatu edes ihan vierekkäisiä sänkyjä, koska juna oli niin täynnä. Takastulomatkalle kaikki makuupaikat olivatkin jo täynnä. Emme tiedä johtuiko suuri kysyntä esim. viime viikon torstaina tai perjantaina loppuneesta kiinalaisesta uudestavuodesta, mutta siitä lisää myöhemmin. Matka taittui siten, että ensin tiistaina lähdettiin yöjunalla Bangkokista Ubon Ratchathaniin (yläpeti ilmastoidussa 2. luokan vaunussa maksoi n. 15 euroa). Ubon Ratchathanin juna-asemalle saavuttiin klo 7.30 ja sieltä hypättiin songthaew -malliseen paikallisbussiin, joka vei meidät 12 kilometrin päässä olevalle bussiasemalle 10 bahtin hintaan (n. 25 senttiä). Paikallisbussi teki myös jonkun hitausennätyksen ajamalla matkan 45 minuutissa :D. Perinteisesti taas kierreltiin sieltä, täältä ja tuolta ja jätettiin ihmisiä kyydistä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Saatiin ihan todenteolla pelätä, että ehditäänkö ajoissa Laosiin lähtevään bussiin.

Laosilaista asutusta

Bussiasemalta otettiin turisteille tarkoitettu VIP-bussi suoraan Laosiin, Paksen kaupunkiin. Bussi maksoi 200 bahtia (5 euroa) ja kesti vajaa 4 tuntia rajamuodollisuuksineen. Laosin raja olikin meille jotain, mitä ei oltu ikinä ennen nähty :D. Käytännössä päästiin Thaimaan ulosleimauksen jälkeen suoraan Laosiin, jossa oli keskellä kaikenmaailman markkinoita koppi, josta piti ostaa viisumit ja käydä passintarkastuksessa. Kukaan ei kontrolloinut, että kävikö kaikki passintarkastuksessa ja hakemassa viisumit, eli käytännössä maahan olisi päässyt tosi helposti laittomastikin :D. Rajalla vaihdettiin vähän dollareita 5000 bahtilla (n. 125e), jolla saatiin 160 dollaria. Luultiin, että Laosissa kaikki rahaliikenne toimii dollareilla, mutta oltiin väärässä ja nyt meillä on varmaan joku 80 dollaria jäljellä. Onneksi kohta päästään Vietnamiin ja Kambodzaan, jossa kuulemamme mukaan yleinen käypä valuutta on dollarit ja niitä saa jopa automaateista. Viisumit maksoivat molemmille 35$ sekä siihen päälle tuli vielä 1$ leimavero tms.

Eetu hammockissa

Ero Thaimaan ja Laosin välillä oli huikea muutenkin. Ihan kuin olisi tullut ihan eri maailmaan rajanylityksen jälkeen, kun kasvillisuus oli paljon karumpaa ja kaikki oli enemmän aavikkomaisen näköistä. Myös köyhyys paistoi paljon enemmän silmään. Paksesta otettiin kuitenkin bussiasemalta toiselle bussiasemalle kimppa tuktuk joidenkin ranskalaisten kanssa. Matkaa oli n. 8 kilometriä ja se maksoi 1,5$ per nenä. Toiselta bussiasemalta hypättiin paikallisbussiin, joka oli taas sellanen härveli, että alta pois. Semmonen pakun/rekan modattu malli hyvällä ilmastoinnilla (ei ollut siis mitään ikkunoita, ovia tms :D), jossa oli 3 penkkiriviä. Paikallisbussissa myös kuljetettiin kaikennäköisiä tilauksia aina vesimelooneista ja kaljakoreista eläviin kanoihin ja kuivattuihin kaloihin, mitä "yritykset" ovat tilanneet isommasta Paksen kaupungista, esim. juuri meidän kohteeseen Nakasangin satamakylään. 140 kilometrin matka kesti nelisen tuntia, kun aina välillä pysähdyttiin keräilemässä/pudottelemassa asiakkaita, välillä pysähdyttiin tankkaamaan, välillä pysähdyttiin kadunvarsikaupustelijoiden tarjoamille ostoksille jne. :D Nakasangin satamakylään saavuttiin jo pimeän tultua ja kun ei oltu syöty ruokaa sitten edellisen päivän kouluruoan, niin päätettiin jäädä syömään, ennen kuin jatkettaisiin saarelle.

Taustalla vesiputoukset

Saarelle mentiin semmoisella puisella pitkulaisella veneellä, jossa oli ruohonleikkurin moottori. Muunlaisia veneitä siellä ei oikein näkynytkään. Matka kesti kymmenisen minuuttia ja maksoi 20 000 kippiä (virallisen kurssin mukaan vajaa 2 euroa, mutta saarella olleen vaihtokurssin mukaan 10 000 kip = 1 euro) per henkilö. Oltiin etukäteen päätetty, että otettaisiin majoitus saaren sunset puolelta, mutta kun hetken aikaa majoitusta kyseltiin, niin kävi ilmi ettei sen löytäminen olisikaan niin helppoa kuin luultiin. Joka ainoa majatalo tuntui olevan täynnä ja lopulta käveltiin varmaan 3 tuntia ennenkuin löydettiin majoitus. Sekin löytyi sunrise puolelta ehkä 3. viimeisestä majatalosta koko saarelta :D Eli saaren majoitukset jakautuvat siis käytännössä auringonlasku- ja auringonnousupuolelle, joista melkeen kaikki sijaitsevat ihan joen varressa.

Upeat pyöräilymaisemat

Pieni epätoivo alkoi puskea jo päälle, ennenkuin majoitus löydettiin. Itse bungalowi oli todella askeettinen, mutta se maksoikin vain 30 000 kippiä (3 euroa). Siinä oli kova styroksipatja lattialla, hyttysverkko sen päällä sekä tuuletin katossa. Erityisesti Suvilla oli suuria vaikeuksia nukkumisen suhteen tässä bungalowissa ja ympäriltä jatkuvasti kuuluneet ötököiden surinat ja sirinät veivät viimeisenkin mielenkiinnon ummistaa silmiä :D Jos silmät hetkeksi erehtyivät menemään kiinni, niin eikös se kukkokiekuu alkanut sitten jatkuvalla syötöllä aamu/yö kahdesta asti. Ketä kumma on keksinyt, että "kukonlaulun aikaan" tarkoittaisi yleensä noin kello kuutta? Dot Detin kukoilla oli ainakin kellot ihan väärässä ajassa. Eetulla on onneks parempi "herätyskello suodatin" (mikä on ilmennyt ihan arkielämässäkin :D) ja ei herännyt ihan jokaiseen kukon kiekumiseen. Bungalowin terassilla oli kuitenkin molemmille omat mukavat riippumatot! Tämä on tosin tosi yleistä ainakin Don Detillä, sillä jokaisessa myöhemmässäkin majoituksessamme oli omat hammockit molemmille.

Kaikki maa-alueet taustalla kuuluu Kambodzalle

Seuraavana aamuna lähdettiin kohti saaren "keskustaa" tarkoituksena löytää pikkuisen parempi majapaikka 2 huonosti nukutun yön jälkeen. Käveltiin muutama sata metriä keskustaan ja otettiin paremman näköinen bungalowi, jossa meillä oli ihan oma vessakin, hyttysverkko, hammockit sekä sänky, eikä vain patjaa lattialla! Maksua tälle tuli 50 000 kippiä (5 euroa). Kun saatiin majoituttua, niin vuokrattiin pyörät ja lähettiin pyöräilemään kohti naapurisaarta Don Khonia, jonka yhdistää Don Detiin vanha ranskalainen rautatiesilta. Pyörien vuokra oli 10 000 kippiä (1 euro) per pyörä, kauempaa olisi saanut pyörän vielä halvemmalla, eli 8 000 kipillä. Pyörät eivät olleet todellakaan mitään maastopyöriä, eikä niillä kyllä ihan Tour De Franceakaan olisi voittanut :D. Varsinkin Eetun pyörä oli todella romuinen. Takasrengas oli todella soikea sekä ketjut lähtivät päivän aikana 2 kertaa. Onneksi Suvi (ja toisella kerralla apuna myös paikallinen 8-vuotias tyttö) osasivat laittaa ketjut paikalleen, kun Eetulta se ei millään tuntunut onnistuvan :D. Ja maasto ei tosiaan ollut mitään sileää kiiltäväpintaista asfalttia, vaan parhaimmillaan kivistä hiekkatietä, joten Suvin mielestä oli erityisen hauskaa katsella kun Eetu polki menemään punaisella mummopyörällään (sisälsi tietenkin myös edessä roikkuvan korin), jonka takarengas tosiaan näytti siltä, ettei enää montaa matkaa tekisi. Pyörä oli muutenkin todella paljon liian pieni Eetulle :D

Auringonlasku Don Detillä

Suvi tuubailemassa

Sillan ylitys pyörällä maksoi 20 000 kippiä (2 euroa). Ilmeisesti joku turistimaksu... Ensimmäiseksi suunnattiin suurille "vesiputouksille", jotka olivat ennemminkin koskia.Vesiputouksille mentäessä meiltä kysyttiin myös sillanylityslippua. Oli mitä oli, näky oli kuitenkin erittäin upea! Vesiputouksilta lähdettiin jatkamaan matkaa kohti isoa hiekkarantaa. Ranta oli todella suuri ja hiekka ihan puuterimaista ja valkoista. Duracellpupuina ei kuitenkaan jääty rannalle röhnöttämään, vaan mentiin vuokraamaan yhden kiinalaisnaisen kanssa vene katsomaan delfiinejä. Aivan, delffiinejä joessa :D! Lajike jälkeenpäin googlattuna oli Iravadindelfiini. Kuski ajeli meitä pitkin Mekongin suistoja ja upeita maisemia aivan Kambodzan rantaviivan tuntumassa puolisen tuntia. Lopulta päädyttiin kivelle keskelle Mekongia, josta eteenpäin ei saanut mennä, koska siitä alkoi Kambodzan puoli. Kivellä oleilu oli aivan upeata. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli etukäteen katsotun sääennusteen mukaan 38 astetta. Vietettiin kivellä muutama tunti aikaa hyppien uimaan, lilluen vedessä, katsellen delfiinejä sekä kuunnellessa niiden kommunikointia. Kun lähdettiin kiveltä, niin käytiin vielä nopeasti ja vähän laittomasti käymässä Kambodzan vesien puolella ihmettelemässä :D Venematka maksoi 30 000 kippiä (3euroa) per nuppi. Kun päästiin rantaan, niin suunnattiin takaisin Don Detille ja käytiin sen "keskustassa" vähän täydentämässä eväsvarastoja (sieltä ei kyllä Suvin harmiksi juuri muuta naposteltavaa löytynyt, kuin pikkuisia sipsipusseja ja keksipaketteja), ennenkuin tultiin takaisin bungalowille palauttamaan pyörät. Ilta menikin sitten leppoisasti hammockissa kirjaa lueskellen!

Eetu tuubailemassa

Perjantaina päätettiin mennä kokeilemaan tubingia, eli traktorin sisäkumilla joessa eteenpäin lillumista. Käytiin ensin kuitenkin vaihtamassa taas bungalowia lähemmäksi keskustaa ja varattiin samalla Jerellekin huone. Tälläkin kertaa saatiin maksaa bungalowista 50 000 kippiä, eli ei menty ihan konkurssiin. Jeren huone kahdella erillisvuoteella maksoi 60 000 kippiä. Vuokrattiin vene ja rinkulat yhteishintaan 30 000 kippiä (3 euroa) per nenä ja otettiin mukaan yhdet Beer Laot hintaan 10 000 kip / kalja. Vene suuntasi n. kilometrin vastavirtaan, jonka jälkeen jätti meidät oman onnemme nojaan keskelle Mekongia n. 100 metriä leveään kohtaan ilman näköyhteyttä paluupaikkaan :D Lilluskeltiin siinä pikkuhiljaa eteenpäin kaljaa nautiskellen! Erittäin mukavaa (ja ruskettavaa :), varsinkin kun oltiin ainoita ketä sitä silloin harrasti! Jos siis tulette Si Phan Doniin, niin kannattaa ehdottomasti tubailla, vaikka Vang Vieng onkin enemmän kuuluisa siitä (ja koska Vang Vieng on kuuluisa, niin siellä on myös kasapäin muita turisteja = ei niin kivaa)! Lopulta n. 3 tunnin jälkeen, kun oltiin jo melkein rannassa, niin ajauduttiin erittäin voimakkaisiin virtauksiin. Vaikka kuinka sätkittiin, niin tilanne meni lopulta siihen, että Suvi polski täysillä ja pysyi paikoillaan sekä Eetu pyöri ympyrää, koska ei pystynyt panemaan hanttiin sylissä olevan kameran takia :D. Onneksi joku paikallinen tuli n. 10 minuutin jälkeen meidät joesta pelastamaan :D!

Sam, Teague, me ja Jere meidän terassilla

Illalla sitten ruvettiin kuumeisesti odottamaan meidän hyvän kaverin, Jeren, saapumista saarelle. Lopulta pienen harhailun jälkeen Jere saapuikin mukanaan reissulla tapaamiansa ystäviä. Heidän kanssa vietettiinkin sitten perjantai-ilta sekä koko lauantaipäivä. Oli tosi mukavaa vaihtaa kuulumisia reissuilta ja istuskella iltaa! Meillä kävi tosiaan vielä niin hyvä säkä, että saatiin ihan viereiset bungalowit, joilla oli yhteinen terassi riippumattoineen, pöytineen ja tuoleineen.

Lauantaina aamupalan jälkeen vuokrattiin koko porukalla uudet renkaat ja lähdettiin taas tubeilemaan. Tällä kertaa ei otettu venekyytiä, vaan mentiin ihan omatoimisesti lillumaan. Saatiin renkaat neuvoteltua 8 000 kipillä (80 senttiä) per nuppi, koska meitä oli 6 (me, Jere, Sam Uudesta-Seelannista, Teague Australiasta sekä Chris Saksasta). Tuubailtiin koko päivä, yhteensä varmaan joku 5 tuntia. Välissä käytiin pyörähtämässä syömässä rannalla. Todella rentouttavaa edelleenkin! Illalla pidettiin vielä pikkumuotoiset full moon partyt, mutta ne loppuivat kuitenkin aika nopeasti, koska (A) meidän piti aamulla lähteä klo 7.30 matkustamaan takaisin kohti Bangkokia (B) Jeren ja kumppaneiden ostama paikallinen viski (litran pullo maksoi 10 000 kippiä, eli 1 euron) ei ollut maultaan ihan Jack Danielsin veroinen :).

Eetu hyppää baarin terassilta jokeen

Kuitenkin niin vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan ja jouduttiin jättämään Don Det taakse ja suuntaaman nokat kohti Bangkokia ja edessä häämöttävää tenttiviikkoa. Otettiin guesthousesta valmiskuljetus Pakseen, joka maksoi 60 000 kippiä per henkilö (6 euroa), eli 5 000 kippiä enemmän, kuin mitä se olisi maksanut erikseen. Tällöin saatiin kuitenkin yksi guesthousen pitäjistä saattamaan meidän aina bussiin asti. Lähtö tapahtui 7.30 veneellä satamasta, josta hypättiin samanlaiseen paikallisbussiin, kuin millä saarelle alkujaan saavuttiin. Bussi lähti klo 8 ja matka kesti Pakseen tällä kertaa vain 3 tuntia. Paksesta taas perinteinen tuktuk bussiasemalta toiselle, tälläkertaa hinta oli 20 000 kippiä (2 euroa). Bussiasemalla kävi sitten ilmi, että sieltä lähtee Ubon Ratchathaniin vain 2 bussia päivässä, toinen klo 8.30 ja toinen klo 15.30. Eli pienimuotoinen bussiasemakuolema iski meille, kun hengattiin asemalla ja sen läheisyydessä reilut 4 tuntia :D. Samalla sitten jännättiin, että ehditäänköhän Ubon Ratchathanissa Bangkokin junaan, joka lähtisi klo 19.30. Bussi Uboniin maksoi kuitenkin 200 bahtia (5 euroa) per nuppi ja siihen PITI kuulua kuljetus bussiasemalta juna-asemalle. Bussimatka kesti onneksi nyt vain luvatut 3 tuntia. Nopean vääntämisen jälkeen kyytiä juna-asemalle ei kuitenkaan ikinä saatu ja kun aikataulu ei pidempää tappelua sallinut, niin jouduttiin ottamaan sikahintainen tuktuk juna-asemalle 200 bahtilla. Ehdittiin kuitenkin junaan.

Pieni yhteenveto vielä Si Phan Donista. Kaikki mitä saarella (ja Laosissa) tapahtuu, tapahtuu todella hitaasti ilman kiirettä ja stressiä. Paikallisia sai välillä herätellä, että sai palvelua ravintoloissa. Ruoan tulo kesti poikkeuksetta tunnin ja kaikki tapahtui kuin hidastetussa leffassa. Saarella ja maanteiden varsilla vilisi vapaana kaikennäköisiä eläimiä, kuten kanoja, kukkoja, kissoja, koiria, vesipuhveleita, lehmiä, sikoja yms. ja asutus oli alkeellista. Sähkötkin on tullut saarelle vasta muutama vuosi sitten ja ne katkeilivat vähän väliä. Todella rentouttavaa ihmismielelle! Myös paikalliset ihmiset ovat varmaan koko Kaakkois-Aasian mukavimpia ja avuliaimpia. Mitään kusettamista ei esiintynyt missään (bussifirma, jolla mentiin Paksesta Uboniin, oli Thaimaalainen), lapset juoksivat iloisesti vilkuttamaan aina kun mentiin niiden kodin ohi! Suuri ikävä jäi Laosiin ja luvattiin itsellemme, että tonne paikkaan tullaan takuuvarmasti uudestaan! Toivottavasti kehitys ei ehdi pilaamaan paikkaa siihen mennessä!

Viimeisen illan ruokailu

Junaliputhan ostettiin jo lähtiessä Bangkokista ja koska meillä oli vain istumapaikat 2 luokan tuulettimilla varustetuissa vaunuissa, niin hintakin oli vain n. 7,5 euroa per nuppi. Itse matka oli kyllä yksi tuskaisimmista mitä kumpikaan on ikinä taittanut. 12 tuntia yöllä erittäin viileässä vaunussa (tuulettimet porskuttivat ihan täysillä ja paikalliset halusivat, jostain erittäin kummallisesta syystä, pitää ikkunoita täysin auki) epämukavilla penkeillä ei antanut meille siis parhaita mahdollisia yöunia :) Myöskään koko yön vaunun läpi ravanneet kaupustelijat markkinointihuutoineen eivät auttaneet asiaa :D Erityisesti Suvin riemuksi nähtiin junavaunussa varmaan koko Aasian ötökkäkirjo, kun juurikaan ketkään muut eivät  halunneet niitä ikkunoitaan sulkea. Ilmassa lenteli jos jonkin näköistä mölliäistä ja valitettavasti lattiakaan ei jäänyt ihan ilman vierailijoita, sillä siinä vipelteli edes takas pikku torakoita! Ja pikku tarkoittaa siis pikkua verrattuna niihin mitä nähdään päivittäin esim. Bangkokin kaduilla, Suomen vastaaviin noikin ois ollu varmaan isoja. Suvi yritti aluksi pitää jalkansa kokonaan irti lattiasta reppunsa päällä, mutta väsymys vei voiton ja torakkakosketuksen riski oli vaan otettava! Saavuttiin kuitenkin Bangkokkiin ajallaan (!!!!) eilen klo 7.30 ja siitä otettiin vielä metro kotiin. Kotona oltiin n. 8.15. Matkustettiin siis melkein 25 tuntia putkeen istuvalteen. Tästä mentiinkin sitten melkeen suoraan päikkäreille, joiden jälkeen koitettiin epätoivoisesti päntätä tenttiin, vaikka aivojen vastaanottokyky ei ollut ihan maksimissaan :D

Säät on Bangkokissa olleet tosi huonot viimeaikoina! Viime tiistaina kun lähdettiin reissuun, niin aamulla satoi ihan kaatamalla ja ilmeisesti myös reissun aikana täällä on satanut. Eilen kun tultiin takaisin, niin täällä taas satoi ja tällä hetkellä täällä ukkostaa kovaa. Ehkä ihan hyvä, niin maltetaan vähän lukea tentteihin. Valitettavasti Suvin kauan kaipaamat sateiset shoppailupäivät menevät nyt ihan hukkaan, kun ei pystytäkkään shoppailemaan! (Suvin lisähuom: miten niin ei pystytä shoppailemaan?! tentteihin ehtii lukea myöhemminkin... kai)

Mekongin maisemia matkalla katsomaan delffiineitä

Huomenna meillä on onneksi vapaapäivä, niin ehditään valmistautua paremmin todennäköisesti haastavimpaan, Organizational Behavior -kurssin, tenttiin. Kurssin opettajan etunimi on muuten jokaisen ATK-nörtin unelma; Mr. Teranet!

Sen jälkeen meillä on vielä kaksi tenttiä, toinen perjantaina (entrepreneurial marketing strategy) ja toinen maanantaina (intercultural studies). Perjantaina saatetaan myös saada vieraita, kun Don Detillä tapaamamme Sam on majapaikkaa vailla, ennen lentoaan takaisin Uuteen-Seelantiin.

Takaisin kotona, huomenna eka tentti

Jeps, eli pahoittelut että ei olla päivitelty blogia. Meidän kämpän netti ei toiminut pariin päivään juuri ollenkaan ja sitten tiistaina lähdettiin suoraan koulusta Laosiin :D Tarkemmin sanottuna mentiin siellä semmoseen paikkaan kun Si Phan Don (eli 4000 islands) saarelle nimeltä Don Det.

Nyt on takana yli 24 tuntia istumista putkeen (jep, meillä ei ollut makuupaikkoja yöjunassa :), joten otetaan pienet päikkärit ja sitten vähän koitetaan valmistautua tenttiin. Koitetaan päivitellä reissusta lisää huomenna tentin jälkeen.

Kello on täällä nyt 9.15 aamulla, joten hyvät yöt kaikille!

Turistijuttuja!

Suvi synttärikakulla

Noniin, valitettavasti vieraat joutuivat jo lähtemään takaisin Suomen pakkasiin, mutta me täällä vielä porskutamme! Kaikennäköistä ollaan ehditty tekemään taas viime päivityksen jälkeen. Nyt ollaan vihdoin myös touhuttu enemmän turistijuttuja täällä Bangkokissa. Suvin synttäripäiväkin meni kivasti koulussa! :)

Kokeiltiin tossa muutama päivä takaperin myös Subwayn kotiinkuljetusta! :D Nyt on siis testattu mäkkiruoan, pizzan sekä subin kuljetuspalveluita, eli värisuora alkaa olla jo kasassa :D. Subwayn tilaaminen oli kyllä kaikkein mielenkiintoisinta. Puhelimen päässä oli kikattava thaityttö, jonka kanssa kielimuuri oli välillä ihan järjetön, vaikka tiedettiin tasantarkkaan missä järjestyksessä täytevaihtoehtoja tultaisiin kysymään. Ongelma tuli siinä, kun suurinpiirtein ensimmäisen kysymyksen aikana pudottiin kärryiltä, että millon kysymys vaihtuu. Muutamia sanoja tajuttiin vasta pitkän ajan päästä puhelusta. Esimerkkeinä mm. juusto oli "ii", vihannes oli "vegjii", paahtaminen oli "out" ja kastike oli "oos". Kuin ihmeen kaupalla saatiin subit kuitenkin ohjattua ihan perille asti ja vielä vain yhden virheen kera (Suvin subissa oli jalapenoja), joskin varmaan melkeen tunnin tilauksesta!!!

Suvi lämpötilaan sopivassa vaatetuksessa @ Wat Po

Jokatapauksessa subin kotiinkuljetus oli ylivoimaisesti vaikeinta näistä kolmesta vaihtoehdosta, mitä yllä mainittiin. Mäkkärin kotiinkuljetuspalvelu oli ilmeisesti keskitetty yhteen toimipisteeseen, jossa asiakaspalvelija puhui lähes ymmärrettävällä englannilla. Plussana vielä osoitteen selityksen helppous, sillä asiakaspalvelija ovelasti googlasi hotellimme osoitteen ja bigmäcit tulikin ennätysnopeesti kotiovelle n. vartissa :D. Pizza Companyn kotiinkuljetus taas oli liian helppoa, sillä tilauksen pystyi tekemään netistä ja kaikki oli tehti erittäin helpoksi. Lätyt löysivät kotiovelle n. 20 minuutissa :D. Ja se joka luulee, että ollaan tilattu näistä kaikista 3 paikasta viikon sisään, on väärässä! Tilaukset on tapahtunut eri aikoina reissun edetessä!

Syömässä Baiyoke Skyssa

Käytiinpä uudelleen Platinum -ostoskeskuksessakin. Juuri kun oltiin (tai niin sillon luultiin) saatu keskus koluttua Suvia tyydyttävällä tavalla läpi, huomattiin että samaan Platinum -ostoskeskuskompleksiin kuuluu myös areat 1 ja 2, jotka molemmat olivat vielä varmaan tuplasti tämän meidän alunperin koko ostoskeskukseksi luulemamme area 3:n kokoisia! Eetulle tiedossa siis vielä monia pitkiä shoppailuhetkiä :D! Lohdutukseksi sanottakoon, että alueilta 1 ja 2 löytyy myös miehille ostettavaa yhdestä kerroksesta (loput 4 kerrosta ovatkin sitten taas naisille).

Torstaina käytiin siskosten kanssa katsastamassa päivällä ensin Wat Po -temppelialue, josta yhdestä temppelistä löytyi ihan järjettömän kokoinen makaava kultainen Buddha (karkea arvio, että Buddhan pituus oli 20 metriä ja korkeus 5 metriä). Hieno paikka, mutta tunnelmaa masensi muutama fakta. A) Paikalla oli todella paljon turisteja B) luultiin, että temppelialueille tarvitaan umpinaiset kengät (ei sandaaleita), olkapäät peittävä paita sekä polvien yli menevät housut. Pukeuduttiin kuuliaisesti pitkiin housuihin ja t-paitoihin vain huomataksemme, että moni turisti viis veisasi pukeutumissäännöistä. Myöskään kukaan vartija ei niistä kiinnostunut, joten hihattomissa paidoissaan ja rantasandaaleissaan pukeutuvat turistit saivat vapaasti mennä muiden mukana C) koska alue on pahinta turistirysää, niin alueelta on lähes mahdoton saada taksia joka suostuisi ajamaan mittari päällä.

Bangkok pimeällä

Muutenkin kaikennäköisiä kusettajia ja muita pesii siellä kuin ruttoa ja Eetulla meinasi välillä kattila kiehahtaa yli. Etenkin mittarittomat taksit jyrsivät Eetun mieltä kovasti :D Vai mitä ootte mieltä, jos Eetu seuraavalla taksivuorollaan hakisi lentokentältä keikan ja sanoisi asiakkaalle 100 euros to Helsinki, traffic traffic, very bad, very far?! Tästä tulikin mieleen, että meidät temppeleille vienyt taksisuhari jättikin meidät varmaan 5 kilsan päähän temppeleistä sanoen kutakuinkin yllämainitun lauserimpsun ja neuvoi ottamaan veneen Chao Praya -jokea pitkin siitä eteenpäin. Kuinka ollakkaan laituri mihin kuski meidät ajoi olikin joku hirveä kusetusveneajelulaituri, josta ei tavallisia reittiveneitä lähtenyt ollenkaan. Kuskihan saa tämmöisistä asiakkaista provikat. Meille tarjottiin hyvinikin huokeaa hintaa, eli 1300 bahtia (yli 30 euroa :D) tuosta 5 km venematkasta. Lähdimme kävelemään sieltä, vaikka taksikuski koiranpentuilmeineen yritti väenväkisin saada meitä puhuttua hyppäämään veneeseen. Ei lähdetty ja taksikuskin murheellinen ilme pelasti paljon sitä ärsytystä, että ei päästy minne haluttiin. Muutaman sadan metrin kävelymatkan jälkeen päästiin laiturille, josta normaalit julkiset vesibussit menevät (ovat muuten erittäin käteviä joen lähellä liikkujille) ja hintaa kertyi tälle matkalle 16 bahtia per nuppi (eli yhteensä alle 1,5 euroa neljältä). Vaikka noi taksisummat onkin tosi pieniä ja teistä lukijoista tuntuu varmaan ihan naurettavalta, että jaksetaan noista vääntää, niin kyse on ennemminkin periaatteesta. Rehelliset kuskit ajavat kiltisti mittari päällä, jolloin se on kaikille reilumpaa. Meitä ei sinäänsä harmittaisi maksaa noita kusetushintoja kyydistä, jos se vaan tulisi mittaripäällä, muttakun aina jää sellainen olo että nyt taas apinaa koijataan, kun kuski ei mittaria päälle laita.

Suvi ei liiemmin tykännyt jättiravuista

Ei jaksettu käydä enää katsomassa viereistä Grand Place -temppelialuetta, koska kulttuurimitta tuli täyteen ja hiki virtasi pitkissä vaatteissa ihan ennennäkemättömästi. Täältä oli tarkotus jatkaa illaksi syömään Thaimaan korkeimpaan rakennukseen, 304 metriä korkean Baiyoke Sky-hotellin ylimpiin kerroksiin. Eli taktiikkana oli mennä syömään ylös vähän ennen auringonlaskua, jotta ehditään nähä Bangkok valoisana, auringonlaskussa ja pimeänä samalla kertaa. Rankan Wat Po -kierroksen jälkeen täytyi kuitenkin ensin pysähtyä joen varrella olevaan "ravintolaan" yksille oluille ja Suvi yritti vaihtaa huomaamatta, ravintolan tuolissa istuskellessaan, temppelivaatteitaan Bayioke toweriin sopiviksi (tarkoitti lähinnä siis pitkien housujen vaihtamista hameeseen ja lenkkareiden vaihtamista hienompiin kenkiin). Tehtävä ei ollutkaan ihan niin helppo, sillä elimistön runsaan ylikuumenemisen vuoksi housut eivät meinanneet millään lähteä jalasta ilman että olisi tarvinnut nousta näkyvästi seisoma-asentoon kiskomaan niitä alas. Suvi kuitenkin sai kun saikin revittyä housut pois jalastaan (Suvilla oli siis pitkä toppi, jonka se pystyi hetkellisesti venyttämään peittääkseen kriittisimpiä alueita) ja tämän jälkeen alkoi uurastus hameen kanssa. Hame kun oli vielä pieni ja perinteistä kapeaa thai-tyyliä, niin ei tämäkään osio vaatteiden vaihdosta onnistunut ilman tuskaista ilmettä. Lopulta hame kuitenkin oli tukevasti Suvin päällä (kylläkin väärinpäin vetoketju edessä...) ja pääsimme jatkamaan matkaa. Olisi ehkä ollut helpompi mennä suoraan vessaan vaihtamaan vaatteet!

Eetu ihmettelee rauskua

Pitkän ja uuvuttavan taksikuskien kanssa vääntämisen jälkeen tyydyttiin ottamaan kusetustaksi Baiyokeen törkeään ylihintaan, eli 200 bahtiin (5 euroa). Ei enempää itkua taksikuskeista :)! Kun hyppäsimme taksista pois Suvi huomasi, että unohti vaihtamansa housut ja lenkkarit äsken mainittuun ravintolaan :D Ei ihan jaksanut lähteä enää hakemaan niitä! Ja tämä soi Suville erinomaisen tilaisuuden, tai suorastaan käskyn, ostaa uudet lenkkarit ja housut näiden menetettyjen tilalle =)  Ja kun oltiin tosissaan lähdetty temppeleiltä vähän suunniteltua aikaisemmin, niin ehdittiin käydä ostamassa Suville heti lohdutukseksi läheisestä katukaupasta leopardikuvioinen mekko, joka nähtiin heti meidän reissun ensimmäisenä päivänä. Silloinhan Eetu brutaalisti kielsi Suvilta ostamisen, kun oltiin juuri valvottu yö lentokoneessa ja oltiin ihan ummikkoina keskellä Bangkokia isojen matkalaukkujen kanssa. Tällöin Eetu tokaisi, että "kyllä noita vielä täältä löytyy pilvin pimein", mutta ei vaan ole juuri tuon mallista löytynyt. Tästä Eetu onkin saanut palautetta paljon pitkin reissua, mutta nyt siis se on löytynyt!

Kun sitten päästiin Baiyokeen, niin ostettiin liput Crystal Grill -ravintolaan, jolla sattui olemaan juuri jonkinnäköinen alennus, sillä meidän käsityksen mukaan tämä on kallein näistä Baiyoken tornin korkeista ravintoloista. Tämä ravintola on myös ylimpänä kaikista näistä ravintoloista ja sijaitsee siis 81. ja 82. kerroksessa. Hinta oli 690 bahtia per nuppi sisältäen ruoat buffetista, muttei kuitenkaan juomia. Hinta oli  erittäin tyyris tänne päin maailmaa, mutta jälkeenpäin ei kyllä harmita yhtään sinne meneminen! Ennen ravintolaan menoa käytiin ottamassa näköalatasanteilta vähän kuvia. Näköalatasanteet sijaitsevat 77.

Jättimäinen "free photo"

kerroksessa sekä 84. kerroksessa. Ylempi näköalatasanne on ihan ulkoilmassa ja se pyörii ympyrää hiljalleen, jotta meidän laiskojen turistien ei edes tarvitse kävellä sitä ympäri itse :)!

Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli tarjolla vaikka mitä laatua aina salaatista ja shushista pyydettäessä paistettaviin pihveihin (Eetun lemppari) ja n. 10 metriä pitkään jälkkäripöytään (Suvin lemppari) :D Kaikki 4 syötiin itsemme sellaiseen ähkyyn, että uusien valokuvien otto pimeästä Bangkokista kävi ihan työstä! Suositellaan lämpimästi kaikille Bangkokin kävijöille, jos vain budjetti antaa vähänkin periksi. Hotellissa asuvillehan nämä kaikki ovat puolta halvempia, eli kannattaa harkita esim. 1 yön täsmäiskua hotelliin!

Eetu koristreeneissä

Eilen, eli perjantaina, istuttiin vielä siskosten kanssa heidän viimeistä iltaa olusten kera ja punnittiin samalla matkalaukkuja, joihin jäi molempiin vielä monta kiloa varaa --> Suvi on shoppaillut siis selkeästi LIIAN VÄHÄN!

Tänään käytiin testaamassa sitten vihdoin koulun korisjengin antimet. Treeneistä ei jäänyt muuta kerrottavaa jälkipolville kuin se, että Eetulla kramppaa reidet täällä lämpimässä vielä helpommin kuin Suomessa :D Ja se, että Suvia alkoi kiinnostaa vieressä olevan kuntosalin juoksumatolla hikoilu enemmän, kuin koriksen katselu. Treenien jälkeen mentiin kämpän kautta Siam Squarelle, jossa käytiin katsastamassa Siam Ocean World, joka on Kaakkois-Aasian suurin akvaario. Sieltä löytyi kaikennäköistä uiskentelijaa jättiravuista ja merihevosista rauskuihin ja eri hailajeihin. Meistä otettiin myös kuva vihreällä taustalla, josta sitten meidät hienosti leikattiin piirrettyyn merenalaiseen maailmaan. Meille luvattiin free photo ja se saatiinkin. Kuva oli suurinpiirtein postimerkin kokoinen, joka oli meistä niin huvittavaa, että päätettiin ihan näyttää teille siitä kuva. Isommat kuvathan tietty olis maksanut muistaakseni lähtien 400 bahtista... Hieno paikka, mutta ei missään nimessä ole sen arvoinen, mitä länsimaalaisilta pyytävät. Hinta on siis yksi sikamaisimmista kaksoishinnoittelun (thaimaalaisille omat hinnat, länsimaalaisille omat) esimerkeistä. Thaimaalaisille sisäänpääsy on 380 bahtia, eli reilu 9 euroa, mutta muille sisäänpääsy maksaa 900 bahtia, eli n. 22 euroa. Me onneksi saadaan täällä opiskelijakortilla aina paikallisten hinta. Villi huhu kertoo, että Khao San Roadilta saa ostettua mm. väärennettyjen suomalaisten ajokorttien yms. lisäksi esim. juuri meidän koulun opiskelijakortteja. Itse ei olla tätä käyty toteamassa, joten hinnoista ei osata sanoa mitään. Emme kuitenkaan suosittele tätä, sillä varmasti kiinnijäädessään joutuu vaikeuksiin!

Koristreeneissä part 2

Ensi viikon suunnitelmat saattoi myös muuttua eilen, sillä Jere jättikin Thaimaan koukkauksen väliin reissullaan ja jatkaakin Kambodzasta suoraan Laosiin Si Phan Doniin, jota kutsutaan myös nimellä "Four thousand islands". Tällähetkellä tehdään kovasti taustatyötä, että olisikohan meidän mitenkään mahdollista matkustaa
tuo väli yhdessä päivässä per suunta, että ehdittäisiin sielä käydä moikkaamassa Jereä. Paikka kuulosti meidän korvaan paljon eksoottisemmalta ja mukavammalta, kuin Koh Chang, joten mielellään käytäisiin semmoisessa paikassa. Sinne ei ole massaturismi todellakaan vielä eksynyt! :)

Päivitellään blogia, kun tiedetään tosta reissusta vähän enemmän!

Tuttuja kylässä & elelyä Bangkokissa

Noniin, edellisestä päivityksestä onkin jo kulunut jonkin verran aikaa... Johtuen lähinnä siitä, ettei olla käyty missään päätähuimaavissa uusissa paikoissa. Nyt ollaan myös saatu paljon vieraita tänne kyläilemään meidän arjen iloksi, joten päivittäminen on senkin takia jäänyt vähäisemmälle.

Suvi Chinatownissa

Käytiin viimeviikon keskiviikkona katsastamassa kiinalaista uuttavuotta Chinatownissa. Juhlat ei mennykään ihan niin kuin meidän uudenvuoden juhlat, jossa aattoiltana puolenyönaikaan raketit paukkuvat vinhasti. Suurimmat papattipärinät kuultiin heti keskiviikkoaamuna ihan tässä meidän kämpän vieressä. Pettyneinä mentiin sitten 7/11:stä hakemaan muutamat isot kaljat ja parit possuhampparit ja pistettiin piknikki pystyyn pienen joensuiston varteen :D

Ensiksi meitä moikkaamassa kävivät Päivi ja Make, jotka muutaman päivän Bangkokissa oleilun jälkeen suuntasivat etelän lämpöön Koh Samuin saarelle. Käytiin syömässä heidän kanssa viime viikon maanantaina Patpongilla (suuret kiitokset vielä ruokien tarjoamisesta sekä äärimmäisen hyvin maistuneista karkeista!), joka on selkeästi enemmän turistialue, kuin meidän kämpän lähialueet. Hinnatkin olivat siis sen mukaisia. Ei oltu aikaisemmin käyty ko. kaupunginosassa, joten ehkä ihan hyvä, että pikkuhiljaa aletaan tutustuminen Bangkokiinkin. Tähän mennessä ollaan elelty Bangkokissa käymättä missään turistihässäköissä yms., eli ihan vaan elelty. Ja Päiville vielä lisäkysymys; miltä maistui se "valkkari"? Lauantaina Suvin etukäteen pidetyissä synttärijuhlissa muista vaihtareista koostunut raati tyrmäsi juoman aika pahasti ja täytyy myöntää, että ei se meillekään enää ihan kauheen hyvin maistu :). Lauantain juhlista kuitenkin lisää myöhemmin! "Valkkari" on tosiaan 7/11-kioskeista ostettavissa oleva 640 ml kokoinen, 8 prosenttia alkoholia sisältävä ja 60 senttiä (!) maksava ruskea lasipullo :D Sisältö maistuu vähän makeahkolta valkoviiniltä, mutta ulkopäin kyseinen kapistus näyttää hämäävän paljon kaljalta. Joten kaljanystäville pieni varoituksen sanainen siis! 

Siskokset suunnistamassa

Perjantaina aamun uima-allassession jälkeen suunnattiin lentokentälle seuraavia vieraita vastaan. Koneesta ulos astelivat Suvin äiti Sirpa sekä Sirpan sisko Jassu. Heidän kanssa ollaan sitten kierrelty enemmänkin paikkoja ympäri Bangkokkia "pätevinä" oppaina :D. Aluksi käytiin checkaamassa heidän hotelliin sisään ja purkamaan laukut. Saatiinkin purkamisen yhteydessä kivasti taas tuliaisia. Karkkia tuli 9 pussia, hapankorppua 7 pakettia, lauantaimakkaraa 4 pakettia, nakkeja 1 paketti, akkareita ja kirjoja vino pino... Ja tulivat todella tarpeeseen (varsinkin Suville! :D). Illalla mentiin syömään meidän lempiravintolaan (taas jälleen kerran suuret kiitokset ruoasta! Alkaa jo hävettämään tämä siivelläelely :), johon ollaan sitten päädyttykin myös jokainen ilta sen jälkeen, myös tänään :). Tän jälkeen käytiin esittelemässä meidän kämppää ja istuttiin iltaa kattouima-altaalla.

Lauantaina mentiin aamupäivästä porukalla Chatuchakin viikonloppumarkkinoille ostoksille. Eipä kauheesti mitään uutta kerrottavaa kyseisestä paikasta. Ostoksia ei loppujenlopuksi tehty paljoakaan. Löydettiin tosin tällä kertaa eläimiä myyvä osa markkinoilta sekä koko markkinoiden keskellä oleva iso kellotorni. Ihmeteltiin, että miten onnistuttiin ensimmäisellä kerralla missaamaan nämä :D.

Synttärijuhlat uima-altaalla

Illalla pidettiin meidän uima-altaalla etukäteisjuhlat Suville synttäreiden kunniaksi. Oikeat synttärit kun ovat huomenna (tiistaina), niin ei haluttu terrorisoida meidän koko kouluviikkoa :D. Katolla meitä oli yhteensä 13 vaihtaria Suomesta, Hollannista, Saksasta ja Japanista. Aloitteluiden jälkeen suunnattiin ekaa kertaa (!) meidän reissun aikana Khao San Roadille, muiden vaihtareiden ollessa jo kyseisen kadun konkareita. Siellä meidän seuraan liittyi vielä 3 saksalaista sekä 1 amerikkalainen vaihtari lisää. Juhlat olivat erittäin onnistuneet ja varsinkin alkuillan aloittelut olivat erittäin rattoisaa aikaa. Päräytettiinkin yhteisvoimin katolla onnittelulaulut suomeksi Suville! Khao San Road tuntui muuttuneen huonompaan suuntaan entisaikojen "reppureissarighetosta". Musa pauhasi TODELLA kovalla ja oli jos jonkinnäköistä turistiviihdykettä. Sisällä baareissa ei kuullut edes omia ajatuksiaan ja ulkona pystyi hädintuskin juttelemaan vieruskaverin kanssa... Meinataan käydä kääntymässä Khao Sanilla kyllä uudestaankin, sillä se varmaan näyttää aika paljon erilaiselta päiväsaikaan.

Wat Arun ja auringonlasku

Sunnuntaina latailtiin aamulla eka vähän akkuja edellisillan koitoksesta ja iltapäivällä suunnattiin porukalla Chao Praya -joen varteen, Wat Arun temppelille. Ensiksi käytiin ihan temppelin juurella, jonka jälkeen otettiin vene joen toiselle puolelle, josta tarkoituksena oli kuuluisan auringonlaskun pällistely ruokaillen. Ravintolan palvelu yms. ei ollut ihan hintansa väärti sekä auringonlaskukin näytti aika vaatimattomalta, koska se sattui ikävästi jäämään juuri muutaman pilven taakse. Tästä seurasi taktiikan muutos, eli otettiinkin ko. paikassa vain yhdet oluset ja suunnattiin tuttuun ja turvalliseen lempiravintolaamme :D

Tänään, eli maanantaina meidän piti mennä koittamaan koulun korisjengin treenejä, mutta ne olivat yllätysyllätys peruttu ilman mitään ilmoitusta. Käytiin sitten koulun salilla vähän kuntoilemassa juoksumatolla. Illalla tavattiin siskokset Siam Squarella ja käytiin shoppailemassa Platinum kauppakeskuksessa. Kaikki kaupat oli suunnattu naisille ja hinnatkin olivat alhaiset, joten shoppailtavaa siis riitti :D Valitettavasti jostain syystä liikkeet alkoivat laittaa ovia kiinni jo 19 aikoihin, joten ostokset jäivät lähinnä pintaraapaisuksi. Uusi kierros ko. paikkaan on kuitenkin luvassa paremmalla ajalla jo keskiviikkona! Eetulle siis mukava päivä tiedossa =)

Vessan ovi ilman kahvaa

Ensi viikolla on luvassa vielä lisää tuttuja, kun suuntaamme tiistain kouluviikon jälkeen Koh Changin saarelle tapaamaan hyvää kaveriamme Jereä ja tietty valmistautumaan seuraavalla viikolla alkaviin välikokeisiin!

Huomenna edessä on kuitenkin TAAS kouluviikko. BLAAH! Koska koulua on niin harvoin, niin rutiinia siitä ei pääse syntymään ja joka kerta kun kouluun menee, tuntuu siltä kun palaisi lomalta. Kaikki varmaan tietävät, ettei lomalta ole kiva palata, joten kuvitelkaa, että joudutaan tekemään näitä "lomaltapaluita" melkeen 20 kertaa tän reissun aikana :D!

Ainiin ja onnistuttiin lukitsemaan vessan ovi silleen, että kumpikin jäi oven ulkopuolelle. Jostain syystä kämpän avaimet eivät tähän oveen toimi, joten hetken tuskailtuamme käytiin kysymässä avainta alakerran respasta. Lupasivat tulla avaamaan meille oven 10 minuutin päästä. "Avain" olikin vain järjettömän iso jakoavain, jolla korjausmies sitten hakkasi lukkoa niin kauan, että se hajosi pirstaleiksi. Tunnin päästä tulivat laittamaan sitten uuden lukon. Uusi lukko asennettiin kuitenkin vähän hutaisten, sillä aika-ajoin se jää vessaanmenijän käteen ovea avatessa :D. Ehkä kuitenkin ihan hyvä meille, ettei tarvitse moukaroida lisää lukkoja tällä reissulla, vaan lukko lähtee ihan ravistamalla irti :D