USA Part 4, takaisin Losissa

Calicon "aavekaupunki"

Vietettiinkin sitten viimeiset kolme yötä siellä San Diegossa. Alunperin meiän piti olla siellä vaan kaksi yötä ja tulla sitten Losiin lentokentän lähelle majoittumaan, mutta ei sitten maltettukaan vielä lähteä sieltä pois :) Kaiken lisäks motelli, joka oltiin hätäpäissämme ehditty varamaan Losin Inglewoodista kolmeks yöksi, osoittautuikin hotels.comin arvostelujen perusteella aivan hirveäksi. Ainahan joku ihminen jaksaa valittaa joka paikasta, mutta kun nyt suurin osa oli pelkkää huonoa ko. motellista. Muun muassa hotels.comin sivuilla olleet kuvat eivät oikeasti edes ole kyseisestä motellista ja siellä olisi ollut mm. laaja ötökkätarjontakin (torakoita unohtamatta :)) odottamassa meitä. Ei paljon kiinnostaisi kuljettaa jotain torakoita ja luteita meidän matkatavaroiden mukana Suomeen kasvamaan. Lisäksi monet valittivat läpi yön jatkuvasta metelistä ja turvattomasta asuinalueesta, joten ei tarvinnut enää kahdesti käskeä perumaan sitä paikkaa :) Mut nyt kerrotaan hieman viime päivien tapahtumista.

Dogi ja Gepardi kavereina samassa aitauksessa :)

Pitkän pitkä matka (vajaat 550 km) Vegasista San Diegoon meni taas aavikkomaisemien ja vuoristomaisemien vilistessä ohitse. Käytiinkin sillä aavikkomaisema-puolella vielä "aavekaupungissa"... Olipa taas varsinainen rahastussampo sekin paikka :D Sen maksullisuuden näki just vasta siinä vaiheessa taas, kun ei oikein mitenkään pystynyt enää kääntymään ympäri. Hinta (6$/hlö) ei nyt ollut niiiin paha, vaikka paikka ei etenkään meille kovin paljon tarjonnutkaan. Siinä paikassa oli sijainnut ehkä joskus se "ghost town" (eli autioksi jäänyt kaivoskylä), mutta nyt sinne oli sitten tehty ihan uuttakin rakennusta huolella, jotta voitaisiin myydä jos jonkin näköistä turistikrääsää ja ruokaa ihmisille :) Eli paikka ei tosiaan näyttänyt ihan sellaiselta aidolta aavekaupungilta mitä kuviteltiin aluksi. Lapsille toi voi ehkä olla ihan hauska, mut me ollaan jo niin tylsiä aikuisia, ettei osattu oikein iloita tosta :D Paikan nimi oli siis Calico Ghost Town, jos joku haluu/ei haluu käydä.

"Skyfari"

San Diegossa, tai oikeastaan Chula Vistassa, majoituttiin siis kolmen yön ajaksi Good Night Inn:iin, joka tarjosi ihan hyvää vastinetta meiän rahoille. Saatiin taas yhtä hyvä aamupala, kuin siellä Calabasasin Good Night Inn:ssä, eli siis muffinssi ja kahvi :D Paikka sijaitsi tosiaan hieman Diegosta etelään, mutta oli ihan hyvä kaupunki jo itsessäänkin.

Vasemmat kaistat = Mexico only

Ekana kokonaisena päivänä rynnättiin heti ekaks katsoon San Diegon Zoo, jota on paljon kehuttu joka puolella. Nyt kun ollaan jo vähän vanhempia ja vastuullisempia, niin on alkanut aina pikkuhiljaa epäilyttämään noi eläintarhatkin. Kuinkahan hyvin ne eläimet vaan viihtyykään siellä häkeissään, vaikka tuolla San Diegossa ne varmaan saakin paljon enemmän normaalin kaltaisen elintilansa verrattuna kylmempien kohteiden vastaaviin tarhoihin. Yritettiin näistä ihmettelyistä huolimatta nyt käyttää meidän maksamamme 40$/hlö (melko paljon kyllä) sisäänpääsymaksu hyväksemme ja kierrellä puistoa mahdollisimman paljon. Puisto oli tosi valtaisa, mutta onneks myös laiskempia amerikkalaisia/muita turisteja oli ajeteltu järjestämällä bussiajeluja eläintarhan sisällä :) Meiänkin pääsylipun hintaan nää ois kuulunu, mut ei jostain syystä käytetty hyväksemme. Aika hyvin näkee sieltä kakskerroksisen bussin alemman kerroksen kauimmaisesta paikasta jonnekin muutenkin 5-10 metrin päähän sijaitsevaan eläinaitaukseen. Bussit ei siis ees pysähdelly muualla kuin omilla pysäkeillään, joita olikin ympäri puistoa.

San Diegon kaduilta

Tuolla oli jonkin verran eläinlajeja, joita ei muistanut aiemmin nähneensä, eli sinänsä toi jotain uuttakin toi visiitti. Siellä oli myös mielenkiintoinen "metodi" käytössä. Eli ne laittaa jonkun isohkoon rotuun kuuluvan koiranpennun kasvamaan jonkun petoeläimen (esim. gepardin) pennun kanssa, sillä tavoin että niistä tulee sitten elinikäiset kaverit. Sitten tän koiran rauhallisen käytöksen on tarkoitus rauhoittaa myös sitä villieläintä tarvittaessa. Ilmeisesti tää onkin toiminut hyvin ja oli aikaa hurjaa/hauskaa nähdä sekä gepardi että koira samassa isossa aitauksessa siellä :D Hyvin ne näköjään tuli keskenään toimeen. Käytettiin puistossa hyödyksemme myös lippuumme kuulunut "skyfari"-ajelu, eli puiston ylitse menevä köysiradan tapainen, jossa matkustettiin pikku kopissa. Olipa hyvin selitetty.

Seaport Village @ San Diego

Eläintarhan väsytettyä meidät päätettiin lähteä vähän "rentoutumaan" sen edellisessä tekstissä mainitun Black Fridayn muodossa. Suunnattiin matkamme aivan Meksikon ja USAn rajalla sijaitsevaan outlet centeriin (joo vaihteeks), joka oli nimetty Las Americas Outlet Centeriksi. Noustiin siitä viimeisestä rampista ennen Meksikon rajaa. Mietittiinkin, että mitenhän sen jälkeen ois taas pystynyt kääntymään enää ympäri, vai olisko ollut pakko vaan mennä Meksikoon käymään? :D  Ruuhkaa oli havaittavissa huimasti jo paljon ennen kauppakeskittymää, eli Black Friday näytti olevan vielä ihan mukavasti voimissaan. Päästiin onneks perille ja saatiin parkkipaikkakin jostain takarivistä. Siellä olikin varsinainen hulabaloo päällä, vaikka tätä BF:ää olikin kulunut jo monen monta tuntia (jotkin kaupat aukesivat poikkeuksellisesti heti puolilta öin). Me marssittiin sitten heti ekaan tarjolla olleesseen kauppaan ja vietettiin siellä melkein tunti, hupsista. Etenkin tunnetuimmissa merkkiliikkeissä väkeä oli vielä illemmallakin _todella_ paljon ja kassajonotkin niin hirveät, ettei jaksettu aina edes perehtyä kaupan tarjontaan. Selvittiin kuitenkin tästä koettelemuksesta hengissä, eikä rahaakaan mennyt tällä kertaa liikaa. Jei! (Eetun edit: Suvi osallistui Black Fridayn ostoksiin ekassa liikkeessä 107$ edestä, tosin kyllä sillä saikin paljon kaikkea! Kuultiin muuten uutisista, että Black Fridayn (vaate?)myynnit jenkeissä oli 11,7 miljardia dollaria :D)

Mission Beach @ SD

Lauantaiksi sekä sunnuntaiksi oli ennustettu aivan mahtavaa säätä sekä San Diegoon että myös Los Angelesiin. Tästä syystä nautittiinkin tästä yllättävästä ~26 asteen päivälämmöstä lauantaina San Diegossa ensin kävellen ympäri keskustaa ja merenrantapuistoa. Kun saatiin kävellen kulutettua meidän kahden tunnin parkkiaika, niin lähdettiin katsomaan rantamaisemia Mission Beachin muodossa. Rannalla olikin kuitenkin yllättävän kylmä mereltä tulevan tuulen vuoksi, joten ei viihdyttykään siellä niin pitkään kuin aluksi suunniteltiin. Ranta itsessään oli taas todella pitkä ja leveä, joten tilaa siellä riitti etenkin tähän aikaan vuodesta ihan kiitettävästi. 

Kuva San Diegosta Coronadon sillalta

Sunnuntaina (tänään) aamulla lähdettiin ajelemaan todella hiljaksiin San Diegosta kohti Losia. Reittisuunnitelmaamme kuului pysyä mahdollisimman paljon rannan tuntumassa, kulkemalla pääosin Pacific Coast Highwayta pitkin. Kati (navigaattori siis) oli tästä suunnitelmasta aivan eri mieltä ja yritti aivan viimeisiin kilometreihin asti ohjata meitä suuremmille motareille, pyh. Nähtiinkin aivan mahtavia rantakaupunkeja matkan varrella. Tosi moni niistä muistutti jossain määrin etelä-eurooppalaisia rantalomakyliä, sillä poikkeuksella että jokaisella rannalla harrastettiin todella paljon surffausta, johon onkin ilmeisen hyvät mahdollisuudet USAn länsirannikolla. Pysähdyttiin kunnolla San Diegon puolella La Jollassa, Solana Beachilla ja Carlsbadissa sekä vähän myöhemmin Orange Countyn puolella Huntington-beachilla, joka on OC-sarjasta tutun rannan viereinen biitsi. Siellä sitten oltiin auringonlaskuun asti, jotta saatiin muutama kuva siitäkin tapahtumasta :)

Näkymiä matkalta kohti L.A:ta

Kiitospäivän jälkeisiä takastuloruuhkia oli havaittavissa jonkin verran, vaikka varmaankin suurimmat niistä keskittyi Katin opastamiin valtaväyliin. Matkaa Diegosta Losiin tuli noin 130 mailia, vaikka kartassa ne näyttävätkin olevan aivan vieri vieressä. On vaan niin vaikea hahmottaa kuinka iso maa tää onkaan. Esimerkiksi pelkästään tän Kalifornian pohjoisimmasta kaupungista eteläisimpään on matkaa jo 1350 kilometriä... Ja leveyttäkin löytyy noin 600 kilometrin edestä joistain kohdista. Pelkän Kalifornian pinta-ala on Suomen vastaavaa 66 000 neliökilometriä isompi. Tämän lisäksi USAssahan on myös 49 lisää näitä osavaltioita. Näiden suurien etäisyyksien vuoksi voi ehkä ymmärtää vähän paremmin amerikkalaisten rakkautta autoihin.

"Vaatimaton" Huntington beach OC:ssä

San Diegosta todettakoon vielä sen verran, että oltiin todella tyytyväisiä kun mentiin sinne! Toki harmittaa se San Franciscon väliin jääminen, mutta onneksi Diego oli ihan hyvä paikka tilalle. Lisäksi saatiin ihan etukäteen tietämättämme todella hyvät säätkin seuraksemme verrattuna San Franciscoon, jossa oli noin 15 astetta ja pilvistä. San Diego oli paljon kompaktimpi verrattuna esim. Losiin, vaikka onkin USAn 8. suurin kaupunki. Tekemistä ja pyörimistä riittää etenkin aurinkoisilla keleillä ihan tarpeeksi. Muutenkin kaupunki oli jotenkin viehättävän näköinen ja oloinen!

Veden päällä patsastelua :)

Nyt ollaan tosiaan takaisin taas Losissa, Lynwoodissa. Alue ei ole niitä L.A:n hienoimpia ja turvallisimpia, vaikka ilmeisesti voittaakin näissä asioissa aiemmin mainitun Inglewoodin. Paikka on aikamoinen ghetto, eikä ulkona tee turhaan mieli kuljeskella, etenkään pimeällä. Valittiin paikka kuitenkin siksi, että vierestä lähtee metro suoraan lentokentälle ja näin ollen säästetään taas lentokentälle matkustamisen vaivaa :) Huomenna pyöritään täällä vielä jossain ympyrää ja käydään palauttamassa rakas automme takaisin vuokraamoon, ettei jää sitten ihan viimeiseen aamuun se homma. Sitten onkin jo nopeasti eteen tullut lähtö kohti Suomea. Menee varmaan ajantaju taas aika pahasti sekaisin päässä, kun lähdetään täältä tätä aikaa tiistaina klo 14 ja tullaan suomeen keskiviikkona illalla :D

Ai niin, ollaan muuten ajettu nyt yhteensä reilut 1400 mailia, eli jotain 2300 kilsaa. Aika paljon yhdelle ns. lomalle, vaikka se onkin 700 kilsaa vähemmän mitä oli suunniteltu (S. Francisco) :)

USA Part 3, Francisco vaihtui Diegoon

Eetu valmistautuu Vegasiin

!HUOM! Kuvia lisätty edelliseen Part 2 tekstiin !HUOM!

Noniin, tulipa oltua Las Vegasissa nyt neljä yötä. Vegasin jälkeisiin suunnitelmiin tehtiinkin vähän viime hetken muutoksia, kun aikataulut ei jotenkin mennyt ihan nappiin sen San Franciscon kanssa. Tänään on siis ”thanksgiving day”, joka on tosi iso juttu täällä. Etenkin eilen toi näky varmaan aika pahoina liikenneruuhkina, kun kaikki matkusti sukulaistensa luo kuka minnekin. Takastuloruuhkat on sit tiedossa sunnuntaina, joten päätettiin välttää matkustamista sinä päivänä. Jos oltais tänään lähdetty sinne San Franciscoon, niin menomatka sinne olis vienyt todennäköisesti yli 10 h ja tää päivä ois sitten menny kokonaisuudessaan siinä. Siellä ois sit ehditty olla perjantai kokonaan ja lauantaina ois jo pitänyt mielellään lähteä pois, kun sunnuntaina on odotettavissa ne hirveet ruuhkat joka puolella. Pitkään palloteltiin tätä asiaan päissämme (ei kännissä… =)) ja todettiin, ettei kannata ehkä yhteensä ajaa jotain 17 tuntia sen SF:n takia, vaikka oltais sinne kovasti haluttukin käymään. Mietittiin jo alusta alkaen, että jos aikaa jää, niin käydään San Diegossa. Niinpä sitten lähdettiinkin Vegasista tänään tänne USA:n ja Meksikon rajalle katsomaan San Diegon elämää ja ehkäpä sitä ilmeisen kuuluisaa eläintarhaakin! 

New York New York kasino

Mutta nyt meidän tekemisiin tässä viimeisen neljän päivän ajalta.  Lähdimme corolloimaan Losista heti aamupalan (kahvi ja muffinssi :D) syötyämme kohti Las Vegasia. Sää meni Losissa hirveen jäätäväksi, harmaaksi ja sateiseksi (~13 astetta luvattu päivällä), joten päästiin sieltä just oikeaan aikaan turvaan. (Tähän väliin sivuhuomautuksena, että oli todella hankalaa pakata matkalaukku tätä matkaa varten, siitä vähän lisää tän kirjoituksen lopussa.) Menomatka Vegasiin meni pitkälti moottoriteitä pitkin, joten päästiin perille yhden stopin kera alle viidessä tunnissa. Sää muuttui Vegasia kohti tultaessa koko ajan paremmaks, joten oli huomattavasti kivempi kulkea tolla meidän… ööö… autolla?

Taustalla Excalibur kasino

Tultiin Vegasiin tosiaan valoisaan aikaan, joten ei ihan heti päästy näkeen sitä säihkettä ja loistetta, vaikka paikka vaikutti ihan ilman valojakin vakuuttavalta. Kati (navigaattorin ääni) neuvoi meidät ihan kiltisti perille, eikä ajettu kertaakaan harhaan! Valittiin meiän hotellissa autonpysäköintimuodoksi itseparkkeeraus, vaikka Eetu kovasti yrittikin ehdotella, että annettais meidän laatuauton parkkeeraus jonkun hotellin työntekijän vastuulle.  Mut se ois jotenkin näyttänyt tyhmältä, kun muut parkkeerattavat autot oli uusia audeja, bemareita jne. :D Ensivaikutelma hotellista oli jotenkin sekava, oli tosi hankalaa löytää sieltä itseparkkeerauksesta check in-pisteeseen. Voi tietty olla, että siellä oli joku hyvä reitti/hissi tms. suoraan parkkihallista aulaan, mut ei ainakaan löydetty sitä.  

Paris

Kun vihdoin päästiin asettumaan huoneeseen, niin päätettiin vaihtaa edes vähän parempaa vaatetta niskaan ja ottaa kevyt tutustuminen meiän hotellin kasinoon. Mentiin sitten noviiseina tilaamaan Bloody Mary- drinkit, ne kun nyt sattuivat päivän drinkkinä olemaan vähän halvempia, kuin toiset. Kummallakaan meistä ei ollut mitään käsitystä ko. drinkistä, mutta uskottiin että ei mikään drinkki nyt niin pahaa voi olla. No, näköjään sitten voi. En tiiä tekiks baarimikko meille oikeanlaisen drinkin, mutta voi luoja kun se maistui hirveelle. Yritettiin hitaasti imeskellä niitä kurkusta alas (oltiin kuitenkin maksettu niistä 5$/kpl), mutta meiän oli vaan pakko luovuttaa juotuamme vasta 1/5 drinkkiä. Nieltiin tappiomme ja mentiin vaan hotellihuoneeseen juomaan jo aiemmin ostamiamme Bud light-merkkisiä oluita. Meille on vieläkin vähän epäselvää, että miten toi alkoholin tarjoilu menee noissa kasinoissa. Ollaan kuultu, että joissain paikoissa mitä tahansa peliä pelaavat henkilöt saa periaatteessa juomat ilmatteeks, antamalla vain tippiä (yleensä 1$) tarjoilijalle. Ei osattu tätä kuitenkaan tehdä :D Tai sitten oltiin vaan väärissä paikoissa.

Bellagio ja suihkulähdeshow

Matkalla Hoover Damille

Sitten tästä meiän aamupalasta, joka kuulu huoneen hintaan. Sehän olikin sitten aika hankalaa saada/löytää. Check innin yhteydessä tiskin takana ollut tyyppi ei maininnut mitään aamupalasta, joten ajateltiin et saamassamme paperipinossa ois ollut jotain aamiaiskuponkeja. Ei siellä sitten ollutkaan, joten mentiin vähän kyselemään tästä. Tällä kertaa meille sanottiin, että meiän aamiaispaikka ois kulman takana Starbucksissa ja ymmärrettiin, että jouduttais vielä maksaan siitä 9$/naama. Ärsyynnyttiin siitä vähän ja päätettiin, että mennään aamulla vielä kyselemään. Silloin tiskillä taas sanottiin, että Starbucksiin vaan ja taas kuultiin se 9$. Nyt saatiin kuitenkin sen verran enemmän selvää, että aamupala onkin ilmainen UP TO 9$, eli yhdeksään dollariin asti :D Siitä sitten marssittiin sinne pikkuruiseen Starbucksiin hirveän jonon jatkeeksi. Oltiin jo pitkän jonottamisen jälkeen melko lähellä tilausta, kunnes alettiin miettiä tarkemmin, että miten me muka todistetaan olevamme hotellin asiakkaita. Huomattiin myös samalla, että edellä olevalla oli jokin ”breakfast”-kuponki ja pian havaittiin muillakin olevan jotain lappuja. Luovutettiin sitten paikkamme jonossa ja lähdettiin takaisin hotellille kyselemään kupongeista. Saatiin vähän erinäköinen lappu, jossa ei mainittu sanallakaan aamupalasta, mutta siinä luki mun nimi ja huoneen numero. Kuultiin myös tässä vaiheessa, että meiän pitääkin laskuttaa Starbucksin kassalla meiän huonetta (= mun luottokorttia) ja ne laskut vaan sitten jotenkin pyyhkiytyy pois, jos jää alle 18$ päivässä. Eli aika selkeä kuvio, kas kun ei ite keksitty heti :D 9 dollarin aamupala tuolta kuulostaa aika paljolta, mutta ainakin tässä osassa Vegasia noihin hintoihin on laskettu ihan sopivasti ilmaakin mukaan. 

Hoover Dam

Vegasissa ehdittiin nyt ihan sopivasti  tehdä vähän kaikkea. Ekana päivänä (kun piti olla mukamas huono keli) lähdettiin vaihteeks shoppaileen outlet centeriin, joka oli vähän ydinkeskustan ulkopuolella. Siitä ei jäänyt mitään erikoista kerrottavaa jälkipolville, paitsi että muutamat dollarit tuli taas tuhlattua :) Sitten ollaan käyty nyt monessa näissä tunnetuimmissa kasinoissa sisällä, vaikkei niiden sisustus itse asiassa eroakaan niin paljoa toisistaan. Ne tuo meiän mieleen etäisesti ruotsin laivojen pelialueet :D Ulkoa nää jotkut kasinot on kyllä sitten ihan maineensa veroisia, aivan uskomattomia rakennelmia! Lisäks Bellagio ja Mirage on myös tehnyt yleisölle ilmaista lisäviihdykettä pienen shown muodossa. Bellagion edessä voi viidentoista minuutin välein ihmetellä suihkulähdeshowta, joka oli kyllä paljon enemmän kuin mitä voitiin kuvitella. Samoin voi myös todeta Miragen edessä tapahtuvasta tulivuoren purkauksesta. Ei uskottu etukäteen, että ne vois olla mitenkään noin mahtipontisia ja tarkasti suunniteltuja!

Aiemmin kerrottiin siitä, ettei tiedetty pitäiskö mennä Grand Canyonille vai ei, niin tehtiin sitten päätös että kyllä! Tähän vaikutti aika ratkaisevasti se, että tajuttiin myös lähempänä (kuin siellä aiemmin mainitun 6 tunnin ajomatkan päässä) olevan hyvä paikka tarkastella tätä kanjonia. Paikka tunnetaan West Riminä (paitsi meiän Kati ei kyllä sitten jaksanut tuntea) ja se oli ”vaan” 200 kilsan päässä Vegasista.  Matkan varrella oli myös sopivasti Hoover Dam, eli jättimäinen pato Nevadan ja Arizonan rajalla.  Tän reitin maisemat oli parhaimmat tähän mennessä nähdyt, kuvat ehkä kertovat paremmin kuin mun yritelmät kuvata niitä.

Padon päältä kuvattuna

Hoover Dam oli tosiaan valtaisa ja sitä ihmetellessä saatiin varmaan yli tunti aikaa kulutettua. Kannattaa vierailla, jos on Vegasiin tullut, sillä matkaa kaupungista padolle oli vain vajaat 30 mailia. Pato oli periaatteessa ilmainen nähtävyys, paitsi parkkihallipaikka maksoi sitten sen 7$. Ja tää hintahan kerrottiin vasta siinä vaiheessa, kun oltiin jo parkkihallissa sisällä ja jumissa.  Tätä täällä tapahtuu monissa muissakin paikoissa muuten. Siis sitä, että hinnan/paikan maksullisuuden saa tietää vasta siinä vaiheessa, kun on jo jossain mistä ei pääse enää kääntymään ympäri. Näin meille meinas käydä myös siellä Universal Studios:lla, mutta kiltti setä antoi meidän kääntyä ympäri ilman mitään maksuja. 

Taustalla Lake Mead

Maisemia Arizonassa

Mut joo, padon jälkeen lähdettiin Arizonan aavikkomaisemien läpi kohti sitä West Rimiä. Matka sinne kestikin kuitenkin melko kauan, sillä yksi kymmenen mailin (16 km) pätkä oli todella huonokuntoista ”mökkitietä”, jolla oli ihan ymmärrettävästi alhainen nopeusrajoitus. Saatiin kuitenkin taisteltua pätkä läpi ilman häiriöitä ja päästiin vihdoin ”ihmisten ilmoille”. Pysähdyttiin pikkuisen lentoaseman kohdalle ”tarkastuspisteeseen” ja kuultiin, että auto pitäisikin viedä tässä vaiheessa parkkiin ja liput pitäisi mennä ostamaan sisältä rakennuksesta? Oltiin eletty siinä uskossa, että päästäisiin ajelemaan omalla autolla aina kanjonin reunalle asti, mutta meidän uskossa eläminen ei taas vaihteeksi toiminut. Tossa West Rimin pisteessä ei ole siis muuta vaihtoehtoa, kuin mennä ostamaan bussilippu ja lupa mennä kanjonin alueelle. Halvin lippuvaihtoehto maksoikin meille sitten 72$ yhteensä sisältäen ainoastaan sen parin mailin bussikyydin kahteen eri kohtaan kanjonin reunalle! Tää mielivaltainen hinnoittelu alkoi ärsyttämään kyllä todella paljon, mutta kun oltiin sinne asti tultu, niin ei voitu jättää sitä kanjonia sitten enää näkemättä läheltä. Tästä johtuen ensimmäiset hetket kanjonilla meni pienessä ärsytyksessä ja meinattiin unohtaa keskittyä täysillä aivan upeisiin maisemiin! Grand Canyon todella on nimensä veroinen, järkyttävän iso! Ei yllättäen uskallettu mennä ihan reunalle seisoon :D Ei kyllä yhtään harmita, että lähdettiin käymään tuolla!

Lisää maisemia

Takaisin päin ajaessa aurinkokin laski jo alkumatkasta ja nähtiin mahtavasti se paljon puhuttu Las Vegasin loiste!  Vegasista tuleva valonkajo näkyi pimeän erämaan taivaanrannassa jo monia kymmeniä kilometrejä ennen itse kaupunkia. Saati sitten kun päästiin lähelle ja nähtiin vähän ylempää kaupungin keskusta, vitsit mikä kirkkaan keltainen valomeri se oli! 

Aavikkoa ja kaktuksia vähän ennen Grand Canyonia

Toissa päivänä käytiin vielä vähän maistelemassa yöelämää täällä, vaikka sitten jämähdettiinkin tohon yhteen viereiseen kasinoon lähes koko illaksi :D Tähän saattoi hieman vaikuttaa se, että sieltä (Casino Royale) sai margaritoja ja olutta dollarin kappalehintaan. Löydettiin myös pelikone, jossa pystyttiin pelaamaan todella pitkään menettämättä ollenkaan rahaa, joten mikäs siinä oli ollesssa.  Näissä kasinoissahan ei ole oikeastaan ollenkaan mitään perus istumapaikkoja, vaan kaikki tuolit on pelikoneiden/-pöytien edessä, että ihmiset varmasti muistais käyttää kaikki rahansa pelaamiseen. Ollaan muuten vähän yllätytty siitä, että suurin osa ihmisistä kuulkee täällä täysin normaaleissa vaatteissa, monet ihan kotoisissa lökäpöksyissäkin. Me oltiin ajateltu, että täällä kaikki pukeutuu sillein kun aina leffoissa, eli hienoihin pukuihin ja mekkoihin :D Eli ei ole tarvinnut tosiaan omaa pukeutumista ihan liikaa murehtia. Tuntui melkein, että piti itse välttää ylipukeutumista, mitä en ois ikinä etukäteen uskonut.

Kaiken kaikkiaan Vegasissa käyminen oli hieno kokemus, jota voi todella suositella! Meidän yllätykseks siellä oli myös todella paljon lapsiperheitä, eli ilmeisesti lapsetkin osaavat nauttia jossain määrin tästä aikuisten isosta leikkipuistosta. Vegasissa majoittuminen on myös lähes poikkeuksetta hinta/laatusuhteeltaan erinomaista, joten jos osaa pitää peli-intonsa kurissa, niin tuolla ei mene edes paljoa rahaa. Lähdettiin tuolta kuitenkin sopivasti pois, sillä eilen ihmismäärä kaupungissa lisääntyi huimasti. Eli ilmeisesti siis kaikki eivät vietäkään kiitospäivää kotonaan sukulaisten kanssa, vaan lähtevät Vegasiin :D Muutenkin Vegasin väkimäärä yllätti meidät runsaudellaan, koska nyt ei ole enää mikään turistikausi ja ei oltu siellä edes viikonloppuna. Mut joo, tossa siis pääpiirteittäin meidän Vegasin tapahtumia ja mietteitä. Paljon jäi varmaan kertomattakin, mutta eiköhän tosta jonkinlaisen kuvan saa :) 

Niin vielä siitä matkalaukun pakkaamisesta. Se oli haastavaa, kun täällä saattaisi lämpötilat olla tähän aikaan vuodesta mitä tahansa jostain 7-25 asteen väliltä. Tällainen mahdollinen vaihtelu siis vaati sen, että mukaan piti ottaa vähän kaikkea kevyimmistä kesävaatteista kunnon syksyn tyrskyjä ja myrskyjä kestäviin vaatteisiin. Ja yöelämää varten piti tietty myös pakata oma varustuksensa mukaan. Siitä sitten kun tyhjentää koko vaatekaapin (paitsi talvisimmat vaatteet) matkalaukkuun, niin voi vaan kuvitella paljonko sinne jää tilaa enää ostoksille… :) Toisaalta ihan hyvä, ettei sitä tilaa niin miljoonasti ole, kun muuten täällä kyllä tuhrautuis koko omaisuus pelkkään shoppailuun. 

Grand Canyon!

Tästä päästäänkin sitten kätevästi tähän shoppailupuoleen. Täällä on ihan oikeesti halpaa noissa Outlet-paikoissa. Suomessa kun joku paikka voi ilmeisesti vaan kirjoittaa nimekseen factory outlet, vaikka sitä ei ainakaan hinnoista huomaa. Näissä outleteissa kerrottiin vaatteen hintalapussa paljonko sen suositushinta on tehtaanmyymälän ulkopuolella ja paljonko halvemmalla sen saa outletista. Tämän jo valmiiksi paljon alennetun outlet-hinnan lisäksi lähes joka paikassa on -25-50% hinnoista pois ja/tai tällaisia mielestäni kauppiaan kannalta outoa tarjouksia ”buy 1 get 1 free” , eli ostamalla yhden tuotteen saakin toisen sitten ihan ilmaiseksi kaupan päälle :D Noh, kai ne siitä jää jotenkin voitolle. Jokaisen merkkituotteen täältä saa niiiiiin paljon halvemmalla kuin Suomesta, että ihan surettaa jättää niitä lojumaan tonne kaupan hyllyille. Ei olla siis mitään suuria merkkituotteiden käyttäjiä, mut ihan nää perus Adidakset yms. on kiva saada vähän halvemmalla :) Ollaan kyllä tehty työtä ”käskettyä” ja kerätty paljon tuliaisia itsellemme, jopa niin paljon, että vähän jännittää jo tässä vaiheessa toi meiän matkalaukkujen tilakapasiteetti. 

Nyt ollaan vasta eilisillasta alkaen alettu kiinnittämään enemmän huomiota termiin ”Black Friday”, joka siis tarkoittaa huomista. Tajuttiin, että se tarkoittaa ihan järjetöntä shoppailupäivää! Silloin on ilmeisesti lähes joka paikassa huikeita alennuksia ja tarjouksia, ois voinu tietää tän tietty vähän aiemmin. Ehkä lähdetään huomenna siis vähän harrastelemaan taas shoppailua jonnekin päin San Diegoa. Huominen shoppailu tuskin on kovin nautinnollista, koska varmaan jokaisella amerikkalaisella on samanlaiset suunnitelmat huomisen varalle ja taistelut parhaimmista tuotteista on varmaan normaaleja. Telkkarista kuultiin, että on arvioitu yhden amerikkalaisen käyttävän Black Fridayn aikana keskimäärin lähes 750 dollaria :o Nyt ei muuta kun adiós!

Auringonlaskumaisemia paluumatkalla Vegasiin

Miragen "tulivuorenpurkaus"

Caesars Palacen sisältä

USA Part 2, huomenna huitsin Nevadaan

Meiän menopeli

EDIT: Kuvia lisätty loppuun ja kuvatekstit vanhoihin kuviin!

Nyt on pari päivää lisää lusittu Losissa ja tällä kertaa Eetu on kynän varressa. Edellisessä tekstissä kun kehuttiin säitä, niin nyt on ollut niiden osalta vähän vaikeampaa... Eilenkin oli koko päivän taivas semmoisessa harmaassa suomipilvessä. Tänään aamulla ja aamupäivästä oli taivas täynnä mustia pilviä, mutta iltapäivällä onneksi taivas taas kirkastui ja saatiin nauttia vähän arskasta :)!

Eilen meillä oli ohjelmassa Hollywoodin ja lähialueiden tutkiskelu, sekä matka downtowniin, eli Losin "keskustaan". Aluksi käytiin Hollywoodissa kävelemässä perus Hollywood Boulevardilla, eli sillä kuuluisalla ”tähtikadulla”. Tää tähtikatu on siis se, jonka jalkakäytävät on täynnä tähden muotoisia ”laattoja”, joissa lukee eri julkkisten nimiä. Katu oli oikeesti aika pettymys, vaikka tiedettiin etukäteen että muutkin on olleet siihen pettyneitä. Ei myöskään jaksettu käydä missään Guinnes World Records/Ripleys Believe It Or Not/Madame Tussauds yms. paikoissa, koska ei uskottu niiden olevan tärkein tuhlauskohde meiän pennosille. Noista maksuista kerron myöhemmin vielä vähän lisää...

Pacific Coast Highwaylta

Hollywood Boulevardin jälkeen meitä alkoikin jo vähän hiukomaan, ja suunnattiin traktorin nokka kohti pari korttelia etelämpänä sijaitsevaa legendaarista Sunset Boulevardia ja sen lukuisia Drive in pikaruokaloita :D. Päädyttiin vetämään burgeriateriat mun suosittelemassa Wendy's:ssa, tosin ihan ravintolassa sisällä, eikä muiden suosimalla drive in tyylillä :). Suvikin tykkäsi burgereista tosi paljon ja sanoi niiden olleen yksiä parhaimmista mitä oli koskaan syönyt. Tähän tykkäämiseen taisikin syyksi paljastua mukavahko rasvan määrä, minkä Suvi tajusi vasta katsoessaan sormiaan = pientä kiiltelyä oli havaittavissa :D Täydellä mahalla lähettiin sitten kohti Hollywood-kylttiä ottamaan muutama pakollinen turistikuva. Olihan se hieno fiilis nähdä se ehkä maailman legendaarisin kyltti livenä :)!

Taustalla Santa Monica Beach

Kyltiltä lähdettiin sitten ajelemaan kukkulaa takaisin alas Hollywoodiin, Beverly Hilssiin ja Bel Airiin bongailemaan julkkiksia ja niiden kämppiä. Keskeytys touhuun tuli kuitenkin hyvin nopeasti, sillä mulle tuli armoton kusihätä (olipa nätisti ilmaistu asia t. Suvi) ja jouduttiin pitkään metsästään vessaa ympäri Hollywoodia :D Lopulta vessa löytyi ja päästiin jatkamaan matkaa! (Suvi otti tästä opiksi, eikä ”antanut” mun tänään juoda ollenkaan aamun jälkeen, ennen hotellille takaisin paluuta. Tämä siis ihan siitä syystä, ettei tarvitse metsästää tuntia pelkkää vessaa ruuhkassa :D Eikä tarvinnut!). Joka tapauksessa oltiin aika huonoja julkkisbonggareita, kun ei kehdattu jäädä edes sekunniks kytikselle niiden kämppien eteen paparazzimaisesti, vaan cruisailtiin vaan ohi :D. Käytiin kattomassa mm. Rihannan, Elviksen (entinen), Brad Pittin ja Angelina Jolien kämpät ja Hugh Hefnerin Playboy-kartano :D. Tai no mitä niistä nyt näki, niissä oli isot portit ja aidat edessä, mut käytiinpähän kääntymässä :D. Muutenkin noilla alueilla olleet kämpät herätti meissä aika paljon kateutta, vaikka eihän noi meiän HOAS:n Leppävaaran ulko-ovi + vessa yhdistelmälle vedä vertoja :)! Samalla huomattiin, että aiemmin Malibussa kun eksyiltiin, niin ajettiin mm. Jessica Alban, Ronald Reaganin ja Pierce Brosnanin kämppien ohi :).

Route 66:n päätepiste Santa Monica Pier:llä

Julkkisbongailuun kyllästyttiin kuitenkin aika nopeesti, kun ei muutenkaan olla mitään seiskalehden ykköskuluttajia (EIPÄ!). Lähdettiin loogisesti siis Rodeo Drivelle, joka on se tosi kallis ostoskatu, jossa on kaikkia kalliimpia merkkejä ja yllätysyllätys se on julkkiksien suosima paikka. Paikka näytti kuitenkin sen verran tylsältä meille, että päädyttiin ajamaan se vaan läpi ja suuntaamaan nokka kohti Downtownia. Matkalla sinne päädyttiin jättämään se kuitenkin väliin, koska jumahdettiin ihan järjettömään ruuhkaan.

Tänään oltiin eka aamulla ihan harmissaan, koska sää oli tosi masentavan näkönen, eikä oikein tiedetty mitä olis pitänyt tehdä. Onneksi sää näytti vähän toivon merkkejä ja lähdettiin sitten taas traktorillamme liikenteeseen. Ekaks mentiin katsastamaan Universal Studios, mutta vaan ulkoa päin, koska sinnekin sisäänpääsy maksoi ihan järjettömästi. Saatiin kuitenkin se pakollinen turistikuva otettua sen hienon Universal Studios-pallon edessä :D Tän lisäks siellä on semmonen paikka kun Universal City Walk, johon kaikki pääsee sentään ilman mitään pääsymaksuja. Se on tehty aika isonmaailman malliin, yllättäen. Ihan hauska paikka, vaikkei mitään tällä kertaa ostettukaan.

Taustalla Santa Monica Pier

Seuraavaks sitten lähettiin kokeilemaan taas sitä Downtownia, jos vaikka ruuhkat ois lauantaina vähän pienemmät. Matkalla aateltiin käydä kurvaamassa Los Angelesin baseballjoukkue Dodgersin stadionin sekä Chinatownin kautta. Se Dodgerssin stadikka oli porttien takana (ainakin kahdesta eri kohtaa), joten ei sitä päästy näkemään :/. Chinatownkin oli aika pettymys verrattuna esim. Bangkokin vastaavaan, joten koettiin sekin turvallisesti vaan meiän traktorin sisältä, eikä jaksettu siis jättää autoa edes parkkiin. Tän jälkeen päästiin kuitenkin sinne Downtowniin tosi kivuttomasti ja onhan ne pilvenpiirtäjät tavallaan aika hienoja. Pyörittiin hetkenaikaa siellä keskustassa katsellen niitä lasipilvenpiirtäjiä ja käytiin katsastamassa se maailman lyhin (?) raitiovaunulinja, eli Angels Flight Railway, joka menee yhen mäen ylös muutaman toimistopilvenpiirtäjän sisäpihalle. Haukattiin vielä subit, jonka jälkeen lähdettiin Lakersin (paikallinen NBA korisjengi) hallin kautta uudelle yritykselle sinne Venice Beachille. Toi Venice siis just skipattiin toissapäivänä, kun sillon tuli ne pilvet/sumu peittään koko taivaan.

Nyt loppupäivästä säät kuitenkin suosi meitä ja vietettiin pari erittäin laadukasta tuntia rannalla kävellen sinne sun tänne. Myös Venice Beachilla oli ihan järjettömän leveä hiekkaranta, jonka lisäksi siinä oli tosi viihtyisä puisto, missä pystyi harrastamaan kaikkea skeittauksesta ja lenkkeilystä korikseen ja tennikseen. Venice Beachin rantakadulla myytiin kaikennäköistä turistikrääsää ja joitain vähän ei-niin-normaaleja turistiasioita. Yks mitä ihmeteltiin kovasti, oli sellaset ihme höpöhöpötyypit lääkärintakkiin pukeutuneina, jotka ilmeisesti tekivät ihmisille jonkinnäköisiä (sairaus?)diagnooseja lääkemarihuanan saamiseksi. Kaiken kaikkiaan tykättiin kyllä Venice Beachistä tosi paljon ja sitä kannattaa kyllä mennä ihmettelemään, jos tännepäin sattuu eksymään.

Santa Monica Beach

Sitten vielä muutamia sekalaisia huomioita. Ensinnäkin Losissa (ja muualla jenkeissä) kannattaa olla paksu lompakko, sillä suurin osa asioista maksaa ja yleensä paljon. Nää jenkit on vieny tän rahastamisen ja kaupallistamisen tosi pitkälle. Esim. sinne Universal Studiosille ois maksanu sisään 77$ per nuppi (+ varmaan verot siihenkin päälle). Samaten sinne Guinnes World Recordsiinkin olis maksanut joku 20$ per henkilö sisään. Myös parkkipaikat maksaa yleensä paikasta riippumatta melko paljon, joten niitä ollaan jouduttu välillä etsimään pienellä stressilläkin. Tää johtuu siitä, että ei vaan luonto anna millään periksi maksaa esim. 9$ parkista, kun menee pariksi tunniksi rannalle... Parkkipaikkojen löytämisestä päästäänkin aasinsillalla sitten ajamiseen, eli nyt saatte kuulla mietteitä kuskilta. Ajaminen alun pikku jännityksen jälkeen menee aika stressivapaasti ja tähän paikalliseen ajotapaan on päässy kohtuullisen hyvin kiinni. Lähinnä ajaminen täällä puuduttaa, kun ruuhkia on paljon ja etäisyydet on täällä kaupungin sisälläkin vaan niin järjettömät. Ehkä parhaiten näistä etäisyyksistä kertoo se, että mailimittariin on kertynyt nyt jo reilut 300 mailia eli 500 kilsaa :D. Ja tää kaikki siis "kaupunkiajoa" Los Angelesin alueella. Onneksi bensa on sentään Amerikassa halpaa :)!

Eipä kai kummempia tässä vaiheessa. Huomenna lähetään johonkin huitsin Nevadaan... Viva Las Vegas!

Ps. Tää Starbucks jossa tätä tehdään sulkee ihan kohta, joten meiltä jäi vielä aika monta kuvaa laittamatta. Ens kerralla sitten :)

Universal Studios

Hollywood Sign

Hollywood Boulevard

Citywalk @ Universal Studios

Angels Flight Railway @ Downtown LA

Venice Beachin skeittipuisto

Venice Beachin puistoa

Venice Beachia

Arveluttavat kaupat Venice Beachin turistikadulla

Venice Beachin auringonlasku