Pikainen tilannepaivitys kaikille! Tultiin siis tanaan tanne Krabille ja lentokoneesta seka bussimatkalla lentokentalta keskustaan nahtiin muutamia taloja, jotka oli hukkunut tulvien alle. Suurin osa kuitenkin taalla on ihan hyvin!
Taalla ei ole tanaan muutakuin tihkunut ja ei oikeasti olla huomattu ulkoisesti mitaan normaalista poikkeavaa taalla kaupungissa. Paitsi etta Krabi -joki on todella mutaisen ruskean varinen ja pinta aika korkealla... Kehnoja juttuja on sen verran, etta tulvat oli ilmeisesti rikkonut koko kaupungin vedensaannin ja tiedot siita, etta milloin asia tulee kuntoon on vaihdellut perjantaista vasta ensi viikkoon. Vessat ja suihkut ei siis toimi. Vessassa voi kuitenkin kayda, kun huuhtelee talteen keratylla sadevedella :). Vesijohdon toimimattomuudessa on viela sekin huono puoli, etta ruokatarjonta putoaa aika pahasti ravintoloissa, kun ruoanlaitossa ei voi kayttaa vetta!
Eilen ilmeisesti tama kaupunki oli aika eristaytynyt, kun ulosvieva tie oli kayttokelvoton tulvan takia... Mutta ilmeisesti taalla ollaan parempaan pain menossa! Tanaan nahtiin varmaan 5 minuuttia aurinkoa ja huomiseksikin on ennustettu vain pienia sateita ja auringonpaistetta!
Muttamutta tanaan kun paastiin tanne, niin otettiin guesthouse omalla vessalla hintaan 250 bahtia. Talloin paikan omistaja ei viela tiennyt veden puutoksesta ja oli kovasti pahoillaan siita ettei vesi toimi. Kun saatiin huone hommattua, niin marssittiin etukateen bongattuun Cafe Eurooppaan, jota ovat pitaneet 2 tanskalaista kaverusta jo vuodesta 1990. Ja syy tahan oli se, etta sielta sai Scandinaviaruokaa!!!! Listassa nahtiin, etta Leonardo DiCapriokin oli The Beach -elokuvan kuvausten aikana kaynyt siella syomassa ja selkeasti paras hintalaatusuhde olikin nayttelijan nimikkomenuulla. Setti sisalsi lamminta leipaa ja voita, pienen salaatin, banaanipirtelon, lihapullat ja perunamuusin seka jalkkariksi suklaajatskilla taytetyn letun, jonka paalla oli mansikkahilloa! Ja tama lysti maksoi siis 220 bahtia henkiloa kohden, eli n. 5 euroa! Palanpainikkeeksi otettiin viela litran kannu kaljaa puoliksi, joka maksoi 150 bahtia, eli n. 3,5 euroa...Joku ois voinu ennen kaljan tilaamista mainita tasta ongelmasta vessojen kanssa :D Ravintolakaynnin jalkeen etittiin toiminnassa olevaa vessaa kissojen ja koirien kanssa. Lopulta kaveltiin koko kaupungin lapi jalat ristissa meidan omaan huoneeseen, jossa vessanpytyn sailioon oli jaanyt viela vahan vetta :D Tan jalkeen on siis kaytetty sadevetta saaveista...
Tykataan aika paljon tasta paikasta, mutta vesijohdon toimimattomuus taitaa ajaa meidat huomenna jonnekin muualle. Tarkoitus meilla oli olla taalla 2-4 paivaa, mutta nain ne suunnitelmat muuttuu. Ehka tullaan viela takaisin, silla molempia kiinnostaisi menna veneilemaan/kavelemaan mangrovemetsaan tassa ihan kaupungin vieressa... Kuitenkin esim. tassa ihan vieressa Koh Lantan saarella vedentulo on kuulemma ihan normaalia, joten suunta siis pois taalta. Koitetaan illan aikana viela miettia, etta minne :)
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Jääkausi...
...jatkuu täällä Bangkokissa taas. Ei olla rehellisesti nähty vilaustakaan auringosta yli viikkoon! Nyt on lämpötila taas 20 asteen kieppeillä ja huomenna menee vielä kylmemmäksi! Ja lähes joka päivä on satanut :/ Bangkokissa on pistetty ilmeisesti kylmyys- ja sade-ennätyksiä rikki, vaikka nythän pitäisi olla kuumin ja lähes kuivin aika täällä! Ei oikein tiedä kenelle pitäisi valittaa :D! Maksaiskohan matkavakuutus meille jotain kun täällä pitäisi olla lämpimämpää??! Keskiviikkonahan lähetään Krabille saarihyppelyille ja toivottavasti säät vähän paranis, koska saaret ei varmaan näytä ja tunnu ihan niin kivoilta sateen ja harmaan pilvimassan keskellä. Ilmeisesti kylmä sää on lähössä kuitenkin pois torstaihin mennessä, mutta sateiden pitäisi ainakin jossain määrin siltikin jatkua... Toivotaan parasta! Noh se säistä, ollaan me sentään silti jotain täällä tehtykin :D
Ollaan siis myös tervehdyttykin, vaikka unohtui tossa mainita edellisessä tekstissä. Käytiin ostamassa paikallisesta apteekista Suville lääkkeitä rasittavaan kurkkukipuun ja ne tepsi aika nopeasti ja hyvin. Kaikki antibiotit sun muut irtosi ihan kiltisti ilman reseptiä :D. Suvi sai myös jotain kurkkupastilleita, jotka puudutti koko suun hetkeksi aikaa :D
Lauantaina päätettiin lähteä vaihtarikavereiden kanssa vähän kaljottelemaan illalla. Ilta sujui erittäin hyvin, kunnes mentiin johonkin yökerhoon, joka oli ehkä yksi kauheimmista baareista missä ollaan ikinä oltu. Clubille maksoi 200 bahtia sisään (5 euroa) ja se sisälsi yhden juoman. Otettiin molemmat erittäin tujut long island ice teat ja tempaistiin ne varmaan ennätystahtiin naamariin, sillä ei viihdytty paikassa kyllä yhtään kauempaa! Paikka oli täynnä vanhahkoja länsimaalaisia miehiä, jotka juoksivat nuorten thaityttöjen perässä ehkä hieman kyseenalaisella tavalla. Eli lähdettiin siis varmaan 20 minuutin jälkeen kotiin taksilla yhden muun vaihtarin kanssa, joka kyllästyi myös paikan touhuun. Muutkin oli ilmeisesti seurannut perässä hyvin pian meidän lähdön jälkeen.
Sunnuntaina mentiin illalla taas Emporiumille kuntoilemaan, Suvi aerobiciin ja Eetu korikseen. Käytiin siis viime viikolla kuntoilemassa siellä yhteensä 3 kertaa! Pienestä krapulasta ja edellisistä kuntoiluista johtuneesta jumista kuntoilu jäi tälläkertaa vain tunnin mittaiseksi, mutta se kyllä jeesasi hyvinkin paljon! Tän jälkeen mentiin meidän japanilaiselle vaihtarikaverille Hiroshille kyläilemään suomalaisen Henrikin kanssa. Hirolla on upea kämppä ihan meidän lähellä ja sen kämpän rakennuksessa on meidän uima-allasta hienompi uima-allas sekä höyrysauna. Vietettiin varmaan vajaa 2 tuntia saunoen ja uiden. Ja voi että teki hyvää! :D Varsinkin nyt kun on ollut kylmää, niin ollaan jo kaivattu tosi paljon saunaa! Kroppa on ollut vielä tänäänkin ihan loistavan tuntuinen! Saunasessioiden jälkeen Hiro vielä parturoi Henrikin meidän hiustenleikkuukoneella, jonka jälkeen mentiin Hiron läheiseen ulkoravintolaan syömään illalliset. Loistavaa ruokaa halvalla (meidän lasku yhteensä 110 bahtia, eli 2,5 euroa), vaikka Suvi sai taaskin kananmunaa ruokaansa, vaikka pyysikin ruoan ilman sitä :). Mutta siihen ollaan totuttu ja Suvi alkaakin olla aika mestari kananmunan karsimisessa pois muusta ruoasta! Eetuhan on tästä vaan innoissaan, sillä luonnollisesti Suvin lopetettua syömisen, Eetu saa imuroida kananmunat parempiin suihin! :D Sovittiin Hiron kanssa, että tämä sessio otetaan vielä uudestaan! Toivottavasti vielä paremmilla keleillä!
Kun päästiin sitten kotiin, niin meitä odotti hauska yllätys. Meidän kotiavain ei toiminut enää lukkoon. Sitten muisteltiin alkupäivää, kun siivooja tuli koputtamaan meidän oveen ja tuomaan meille jonkun random avaimen ja ohjeistaen meitä sujuvalla thaimaankielellä. Tajuttiin siinä oven ulkopuolella, että se avain olisi ollut ilmeisesti uusi avain meidän kämppään :D. Onneksi meidän yövartija löysi vara-avaimen ja päästi meidät sisään... Tänään sitten kuultiin respasta kun käytiin maksamassa vuokra, että siivooja oli ilmeisesti jotenkin onnistunut lukitsemaan itsensä meidän kämpän sisälle ja joutunut soittamaan apua :D. Ja täällähän ei lukkoja tunnetusti yritetä avata (jos muistatte vielä meidän vessanoven tarinan), vaan ilmeisesti lukko oli taas lyöty jakoavaimella tuhanteen kappaleeseen ja laitettu tilalle sitten uusi lukko. Jälkeenpäin kyllä ollaan huomattu selkeät murron jäljet tossa ovessa ja uuttuutta hohtava uusi ovinuppi...
Huomenna mennään taas kouluun, jonka jälkeen saadaan onneksi siis vähän hengähtää saarilla :). Toivottavasti paikalliset tajuavat jättää huomenna ilmastoinnit ihan himppasen verran lämpimämmälle, koska huomenna on siis toooosi kylmä päivä luvassa :D!
Niin ja saatiin molemmat etukäteen pelätystä Organizational Behavior -kurssin tentistä ihan kärkipään arvosanat! Nyt voi siis hengähtää vähän senkin puolesta!
Ollaan siis myös tervehdyttykin, vaikka unohtui tossa mainita edellisessä tekstissä. Käytiin ostamassa paikallisesta apteekista Suville lääkkeitä rasittavaan kurkkukipuun ja ne tepsi aika nopeasti ja hyvin. Kaikki antibiotit sun muut irtosi ihan kiltisti ilman reseptiä :D. Suvi sai myös jotain kurkkupastilleita, jotka puudutti koko suun hetkeksi aikaa :D
Lauantaina päätettiin lähteä vaihtarikavereiden kanssa vähän kaljottelemaan illalla. Ilta sujui erittäin hyvin, kunnes mentiin johonkin yökerhoon, joka oli ehkä yksi kauheimmista baareista missä ollaan ikinä oltu. Clubille maksoi 200 bahtia sisään (5 euroa) ja se sisälsi yhden juoman. Otettiin molemmat erittäin tujut long island ice teat ja tempaistiin ne varmaan ennätystahtiin naamariin, sillä ei viihdytty paikassa kyllä yhtään kauempaa! Paikka oli täynnä vanhahkoja länsimaalaisia miehiä, jotka juoksivat nuorten thaityttöjen perässä ehkä hieman kyseenalaisella tavalla. Eli lähdettiin siis varmaan 20 minuutin jälkeen kotiin taksilla yhden muun vaihtarin kanssa, joka kyllästyi myös paikan touhuun. Muutkin oli ilmeisesti seurannut perässä hyvin pian meidän lähdön jälkeen.
Sunnuntaina mentiin illalla taas Emporiumille kuntoilemaan, Suvi aerobiciin ja Eetu korikseen. Käytiin siis viime viikolla kuntoilemassa siellä yhteensä 3 kertaa! Pienestä krapulasta ja edellisistä kuntoiluista johtuneesta jumista kuntoilu jäi tälläkertaa vain tunnin mittaiseksi, mutta se kyllä jeesasi hyvinkin paljon! Tän jälkeen mentiin meidän japanilaiselle vaihtarikaverille Hiroshille kyläilemään suomalaisen Henrikin kanssa. Hirolla on upea kämppä ihan meidän lähellä ja sen kämpän rakennuksessa on meidän uima-allasta hienompi uima-allas sekä höyrysauna. Vietettiin varmaan vajaa 2 tuntia saunoen ja uiden. Ja voi että teki hyvää! :D Varsinkin nyt kun on ollut kylmää, niin ollaan jo kaivattu tosi paljon saunaa! Kroppa on ollut vielä tänäänkin ihan loistavan tuntuinen! Saunasessioiden jälkeen Hiro vielä parturoi Henrikin meidän hiustenleikkuukoneella, jonka jälkeen mentiin Hiron läheiseen ulkoravintolaan syömään illalliset. Loistavaa ruokaa halvalla (meidän lasku yhteensä 110 bahtia, eli 2,5 euroa), vaikka Suvi sai taaskin kananmunaa ruokaansa, vaikka pyysikin ruoan ilman sitä :). Mutta siihen ollaan totuttu ja Suvi alkaakin olla aika mestari kananmunan karsimisessa pois muusta ruoasta! Eetuhan on tästä vaan innoissaan, sillä luonnollisesti Suvin lopetettua syömisen, Eetu saa imuroida kananmunat parempiin suihin! :D Sovittiin Hiron kanssa, että tämä sessio otetaan vielä uudestaan! Toivottavasti vielä paremmilla keleillä!
Kun päästiin sitten kotiin, niin meitä odotti hauska yllätys. Meidän kotiavain ei toiminut enää lukkoon. Sitten muisteltiin alkupäivää, kun siivooja tuli koputtamaan meidän oveen ja tuomaan meille jonkun random avaimen ja ohjeistaen meitä sujuvalla thaimaankielellä. Tajuttiin siinä oven ulkopuolella, että se avain olisi ollut ilmeisesti uusi avain meidän kämppään :D. Onneksi meidän yövartija löysi vara-avaimen ja päästi meidät sisään... Tänään sitten kuultiin respasta kun käytiin maksamassa vuokra, että siivooja oli ilmeisesti jotenkin onnistunut lukitsemaan itsensä meidän kämpän sisälle ja joutunut soittamaan apua :D. Ja täällähän ei lukkoja tunnetusti yritetä avata (jos muistatte vielä meidän vessanoven tarinan), vaan ilmeisesti lukko oli taas lyöty jakoavaimella tuhanteen kappaleeseen ja laitettu tilalle sitten uusi lukko. Jälkeenpäin kyllä ollaan huomattu selkeät murron jäljet tossa ovessa ja uuttuutta hohtava uusi ovinuppi...
Huomenna mennään taas kouluun, jonka jälkeen saadaan onneksi siis vähän hengähtää saarilla :). Toivottavasti paikalliset tajuavat jättää huomenna ilmastoinnit ihan himppasen verran lämpimämmälle, koska huomenna on siis toooosi kylmä päivä luvassa :D!
Niin ja saatiin molemmat etukäteen pelätystä Organizational Behavior -kurssin tentistä ihan kärkipään arvosanat! Nyt voi siis hengähtää vähän senkin puolesta!
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Kouluprojekti etenee!
Dodiin, voitteko uskoa, ollaan saatu jopa vähän yhtä projektia tehtyä :D! Tosin keskiviikkona ja torstaina ei kyllä tehty mitään kouluun viittaavaa, vaan edistys on syntynyt tänään aamulla ja päivällä... :) Ehkä lähes kokoaika pilvessä oleva aurinko on nostanut meidän kouluprojektimotivaatiota. Joku on ilmeisesti tehnyt meille jäynää ja roudannut tänne Suomen pilvet. Yleensä täällä kun on pilviä, niin ne saattaa olla poissa 20 minuutin päästä, mutta ei! Nyt täällä on ollut ties kuinka pitkään tommonen inhottava jättimäinen pilvimassa leijumassa. Ihan kuin Suomessa... Meiltä jäi ihan mainitsematta viime blogitekstissä, että käytiin Jeren kanssa Madame Tussaudsissa. Ehkä tämä unohdus kertoo parhaiten paikan tasosta. Kansainvälisesti tunnettuja hahmoja oli erittäin vähän ja suurinosa olikin jotain paikallisia nevör höörd poliitikkoja ja taiteilijoita... Onneksi päästiin kaikki kolme paikallisten hinnalla, vaikka Jerellä ei siis opiskelijakorttia Thaimaassa yllättäen ole :). Meiltä kolmelta hinta oli siis yhteensä 900 bahtia, eli 300 (reilu 7 euroa) bahtia per henkilö. Turistien hintahan kyseiseen paikkaan on mureat 800 bahtia (20 euroa)! Tätä kaksoishinnoitteluahan täälläpäin maailmaa harrastetaan aika surutta... Noh jokatapauksessa tulipahan nähtyä Madame Tussauds ja varmasti halvemmalla, kuin missään muualla maailmassa! Ei kyllä suositella ainakaan tätä Bangkokin versiota kenellekään johtuen pienestä meille tuttujen julkkishahmojen määrästä...
 |
| Suvi ja Yao Ming oikeassa koossaan :) |
Kummallisista asioista unohtui myös mainita edellisessä tekstissä täysin avoin tuijottaminen. Esim. Kambodzassa kun mentiin bussilla Phnom Penhistä Siem Reapiin, niin yksi vanhempi mies tuijotti Suvia koko 6 tunnin bussimatkan käytännössä kokoajan :D! Suvi olikin tästä erittäin mielissään... :) Myöskin täällä Bangkokissa tapahtuu lähes päivittäin sitä, että joku paikallinen osoittaa sormella ja huutaa "Falang falang!" ja nauraa päälle :D! Falang siis on paikallisten sana, joka tarkoittaa länsimaalaista. Suomessa joku voisi tulkita ton jo rasismiksi? :) Rasismista puheenollen, kokorasismia (Eetu keksimä termi) harrastetaan täällä vieläkin tosi paljon!!!! Kenkäkaupoissa edelleenkin nauretaan Eetulle ja Jerelle ilmoitettiin eräässä kaupassa, että "Soli sööl (paikallsiten tapa sanoa sorry sir), we don't have giant size!". Myös Suvi on joutunut kokemaan kokorasismia mm. löytämällä vain sellaisia shortseja, joissa jalkojen reiät on ollut about keskiverto nuudelin paksuiset :)! Suvi on myös joutunut kokemaan hiusvärirasismia, koska täältä päin maailmaa tuntuu olevan täysin mahdotonta löytää vaaleaa hiusväriä! Okei, joissakin kaupoissa kyllä myydään ihan innoissaan "blonde"-hiusväriä, mutta kuvakin sen paketin kyljessä jo kertoo, että kyse onkin ruskeasta väristä :) Täällä siis ruskea on sama kuin blondi. Ei tiedetä miten sitten Suvin hiusten väri enää pitäisi tulkita. Onneksi Suvi ei ole ehtinyt mennä vielä kampaajalle täällä ilmoittaen haluavansa "blondauksen". Sieltä tulis vaan yks tosi onnellinen brunette ulos liikkeestä!
 |
| Meille jäi epäselväksi miksi kuvan asusteet olivat tossa Anthony Hopkinsin vieressä :) |
 |
| Parisuhdeongelmien puimista Oprahissa :D |
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Kummallisuuksia :D
Enpä keksinyt mitään osuvampaakaan otsikkoa, niin antaapa ton olla. Viimeaikoina on alkanut niin paljon huvittaa erinäiset paikalliset tavat, että niistä on nyt ihan pakko jotain mainita mitä nyt mieleen muistuu :D!
Ihan ekaks on ruvennut tosi paljon huvittamaan tää paikallinen liikenne viimeaikoina. Tuntuu ettei toi ajoneuvon hallinta ihan luonnistu noilta oikein. Missään käännöksessä ei tunnu mikään kulkupeli pysyvän omalla kaistallaan, vaan aina ollaan vähintään puolessavälissä vastaantulijoiden kaistaa. Ja siis ihan sama onko kyseessä bussi, henkilöauto tai mopo :D. Voitte kuvitella, että toi aiheuttaa vähän ongelmia liikenteessä, kun sitä täällä jonkunverran kuitenkin on! Toinen huvittava asia on se, että täällä ei noi kolmiot ja stop-merkit päde ihan samallatavalla, kuin meillä Suomessa... Täällä risteyksissä liikennemerkkien sijaan avainasemassa on peesi! Eli kun ihan sama minkälaisen liikennemerkin takaa joku saa sen keulansa risteykseen johonkin väliin, niin sitten sieltä suunnasta on etuajo-oikeus kaikilla, kunnes joku jostain muusta suunnasta saa taas nokkansa sinne sopan sekaan :D! Oma lukunsa on tietty noi mopot, joita ei liikennesäännöt koske millään tavalla. Niitäkin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa oppia varomaan, eli ykssuuntasella tiellä katse tiukasti aina molempiin suuntiin samoinkun myös jalkakäytävällä!
Sitten ollaan kanssa opittu jotenkin ihmeen kaupalla ymmärtämään jollain tasolla tätä paikallisten englantia :D. Tänään oli aikamoinen ahaa -fiilis koulussa, kun ekaa kertaa ymmärrettiin jotain mitä ensimmäisen kurssin (logistics & supply chain) opettaja puhuu! Myös toisella kurssilla (entrepreneurial marketing strategy) havaittiin selkeää kehitystä ja pystyttiin oppimaankin taas paljon uusia sanoja. Mainittakoon nyt vaikka helmenä, että "maitoo" = milestone :D! Meidän piti ryhmänä pohtia jotain ihmeellisyyksiä tolla kurssilla ja meidän "johtopäätelmät" piti mennä esittämään luokan eteen. Eetu meni sitten pitämään esitystä, mutta huomas ettei kukaan muu kuin meidän ryhmä kuunnellut (opettaja räpläsi jotain puhelinta tms.), niin Eetu kyllästyi ja jätti kesken esityksen mikrofoonin pöydälle ja marssi takaisin istumaan. Ja kukaan ei huomannut! :D Esitys loppui siis siihen :) Muutaman minuutin tyhjäntoimituksen jälkeen opettaja pyysi seuraavan ryhmä kehiin.
Päivän kolmannella kurssilla (intercultural studies) saatiin kyllä ehkä tähänastisen opiskeluiden parhaat hetket. Siellä oli muutamia esityksiä ja eräs thaiopiskelijoiden ryhmä aloitti pitämään esitystä kristinuskosta. Ainoa vaan, että opettaja huomasi ekan kalvon jälkeen, että samainen poppoo oli esittänyt samaisen esityksen jo edellisellä viikolla. Itse esittäjäthään tätä eivät jostain meille käsittämättömästä syystä muistaneet :D! Harmi, sillä esityksen ekan sliden nähtyämme jäimme kyllä kaipaamaan loppuesitystä. Kalvon otsikkona oli "Kristinusko", jonka alapuolella oli 4 ranskalaista viivaa, jotka olivat vapaasti käännettynä: "lahjoituksia paljon", "käyvät joka lauantai tai sunnuntai kirkossa", "eivät juhli ihan tarkasti Halloweenia" sekä "kaste". Valitettavasti näiden esittäjien "englanti" oli sen verran haastavaa, että meille ei ihan auennut noiden pointtien sisältö. Ja valitettavasti ei siis ikinä saada tietää, että miten esitys olisi päättynyt... Voitte kyllä varmaan arvata, että naurussa oli aika paljon pidättelemistä :D
Saatiin tänään ekat koetuloksetkin. Logistics & supply chain meni meiltä molemmilta tosi hyvin, Eetu ottaessa tiukan pistevoiton. Intercultural studies taas meni vähän huonommin, kuin olisi voinut. Jälkimmäisessä taasen Suvi otti niukan pistevoiton. Molemmat siis kuitenkin läpäistiin ihan reippaasti! Intercultural studies meni kyllä varmasti huonohkosti sen takia, että kyseessä oli tenttiviikon viimeinen tentti ja paukut oli jo aikalailla käytetty, vaikka kyseessä onkin selkeästi meidän helpoin kurssi. Loputkin tulokset pitäisi tulla viikon kuluessa. Eniten jännitystä aiheuttaa Organizational Behavior -kurssin tenttitulos, sillä tentti oli äärimmäisen vaikea (tosin niin kyllä jokaisen muunkin oppilaan mielestä) ja opettaja viimeviikolla vähän manailikin, ettei tentit menneet kauhean hyvin kaikilla. Kerrotaan niistä sitten, kun ne saadaan käsiimme :)
Jere tosiaan lähti tänään aamulla viikon visiittinsä jälkeen takas kohti Suomea, joten nyt ollaan siis taas palattu ihan "perus arkeen" :D. Sääkin alkaa olla taas normaaleissa lämpötiloissa (tänään oli +39), mutta vieläkin joka päivä on melkein satanut ja ukkostanut ainakin tunnin verran! Tämä on siis erittäin poikkeuksellista tänne, sillä keskimäärin Bangkokissa sataa sekä helmikuussa, että maaliskuussa molemmissa kolmena päivänä. Nyt sadetta on tullut jo näinä kahtena kuukautena varmasti yli 20 päivänä! Onneksi siis sää muuttuukin yleisesti täällä aika nopeasti, tänäänkin paistoi aurinko lähes kokopäivän, mutta ilmeisesti yhden luennon aikan vähän satoi. Noi sadekelit tuo tänne vielä semmosen kosteahkon ilman, tänäänkin kosteusprosentti oli n. 90% :D!
Meidän piti alunperin tänään tai viimeistään huomenna lähteä taas reissailemaan, mutta päätettiin jättää reissu väliin, kun ollaan oltu vähän flunssaisia ja väsyneitä. Päädyttiin siis jäämään tänne Bangkokiin ja suunnitelmissa olisi tän viikon aikana tehdä kaikki mahdolliset koulutyöt valmiiksi, mitä vaan kahdestaan voidaan tehdä. Sit päästään kunnolla nauttimaan ja reissaamaan, kun ens keksiviikkona meillähän on siis lennot Krabille, Etelä-Thaimaaseen. Siellä on tarkotus viihtyä saarilta toiseen pomppiessa n. 2 viikkoa, joten 1 koulupäivä jäänee väliin :)!
Ps. Eetu haluaa vielä lähettää terveisiä sinne Suomeen kaikille iki-ihanille puhelinmyyjille! Viimeisen 2 viikon aikana Eetulle on tullut 20 puhelua kahdelta eri firmalta. Myöhäisimpään puhelut on tullut 00.30 yöllä paikallista aikaa. Eli iloiset terveiset vaan Suomen Tilastopalvelulle ja Suomen Telecenter Oy:lle!
Ihan ekaks on ruvennut tosi paljon huvittamaan tää paikallinen liikenne viimeaikoina. Tuntuu ettei toi ajoneuvon hallinta ihan luonnistu noilta oikein. Missään käännöksessä ei tunnu mikään kulkupeli pysyvän omalla kaistallaan, vaan aina ollaan vähintään puolessavälissä vastaantulijoiden kaistaa. Ja siis ihan sama onko kyseessä bussi, henkilöauto tai mopo :D. Voitte kuvitella, että toi aiheuttaa vähän ongelmia liikenteessä, kun sitä täällä jonkunverran kuitenkin on! Toinen huvittava asia on se, että täällä ei noi kolmiot ja stop-merkit päde ihan samallatavalla, kuin meillä Suomessa... Täällä risteyksissä liikennemerkkien sijaan avainasemassa on peesi! Eli kun ihan sama minkälaisen liikennemerkin takaa joku saa sen keulansa risteykseen johonkin väliin, niin sitten sieltä suunnasta on etuajo-oikeus kaikilla, kunnes joku jostain muusta suunnasta saa taas nokkansa sinne sopan sekaan :D! Oma lukunsa on tietty noi mopot, joita ei liikennesäännöt koske millään tavalla. Niitäkin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa oppia varomaan, eli ykssuuntasella tiellä katse tiukasti aina molempiin suuntiin samoinkun myös jalkakäytävällä!
Sitten ollaan kanssa opittu jotenkin ihmeen kaupalla ymmärtämään jollain tasolla tätä paikallisten englantia :D. Tänään oli aikamoinen ahaa -fiilis koulussa, kun ekaa kertaa ymmärrettiin jotain mitä ensimmäisen kurssin (logistics & supply chain) opettaja puhuu! Myös toisella kurssilla (entrepreneurial marketing strategy) havaittiin selkeää kehitystä ja pystyttiin oppimaankin taas paljon uusia sanoja. Mainittakoon nyt vaikka helmenä, että "maitoo" = milestone :D! Meidän piti ryhmänä pohtia jotain ihmeellisyyksiä tolla kurssilla ja meidän "johtopäätelmät" piti mennä esittämään luokan eteen. Eetu meni sitten pitämään esitystä, mutta huomas ettei kukaan muu kuin meidän ryhmä kuunnellut (opettaja räpläsi jotain puhelinta tms.), niin Eetu kyllästyi ja jätti kesken esityksen mikrofoonin pöydälle ja marssi takaisin istumaan. Ja kukaan ei huomannut! :D Esitys loppui siis siihen :) Muutaman minuutin tyhjäntoimituksen jälkeen opettaja pyysi seuraavan ryhmä kehiin.
Päivän kolmannella kurssilla (intercultural studies) saatiin kyllä ehkä tähänastisen opiskeluiden parhaat hetket. Siellä oli muutamia esityksiä ja eräs thaiopiskelijoiden ryhmä aloitti pitämään esitystä kristinuskosta. Ainoa vaan, että opettaja huomasi ekan kalvon jälkeen, että samainen poppoo oli esittänyt samaisen esityksen jo edellisellä viikolla. Itse esittäjäthään tätä eivät jostain meille käsittämättömästä syystä muistaneet :D! Harmi, sillä esityksen ekan sliden nähtyämme jäimme kyllä kaipaamaan loppuesitystä. Kalvon otsikkona oli "Kristinusko", jonka alapuolella oli 4 ranskalaista viivaa, jotka olivat vapaasti käännettynä: "lahjoituksia paljon", "käyvät joka lauantai tai sunnuntai kirkossa", "eivät juhli ihan tarkasti Halloweenia" sekä "kaste". Valitettavasti näiden esittäjien "englanti" oli sen verran haastavaa, että meille ei ihan auennut noiden pointtien sisältö. Ja valitettavasti ei siis ikinä saada tietää, että miten esitys olisi päättynyt... Voitte kyllä varmaan arvata, että naurussa oli aika paljon pidättelemistä :D
Saatiin tänään ekat koetuloksetkin. Logistics & supply chain meni meiltä molemmilta tosi hyvin, Eetu ottaessa tiukan pistevoiton. Intercultural studies taas meni vähän huonommin, kuin olisi voinut. Jälkimmäisessä taasen Suvi otti niukan pistevoiton. Molemmat siis kuitenkin läpäistiin ihan reippaasti! Intercultural studies meni kyllä varmasti huonohkosti sen takia, että kyseessä oli tenttiviikon viimeinen tentti ja paukut oli jo aikalailla käytetty, vaikka kyseessä onkin selkeästi meidän helpoin kurssi. Loputkin tulokset pitäisi tulla viikon kuluessa. Eniten jännitystä aiheuttaa Organizational Behavior -kurssin tenttitulos, sillä tentti oli äärimmäisen vaikea (tosin niin kyllä jokaisen muunkin oppilaan mielestä) ja opettaja viimeviikolla vähän manailikin, ettei tentit menneet kauhean hyvin kaikilla. Kerrotaan niistä sitten, kun ne saadaan käsiimme :)
Jere tosiaan lähti tänään aamulla viikon visiittinsä jälkeen takas kohti Suomea, joten nyt ollaan siis taas palattu ihan "perus arkeen" :D. Sääkin alkaa olla taas normaaleissa lämpötiloissa (tänään oli +39), mutta vieläkin joka päivä on melkein satanut ja ukkostanut ainakin tunnin verran! Tämä on siis erittäin poikkeuksellista tänne, sillä keskimäärin Bangkokissa sataa sekä helmikuussa, että maaliskuussa molemmissa kolmena päivänä. Nyt sadetta on tullut jo näinä kahtena kuukautena varmasti yli 20 päivänä! Onneksi siis sää muuttuukin yleisesti täällä aika nopeasti, tänäänkin paistoi aurinko lähes kokopäivän, mutta ilmeisesti yhden luennon aikan vähän satoi. Noi sadekelit tuo tänne vielä semmosen kosteahkon ilman, tänäänkin kosteusprosentti oli n. 90% :D!
Meidän piti alunperin tänään tai viimeistään huomenna lähteä taas reissailemaan, mutta päätettiin jättää reissu väliin, kun ollaan oltu vähän flunssaisia ja väsyneitä. Päädyttiin siis jäämään tänne Bangkokiin ja suunnitelmissa olisi tän viikon aikana tehdä kaikki mahdolliset koulutyöt valmiiksi, mitä vaan kahdestaan voidaan tehdä. Sit päästään kunnolla nauttimaan ja reissaamaan, kun ens keksiviikkona meillähän on siis lennot Krabille, Etelä-Thaimaaseen. Siellä on tarkotus viihtyä saarilta toiseen pomppiessa n. 2 viikkoa, joten 1 koulupäivä jäänee väliin :)!
Ps. Eetu haluaa vielä lähettää terveisiä sinne Suomeen kaikille iki-ihanille puhelinmyyjille! Viimeisen 2 viikon aikana Eetulle on tullut 20 puhelua kahdelta eri firmalta. Myöhäisimpään puhelut on tullut 00.30 yöllä paikallista aikaa. Eli iloiset terveiset vaan Suomen Tilastopalvelulle ja Suomen Telecenter Oy:lle!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Laiskottelua...
 |
| Suvi juhlistaa Pyhän Paten päivää |
Edellisen tekstin otsikko "Kuka on rikkonut Bangkokin sään?", sopi kyllä vielä paremmin sen tekstin jälkeiseen pariin päivään. Ma-ti yönä alkoi sellanen myräkkä tuolla ulkona, et alta pois! Ihan kun ois jotain sotaa käyty tuolla ulkona, vaikka siellä "vain" ukkosteli ja salamoi. Ei saatu millään unta ja herättiin joskus neljän aikaan yöllä. Mikä oli sinänsä ihan sopiva ajoitus, koska Jere tuli sinä yönä meille normi kyläilyaikaan n. klo 4.45 aamusta :D Majoituspaikka löydettiin Jerelle loppuyöks meidän pieneltä sohvalta, kun tuohon aikaan ois ollu vähän vaikeempi saada fiksua majoitusta mistään muualta.
 |
| Maurice, Eetu, Hannah ja Jere |
Toi myrsky tosiaan oli vasta alkua sille hirveydelle, mitä saatiin pari päivää kestää! Täällä siis oli oikeasti +18 astetta & kylmä tuuli, kokonaisen yhden päivän ajan ja ehkä 20 astetta toisen päivän ajan. Tää avautuminen saattaa kuulostaa hieman naurettavalta, jos meidän blogia lukee sieltä Suomesta käsin, mut ollaan totuttu nyt sellasiin lämpötiloihin et yhtäkkinen 20 asteen päivälämpötilan pudotus tuntuin tosi hurjalta :D Täällä kun on ollut nyt joinakin päivinä se 37 astetta päivällä, niin ei vaan pysty käsittään miten voi yhtäkkiä tulla noin kylmä! Ja paino sanalla k-y-l-m-ä! Emme siis tarjenneet juurikaan poistua sisältä kyseisenä päivänä... Annettiin fiksusti meidän kaikki pitkähihaiset/lahkeiset vaatteet mun äidin ja Jassun matkaan, kun mä vakuuttelin Eetulle et "ei me noilla nyt enää mitään tehdä"... upsista. Toi +18 asteen päivä oli eka hetki täl matkal, ku mun teki mieli laittaa edes t-paita päälle (yleensä meen pelkäl topilla) tonne ulos. Ja ois tehny mieli laittaa lisääkin vaatetta, jos ois vaan ollu.. Joku kertoi, et meidän yliopistos oli ihmisil ollu talvitakkeja päällään tona päivänä! :D Eräät yli vuoden täällä olleet suomalaiset sanoivat, ettei Bangkokissa ole ollut ikinä noin kylmä, edes yöllä lämpötila ei ole heidän muistinsa mukaan pudonnut tuohon +18 asteeseen. Meille tulee kyllä varmaan vaikea paluu Suomeen ihan tällein säiden puolesta...
 |
| Pussissa kotiinkuljetetut kaljat :D |
Ollaan siis todellakin vaan laiskoteltu koko viikko, ja Jerellä on siis ollut varmaan tosi hieno Bangkokin visiitti :D Jere tyytyväisenä Bangkokiin tullessaan kertoi, ettei ole koko kolmen kuukauden matkan aikana syönyt lähes kertaakaan missäänn pikaruokapaikassa. No... sanotaanko näin, että nyt on sitten maistunut muutkin ruuat, kuin pelkästään paikalliset. Ja pakko nyt myöntää, kun keksittiin tälläinenkin hieno mahdollisuus, että me sitten mentiin (ihan vaan kokeilumielessä :D) tilaamaan olutta kotiinkuljetuksella...kyllä, netistä vaan laitettiin tuote ostoskoriin ja siinähän ne oluet sitten saapuivat pikaisesti perille. Tajuttiin siinä samalla myös, että tästä kaupungista ei varmaan löydy mitään asiaa, jota et vois tarvittaessa tilata kotiinkuljetuksella :D Onneks päästään kohta Suomeen turvaan, jossa ei voi tilata kotiinkuljetuksella kuin lähinnä pizzaa!
Tänään käytiin sentään pyörimässä Lumphini-puistossa, Chinatownissa ja Eetu&Jere kävi pelailemassa vähän korista, eli parempaan päin on menossa tää meidän aktiivisuus. Eikä tilattu ees mitään kotiinkuljetuksella :) Kyllä se taas tästä... Nyt tuntuu vähän siltä, että täytyis alkaa taas liikuntaakin harrastamaan/syömään terveellisempää ruokaa, ettei tarvi ostaa koko vaatemallistoa isommassa koossa o_O alkaa siis pikkuhiljaa näkymään tää löhöily :D Lisää vaatteita ei ois paljon varaa enää ostaa, ihan noin matkalaukun tilan puolesta... rahallisesti kyllä vois olla hyvinkin varaa, kun täältä löytyy vieläkin kasapäin uusia, hienoa mekkoja&kenkiä alle 5 eurolla! pakko kokeilla kohta ajankulukseen täyttää matkalaukku tän hetkisillä vaatteilla ja katsoa onko mulla siis mitään potentiaalia ostaa juurikaan enää lisää.
Mutta ei tällä erää mitään sen tähdellisempää, kun ei tosiaan ollu juurikaan tehty mitään järkevää :) Tässä pohdiskellaan, et lähteäkö vaiko eikö lähteä ens viikonlopuks jonnekin päin Thaimaata matkailemaan. Seurataan ehkä eri alueiden sääennustuksia ja mennään sitten sinne missä ei todennäköisemmin sataisi :D
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Kuka on rikkonut Bangkokin sään?
 |
| Näkymä Saigonin keskustasta |
 |
| Reunification Palace |
Päivitellään blogia jo nyt päivällä, vaikka tarkoitus oli päivitellä vasta illalla auringon laskettua. Joku on kuitenkin onnistunut rikkomaan Bangkokin sään, koska täällä on ilmeisesti ollut meidän vajaan 2 viikon reissun aikanakin huonoa säätä ja nyt parhaillaan sataa ja ukkostaa taas kovaa. Torstaiksi on ennustettu sadetta ja vain 26 astetta. Yöksi on ennustettu 17 :O! Maaliskuun päivän ylin keskilämpötila on siis Bangkokissa 35 asteen tuntumassa ja päivän alin keskiarvo jossain 25 tuntumassa. Pitääkö tässä kohta mennä ostamaan untuvatakkia kaupasta?!?! Ja jo ennen tätä reissua täällä oli muutaman viikon huonot kelit. Pitkään unelmoitu päivä uima-altaalla joutuu siis odottamaan :(
 |
| Opas ujuttautuu yhteen Cu Chin tunneliin |
 |
| Phu Quoc |
 |
| Phu Quocin auringonlasku |
Phu Quocista taas tykättiin erittäin paljon, vaikka majoitus saarella onkin, suhteessa hotellien tasoon, tosi kallista. Erityisenä plussana mainittakoon, että siellä oli vähän ihmisiä ja paljon tilaa rannoilla! Ehkä se vähän vaikuttaa, että pisin (ja paras?) ranta on ilmeisesti sen 20 km pitkä. Phu Quocin ilmasto oli kyllä erittäin mielenkiintoinen. Yleensä öisin aina satoi, aamulla paistoi aurinko, keskipäivällä taas satoi ja iltapäivästä taas oli ihan pilvetöntä :D. Todella mieletöntä, sää muuttui ihan minuuteissa! Ja sade ei tosiaan ollut ihan sieltä kevyimmästä päästä. Mielestämme saari oli kuitenkin ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, vaikka majoitus olikin hieman kalliimpaa ja lauttakin maksoi reilu 20 euroa edestakaisin.
 |
| Päästiin poseeraamaan paikallisten kanssa :D |
Chau Doc oli myös erittäin mukavan oloinen paikka, jossa turismia ei juuri ole. Turisteille paikka on yleisesti vain yhden yön pysähdyspaikka ennen venematkaa Phnom Penhiin. Me ei tehty asiassa poikkeusta :). Yleisesti Vietnam oli aika erilainen paikka, kuin Thaimaa. Vietnamilaiset tiedostavat länsimaalaisten varallisuuden varmaan parhaiten kaikista Kaakkois-Aasian kansalaisista. Välillä tuntui, että jopa yliarvioivat sitä. Mutta kuten aiemmissa teksteissä todettiin, niin kun kyseessä ei ollut vietnamilaisten toimeentulo, niin paikalliset olivat mukavaa porukkaa! Ja meidän reissu oli muutenkin todella nopea pintaraapaisu maasta ja sen asukkaista keskittyen turistipaikkoihin. Paikallisesta kulttuurista jäi vielä paljon opittavaa!
 |
| Näkymiä venematkalta Chau Docista Kambodzan rajalle |
Kambodzassa käytiin vain kahdessa suosituimmassa turistipaikassa eli pääkaupunki Phnom Penhissä ja Angkorin temppeleiden kaupungissa Siem Reapissa. Maaseutua ei nähty kuin bussin ikkunasta ja meistä se muistutti aika paljon Laosin maaseutua. Jotta pystyisi kunnolla tutustumaan Kambodzaan, niin aikaa pitäisi olla paljon enemmän, kuin meillä oli käytössä ja sitä pitäisi käyttää vierailemalla maaseudulla pikkukylissä ja kaupungeissa! Kambodzassa on yleisesti käytössä jenkkidollarit ja niitä saa jopa pankkiautomaateista! Virallista valuuttaa, eli Kambodzan rieliä käytettiin vain käytännössä vaihtorahana alle dollarin summissa. Pääsääntönä oli, että 1 US$ oli 4000 rieliä. Jopa tavallisissa ruokakaupoissa hinnat olivat dollareissa! Kambodzassa on suurin osa teistä erittäin huonossa kunnossa vieläkin. Suosituimmilla turistireiteillä, kuten Siem Reapista Thaimaan rajalle sekä Phom Penhiin, oli tie kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta muualla tiet olivat välillä aikamoista kinttupolkua ja ajonopeus erittäin hidas. Liikenne Kambodzassa oli kyllä kaaottisinta, mitä ollaan missään maailmassa nähty. Jopa siis kaaottisempaa kuin Istanbulissa! Minkäännäköisiä liikennesääntöjä ei tuntunut olevan ja mopot rikkoivat niitä muutamia, mitä autot saattoivat noudattaa :D! Risteyksissä ihmiset eivät edes katsoneet kääntyessään, vaan menivät vain suoraan katsomatta tielle vaikka stop-merkin takaa. Muutenkin liikennevaloja ei ihan aina muistettu kunnioittaa ja yksisuuntaiset kadut sekä kaistaviivat olivat lähinnä muodollisuus :D.
 |
| Killing Fields, Phnom Penh |
 |
| Phnom Penhin rantakatu |
 |
| Wat Phnom |
Reissu antoi meille kyllä läjäpäin elämyksiä ja kokemuksia! Oltiin todella tyytyväisiä reissuun, vaikka matkanteko kohteiden välillä olikin aikamoisen tuskaista joka ainut kerta :D. Matkustusaikaa kertyi meille 12 päivän aikana todella paljon ja noin pitkän reitin tekemiseen voisi suositella ainakin tuplasti pidempää aikaa! Voitte kuvitella, ettei ihan kauheasti hilluttu yömyöhään baareissa, kun myöhäisin herääminen oli klo 8.30 ilman herätyskelloa. Muita herätyksiä oli mm. 4.30 herääminen lentokentälle matkaan lähtiessä, 4.30 herääminen Angkor Watin auringonnousuun, 5.00 herääminen tavallisesta istumabussista Rach Gian kaupungissa jne. :D. Harvoimpa on esim. eilinen 6.30 herätys tuntunut jopa kohtuullisen helpolta :D! Onneksi ollaan aamuvirkkuja!
 |
| Suvi haikeasti katselee Central Marketia Phnom Penhissa |
Matkustusaikoja: Lentokoneella vain 1,5 tuntia Bangkokista Ho Chi Minh Cityyn. Bussilla yhteensä n. 25 tuntia ja veneellä yhteensä n. 13 tuntia. Venematkat käsittivät 8 tuntia välillä Chau Doc ja Phom Penh (n. 150 km) sekä 5 tuntia väliä Rach Gia - Phu Quoc - Rach Gia (reilu 100km per suunta). Bussilla taas matkattiin Saigonista Rach Giaan (7 tuntia, vajaa 300 km), Rach Giasta Chau Dociin (3,5 tuntia 130 km), Phom Penhistä Siem Reapiin (6 tuntia 250 km) sekä Siem Reapista Bangkokiin (9 tuntia 415 km). Tähän päälle vielä odottelut rajalla sekä kävelyt, pyöräilyt, tuktukit, mopotaksit yms. siirtymiset kaupungin sisällä. Mutta pelkästään yllämainituilla matkustusaikaa kertyi yhteensä n. 40 tuntia + odottelut päälle! Kilometrejä maankamaralla kertyi lähemmäs 1500 ja lisäksi siis kaikki siirtymiset vielä kaupunkien sisällä! Eli siis kohtuullisen paljon matkustamista 12 päivässä :D! Madventureseja lainataksemme, me ei tosiaan oltu lomalla, vaan matkalla!
Olo on siis erittäin onnellinen ja väsynyt. Nyt on siis vielä tämä ja huominen päivä aikaa hengähtää, kunnes tiistaina on TAAS koulupäivä! Saadaan maanantaina tai tiistaina taas tuttuja kylään, kun Jere tulee lopettelemaan reissuaan tänne vajaaksi viikoksi ennen paluutaan Suomeen.
Ps. Kiitokset kaikille lukijoille. 2000 kävijän raja rikkoutui jo muutama viikko sitten ja tän 2 viikon reissun aikana kävijöitä oli todella paljon! Johtuukohan siitä, että kerrankin jaksettiin päivittää blogia vähän ahkerammin? :D
Pps. Koska tää blogiohjelman kuvanlataus on niin ärsyttävä, niin lisäkuvia kandee kärkkyä vähän myöhemmin facebookista, jonne koitetaan lisäillä niitä lähitulevaisuudessa
Ppps. Nyt alkoi aurinkokin paistamaan täällä, joten päästään sittenkin uima-altailemaan !!! :)
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Home, sweet home!
 |
| Mystinen puhelu |
Phnom Penhissa vietettiin toinen päivä rennolla rytmillä. Käveltiin ympäri kaupunkia rauhassa. Käytiin mm. Wat Phnom temppelissä, muutamilla markkinoilla (tosin mitään ei ostettu tälläkertaa, ei edes leopardimekkoa!!!) ja vietettiin paljon aikaa vaan joen varrella oleskellen. Seuraavana aamuna sitten lähdettiin taas baanalle, eli kohti Siem Reapia. Herätys oli klo 6.30, koska bussikyydin noudon piti tulla klo 7. Noh, nouto tuli aika tarkkaan siihen aikaan kun bussin piti lähteä jo bussiasemaltakin, eli 7.45. Alun myöhästymisen ja kohtalaisen runsaan asiakaskeräilyn jälkeenkin tultiin silti perille varmaan jopa aikataulua edellä, reilu 6 tunnissa (matkaa vajaat 300 km...) eli klo 14 paikkeilla. Kuski oli siis erittäin hyvä, silloin kuin malttoi keskittyä ajamiseen :). Ainoastaan pahat häiriötekijät kuten siankorvien syönti, puhelimeen puhuminen, tekstiviestin kirjoittaminen ja keppien ostaminen (pysähdyttiin n. 10 minuutiksi kesken matkan ostamaan koko bussin voimin jotain ihme keppejä :D) pudottivat vauhdin noin puoleen. Ollaan huomattu muutenkin, että pienikin häiriötekijä vie kyllä kaikilta kuskeilta täysin tolkun ja/tai vauhdin pois liikenteessä. Nähtiin Phnom Penhissä muutaman kerran tosi kamalan näköistä ajamista, kun kuski kirjoitti esim. tekstiviestiä ja ajoi varmaan 100 metriä vastaantulijoiden kaistalla :D
 |
| Auringonlasku Phnom Bakhengilla |
 |
| Kuuluisa Angkor Watin auringonnousu |
 |
| Ta Prohm |
Siinä sitten samalla kun vähän kyseltiin, niin kuultiin että temppeleille voi mennä yhden päivän lipulla jo edellisenä päivänä klo 17 jälkeen, joten päätettiin mennä katselemaan auringonlaskua Phnom Bakhengiin, joka on temppeli korkean kukkulan päällä. Temppeli oli myös itsessään aika korkea ja portaat erittäin kapeita ja jyrkkiä. Suvin hukassa ollut putoamisen-/korkeanpaikankammo astui esiin ja etenkin meidän virallisella temppelikierrospäivällä se äityi välillä aika pahaksikin :) Auringonlasku oli ihan hieno ja oltiin tyytyväisiä päätökseen käydä katsomassa se jo edellisenä iltana, ettei seuraavana päivänä tarvitsisi ihan auringonnoususta auringonlaskuun kierrellä temppeleillä. Tuktuk maksoi koko reissulta 5$. Illalla vuokrattiin vielä pyörät seuraavaksi päiväksi hintaan 1$/pyörä.
Seuraavana aamuna oli sitten edessä The päivä, mitä oltiin jo pitkään odoteltu vesi kielellä, eli vierailu Angkorin temppelialueella ja erityisesti Angkor Watissa. Herätys 4.30 ja viideltä ajelemaan kohti temppeleitä. Pyöräparkista ei tosissaan tarvinnut maksaa mitään! Ihmisiä oli aika paljon paikalla jo aamusta, mutta saatiin silti eturivin paikat parhaasta kuvauspaikasta. Ja voidaan kyllä sanoa että herääminen kannatti, sillä auringonnousu oli upea! Auringonnousun jälkeen mentiin siinä ihan vieressä sijaitseville kojuille nauttimaan aamupalaa. Tästä kehkeytyikin ihan mielenkiintoinen prosessi, sillä kilpailu asiakkaista oli erittäin kovaa. Kojuja oli n. kymmenen vierekkäin ja tarjoilijat repivät hihasta ja kilpailivat hinnoista antaen kokoajan halvempia tarjouksia, vaikka ei niitä edes ehditty, saatika oltaisi edes tajuttu, pyytää. Saatiin aamupala 2$ per henkilö, joka sisälsi kahvit sekä patongin, jossa täytteenä Eetulla oli munakas ja Suvilla sulatejuusto. Oltaisiin saatu vieläkin halvemmalla, kun tilattuamme viereisen kojun täti tuli vielä tarjoamaan aamupalaa 1,5 dollarilla sisältäen 2 kahvia :D. Oltiin kuitenkin tilattu jo, eikä kehdattu ja jaksettu enää vaihtaa paikkaa. Alkuperäinen hinta noille aamupaloille oli varmaan jotain 5$ tuntumassa... Aamupalan jälkeen suunnattiin tutkimaan Angkor Watia lähempää, joka siis ehdottomasti kannattaa tehdä heti auringonnousun jälkeen, kun suurimmat turistimassat vielä nukkuvat ja tilaa katseluun on paljon enemmän.
 |
| Ta Prohm |
Kun oltiin pari tuntia tutkittu Angkor Watia, niin hypättiin pyörien selkään ja lähdettiin seuraaville temppeleille. Kartat olivat loppuneet lippupisteestä, joten kartattomuus toi vähän haastetta meille :D. Saatiin kuitenkin kaikki paikat käytyä mitä oli tarkoituskin ja vielä ilman suurempia eksymisiä! Seuraava pääasiallinen vierailukohde meille oli Ta Prohmin temppeli, jossa kuvattiin mm. Tomb Raider -elokuvaa! Aikamoisia deja vu fiiliksiä tuli temppeliä kierrellessä. Sieltä meidän piti mennä seuraavaksi Angkor Thomin muurien sisäpuolelle, mutta matkalla löydettiin Ta Keon temppeli, joka oli niin hieno ja suuri että mentiin sitten sitäkin tutkimaan. Täällä Suvin korkeanpaikankammo äityi erittäin pahaksi ja alas tultiinkin istumataktiikalla hitaasti porras kerrallaan :) Tultiin Suvin tahdosta alas siltä puolen, jossa ei ollut ollenkaan muita turisteja näkemässä tätä rohkeaa alastuloa. Suvin puolustukseksi kuitenkin pitää sanoa, että portaat on oikeesti joka temppelissä erittäin jyrkät ja askelmassa on pahimmillaan tilaa varmaan n. 10 senttiä, ennen kuin seuraava porras tulee vastaan, eli sivuttain joutui kävelemään joka tapauksessa. Suurimmissa kohteissa on kylläkin rakennettu turisteille parempia puuportaita, mutta kun pelko on kerran vallannut, niin siitä ei enää pois päässyt :D!
Kuitenkin kun päästiin alas, niin päätettiin jäädä siihen viereen syömään. Myös lounas oli mielenkiintoinen kokemus, sillä hinnat olivat tälläkin kertaa erittäin neuvoteltavissa. Neuvoteltiin safkat ja limut yhteishintaan 6,5$. Hinta olisi varmaan pudonnut vieläkin alemmaksi, mutta nälkäisinä ei jaksettu enempää vääntää, sillä hinta oli taas varmaan puolet listahinnasta. Eipähän olla kumpikaan aiemmin ravintolassa tingattu :D Siellä temppelialueella on niin kova kilpailu asiakkaista millä tahansa alalla
 |
| Suvi taistelee portaita alas |
Syöminkien jälkeen hypättiin siis taas pyörän selkään ja mentiin sinne Angkor Thomiin, joka oli Khmerien pääkaupunki tuhat vuotta sitten. Kyseessä on siis 9 neliökilometrin kokoinen alue muurien sisäpuolella, jonka sisältä löytyi useita temppeleitä. Tuhat vuotta sitten Angkor Thomissa asui joidenkin arvioiden mukaan yli miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi Lontoossa oli tuolloin n. 10 000 ihmistä :D. Myös siellä on kuvattu Tomb Raideria sekä muitakin leffoja. Angkor Thomissa kuitenkin kierreltiin muutama tunti eri temppeleitä, joista viimeisenä käytiin Bayonin temppelissä, joka oli jälleen kerran erittäin vaikuttava! Tän jälkeen sitten suunnattiinkin jo takaisin kohti guest housea, sillä takana oli 10 tuntia temppeleiden tutkimista ja pyöräilyä kohtuu rankoissa olosuhteissa. Meillä kävi siis erittäin hyvä tuuri sillä pilviä ei ollut ollenkaan ja nähtiin auringonnousu ihan pilvettömältä taivaalta. Myöskään päivällä ei pilviä näkynyt ja lämmintä siis piisasi varjolämpötilan lähennellessä 40 astetta. Auringossa olikin sitten ties kuinka lämmin :D! Voi kyllä sanoa, että oltiin tosi puhki kun vihdoin päästiin pyörinemme takaisin Siem Reapin keskustaan. Näissä lämpötiloissa pelkkä hitaahko kävelykin tuntuu usein rankalta.
 |
| Vaikeat ja jyrkät temppelin portaat |
Kun päästiin kämpille, niin oli kyllä todella kaikkensa antanut olo :D. Silti voidaan vilpittömästi suositella pyörän vuokrausta kaikille, vähänkään liikunnasta kiinnostuneille, temppeleiden tutkimiseen. Pyörän selästä näkee paljon paremmin, kuin tuktukin katon alta ja voi pysähtyä juuri kuin siltä tuntuu! Sekä samalla saa hyödyllistä liikuntaa :)! Illalla pelattiin sitten vielä muutama peli bilistä, kunnes yritettiin mennä nukkumaan johtuen taas seuraavan aamun 6.30 herätyksestä kotimatkaa Bangkokiin varten. Paino sanalla yritettiin, sillä musa pauhasi kovaa sekä myöhään ja aamulla taas klo 4.30 alkoi meteli, kun ensimmäiset heräsivät temppelikierrosta varten. Tai siis Suvi yritti nukkua, Eetu tietenkin nukkui taas kuin pieni vauva heräämättä kertaakaan ja nukahtamalla kesken kovimman musiikkipauhun :D! Eli jos omaa Eetun unenlahjat, niin kyseinen guesthouse on aivan erinomainen paikka majoittua. Jos taas on saanut kiusakseen Suvin "herään mihin vain vähänkään kovempaan ääneen"- unenlahjat ja tahtoisi kuitenkin nukkua yönsä hyvin, niin kannattaa ehkä harkita jotain toista majapaikkaa.
 |
| Taustalla Angkor Thomin muurin portti |
Kuten tossa tekstin alussa mainitsin, niin huomenna pistetään koko reissu pakettiin blogitekstin muodossa ja laitetaan reissulta kuvatkin. Tähän siis vaan laitetaan tässä tekstissä ajankohtaiset kuvat!
 |
| Bayon |
 |
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Phnom Penhissa
Nyt ollaan siis Phnom Penhissa, Kambodzan paakaupungissa. Tallakertaa paivitys tapahtuu guesthousen tietokoneelta, joten tekstista puuttuu 'a''a'kk'o'set :). Ollaan taalla nyt siis ekaa kokonaista paivaa. Eilen saavuttiin tanne silla hidasvene+hidasvene+bussi -yhdistelmalla. Yllattaen, vaikka hotellimme lupasikin, niin slowboatilla ei paassyt katolle ja se oli kokonaan katettu. Eli auringossaolo jai vahan vahemmalle. Niinkuin aiemmin sanottiin, niin Vietnamilaiset kusettavat kylla ihan surutta ja haikailemattomasti, jos heilla on penniakaan asiassa kiinni.
Kuitenkin ensimmaiset 2,5 tuntia slowboatilla Vietnamin puolella olivat todella antoisia. Paastiin kahdestaan veneen takaosaan, pienen valimatkan paahan muista matkustajista ja koska aurinko oli aamulla viela sen verran matalalla, niin vahan saatiin aurinkoakin :). Maisemat olivat todella upeat ja oli jotenkin kasittamatonta nahda, etta miten erilailla ihmiset elavatkaan, verrattuna mihin ollaan totuttu. Vietnamin rajaosuudessa kestikin sitten tunti ylimaaraista, ei siksi etta rajamuodollisuuksissa olisi kestanyt kun ei jouduttu edes kaymaan itse leimaamassa passeja, vaan siksi etta vene Kambodzan puolelta oli tunnin myohassa. Vietnamin raja-asema oli muutenkin mielenkiintoinen, se oli joen paalla kelluva talo ja siina oli yhteydessa myos ravintola meille turisteille :). Leimaukset hoiti siis meidan venekuski, joka samalla hommasi meille Kambodzan viisumin, joka maksoi 20$, seka 1$ leimaveron tms. ja 1$ vaivanpalkan kuskille.
Sitten kun paastiin veneeseen Kambodzan puolella, niin tajuttiin etta miksi saatiin olla menomatka niin rauhassa veneen takaosassa, ainoalla aurinkopaikalla. Vene oli puuvene, jossa oli puupenkkirivi molemmin puolin laivan kylkia pitkin. Meidan kanssamatkustajat rynnivat heti ensimmaiseksi sille puolelle, jolla hienoimmat maisemat olivat suurimmanosan ajasta seka aurinko paistoi koko matkan ajan. Ajettiin siis Kambodzan veneosuus levealla joella koko ajan ihan rannan tuntumassa, jolloin toiselle rannalle ei millaan pystynyt nakemaan. Vietnamin puoli ajettiin siis kapeissa joensuistoissa, joten maisemia nahtiin molemmin puolin. Noh, ihan kun se ei olisi riittanyt, etta eraat valtasivat sen paremman puolen veneesta, mutta kun joka ainut sen puolen matkustaja paatti laittaa verhot kiinni veneesta, ettei vaan aurinko paase osumaan tai vahingossakaan satu nakemaan jotain maisemaa. Siis voi herranjumala! Mietittiin koko matka todella akaisina, etta miksi ihmeessa he edes tulivat talle matkalle istumaan pimeessa veneessa?! Bussilla olisi esim. paassyt yli puolet nopeemmin. Muutaman kerran matkan aikana kun vene ajoi silleen, etta ranta oli meidan puolella, niin kovasti olivat kylla kuvaamassa ja hammastelemassa meidan niskoissa maisemia! Teki mieli ehdottaa heille seuraavalle reissulle mukavaa paivan matkaa metrossa. Ei tarvitse edes matkustaa ulkomaille, metroon ei paljon myoskaan aurinko paista eika maisematkaan kauheasti jarisyta. Jokaisesta lansimaasta myos varmaan jonkinnakoinen metro loytyy ja varmaan saa paivalipunkin tolla 10$ hinnalla, etta voi sitten ajella tunneleissa koko paivan ihan sydamen kyllyydesta!
Vene myohastyi viela toisen tunnin matkalla kohti Phnom Penhia, joten paastiin tanne perille vasta 18 aikaan eli juuri kun aurinko oli laskemassa. Jouduttiin siis etsimaan majoitus pimeassa, joka ei ole niin kauhean kivaa. Ensimmainen kokeilemamme paikka oli taynna, muutama majoitus oli selkeasti liian hintava, joten lopulta paadyttiin vahan kalliimpaan majoitukseen koska ei vaan jaksettu enaa etsia majoitusta. Otettiin vahan ylihinnoiteltu huone 15$, joka sisalsi aamupalan (hedelmasalaatti jugurtin kanssa), oman vessan, tuulettimen, telkkarin ja jaakaapin. Alakerrassa piti olla nettiyhteys, joka oli yksi tarkeimmista kriteereista, etta otimme huoneen. Kun sitten mentiin kayttamaan nettia, niin tama samainen herra joka huoneen meille myi, sanoi etta valitettavasti nettia ei tanaan ole, kun vaihdamme palveluntarjoajaa. Samassa paatettiin, etta seuraavalle paivalle vaihtuu majapaikka. Illalla kaytiin viela SuomiBaarissa, joka sattumoisin loydettiin, kun se oli ihan meidan majoituksen vieressa. Juteltiin oluen verran omistaja Timon kanssa ja saatiin hyvia vinkkeja Phnom Penhista. Kaykaa ihmeessa pyorahtamassa siella, jos tanne satutte!
Tanaan aamulla marssittiin edellisiltana taynna olleeseen guesthouseen ja otettiin sielta ainoa vapaana oleva huone kahdeksi yoksi. Heilla ei ollut huonetta vain tuulettimella vapaana, joten jouduttiin ottamaan huone ilmastoinnilla. Huoneet ja yleisesti koko guesthouse on paljon viihtyisampi, kuin edellisyona. Nyt maksetaan siis huoneesta 13$/yo ja siihen sisaltyy ilmastointi, telkkari, jaakaappi ja oma vessa. Kun saatiin tavarat purettua, niin mentiin vuokraamaan tuktuk meidan turistikierokselle. Suomibaarin omistajalta saatiin vinkki, etta tuktuk pitaisi irrota 8$ kuudeksi tunniksi. Hirvean tinkaussirkuksen jalkeen sovittiin lopulta hinnaksi 10$ kolmeen paanahtavyyteen kuljettamisesta. Ensiksi kaytiin Killing Fieldseilla, jossa Khmer Rouge (v. 1975 valtaan noussut vastarintaliike) tappoi raa'asti tuhansia Kambodzalaisia. Tan jalkeen mentiin Russian marketille, joka oli meille todella positiivinen yllatys. Hinnat olivat halpoja seka toisinaan jopa kirjoitettu valmiiksi tuotteisiin, eli tinkaamista ei tarvinnut harrastaa. Taman lisaksi myyjat eivat tyrkyttaneet ja valilla oli jopa vaikea saada palvelua. Mukaan tarttui Suville yksi leopardimekko (10$) ja Eetulle uusi reppu (12$).
Russian marketilta lahdettiin Tuol Sleng museoon, eli toiselta nimeltaan S-21. Tama oli Khmer Rougen uhrien vankileiri. Molemmat seka Killing Fields, etta S-21 tuntuivat aika karmaisevilta. Killing Fieldseilla oli mm. tuhansia uhrien paakalloja. Tuol Slengista lahdettiin Central Marketiin, joka olikin jo vahan enemman tyrkyttava paikka, mutta ei kuitenkaan mitaan verrattuna niihin Saigonin markkinoihin, jossa kaytiin. Arvatkaapa mita ostettiin? No tietenkin leopardimekko Suville :D! Mekko tarttui 9$:lla. Tan lisaks ostettiin Suville hajuvesi 5$:lla. Myyja tarjos eka 22$, joka me kuitattiin sanomalla 5$, ei yhtaan enempaa. Kun myyja ei nayttanyt yhtaan halukkaalta myyda hajuvetta siihen hintaan, niin lahdettiin kavelemaan pois. Siita lahti myyja juoksemaan meidan peraan huutaen samalla kaikki numerot englanniksi takaperin 20$:sta aina 5$:iin :D. Ei sitten enaa kehdattu kieltaytya ja ostettiin se hajuvesi...
Asken, eli paikallista aikaa illalla, kaytiin kavelemassa joenrantaa pitkin. Joenrannassa on pitka rantabulevardi, joka on erittain viihtyisan oloista aluetta. Bulevardilla on myos varmaan jokaisen maailman maan liput, joten kaveltiin se paasta paahan ja koitettiin muistella, etta mikakohan maa olikaan kyseessa. Auringon laskettua mentiin rannalle syomaan ja juotiin samalla kylkeen muutamat oluet. Tuoppi kaljaa maksoi 0,5$ :D.
Huominen vietetaan siis viela taalla. Paanahtavyydet on jo nahty, joten huominen vietetaan enemman vaan hengaillen. Varattiin asken bussiliput ylihuomiselle Siem Reapiin 5$:lla per nuppi. Turistibussi olisi maksanut 9$, mutta paadyttiin sniiduilemaan ja otettiin paikallisbussi :D. Asiakaskerailyn maailmanennatys on taas valmiina rikottavaksi! Siam Reapissa ollaan vaan varmaan 2 yota. Siella mennaan siis katsomaan Angkor Watia ja muita lahialueen temppeleita. Pitka-aikainen haave temppeleiden nakemisesta toteutuu siis vihdoin! Niille joille Angkor Wat ei sano mitaan, niin googlatkaa kuva ja todennakoisesti tiedatte paikan!
Kuitenkin ensimmaiset 2,5 tuntia slowboatilla Vietnamin puolella olivat todella antoisia. Paastiin kahdestaan veneen takaosaan, pienen valimatkan paahan muista matkustajista ja koska aurinko oli aamulla viela sen verran matalalla, niin vahan saatiin aurinkoakin :). Maisemat olivat todella upeat ja oli jotenkin kasittamatonta nahda, etta miten erilailla ihmiset elavatkaan, verrattuna mihin ollaan totuttu. Vietnamin rajaosuudessa kestikin sitten tunti ylimaaraista, ei siksi etta rajamuodollisuuksissa olisi kestanyt kun ei jouduttu edes kaymaan itse leimaamassa passeja, vaan siksi etta vene Kambodzan puolelta oli tunnin myohassa. Vietnamin raja-asema oli muutenkin mielenkiintoinen, se oli joen paalla kelluva talo ja siina oli yhteydessa myos ravintola meille turisteille :). Leimaukset hoiti siis meidan venekuski, joka samalla hommasi meille Kambodzan viisumin, joka maksoi 20$, seka 1$ leimaveron tms. ja 1$ vaivanpalkan kuskille.
Sitten kun paastiin veneeseen Kambodzan puolella, niin tajuttiin etta miksi saatiin olla menomatka niin rauhassa veneen takaosassa, ainoalla aurinkopaikalla. Vene oli puuvene, jossa oli puupenkkirivi molemmin puolin laivan kylkia pitkin. Meidan kanssamatkustajat rynnivat heti ensimmaiseksi sille puolelle, jolla hienoimmat maisemat olivat suurimmanosan ajasta seka aurinko paistoi koko matkan ajan. Ajettiin siis Kambodzan veneosuus levealla joella koko ajan ihan rannan tuntumassa, jolloin toiselle rannalle ei millaan pystynyt nakemaan. Vietnamin puoli ajettiin siis kapeissa joensuistoissa, joten maisemia nahtiin molemmin puolin. Noh, ihan kun se ei olisi riittanyt, etta eraat valtasivat sen paremman puolen veneesta, mutta kun joka ainut sen puolen matkustaja paatti laittaa verhot kiinni veneesta, ettei vaan aurinko paase osumaan tai vahingossakaan satu nakemaan jotain maisemaa. Siis voi herranjumala! Mietittiin koko matka todella akaisina, etta miksi ihmeessa he edes tulivat talle matkalle istumaan pimeessa veneessa?! Bussilla olisi esim. paassyt yli puolet nopeemmin. Muutaman kerran matkan aikana kun vene ajoi silleen, etta ranta oli meidan puolella, niin kovasti olivat kylla kuvaamassa ja hammastelemassa meidan niskoissa maisemia! Teki mieli ehdottaa heille seuraavalle reissulle mukavaa paivan matkaa metrossa. Ei tarvitse edes matkustaa ulkomaille, metroon ei paljon myoskaan aurinko paista eika maisematkaan kauheasti jarisyta. Jokaisesta lansimaasta myos varmaan jonkinnakoinen metro loytyy ja varmaan saa paivalipunkin tolla 10$ hinnalla, etta voi sitten ajella tunneleissa koko paivan ihan sydamen kyllyydesta!
Vene myohastyi viela toisen tunnin matkalla kohti Phnom Penhia, joten paastiin tanne perille vasta 18 aikaan eli juuri kun aurinko oli laskemassa. Jouduttiin siis etsimaan majoitus pimeassa, joka ei ole niin kauhean kivaa. Ensimmainen kokeilemamme paikka oli taynna, muutama majoitus oli selkeasti liian hintava, joten lopulta paadyttiin vahan kalliimpaan majoitukseen koska ei vaan jaksettu enaa etsia majoitusta. Otettiin vahan ylihinnoiteltu huone 15$, joka sisalsi aamupalan (hedelmasalaatti jugurtin kanssa), oman vessan, tuulettimen, telkkarin ja jaakaapin. Alakerrassa piti olla nettiyhteys, joka oli yksi tarkeimmista kriteereista, etta otimme huoneen. Kun sitten mentiin kayttamaan nettia, niin tama samainen herra joka huoneen meille myi, sanoi etta valitettavasti nettia ei tanaan ole, kun vaihdamme palveluntarjoajaa. Samassa paatettiin, etta seuraavalle paivalle vaihtuu majapaikka. Illalla kaytiin viela SuomiBaarissa, joka sattumoisin loydettiin, kun se oli ihan meidan majoituksen vieressa. Juteltiin oluen verran omistaja Timon kanssa ja saatiin hyvia vinkkeja Phnom Penhista. Kaykaa ihmeessa pyorahtamassa siella, jos tanne satutte!
Tanaan aamulla marssittiin edellisiltana taynna olleeseen guesthouseen ja otettiin sielta ainoa vapaana oleva huone kahdeksi yoksi. Heilla ei ollut huonetta vain tuulettimella vapaana, joten jouduttiin ottamaan huone ilmastoinnilla. Huoneet ja yleisesti koko guesthouse on paljon viihtyisampi, kuin edellisyona. Nyt maksetaan siis huoneesta 13$/yo ja siihen sisaltyy ilmastointi, telkkari, jaakaappi ja oma vessa. Kun saatiin tavarat purettua, niin mentiin vuokraamaan tuktuk meidan turistikierokselle. Suomibaarin omistajalta saatiin vinkki, etta tuktuk pitaisi irrota 8$ kuudeksi tunniksi. Hirvean tinkaussirkuksen jalkeen sovittiin lopulta hinnaksi 10$ kolmeen paanahtavyyteen kuljettamisesta. Ensiksi kaytiin Killing Fieldseilla, jossa Khmer Rouge (v. 1975 valtaan noussut vastarintaliike) tappoi raa'asti tuhansia Kambodzalaisia. Tan jalkeen mentiin Russian marketille, joka oli meille todella positiivinen yllatys. Hinnat olivat halpoja seka toisinaan jopa kirjoitettu valmiiksi tuotteisiin, eli tinkaamista ei tarvinnut harrastaa. Taman lisaksi myyjat eivat tyrkyttaneet ja valilla oli jopa vaikea saada palvelua. Mukaan tarttui Suville yksi leopardimekko (10$) ja Eetulle uusi reppu (12$).
Russian marketilta lahdettiin Tuol Sleng museoon, eli toiselta nimeltaan S-21. Tama oli Khmer Rougen uhrien vankileiri. Molemmat seka Killing Fields, etta S-21 tuntuivat aika karmaisevilta. Killing Fieldseilla oli mm. tuhansia uhrien paakalloja. Tuol Slengista lahdettiin Central Marketiin, joka olikin jo vahan enemman tyrkyttava paikka, mutta ei kuitenkaan mitaan verrattuna niihin Saigonin markkinoihin, jossa kaytiin. Arvatkaapa mita ostettiin? No tietenkin leopardimekko Suville :D! Mekko tarttui 9$:lla. Tan lisaks ostettiin Suville hajuvesi 5$:lla. Myyja tarjos eka 22$, joka me kuitattiin sanomalla 5$, ei yhtaan enempaa. Kun myyja ei nayttanyt yhtaan halukkaalta myyda hajuvetta siihen hintaan, niin lahdettiin kavelemaan pois. Siita lahti myyja juoksemaan meidan peraan huutaen samalla kaikki numerot englanniksi takaperin 20$:sta aina 5$:iin :D. Ei sitten enaa kehdattu kieltaytya ja ostettiin se hajuvesi...
Asken, eli paikallista aikaa illalla, kaytiin kavelemassa joenrantaa pitkin. Joenrannassa on pitka rantabulevardi, joka on erittain viihtyisan oloista aluetta. Bulevardilla on myos varmaan jokaisen maailman maan liput, joten kaveltiin se paasta paahan ja koitettiin muistella, etta mikakohan maa olikaan kyseessa. Auringon laskettua mentiin rannalle syomaan ja juotiin samalla kylkeen muutamat oluet. Tuoppi kaljaa maksoi 0,5$ :D.
Huominen vietetaan siis viela taalla. Paanahtavyydet on jo nahty, joten huominen vietetaan enemman vaan hengaillen. Varattiin asken bussiliput ylihuomiselle Siem Reapiin 5$:lla per nuppi. Turistibussi olisi maksanut 9$, mutta paadyttiin sniiduilemaan ja otettiin paikallisbussi :D. Asiakaskerailyn maailmanennatys on taas valmiina rikottavaksi! Siam Reapissa ollaan vaan varmaan 2 yota. Siella mennaan siis katsomaan Angkor Watia ja muita lahialueen temppeleita. Pitka-aikainen haave temppeleiden nakemisesta toteutuu siis vihdoin! Niille joille Angkor Wat ei sano mitaan, niin googlatkaa kuva ja todennakoisesti tiedatte paikan!
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Chau Docissa
Kännykkäräpellykset jatkuu! Päätettiin eilen illalla, että lähdetään tänään aamulla pois Phu Quocilta. Päätettiin samassa jättää väliin alkuperäissuunnitelmissa ollut Sihanoukvillen rantalomailu Kambodzan puolella väliin... Vaikka Phu Quocilta on matkaa lähimmästä kohtaa vain 30 km Sihanoukvilleen, niin ilmeisesti maiden välinen kiista saaren omistuksesta on niin kova, ettei suoraa lauttayhteyttä ole. Saarella onkin monta Vietnamin sotilastukikohtaa (toki kaukana turistiriennoista). Matka Sihanoukvilleen olisi taittunut ensin 1,5h lautalla ja sieltä vielä 4tunnin bussimatkalla, joka oli meistä liian pitkä matkustusaika 30km matkalle :D!
Phu Quocista vielä sen verran, että nautittiin oikein kovasti siellä olosta. Saarella ei ole vielä turismin ärsyttäviä puolia, kuten rihkaman tyrkytystä, mutta peruspalvelut ovat silti hyvin saatavilla! Käräytettiin ittemme vähän eilen aurongossa pitkästä aikaa. Vaikka ei olla joulukuun jälkeen käytetty ollenkaan aurinkorasvaa, niin ilmeisesti iho on ollut jo vähän tottunut. Nyt kun on ollut pari viikkoa huonompia säitä ja tenttejä, niin vähän pääsi näköjään iho lepsuilemaan :D Ehkä osasyynä voidaan pitää myös kokopäiväistä rantasessiota, johon kuului monta tuntia kelluntaa meressä :) Jokatapauksessa tänään oli jo punotus hävinnyt...
Herätys oli tänään 5.20, koska sniiduiltiin ja käveltiin hotellilta Long Beachin keskustaan 45 min varmaan joku muutaman euron hintaisen taksikyydin säästämiseksi :D Sieltä mentiin bussilla vajaa tunti satamaan (20 000dong/hlö) ja satamasta 2,5 tunnin lauttamatka Rach Giaan (295 000d/hlö). Bussimatkalla yksi asiakas nukkui pommiin ja soitti kuskille, että voisiko se tulla hakemaan... Palattiin sitten varmaan 10min matka takaisin hakemaan tätiä ja melkeen myöhästyttiin kaikki veneestä :D Koittakaa ens kerralla soittaa vuorossa olevalle VR:n konduktöörille ja kysykää, voisko se ystävällisesti vähän pakitella junaa kun myöhästyitte täpärästi :D Laivamatka istuttiin kannella auringossa. Suvi oli paikallisten mielenkiinnon kohde sillä oltiin varmaan ainoot länsimaalaiset laivassa ja Suvi varmaan ensimmäinen niiden koskaan näkemä blondi. Pidettiinkin kunnolliset valokuvaussessiot paikallisten kanssa, kun vuorotellen jokainen halusi ottaa kuvan itsestään meidän kanssa kamerallaan :D!
Rach Giasta otettiin mopotaksit (10 000d/hlö) bussiasemalle ja sieltä otettiin (mini)bussi tänne Chau Dociin hintaan 150 000 dong/hlö. Hinta ei ollut ihan vakio, sillä paikalliset maksoi varmaan vähemmän ja kolmelta Itävaltalaismieheltä riistettiin 200 000 dongia/hlö :). Bussimatka kesti n. 3,5 tuntia ja siinä tehtiin varmaan joku asiakaskeräilyn maailmanennätys. Ihmisiä otettiin ja jätettiin taas mitä mielivaltaisimmissa paikoissa. Bussissa oli 1+15 istumapaikkaa, joista 2 kaadettiin ja niiden paikalle laitettiin joku iso, kuljetusta vaille ollut levy. Silti kyydissä oli parhaimmillaan kuski, 22 aikuista ja 2 lasta. Ahdasta oli ja hiki virtasi :) Maisemat oli kuitenkin upeat ja ylitettiin varmaan 100 kertaa joku Mekong -joen suisto. Jopa meillä kokeneilla, vähintään yhtävertaisten jokien varsilla asuneilla (Suvi Hiidenjoki ja Eetu Aurajoki sekä The Great Vantaanjoki), oli vaikeuksia hahmottaa et kummal pual jokkee oltiin. Päädyttiin siihen, että oltiin enimmäkseen toispuoljokkee :)
Saavuttiin tänne puol kolmen aikoihin ja pyörittiin hetki taas ilman karttaa, kunnes löydettiin etukäteen katsomamme hotelli. Hotellin hinta/laatusuhde on ollut yksi parhaista kaikista majoituksista koko meidän vaihdon aikana. Huone on erittäin siisti, meillä on oma vessa, iso parveke, ilmastointi, telkkari ja jääkaappi. Hinta huoneesta oli 15$ ja se sisältää myös aamupalan molemmille! Samalla varattiin huomiseksi matka Phnom Penhiin. Hinta oli 10$ per nenä ja siihen kuuluu kaikki transportaatio matkalle. Ensin mennään jollain härpättimellä satamaan, sieltä mennään slow boatilla jokea pitkin Kambodzan rajalle, siellä viisumi- ja rajahässäkät ja toisella slow boatilla lähemmäs Phnom Penhiä. Lopuksi vielä bussiluljetus kaupungin keskustaan. Lähtö on aamu kahdeksalta ja aikaa tähän varmaan linnuntietä 100km pitään matkaan kuluu 8-10 tuntia :D.
Täällä pyörittiin pari tuntia keskustassa ja käytiin syömässä joenvarsiravintolassa. Tosi mukavan oloinen kaupunki. Täällä voisi viihtyä paljon pitempäänkin! Nyt ruvetaan valmistautumaan aamun herätykseen. Hauska kun unirytmi näin reissuilla aikaistuu. Tän Vietnamintaipaleen aikana myöhäsin herätys oli 8:30 ja sekin ilman herätyskelloa! Lisää juttua sitten Kambodzasta!
Phu Quocista vielä sen verran, että nautittiin oikein kovasti siellä olosta. Saarella ei ole vielä turismin ärsyttäviä puolia, kuten rihkaman tyrkytystä, mutta peruspalvelut ovat silti hyvin saatavilla! Käräytettiin ittemme vähän eilen aurongossa pitkästä aikaa. Vaikka ei olla joulukuun jälkeen käytetty ollenkaan aurinkorasvaa, niin ilmeisesti iho on ollut jo vähän tottunut. Nyt kun on ollut pari viikkoa huonompia säitä ja tenttejä, niin vähän pääsi näköjään iho lepsuilemaan :D Ehkä osasyynä voidaan pitää myös kokopäiväistä rantasessiota, johon kuului monta tuntia kelluntaa meressä :) Jokatapauksessa tänään oli jo punotus hävinnyt...
Herätys oli tänään 5.20, koska sniiduiltiin ja käveltiin hotellilta Long Beachin keskustaan 45 min varmaan joku muutaman euron hintaisen taksikyydin säästämiseksi :D Sieltä mentiin bussilla vajaa tunti satamaan (20 000dong/hlö) ja satamasta 2,5 tunnin lauttamatka Rach Giaan (295 000d/hlö). Bussimatkalla yksi asiakas nukkui pommiin ja soitti kuskille, että voisiko se tulla hakemaan... Palattiin sitten varmaan 10min matka takaisin hakemaan tätiä ja melkeen myöhästyttiin kaikki veneestä :D Koittakaa ens kerralla soittaa vuorossa olevalle VR:n konduktöörille ja kysykää, voisko se ystävällisesti vähän pakitella junaa kun myöhästyitte täpärästi :D Laivamatka istuttiin kannella auringossa. Suvi oli paikallisten mielenkiinnon kohde sillä oltiin varmaan ainoot länsimaalaiset laivassa ja Suvi varmaan ensimmäinen niiden koskaan näkemä blondi. Pidettiinkin kunnolliset valokuvaussessiot paikallisten kanssa, kun vuorotellen jokainen halusi ottaa kuvan itsestään meidän kanssa kamerallaan :D!
Rach Giasta otettiin mopotaksit (10 000d/hlö) bussiasemalle ja sieltä otettiin (mini)bussi tänne Chau Dociin hintaan 150 000 dong/hlö. Hinta ei ollut ihan vakio, sillä paikalliset maksoi varmaan vähemmän ja kolmelta Itävaltalaismieheltä riistettiin 200 000 dongia/hlö :). Bussimatka kesti n. 3,5 tuntia ja siinä tehtiin varmaan joku asiakaskeräilyn maailmanennätys. Ihmisiä otettiin ja jätettiin taas mitä mielivaltaisimmissa paikoissa. Bussissa oli 1+15 istumapaikkaa, joista 2 kaadettiin ja niiden paikalle laitettiin joku iso, kuljetusta vaille ollut levy. Silti kyydissä oli parhaimmillaan kuski, 22 aikuista ja 2 lasta. Ahdasta oli ja hiki virtasi :) Maisemat oli kuitenkin upeat ja ylitettiin varmaan 100 kertaa joku Mekong -joen suisto. Jopa meillä kokeneilla, vähintään yhtävertaisten jokien varsilla asuneilla (Suvi Hiidenjoki ja Eetu Aurajoki sekä The Great Vantaanjoki), oli vaikeuksia hahmottaa et kummal pual jokkee oltiin. Päädyttiin siihen, että oltiin enimmäkseen toispuoljokkee :)
Saavuttiin tänne puol kolmen aikoihin ja pyörittiin hetki taas ilman karttaa, kunnes löydettiin etukäteen katsomamme hotelli. Hotellin hinta/laatusuhde on ollut yksi parhaista kaikista majoituksista koko meidän vaihdon aikana. Huone on erittäin siisti, meillä on oma vessa, iso parveke, ilmastointi, telkkari ja jääkaappi. Hinta huoneesta oli 15$ ja se sisältää myös aamupalan molemmille! Samalla varattiin huomiseksi matka Phnom Penhiin. Hinta oli 10$ per nenä ja siihen kuuluu kaikki transportaatio matkalle. Ensin mennään jollain härpättimellä satamaan, sieltä mennään slow boatilla jokea pitkin Kambodzan rajalle, siellä viisumi- ja rajahässäkät ja toisella slow boatilla lähemmäs Phnom Penhiä. Lopuksi vielä bussiluljetus kaupungin keskustaan. Lähtö on aamu kahdeksalta ja aikaa tähän varmaan linnuntietä 100km pitään matkaan kuluu 8-10 tuntia :D.
Täällä pyörittiin pari tuntia keskustassa ja käytiin syömässä joenvarsiravintolassa. Tosi mukavan oloinen kaupunki. Täällä voisi viihtyä paljon pitempäänkin! Nyt ruvetaan valmistautumaan aamun herätykseen. Hauska kun unirytmi näin reissuilla aikaistuu. Tän Vietnamintaipaleen aikana myöhäsin herätys oli 8:30 ja sekin ilman herätyskelloa! Lisää juttua sitten Kambodzasta!
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Phu Quoc, Vietnam
Tsau! Päivitellään nyt taas blogia puhelimella, koska jouduttiin myrskyä karkuun ravintolaan aamupäiväkaljoille. Kirjoitusvirheitä luvassa siis vieläkin enemmän :D! Eli nyt siis ollaan ekaa kokonaista päivää saarella.
Paikallisista vielä pakko sanoa, että ovat erittäin mukavia... ...niin kauan kun niillä ei ole pelissä rahaa. Jos kyseessä on raha, niin paikalliset hyökkäävät kimppuun joka ilmansuunnasta, kuin haukat myymään tuotteitaan. Tällöin paikalliset harrastavat myös erittäin hävytöntä kusettamista. Eli kun tänne tulee, kannattaa joko varata mukaan erittäin paksu lompakko tai rutkasti kärsivällisyyttä.
Toissa-aamuna käytiin Cu Chi tunneleilla, joka oli ihan hieno kokemus. Päästiin kokeilemaankin turisteille pikkuisen suurennettuja tunneleita ja ne oli silti, varsinkin Eetulle, todella ahtaita. Käsittämätöntä, miten Vietkongin sotilaat on voinut viettää niissä pitkiä aikoja! Retken hohtoa vähän vei se, että marssittiin oppaan perässä n. 20 muun länkkärin kanssa. Suurien massojen takaa oli välillä vähän vaikea nähdä tai kuulla mitään.
Lähdettiin toissailtana siis Saigonista tänne pitkän ajantapposession jälkeen. Matkatoimistosta ostettu matka eteni kohtuu mutkikkaasti, ensin mopotaksilla jollekin bussiasemalle (erittäin huikea kokemus paikallisessa mopopainotteisessa liikenteessä). Sieltä bussilla 30 minuutin matka samanpituisen odottelun jälkeen toiselle bussiasemalle. Sieltä toisella bussilla kohti Rach Giaa, taas 30 min odottelun jälkeen. Kesken matkan n. klo 1 kuski tuli sujuvalla vietnaminkielellä käskemään meitä painua ******* bussista erittäin vihaisella äänellä. Luultiin, että joudutaan taas vaihtamaan bussia, mutta kyseessä olikin kuskin vajaan puolen tunnin ruokatauko... Kaikki bussin asiakkaat siis joutuivat lähtemään ulos tauon ajaksi. Juuri kun oltiin saamassa unta (matkustettiin siis taas istumapaikoilla), niin tämä jyrsi kohtalaisesti fiilistä. Siinä sitten kateellisina odotettiin ja katseltiin kun viereisen bussin matkustajat sai jäädä sisälle nukkumaan.
Jokatapauksessa päästiin Rach Giaan 1h 30min etuajassa siitä mitä matlatoimiston setä meille kertoi, eli klo 5 aamulla :D. Kuljetusta satamaan ei löytynyt, vaan meille oli annettu pieni surkea kartta, josta näyttää, että matkaa olisi ehkä 100 metriä satamaan. Otettiin mopotaksit, jotka maksoi 100 000 dongia (reilu 3€) yhteensä. Matkaa olikin sitten 7 km... Siellä tapettiin aikaa ja syötiin aamupalaksi phot kanalla (nuudelikeitto), kunnes klo 8 lähdettiin lautalla (2,5tuntia) tänne saarelle.
Täällä ei ole oikein tarjolla sellaisia tosihalpoja rotanloukkumajoituksia, joihin ollaan totuttu, joten otettiin Long Beachilta (20km pitkä hiekkaranta!) majoitus 3 yöksi 20$ per yö. huoneeseen kuuluu oma vessa, jääkaappi, ilmastointi ja hyttysverkko. Perinteisesti meille näytettiin todella hienoa huonetta ja sitten kun hyväksyttiin se, niin päästiinkin paljon rähjäsempään huoneeseen... Oltiin kuitenkin niin väsyneitä, ettei jaksettu valittaa.
Saari itsessään on ollut meille erittäin mieluinen! Valkoista hiekkaa kilometritolkulla ja turisteja tosi vähän. Turistit ovat jakautuneet tasaisesti reppureissaajien, lapsiperheiden, vanhusten sekä paikallisten lomailijoiden kanssa. Täällä meininki ei ole myöskään läheskään niin rahaorientoitunutta verrattuna Saigoniin! Erittäin loistava paikka ainakin toistaiseksi, koska massaturismi ei tänne ole vielä ehtinyt. Tän vuoden lopussa valmistuva iso lentokenttä varmaan muuttaa asioita ja varsinkin saaren "keskustan" lähelle nousee kovaa vauhtia uusia ja hienoja betoniresortteja...
Tänne oli ennustettu erittäin pilvistä ja sateista säätä ekaksi 3 päiväksi. Eilen ku tultiin tänne, niin aluksi satoi tosipaljon, mutta sade kesti ehkä puoli tuntia ja siitä muutama tunti eteenpäin taivas oli ihan kirkas ja paistateltiinkin auringossa koko iltapäivä auringonlaskuun asti. Tänään ehdittiin makailla rannalla varmaan 4 tuntia auringossa, kunnes tämä myrsky meidät yhtäkkiä yllätti ja ajoi sisätiloihin. Sade kesti vajaan tunnin ja nyt ilma alkaakin taas kirkastua, joten on varmaan korkea aika lähteä taas rannalle levyttelemään :)
Paikallisista vielä pakko sanoa, että ovat erittäin mukavia... ...niin kauan kun niillä ei ole pelissä rahaa. Jos kyseessä on raha, niin paikalliset hyökkäävät kimppuun joka ilmansuunnasta, kuin haukat myymään tuotteitaan. Tällöin paikalliset harrastavat myös erittäin hävytöntä kusettamista. Eli kun tänne tulee, kannattaa joko varata mukaan erittäin paksu lompakko tai rutkasti kärsivällisyyttä.
Toissa-aamuna käytiin Cu Chi tunneleilla, joka oli ihan hieno kokemus. Päästiin kokeilemaankin turisteille pikkuisen suurennettuja tunneleita ja ne oli silti, varsinkin Eetulle, todella ahtaita. Käsittämätöntä, miten Vietkongin sotilaat on voinut viettää niissä pitkiä aikoja! Retken hohtoa vähän vei se, että marssittiin oppaan perässä n. 20 muun länkkärin kanssa. Suurien massojen takaa oli välillä vähän vaikea nähdä tai kuulla mitään.
Lähdettiin toissailtana siis Saigonista tänne pitkän ajantapposession jälkeen. Matkatoimistosta ostettu matka eteni kohtuu mutkikkaasti, ensin mopotaksilla jollekin bussiasemalle (erittäin huikea kokemus paikallisessa mopopainotteisessa liikenteessä). Sieltä bussilla 30 minuutin matka samanpituisen odottelun jälkeen toiselle bussiasemalle. Sieltä toisella bussilla kohti Rach Giaa, taas 30 min odottelun jälkeen. Kesken matkan n. klo 1 kuski tuli sujuvalla vietnaminkielellä käskemään meitä painua ******* bussista erittäin vihaisella äänellä. Luultiin, että joudutaan taas vaihtamaan bussia, mutta kyseessä olikin kuskin vajaan puolen tunnin ruokatauko... Kaikki bussin asiakkaat siis joutuivat lähtemään ulos tauon ajaksi. Juuri kun oltiin saamassa unta (matkustettiin siis taas istumapaikoilla), niin tämä jyrsi kohtalaisesti fiilistä. Siinä sitten kateellisina odotettiin ja katseltiin kun viereisen bussin matkustajat sai jäädä sisälle nukkumaan.
Jokatapauksessa päästiin Rach Giaan 1h 30min etuajassa siitä mitä matlatoimiston setä meille kertoi, eli klo 5 aamulla :D. Kuljetusta satamaan ei löytynyt, vaan meille oli annettu pieni surkea kartta, josta näyttää, että matkaa olisi ehkä 100 metriä satamaan. Otettiin mopotaksit, jotka maksoi 100 000 dongia (reilu 3€) yhteensä. Matkaa olikin sitten 7 km... Siellä tapettiin aikaa ja syötiin aamupalaksi phot kanalla (nuudelikeitto), kunnes klo 8 lähdettiin lautalla (2,5tuntia) tänne saarelle.
Täällä ei ole oikein tarjolla sellaisia tosihalpoja rotanloukkumajoituksia, joihin ollaan totuttu, joten otettiin Long Beachilta (20km pitkä hiekkaranta!) majoitus 3 yöksi 20$ per yö. huoneeseen kuuluu oma vessa, jääkaappi, ilmastointi ja hyttysverkko. Perinteisesti meille näytettiin todella hienoa huonetta ja sitten kun hyväksyttiin se, niin päästiinkin paljon rähjäsempään huoneeseen... Oltiin kuitenkin niin väsyneitä, ettei jaksettu valittaa.
Saari itsessään on ollut meille erittäin mieluinen! Valkoista hiekkaa kilometritolkulla ja turisteja tosi vähän. Turistit ovat jakautuneet tasaisesti reppureissaajien, lapsiperheiden, vanhusten sekä paikallisten lomailijoiden kanssa. Täällä meininki ei ole myöskään läheskään niin rahaorientoitunutta verrattuna Saigoniin! Erittäin loistava paikka ainakin toistaiseksi, koska massaturismi ei tänne ole vielä ehtinyt. Tän vuoden lopussa valmistuva iso lentokenttä varmaan muuttaa asioita ja varsinkin saaren "keskustan" lähelle nousee kovaa vauhtia uusia ja hienoja betoniresortteja...
Tänne oli ennustettu erittäin pilvistä ja sateista säätä ekaksi 3 päiväksi. Eilen ku tultiin tänne, niin aluksi satoi tosipaljon, mutta sade kesti ehkä puoli tuntia ja siitä muutama tunti eteenpäin taivas oli ihan kirkas ja paistateltiinkin auringossa koko iltapäivä auringonlaskuun asti. Tänään ehdittiin makailla rannalla varmaan 4 tuntia auringossa, kunnes tämä myrsky meidät yhtäkkiä yllätti ja ajoi sisätiloihin. Sade kesti vajaan tunnin ja nyt ilma alkaakin taas kirkastua, joten on varmaan korkea aika lähteä taas rannalle levyttelemään :)
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Saigonissa
Jii! Nyt ollaan täällä Ho Ch Minh Cityssä eli Saigonissa pyöritty aamuvarhaisesta asti. Luvassa nopsa tilannepäivitys kännykäsllä kirjoitettuna hotellin wlan yhteydellä! Eli tälläkertaa ei ole kuvia luvassa (laitetaan ne kun tullaan takaisin Bangkokiin), mutta kijrotushäröjä varmaan sitäkin enemmän!
Tänään oli siis herätys 4.40 erittäin huonosti nukutun yö jälkeen ja klo 5 hypättiin kämpiltä taksiin, joka oli tähän mennessä ylivoimaisesti hulluin kuski. Matka taittui motaria pitkin todella reippaasti :D Meidän kämpän vartija oli hoitanut taksin aamuksi odottamaan ja neuvotellut meille hyvän hinnan, eli 400 bahtia sisältäen tietullit!
Saavuttiin tänne 9.15 aamulla ja päästiin kaikista lentokenttähässäköistä ennätysajassa läpi. Aikaa meni koneesta poistumisesta siihen, että oltiin istuskelemassa bussissa kohti keskustaa n. 20min! Pikkusen oli ongelmia passintarkastuksessa, koska meillä ei ollut viisumia eikä paluulippua. Päästivät meidät kuitenkin läpi kun tarpeeksi jankattiin, että ollaan n. viikon päästä menossa,maateitse Phnom Penhiin, Kambodzaan.
Bussimatka keskustaan oli vajaa 10 km ja maksoi 4000 dongia, eli n. 15 senttiä (1 € = n. 29 000 dongia). Ollaan muuten vähän maistettu miljonäärin elämääkin, kun nostettiin automaatista 2,5 miljoonaa (vajaat 100€) ;D! Tavoistamme poiketen oltiin katsottu valmiiksi siis bussilinja ja alue, jossa on paljon majoituksia. Karttaa meillä ei kuitenkaan sentään ollut, joten hetki jouduttiin pyörimään, ennenkuin majoitusalue löydettin :D
Pröystäiltiin majoituksen kanssa ja otettiin huone oikein hotellista 15$ hinnalla (täällä siis käytössä pienemmissä maksuissa Vietnamin dongit ja isommissa jenkki dollarit. Huoneessa on ilmastointi, parveke ja oma vessa! Haluttiin kuitenkin hyvät unet, kun seuraavana yönä ne todennäköisesti jäävät lyhyemmiksi taas.
Tehtiin sitten oikea pikakierros Saigonin tärkeimpien nähtävyyksien luona. Ensin mentiin Ben Thanh markettion, jossa kävi ilmi, että,paikalliset on tähänastisten kokemuksiemme perusteella maailman kovimpia vääntämään hinnasta :D Suville tarttui kouraan kaksi paitaa, joiden lähtöhinta oli yht. 80$, koska olivat made in USA (aivan varmasti joo!). Joka kerta kun uhattiin lähteä, niin hinta putosi 1-5$ päätyen lopulta 25$. 60$ kohdalla menivät kuulemma jo myyjän katteet (varmasti myy tavaraa 35$ persnettoon :)! Sieltä mentiin Reunification Palacelle, jossa virallisesti Vietnamin sota loppui. Oli erittäin mielenkiintoinen paikka, sisäänpääsy oli 30 000dongia. Sieltä jatkettiin War Remnants museoon, joka oli aika surullinen, mutta silmiäavaava kokemus. Erityisesti Agent Orange (jenkkien kemikaalipommioperaatio) ja siitä aiheutuneet seuraukset pistivät miettimään. Todella monet Vietnamilaiset kärsivät edelleen sen seurauksista...
Tämön jälkeen oltiin jo todella puhku, koska matkat taitettiin kävellen (välimatkat ovat kuitenkin tosi lyhyet) ja takana oli pitkä päivä. Pyörittiin kuitenkin vielä reilu tunti keskustassa ja käytiin pyörähtämässä Mekongin rannalla. Kävely on täällä yleisesti helpompaa kuin Bangkokissa, koska jalkakäytävät on tosi leveitä ja pieniä puistoja on paljon. Kadunylitykset ovat kuitenkin asia erikseen, sillä täällä on jatkuva mopovirta jokasuunnasta ja liikennesääntöjä ei ainakaan kauheasti kunnioiteta (jos niitä edes on :D)! Jotenkin ne kuitenkin aina onnistuu, helpoiten sillon kun peesaa paikallisten vanavedessä!
Aamulla pienen kilpailutuksen jälkeen otettiin myös pari pakettimatkaa huomiselle ja maksettiin vähän enemmän kuin jos oltaisiin itse ne hommattu. Laiskuus kuitenkin vei voiton! Eli huomenna aamulla mennään Cu Chi -tunneleille, jossa Vietnamilaiset sotilaat "majailivat" sota-aikana. Retki maksoi 8$ per henki (normisisäänpääsy on kuulemma 4$) sisältäen kuljetukset hotellilta noudettuna sekä opastuksen paikanpäällä. Illalla lähdetäänkin jo pois täältä yöbussilla kohti Phu Quocin saarta, jossa on tarkoitus viettää ainakin 3 yötä. Bussi+lautta yhdistelmä maksoi 28$ per hlö. Itse hommattuna matka olisi maksanut jotain 17$. Oltiin kuitenkin ihan tyytyväisiä, koska lautta on ollut tosi täynnä viimeaikoina ja matkatoimiston edustaja joutui soittamaan, että mahdutaanko ylipäätänsä laivaan. Eli nyt päästään varmasti, eikä tule lauttasatamassa sitten ikäviä ylläreitä.
Nyt pitää kyllä lopettaa, kun teksti venähti ihan liian pitkäksi kännykällä kirjoitetuksi. Peukalo huutaa hoosiannaa kun on hakannut varmaan tunnin tätä puhelimen näyttöä :D!
Tänään oli siis herätys 4.40 erittäin huonosti nukutun yö jälkeen ja klo 5 hypättiin kämpiltä taksiin, joka oli tähän mennessä ylivoimaisesti hulluin kuski. Matka taittui motaria pitkin todella reippaasti :D Meidän kämpän vartija oli hoitanut taksin aamuksi odottamaan ja neuvotellut meille hyvän hinnan, eli 400 bahtia sisältäen tietullit!
Saavuttiin tänne 9.15 aamulla ja päästiin kaikista lentokenttähässäköistä ennätysajassa läpi. Aikaa meni koneesta poistumisesta siihen, että oltiin istuskelemassa bussissa kohti keskustaa n. 20min! Pikkusen oli ongelmia passintarkastuksessa, koska meillä ei ollut viisumia eikä paluulippua. Päästivät meidät kuitenkin läpi kun tarpeeksi jankattiin, että ollaan n. viikon päästä menossa,maateitse Phnom Penhiin, Kambodzaan.
Bussimatka keskustaan oli vajaa 10 km ja maksoi 4000 dongia, eli n. 15 senttiä (1 € = n. 29 000 dongia). Ollaan muuten vähän maistettu miljonäärin elämääkin, kun nostettiin automaatista 2,5 miljoonaa (vajaat 100€) ;D! Tavoistamme poiketen oltiin katsottu valmiiksi siis bussilinja ja alue, jossa on paljon majoituksia. Karttaa meillä ei kuitenkaan sentään ollut, joten hetki jouduttiin pyörimään, ennenkuin majoitusalue löydettin :D
Pröystäiltiin majoituksen kanssa ja otettiin huone oikein hotellista 15$ hinnalla (täällä siis käytössä pienemmissä maksuissa Vietnamin dongit ja isommissa jenkki dollarit. Huoneessa on ilmastointi, parveke ja oma vessa! Haluttiin kuitenkin hyvät unet, kun seuraavana yönä ne todennäköisesti jäävät lyhyemmiksi taas.
Tehtiin sitten oikea pikakierros Saigonin tärkeimpien nähtävyyksien luona. Ensin mentiin Ben Thanh markettion, jossa kävi ilmi, että,paikalliset on tähänastisten kokemuksiemme perusteella maailman kovimpia vääntämään hinnasta :D Suville tarttui kouraan kaksi paitaa, joiden lähtöhinta oli yht. 80$, koska olivat made in USA (aivan varmasti joo!). Joka kerta kun uhattiin lähteä, niin hinta putosi 1-5$ päätyen lopulta 25$. 60$ kohdalla menivät kuulemma jo myyjän katteet (varmasti myy tavaraa 35$ persnettoon :)! Sieltä mentiin Reunification Palacelle, jossa virallisesti Vietnamin sota loppui. Oli erittäin mielenkiintoinen paikka, sisäänpääsy oli 30 000dongia. Sieltä jatkettiin War Remnants museoon, joka oli aika surullinen, mutta silmiäavaava kokemus. Erityisesti Agent Orange (jenkkien kemikaalipommioperaatio) ja siitä aiheutuneet seuraukset pistivät miettimään. Todella monet Vietnamilaiset kärsivät edelleen sen seurauksista...
Tämön jälkeen oltiin jo todella puhku, koska matkat taitettiin kävellen (välimatkat ovat kuitenkin tosi lyhyet) ja takana oli pitkä päivä. Pyörittiin kuitenkin vielä reilu tunti keskustassa ja käytiin pyörähtämässä Mekongin rannalla. Kävely on täällä yleisesti helpompaa kuin Bangkokissa, koska jalkakäytävät on tosi leveitä ja pieniä puistoja on paljon. Kadunylitykset ovat kuitenkin asia erikseen, sillä täällä on jatkuva mopovirta jokasuunnasta ja liikennesääntöjä ei ainakaan kauheasti kunnioiteta (jos niitä edes on :D)! Jotenkin ne kuitenkin aina onnistuu, helpoiten sillon kun peesaa paikallisten vanavedessä!
Aamulla pienen kilpailutuksen jälkeen otettiin myös pari pakettimatkaa huomiselle ja maksettiin vähän enemmän kuin jos oltaisiin itse ne hommattu. Laiskuus kuitenkin vei voiton! Eli huomenna aamulla mennään Cu Chi -tunneleille, jossa Vietnamilaiset sotilaat "majailivat" sota-aikana. Retki maksoi 8$ per henki (normisisäänpääsy on kuulemma 4$) sisältäen kuljetukset hotellilta noudettuna sekä opastuksen paikanpäällä. Illalla lähdetäänkin jo pois täältä yöbussilla kohti Phu Quocin saarta, jossa on tarkoitus viettää ainakin 3 yötä. Bussi+lautta yhdistelmä maksoi 28$ per hlö. Itse hommattuna matka olisi maksanut jotain 17$. Oltiin kuitenkin ihan tyytyväisiä, koska lautta on ollut tosi täynnä viimeaikoina ja matkatoimiston edustaja joutui soittamaan, että mahdutaanko ylipäätänsä laivaan. Eli nyt päästään varmasti, eikä tule lauttasatamassa sitten ikäviä ylläreitä.
Nyt pitää kyllä lopettaa, kun teksti venähti ihan liian pitkäksi kännykällä kirjoitetuksi. Peukalo huutaa hoosiannaa kun on hakannut varmaan tunnin tätä puhelimen näyttöä :D!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)