Kanchanaburi!

Suvi ja juhla-ateria

Eilen illalla kotiuduttiin siis takaisin Kanchanaburista ja voidaan kyllä sanoa, että rakastuttiin täysin ko. paikkaan! Rehellisesti sanottuna me ei Suomessa edes tiedetty koko paikasta ja lähtöpäätös syntyi täällä vähän tyylillä "no kai siellä voi yhen viikonlopun käydä". Onneksi käytiin! Ja takaisin halutaan jo nyt. Varmasti tullaan vielä joskus, jos ei enää tämän vaihdon aikana, niin sitten joskus muulla reissulla. Ei mitenkään keksitä pahaa sanottavaa kaupungista! Eli varautukaa poikkeuksellisen pitkään tarinaan ja todella moneen kuvaan!

Reissu lähti käyntiin keskiviikkona taksimatkalla, sillä eteläinen bussiasema (Southern Bus Terminal) sijaitsee logistisesti kaikkein haastavimmassa paikassa Bangkokissa ilman raideyhteyttä lähimaillakaan. Osuttiin vielä kohtuullisen pahaan iltapäiväruuhkaan, joten taksimatka kesti vähän reilun tunnin, jossa edettiin yhteensä 20 kilometriä. Hintaa kertyi matkalle 180 bahtia, eli vajaat 4½ euroa. Matkaa Kanchanaburiin on 130 kilometriä Bangkokista ja matka taittui n. 2½ tunnissa.

Suvi ja koirat

Eetu ja "länderi"

Kanchanaburiin päästiin illalla joskus seitsemän aikaa, auringon jo kuitenkin laskettua. Oltiin etukäteen mietitty, että mentäisi etsimään joen varrelta majoitusta ja päätettiinkin samantien ottaa suunta kohti Kwai-jokea. Ainoa ongelma oli, että perinteisen ylimielisesti meillä ei ollut TAASKAAN minkään näköistä karttaa tai edes mielikuvaa kaupungin kartasta. Törmättiin pienen arpomisen jälkeen brittipariskuntaan (jotka oli kaupungissa, siis turistikohteiden ulkopuolella, koko reissulla varmaan ainoat länsimaalaiset mitkä nähtiin), joilta kysyttiin että missähän joki sijaitsee. He neuvoivat meidät kohtuu päättäväisesti täysin päinvastaiseen suuntaan, vaikka lopussa sanoivatkin olleensa Kanchanaburissa vasta ensimmäistä päivää. Jonkun aikaa käveltyämme päätettiin monen kielimuuriin kaatuneen tiedustelun jälkeen hypätä songthaewiin, joka vei meidät Nita Raft House majataloon 60 bahtin yhteishinnalla. Nita Raft House, niinkuin todella moni muukin majatalo Kanchanaburissa, on kokonaan joen päällä bambulauttojen varassa kelluva hässäkkä. Käytiin katsomassa huonetta, joka osoittautui erittäin siistiksi, mutta toki yksinkertaiseksi. Päädyttiin ottamaan huone 2 yöksi yhteishintaan 600 bahtia. Huoneeseen kuului oma vessa ja tuuletin. Kun saatiin kamat purettua, niin suunnattiin vielä keskustaan syömään. Löydettiin katukeittiö jossa myytiin pihviä ja ranskalaisia ja päätettiin syödä oikea juhlaillallinen :D! Ruoat ja 2 pulloa limpparia maksoi yhteensä 120 bahtia, eli 3 euroa ja olivat erittäin mukavaa vaihtelua riisi/nuudeli + kanaruokaan.

Suvi Erawanin luonnonpuistossa

Seuraavana aamuna suunnattiin vähän seitsemän jälkeen takaisin kohti bussiasemaa, tarkoituksena hypätä aamun ensimmäiseen bussiin kohti Erawanin kansallispuistoa. Ei tarvittu edes herätyskellon palveluita, sillä paikallisten kukkojen sisäinen kello oli pahasti vinksallaan ja ne kiekuivat jostain aamu neljästä saakka. Myös tasan klo 6 alkanut vastarannalta kuuluva kiinalaistyylinen musiikki piti huolen siitä, että unta ei neljän jälkeen saatu. 60 kilometrin matka kesti melkein 2 tuntia :D Bussi maksoi 50 bahtia per nuppi. Bussikuski kävi välillä kaupassa, välillä käytiin auto tankkaamassa, välillä rahastaja kävi pudottamassa kassalippaan johonkin täysin random ravintolaan, ihmisiä tuli ja meni bussiin kuin saluunan ovista matkan aikana jne jne... Tämän takia matka siis kesti jokseenkin kauan. Bussi oli myöskin pikkuisen enemmän vanhan liiton versio, kun mihin ollaan yleisesti totuttu ja muutaman kerran ylämäessä rupesi oikeasti jännittämään, että päästäänkö ylös kun vauhti putosi alle 10km/h. Lisäksi bussin ovet olivat koko matkan ajan sepposen selällään, mikä on täällä toisinaan ihan normaalia :D Kun päästiin kuitenkin vihdoin paikalle, niin fiilis oli kohtalaisen katossa. Saatiin vielä opiskelijakortilla alennus kansallispuistomaksusta. Hinta putosi 200 bahtista 40 bahtiin per henkilö. Mietiskeltiin sitten hetki bussin kääntöpaikalla, että mitäs nyt tehdään. Tämä osoittautui suureksi virheeksi, sillä siinä samaan paikalle pamahti muutama bussilasti venäläisiä, joilla oli varusteenaan pelkät spiidot (uikkarit), kaulalla roikkuva Nikon ja rintaan isketty nimilappu. Siitä sitten he lähtivät parijonossa oppaan johdolla tarpomaan kohti vesiputouksia. Siis voi hyvä luoja mitä touhua! Ihan kuin olisi tullut Serenaan...

Päätettiin sitten taktisesti jättäytyä muiden vauhdista, kun arvattiin suuren massan suuntaavan suoraan ylimmälle, eli seitsemännelle ja samalla hienoimmalle tasolle vesiputouksia. Kivuttiin pikkuhiljaa ylöspäin ja käytiin muutaman kerran virkistäytymässä vesiputousten alla. Saatiinkin olla tosi rauhassa alimmilla tasoilla ja täytyy kyllä hehkutaa, että putoukset olivat erittäin hienoja. Meidän kameran kuvat eivät tee oikeutta paikan upeudelle. Päästiin jopa ylimmälle tasolle ilman suuria ihmismassoja, koska ajoituksemme oli aivan loistava. Kun tulimme takaisin alas, niin huomasimme että bussilasteja oli tullut lisää kymmeniä, jos ei satoja. Takaisin tultiinkin todella rivakasti, kun ei haluttu todellakaan ängetä hirveän hälinän sekaan. Vastaan tallusteli kaikenmaalaisia turistilaumoja sekä useiden koulujen luokkaretkiä. Summasummarum jos lähdette putouksille, ottakaa a) ensimmäinen bussi joka lähtee klo 8 tai b) vuokratkaa skootteri ja lähtekää vielä aikasemmin, niin saatte olla edes vähän rauhassa ja tällöin paikka on n. miljoona kertaa upeampi! Polku kohti ylintä putousta (ja siis alempien putouksien läpi) ei ollut kuitenkaan suunniteltu aivan kaikille. Se ei ollut mikään mahdoton kulkea, mutta siellä sai taiteilla kivien päällä ja välissä sekä katsoa jalkoihinsa, ettei kompastu puun juuriin tms. Muutaman vanhemman ihmisen kulkeminen näytti tosissaan hieman vaikealta, mutta ilmeisesti hekin selvisivät kunnialla pois metsästä. Putouksen ensimmäisille kolmelle tasolle pääsee kuitenkin käytännössä tietä/hyvää polkua ja portaita pitkin, eli ne sopivat liikuntarajoitteisillekin.

Takastulo olikin jo sitten tarina erikseen! Kun päästiin alas, kello oli n. 13 ja kuultiin, että seuraava bussi lähtisi vasta tunnin päästä. Samassa paikalle tupsahti kuitenkin englantilaisten miesten vuokraama minibussi ja Eetu kävi kysymässä heiltä heidän määränpäätään. He olivat myöskin menossa Kanchanaburiin joten pummasimme heiltä kyydin. Eivätkä he edes suostuneet ottamaan rahaa joten takastulomatka oli vieläkin halvempi :D. Eikä siinä vielä kaikki, minibussi suuntasi ennen Kanchanaburia vielä n. 10 minuutin päähän putoksilta sijaitsevalle Thaimaan suurimmalle padolle joka oli järjettömän iso, muttei mitenkään erityisen vaikuttava. Tulipahan sekin nähtyä, vaikkei tiedetty siitäkään mitään ennen. Tän jälkeen minibussi suuntasi siis kohti Kanchanaburia ja tarkemmin kohti Kwai-joen kuuluisaa siltaa, jota pitkin toisesta maailmansodasta kuulu Death Railway kulki aikoinaan. Samassa hypättiin pois lopullisesti brittien kyydistä. Kiitokset vielä näin härmäksi heille, varmasti menevät tätä kautta perille!

Ja koska oltiin valmiiksi kuuluisalla sillalla, niin käveltiin sekin päästä päähän ja otettiin pakolliset turistikuvat. Tän jälkeen suunnattiin kämpille, jossa oli tarkoitus viettää ilta muutaman oluen kanssa vain korttia pelaillen ja majatalon 4 koiran kanssa leikkien. Koirista kaksi oli 3½ kuukautta vanhoja pentuja ja sitten oli niiden vanhemmat, joista toinen oli vähän paikallisen ridgebackin näköinen ja toinen ihan länderin näköinen, joskin hieman isompi :D Todella mukavia koiria, joiden kanssa leikittiin monen monta tuntia reissun aikana! Matkalla kämpille syötiin vielä random katukeittiössä myöhäinen lounas. Mainitaan se tässä siksi, että Eetun ruoka oli tulisinta mitä oli ikinä syönyt. Eetu tilasi siis kanaa curryllä maalaistyyliin. Kokki vielä kysyi, että haluatko tulisen vai miedon, Eetu vastasi tulisen, johon kokki sanoi laittavansa mediumin. Mitenköhän tulista se tulisin versio olisi ollut? :D

Ilta vietettiin sitten rentoutuen kortinpeluun ja muutaman oluen kera. Illalla syötiin Nita Raft Housen omassa keittiössä. Otettiin perus pad thai kait, eli nuudelia, kanaa ja kasviksia. Annos oli erittäin maukas, mutta paras oli vielä edessä! Jälkkäriksi tilattiin friteerattuja ananaksia. Kun muutamat ananaksenpalat oltiin maisteltu, niin Suvi ilmoitti, että mikään ruoka ei enää maistuisi hyvältä tähän verrattuna. Tieto lisää tuskaa!

Aamulla checkasimme ulos yhdeksän maissa ja lähdimme kävelemään kaikkien tavaroiden kanssa kohti 5 kilometrin päässä sijaitsevaa Kanchanaburin apinakoulua. Mietittiin myös polkupyörän vuokrausta tai taksia, mutta haluttiin tappaa samalla aikaa. Vaikka edestakaista kävelyä tuli eksymisineen varmaan jotain 12 kilometriä, niin ilman Eetun täpötäyttä reppua ja Suvin myöskin täpötäyttä jätesäkkiä (äärimmäisen isoa mustaa käsilaukkua) painoina matka olisi ollut yhtä juhlaa! Apinakoulu oli myöskin hauska kokemus. Apinat on joko pelastettu kaltoin kohtelevilta perheiltä tai muutenvaan huonokuntoisina luonnosta yms. Koulussa oli silmämääräisesti n. 20 makakia ja tämän lisäksi pari gibbonia portinvartoina. Apinoita koulutetaan keräämään kookospähkinöitä, joita he pystyvät keräämään 3 kertaa nopeampaa kuin ihmiset, eli n. 600 päivässä. Niitä myös opetaan tekemään muutama temppu turisteille. Esityksille ei ole mitään alkamisaikaa, vaan ne järjestetään ihan on demand, eli heti kun yksikin asiakas saapuu paikalle. Liput maksavat normaalisti 200 bahtia per nuppi, mutta me saimme opiskelija-alennuksella ne 100 bahtiin. Kun tajuttiin, että he järjestävät meille ihan privaattiesityksen, niin rupesi vähän hävettämään opiskelija-alennuksen pyytäminen. Jokatapauksessa esityksessä apinat mm. ajoivat pyörällä, keräilivät kookospähkinöitä, sukelsivat esineitä ja jopa donkkasivat koripallolla. Eetu sai myös mahdollisuuden ottaa heittokisan yhden apinan kanssa, tulos: apina heitti 2 koria 2 yrityksellä, Eetu yhden korin kahdesta yrityksestä. Esityksen jälkeen saimme vielä leikkiä vauvamakakin kanssa, joka roikkui mitä ihmeellisemmsitä asennoista milloin mistäkin ja säntäili, ryntäili, hyppi ja pomppi joka suuntaan hurjaa vauhtia :D Lopuksi vielä Eetu sai halata toista portinvartijagibbonia, joka ei malttanut millään päästää irti.

Legendaarinen Kwai-joen silta

Lähdimme talsimaan takaisin kohti keskustaa suuntana tällä kertaa Kasem Island Resort, joka sijaitsee Kanchanaburin ainoalla saarella keskellä Kwai-jokea. Oltiin siis tehty varaus etukäteen sinne, sillä paikka kuulosti niin mahtavalta. Matkalla käytiin vielä pistäytymässä Nita Raft Housessa syömässä. Tilasimme saman setin kuin edellisenä iltana lievittääksemme Suvin kaipuuta friteeratuista ananaksista :D! Kaikenkaikkiaan voidaan suositella Nita Raft Housea kaikille! Rauhallista menoa ja erinomaista ruokaa Kwai-joen päällä loistavalla sijainnilla ja edullisilla hinnoilla! Lisäksi omistajapariskunnan mies puhui loistavaa englantia. Eikä kyllä paha ollut Kasem Island Resort. Vaikka huone maksoikin 900 bahtia (eli 20-25 euroa kurssista vähän riippuen) per yö, niin se oli kuin huippuhotellista. Paikka oli todella rauhallinen ja keskellä saarta sijaitsi jopa uima-allas. Huoneet oli erittäin siistejä, omalla vessalla ja parvekkeella suoraan joen yläpuolella! Hintaan sisältyi vielä aamupala molemmille. Eetu ilmoittikin heti kun pääsimme paikalle, että jäädään tänne vielä pidemmäksi aikaa, mutta kun hetki järkeiltiin niin päädyttiin säästämään rahaa ja palaamaan Bangkokiin yhden yön jälkeen. Päivä, ilta ja seuraava aamu vietettiin täysin rentoutuen vuoroin uima-altaalla ja vuoroin huoneen kuistilla.

Kelluvia taloja Kwai-joen varrella

Checkattiin ulos ihan viime sekunneilla ja tarkoitus oli käydä katsastamassa ainakin yksi museo poikkeuksellisesti jopa sisältäpäin! Eli mentiin JEATH War Museumiin, joka oli tehty kopioksi toisen maailmansodan aikaisesta sotavankileiristä, jolla vangit asuivat rakentaessaan kuoleman rautatietä. Kaikenkaikkiaan surullisia kuvia ja maalauksia. Sodassa ei ole voittajia... Sitten mietittiin, että mennäänkö bussilla takaisin Bangkokiin samantien, vai kävelläänkö 3 kilometrin päähän juna-asemalle ja käydään samalla katsomassa Thailand-Burma Railway Centre -museo. Päädyttiin menemään juna-asemalle aikatauluista tietämättöminä. Junan piti aikataulun mukaan lähteä jo vajaan tunnin päästä, joten jätettiin sitten museo väliin aikataulullisista syistä. Paino sanoilla "piti aikataulun mukaan". About tunti sen jälkeen kun junan piti tulla, käytiin ihmettelemässä, että missähän juna viipyy. Lippuluukulle oli ääneti ilmestynyt kyltti jossa sanottiin junan olevan 2½ tuntia myöhässä. Harmitti vähän, kun ei ehditty edes käymään museossa. Lopulta jopa seuraava Bangkokiin menevä juna saapui ennen "meidän junaa" n. 2½ tuntia siitä, kun meidän alkuperäisen junan piti tulla, joten päädyttiin vaihtamaan junaa. Tämän toisen junan (johon vaihdettiin) piti olla vielä vähän nopeampi ja saapua Hua Lamphongin juna-asemalle, kun taas alkuperäinen juna olisi mennyt Bangkokissa joen toiselle puolelle Thonburiin. Hua Lamphongista päästäisiin vielä kätevästi metrolla ihan meidän kämpän viereen.

Apina donkkaamassa

Tällä nykyisellä junalla päästiin lähtemään liikkelle ihan aikataulun mukaan ja matka-ajan piti olla 2½ tuntia. Noh eihän sekään tietty paikkansa pitänyt ja lopulta saavuttiin Hua Lamphongiin 4 tuntia lähdön jälkeen. Sinäänsä kunnioitettava saavutus ajaa junalla 130 kilometriä 4 tunnissa :D. Kämpille päästiin joskus 21.30, vaikka lähdettiin kävelemään kohti rautatie-asemaa joskus klo 13. Eli taitettiin siis 130 kilometrin matka 8½ tunnissa, sekin varmasti diplomin arvoinen suoritus! Uskoimme, että VR:llä oli tavalla tai toisella näppinsä pelissä!

Lopputiivistyksenä vielä sen verran, että suositellaan kaikkia käymään Kanchanaburissa jos vain aikataulu antaa mitenkään periksi. Loistava mesta rauhoittumiseen ilman valtavia turistimassoja!

Eetu leikkii apinavauvan kanssa

Suvi Kasem Island Resortin altaalla

Eetu Kasem Island Resortin huoneen terassilla

Kwai-joen auringonlasku

Suvi ruokkimassa kaloja

Arkea Bangkokissa ja kuvia kämpästä

Le Fenix-hotellin kattobaarissa

Noniin taas on kouluviikko saatu puristettua tiistain muodossa läpi. Vaikka jäätiin viime tiistain koulupäivän jälkeen Bangkokiin, niin ehdittiin silti tekemään kaikennäköistä. Perjantaina oli siis edessä Nordic Young Professionals ilta Le Fenix -hotellissa kera tapasbuffetin ja siihen kuuluvan olut-, viini- ja vodkatarjoilun. Ajateltiin, että kyseessä on rento illanvietto ilman sen virallisempaa touhua, mutta kävi ilmi että oltiin ihan pikkuriikkisen alipukeutuneita tapahtumaan. Muilla miehillä kun oli vähintään kauluspaitaa ja suoria housuja sekä naisilla iltapukuja, niin me sonnustauduimme vähän arkisemmin... Eetu oli liikkellä t-paidalla ja shortseilla (kaikilla muilla miehillä oli siis pitkät housut paitsi Eetulla!! :D), Suvi taasen topilla ja shortseilla. Onneksi eräs vaihtarikaverimme oli myös pukeutunut farkkuihin ja t-paitaan. Muut vaihtarit oli kuitenkin ymmärtänyt pukeutua siististi vaikka kutsussa näin ei pyydetty tekemään. Jep naurakaa vaan, ainakin nyt opittiin että miten tapasillalliseen kuuluu pukeutua :D

Lumphinin puistoa

Kuten pukeutumisesta saattoi päätellä, niin ruokakin oli astetta hienostuneempaa. Semmoista pikku tilpehööriä, jota ei kehtaa lappaa lautaselle kilokaupalla pahimpaan nälkään, vaan enemminkin vähän hienosti maistellaan. Ruoka oli anyways tosi hyvää! Juomapuolella meidän taktiikka oli hamstrata tiskiltä paljon kerralla jottei jouduttaisi montaa kertaa näyttäytymään meidän vaatteilla, jotka ei tosissaan kuulunut joukkoon. Tämä valinta osoittautui erinomaiseksi ja muutaman tunnin kuluttua ei meitä, eikä varmaan ketään muutakaan,  oikein enää kiinnostanut miten kukin oli pukeutunut. 3 tunnin buffetsession jälkeen siirryimme sitten hotellin yläkertaan, jossa oli hieno kattobaari hyvillä näköaloilla. Kokonaisuudessaan ilta oli erittäin onnistunut meidän pukeutumiskämmistä huolimatta ja tutustuttiinkin moniin uusiin ihmisiin. Tavattiin mm. muutama suomalainen, jotka ovat asuneet jo yli 5 vuotta Bangkokissa. Kävi myös ilmi, että erään ruotsalaisen vaihtarikaverimme äiti harrastaa agilityä kääpiösnautserin kanssa!

Suvi Lumphinilla

Sunnuntaina otettiin suunnaksi Lumphinin puisto, joka sijaitsee aivan Bangkokin ydinkeskustassa. Puistossa vietettiin kolmisen tuntia kävellen, istuskellen ja rauhasta nauttien. Jostain syystä puistossa oli ihmisiä todella vähän, vaikka oltiin siellä tosiaankin sunnuntaina päivällä. Loistava paikka lähteä hetkeksi karkuun Bangkokin hektisestä ruuhkasta!

Eetu ja Wilken iloisina n. 1½ tuntia ennen ottelun alkua

Maanantaina mentiin sitten saksalaisvaihtari Wilkenin kanssa tekemään meille joka reissulle kuuluvaa aktiviteettiä, eli katsomaan koripallopeliä :D. Peli oli Asean Basketball Leaguen välieräpeli Chang Thailand Slammersin ja Singapore Slingersin välillä. Pelin piti alunperin olla lauantaina klo 14, mutta aika vaihtui maanantaiksi klo 16. Ihmeteltiin vähän että miksi peli on arkena tuohon aikaan. Päätettiin lähteä hyvissä ajoin klo 14.30 hallille, koska ei meillä ei ollut mitään tietoa esim. lipunmyynnistä, lippujen hinnoista sekä matka-ajasta. Meillä ei myöskään ollut mitään käryä miten esittää määränpäämme taksikuskille, sillä tämä tuottaa yleisesti todella paljon ongelmia täällä :D. Taksikuski sattui tietämään paikan ja ruuhkaakaan ei ollut, joten matka kesti vain n. vartin ja oltiin perillä jo ennen kolmea. Itse halli oli aika samanlainen kuin Helsingin Kisahalli. Ihmeteltiin siinä sitten kolmistaan, että oltiin varmaan ainoat ihmiset koko hallilla ja kysyttiin, että monelta peli alkaa. Silloin meille kerrottiin, että peli alkaakin kuudelta, eli oltiinkin yhtäkkiä 3 tuntia etuajassa :)

Ajateltiin hyödyntää käytettävissä oleva aika ja käytiin ottamassa pakolliset kuvat Victory Monumentiltä about kilometrin päästä. Tän jälkeen mentiin hallin viereen tappamaan aikaa muutamalla Chang olusella. Viideltä mentiin sitten uudestaan hallille kokeilemaan onneamme. Kävi ilmi, että liput olivat ilmaisia ja paikanpäältä sai jopa ilmaista pullovettä, ei paha! Naureskeltiin koko aika viidestä kuuten, että pelaajien lämmittely on samanlaista, kuin jossain suomen koriksen aladivareissa, kunnes vähän ennen kuutta kävi ilmi, että peli alkaisikin klo 19 :D. Meille tuli siis pienimuotoinen hallikuolema, kun odoteltiin pelkästään pelin alkua varmaan joku 4½ tuntia, sillä peli alkoi perus thaimaalaiseen tapaan siltikin vielä n. vartin myöhässä. Edellisiltana vielä siis tarkistettiin ottelun alkamisaika jonka piti olla klo 16. Ottelun myöhästämisestä oli kuitenkin tiedotettu facebookissa joukkueen omassa faniryhmässä sekä hallilla A4 papereilla, jotka olivat, yllätys yllätys, molemmat thaiksi. Eli ihan omaa tyhmyyttämme sinne lompsittiin liian ajoissa ;) Mai pen rai!

Olkkari

Itse pelistä ei paljon jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Me vahvasti uskottiin, että Eetun viimekauden joukkue Wartti Basket olisi pystynyt voittamaan molemmat joukkueet... Harvoin on tehnyt mieli lähteä korispelistä kesken jatkoajan pois. Peli kuitenkin televisioitiin ihan ESPN:n Aasian kanavalla! Jäimme kuitenkin urhoollisesti katsomaan pelin loppuun ja kotijoukkue Chang Thailand Slammers lopulta voitti pelin. Tunnelma hallilla oli kuitenkin moninverroin parempi kuin Suomessa on korispeleissä, vaikka väkeä oli varmaan jotain 400 ihmistä. Päätettin, että tämä sai jäädä reissun viimeiseksi, vaikka joukkueella olisikin tiedossa vähintään yksi välieräottelu lisää.

Makkari

Eli lyhyt päiväreissu korismatsiin vaihtui ihan kokopäivä aktiviteetiksi, joka kesti n. 8 tuntia, sillä käytiin vähän shoppailemassa ennen peliin lähtöä ja takaisin kotiin päästiin vasta 21.30. Reissu painoi tänään koulussa aika hyvin jaloissa, mutta jaksettiin silti yllättävän hyvin. Koulusta alkaa tulla oikeasti raskasta, sillä kokoaika jokaiselta opettajalta tuntuu pukkaavan uutta assignmenttiä kuin liukuhihnalta. Yleensä assignmentit ovat vielä ryhmätöitä, joissa aikataulujen sovittaminen muiden kanssa voi olla hankalahkoa. Myös yritysvierailu ja siellä suoritettava haastattelu nostattavat muutamia tuskahikikarpaloita otsille, kun täältä jonkun kontaktifirman etsiminen ei varmasti ole kauhean helppoa. Suomessakin ollaan oltu kohdeyrityksen etsimisen kanssa välillä helisemässä :D!

Huomenna meidän oli tarkoitus matkustaa Koh Taolle (ja ehkä viikonloppuna myös Koh Phanganille), mutta päätettiin siirtää reissua, koska sinne suunnalle on ennustettu pelkkää vesisadetta seuraavaksi viikoksi. Nyt näyttääkin siltä että vaihdamme paratiisisaaret toisen maailmansodan historiankirjoihin ja suuntaamme huomenna auringon perässä kohti Kanchanaburia. Ihan kuin täällä Bangkokissa ei paistaisi aurinko aina?! (Täällä on siis ehkä kerran satanut koko aikana yhteensä ehkä 5 minuuttia). Siellä ehkä jopa uskaltaudutaan tavoista poiketen johonkin museoon ihan sisälle asti, paistatellaan päivää Kwai-joen varrella sekä käydään katsastamassa joku lähialueilla oleva luonnonpuisto!

Ohessa myös vähän kuvia meidän kämpästä ihan sisältä päin, kun tajuttiin vihdoin ottaa kuvat sen jälkeen kun siivooja oli käynyt vähän ehostamassa kotiamme :)

Kenkäteline eteisessä

Pieni keittiö

Toinen koulu"viikko" takanapäin

Bangkokin ruuhkia

Ajateltiin ottaa nyt ihan rauhaksiin ja pysyä tää viikonloppu Bangkokissa. Tai en mä ehkä sanois, et täällä asustaminen niin kovin rauhallista on :D Lähinnä nyt ei vaan tuu sitä matkustamista paikasta toiseen, joka vie toisinaan yllättävänkin paljon voimia. Mun (Suvin) olo on nyt täysin normaali jo, eikä kuumetta oo onneks näkynyt. Kuuliaisesti söin sen malarialääkekuurin loppuun, vaikka pelkäsinkin että siitä tulis jotain sivuvaikutuksia. Selvittelin näiden malarialääkkeiden eroa netissä ja huomasin, että just tässä mun lääkkeessä on todettu olevan kaikista pienimmät sivuvaikutukset. Ja mä sen ihan käytännössä "huomasinkin", koska mitään tavallisesta poikkeavaa ei oo mun elämään ilmaantunut tän viikon aikana.

Koulun päärakennus

Käytiin tossa suorittamassa meiän kouluviikko taas tiistaina :D Oli kyllä rankkaa olla koulussa ihan aamusta iltaan, mutta kyllä se sit maksaa ittensä takas niiden kuuden vapaapäivän aikana! Nähtiin viimein "näyte" jokaisesta kurssista, jotka oltiin valittu. Viime tiistainahan oltiin siis periaatteessa vaan kahdella tunnilla, kun yksi oli peruttu ja toinen vaihdettiin sen pelottavan opettajan takia. Aamutunnit huonosti englantia puhuvan opettajan kanssa meni yllättäen hieman tylsästi. Voin henkilökohtaisesti myöntää, etten enää edes jaksanut yrittää ottaa selvää mitä opettaja sanoi, vaan luin vaan hänen powerpointtejaan ja yritin sen avulla pysyä kärryillä aiheesta. Onneks ollaan Suomesta saatu hyvät pohjat jo tohon aiheeseen (Logistics and Supply Chain Management), niin en usko että meille tulee mitään sen suurempaa hätää kuitenkaan.

Seuraavana meillä oli sellainen sanahirviökurssi, kuin Entrepreneurial Marketing Strategy. Ei oo helppoa lausua tota mahdollisimman oikeaoppisesti ilman kielen solmuun menemistä :D Paljastui, että saatiin tähänkin thaimaalainen opettaja. Tämä naisopettaja kertoi opiskelleensa koko tutkintonsa USA:ssa ja Briteissä (6 v. yhteensä), mutta sitä ei voinut ehkä päätellä hänen englanninkielen taidostaan. Eli taas saa olla korvat höröllä, että mitähän se nyt oikein sanoikaan. On kuitenkin huomattavasti parempi, kuin aiemmin mainitun kurssin opettajamme. Ainoa huonompi puoli tässä on se, että tämä nainen on paljon sosiaalisempi ja kyselee kovasti oppilailta eri asioita. Tämän vuoksi olisikin varsin kivaa saada selvää myös kysymyksestä, ettei tuu liian noloja tilanteita ymmärtämättömyyden takia :D Saimmekin oikein mukavasti, oppilaiden nihkeästä suhtautumisesta huolimatta, mennä esittäytymään yksi kerrallaan luokan eteen MIKROFONIIN puhuen! Ei riittänyt pelkkä nimi edes, vaan piti mielellään kertoa miksi tuli Bangkokiin opiskelemaan, missä on työskennellyt, missä on hyvä jne. Vähän saattoi laittaa jänskättään toi, mut hengissä siitä selvittiin. Muutenkin täällä on joka ikisessä luokassa mikrofonit, eli niitä odottelessa sitten kun päästään esitteleen ryhmätöitä... =)

Pyykinkantoa paikalliseen tapaan

Päivän kolmas kurssi oli sitten se, johon vaihdettiin sieltä rouva luutnantin hellästä huomasta. Kuinkas sattuikaan, tämän kurssin opettaja (thai nainen myös) on sitten joku rouva konstaapeli! Mut ehkä konstaapeli on vähemmän paha kuin luutnantti...?  Noh, oli aika tomera täti, mut sentään nauroi välillä jne., eli ei mitään hätää siis. Kurssi itsessään vaikutti mielenkiintoiselta, kuten nimi "Intercultural Studies" ehkä antaakin ymmärtää. Eli kaikkea tälläistä kansainvälisyysjuttua, kulttuurieroja ja muita ihan hyödyllisiä asioita. Tuntien loputtua kyllästyin kouluhameeni kireyteen ja päätin vähän avata siinä oleva halkiota lisää. Toisin sanoen lähdin tunneilta reippaasti kompuroiden, ottaen tämän vuoksi aivan liian pitkän askeleen, joka sitten räväytti halkioni aivan hameen yläreunaan asti. Onneksi minulla oli varsin massiivinen koululaukku mukana, jonka sitten laitoin pikaisesti paljasta jalkaani vasten. Ja mikä tärkeintä, ketään ei _ehkä_ huomannut? Vaikka iso halkio kivasti viilensikin ja jalkojen suurempi liikkumatila oli ihan suotava, niin päätettiin silti mennä hakemaan koulun kaupasta uus hame. Sekin meinasi jo revetä hieman, joten saas nähä paljon näitä joutuu oikein ostaa kevään aikana... Hameessa on siis todella pienehkö jalkojen liikkumatila, joten pitää sipsuttaa sillein sievästi. Unohdan tän kuitenkin jatkuvasti ja alan harppoa isoja askeleita, tai sanoisinko normaaleja askeleita. Seuraavalla repeemiskerralla vaihdan kyllä hameen johonkin joustavampaan malliin.

Pillihyytelö, 6kpl = 50 senttiä

Käytiin taas koulun salilla vähän heittelemässä korista ja kuntosalilla. Ei olla ihan täysin vielä totuttu tähän ilmastoon, kun ihan kevyestä hölkkäilystä meinaa mennä ihan hapoille. Kai noissa saleissa joku ilmastointi on, mutta sitä ei paljon huomaa. Kuntosalillakaan ei jaksa tehdä juuri mitään, kun on ihan puhki ja yltäpäältä hiessä jonkun muutaman sarjan jälkeen. Ehkä siinä sit kuluis helpommin kaloreita, vai onko vain toiveajattelua? :D
Etenkin minä olen syönyt niin paljon kaikkea makeeta täällä, että täytyy joskus kuitenkin jaksaa raahautua tonne helteiselle salillekin. Kaikeksi yllätykseksemme kumpikaan meistä ei ole lihonut grammaakaan Suomesta lähdön jälkeen, vaikka pelkäsinkin vaa'an näyttävän paljon pahempia tuloksia mm. donitsien vuoksi :D Ostettiin meinaa eilenkin oikein kunnon paketit taas pullaa Carrefourista. Eli kuusi(6) donitsia ja kuusi(6) voi(!!)pullaa! Oli varmasti taas oikein vähäkalorisia vaihtoehtoja. Täällä vaan lähtee mopo ihan hanskasta, ku noi on niin ilmasia ja ennen kaikkea hyviä. Noi kaikki 12 maksoi yhteenä noin 1,5 euroa?! Ja siis ykskään noista pullista ei oo enää syömättä... :D Hups.
Ollaan yritetty alkaa korvaa tota pullamässäystä sellasilla kevyemmillä vaihtoehdoilla, eli pillillä imettevillä hyytelöpurkeilla. Ei kuulosta niin herkulliselta, mutta on kuitenkin toiminu hyvinä välipaloina!

Tyytyväinen ravintolan asiakas

Huomenna ollaan menossa johonkin Nordic Young Professionals- iltaan, joka on ihan kävelymatkan päässä meiän kämpältä. Se on siis illanvietto, joka on tarkotettu kaikille pohjoismaalaisille, jotka opiskelevat/ käyvät töissä Thaimaassa ja ovat alle 35 v. Kun ei kuuluta tähän Nordic Young Professionals- järjestöön, niin joudutaan maksaan illasta n. 15 euroa. Siihen kuitenkin kuuluu rajaton Tapas buffetin hyödyntäminen sekä tietenkin rajaton juomapuolen (valko- ja punaviinit, kalja ja jopa vodka) käyttö. Saas nähä millainen ilta tulee sitten olemaan. Mut eiköhän siellä saa ajan kulumaan :)

Eipä tässä tällä erää muuta, torakoita vilisee pimeillä kujilla ihan entiseen malliin ja sydän ei enää hypähdä ihan kurkkuun asti joka kerta. Mun yks pahimmista peloista vaan on, että torakka vahingossa eksyy mun varpaiden ja sandaalin väliin ja saisin siitä jonkun paniikkireaktion heittämällä sandaalin hornan kuuseen. Näin urhea siis olen ötököiden suhteen :D Mut kehityssuunta on kuitenkin koko ajan parempaan päin!

Koh Samet

Eetu meidän ekan yön bungalowin edessä

Herättiin keskiviikkona aikaisin ja lähettiin kohti Ekkamain bussiasemaa Bangkokissa. Ekkamaista otettiin bussi kohti Rayongin Ban Phen satamaa. Bussimatka kesti vajaat 4 tuntia ja edestakainen matka maksoi 275 bahtia per nuppi, eli vajaa 7 euroa. Ban Phessä oli vastassa monenlaista häsläriä, jotka yrittivät jallittaa meitä ostamaan majoituksen heiltä, koska saarella ei muka olisi yhtään majoitusta vapaana. Ei uskottu, vaan Ban Phestä hypättiin lauttaan, joka vei meidät sitten Koh Sametille Nadan Pierin satamaan. Edestakainen lauttamatka maksoi 100 bahtia per nuppi, eli 2,5 euroa. Kun päästiin lautalta, saatiin ilmainen songthaew (lavataksi, joka on avolava-autosta modattu silleen, että siinä on 2 penkkiriviä molemminpuolin lavan reunoja) Had Sai Kaewille, joka on ns. pääranta Koh Sametilla. Matka oli ihan lyhyt, mutta päätettiin silti mennä songthaewilla, koska se kerran kuului meidän lauttalipun hintaan :D

Suvi ja vahtikoira Kapook

Kun sitten päästiin Had Sai Kaewiin, niin meitä kohtasi aikamoinen ällistys. Ranta oli aivan tupaten täynnä ihmisiä vierivieressä ja tunnelma muistutti meitä lähinnä 1½ vuoden takaisesta Marmariksen reissusta. Muutama vuosi sitten kirjoitetuista jutuista oltiin saatu käsitys, että saarella ei kauheasti ole ihmisiä arkisin, mutta viikonloppuisin saarelle tulee ihmisiä Bangkokista lomailemaan. Tämän luulon vuoksi siis yllätyimme tosissaan suuresta määrästä ihmisiä. Myös ranta ei näyttänyt edes kauheen hienolta, varsinkaan Eetun mielestä, kun aurinkokin oli pilvessä?! Lähettiin kuitenkin tallustelemaan rantoja pitkin kohti etelää ja päädyttiin ottamaan majoitus Ao Phai Hutsista Ao Phain rannalta.

Suvi asiallisissa viidakkoretkivarusteissa

Majoitus oli perus bungalowhökkeli, jossa oli kivikova patja (muistutti styroksia...) lattialla, tuuletin, sekä vessa ja lämmin suihku. Ja mikä tärkeintä, toimiva lamppu katossa torakoiden torjumiseen! (lähinnä öitä varten siis... =) Se maksoi 600 bahtia per yö, joka oli meidän mielestä tosi paljon paikan tasoon nähden. Otettiinkin majoitus vain yhdeksi yöksi, koska haluttiin etsiä parempi ja halvempi majoitus sekä ei tiedetty tarkkaan, että kuinka monta yötä meinataan viihtyä saarella. Bungalow sijaitsi rannalta hyvän matkaa kukkulalle päin ja siellä vilisi järjetön määrä hyttysiä. Niinkuin ohjeissa on sanottu, niin paras lääkehän hyttysiä vastaan on meidän toteuttama taktiikka eli shortsit, hihaton paita eikä hyttysmyrkkyä... Eli siis vakavasti puhuttuna tehtiin kaikki suunnilleen väärin, joka sitten kostautui etenkin Suville, jonka jalat oli aivan täynnä hyttysenpuremia. Siinä kun bungalowin kuistilla pelattiin korttia, niin saimme vieraaksemme ilmeisesti hotellin omistajien koiran nimeltä Kapook. Kapook olikin vallan mainio koira ja jäi meidän kanssa viettämään iltaa moneksi tunniksi ja samalla alkoi vartioimaan meidän mökkiämme muilta ohikulkijoilta! :D Seuraavana päivänä törmättiin Kapookiin rannalla ja hän tuli ihan kiltisti nimellä kutsuttuna meitä moikkaamaan :D!

Suvi Ao Wain rannalla

Aamulla kun herättiin, niin kaikki näytti paljon paremmalta! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja rantahiekka näytti tajuttoman valkoiselta! Mieli oli siis molemmilla paljon parempi ja edellispäivän pettymys oli vaihtunut iloksi. Myös ihmisiä tuntui olevan paljon vähemmän. Mentiin sitten hakemaan uutta majoitusta, jota oltiin edellisiltana käyty jo etsimässä valmiiksi. Jouduttiin kuitenkin odottelemaan n. klo 13 asti, ennenkuin saatiin huone, koska tämä oli siis ainoa joka oli mahdollisesti vapautumassa ko. paikasta. Paikan nimi oli Jep's Bungalows ja se sijaitsi Ao Hin Khok rannalla, joka sijaitsi Had Sai Kaewin ja Ao Phain välissä. Huone oli paljon viihtyisämpi ja siistimpi, kuin edellispäivän bungalowimme, joten päädyimme varaamaan sen 2 yöksi. Hintaa bungalowillemme tuli 500 bahtia per yö, eli yhteensä 1000 bahtia, vaikka majoituksen taso oli selkeästi parempi. Huone oli tilavampi, siinä oli ihan oikea sänky, oma vessa lämpimällä suihkulla, tuuletin sekä jopa pieni telkkari :D

Kun saatiin tavarat purettua, niin lähettiin tarpomaan rantoja pitkin kohti etelää. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä etelämmäksi menee, sitä rauhallisemmaksi rannat muuttuvat. Tosin rannat eivät myöskään ole aivan yhtä hienoja. Taktiikkana meillä oli pysähdellä rannoille makoilemaan ja uimaan aina kun siltä tuntui ja sitten taas jatkaa matkaa. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi mukavaa, vaikka välillä reittivalintamme ei ollut ihan parhaasta päästä :D. Lopulta päädyttiin pienen uintisession jälkeen kääntymään Ao Wai rannalta takaisin, koska aurinko alkoi jo laskea ja haluttiin kävellä mielummin valoisassa. Eli muutama ranta jäi vielä näkemättä ihan eteläkärjestä, mutta ei hätää, ehditään rantoja vielä näkemään varmasti tän reissun aikana :)! Saarelta olisi myös voinut vuokrata mopon, joka olisi maksanut 7-10euroa päivältä. Ne muutamat tiet mitä saarella on, on tosi pomppuisa hiekkateitä ja eteneminen ei varmastikaan mikään nautinto ole. Pidettiin meidän kävelyvalintaa erittäin onnistuneena!


Illalla sitten vietettiin aikaa torstaina saarelle tulleiden saksalaisten vaihtareiden, Hannahin ja Wilkenin, kanssa. Puheenaiheetkin löytyi aika äkkiä, kun Wilken osoittautui suureksi korisfaniksi! Aattelimme siirtää varsinaisen "juhlinnan" vasta myöhemmälle, kun lisää vaihtareita oli tulossa sekä perjantaina että lauantaina. Tämä päätös osoittautui muutenkin erinomaiseksi, sillä illalla Suvin olo huononi ja lämpö heitteli kuumeen ja alilämmön välillä. Päätettiin yöllä lähteä varmuuden vuoksi lääkäriin, kun Suvin jalat tosiaan olivat täynnä hyttysenpistoja. Lääkäri mittasi kuumeen, joka oli 35 ja jotain ja antoi mukaan malarialääkkeet ja pyysi tulemaan seuraavana päivänä uudestaan.

Eetu suoraan vedestä

Seuraavana päivänä Suvin olo oli jo parempi ja päätettiin pitää täysimittainen rantapäivä. Epäilimme, että Suvilla olikin ollut vain auringonpistos/nestehukka tai joku sen tapainen. Meidän piti kuitenkin mennä jälkitarkastukseen jokatapauksessa, koska Suvin passi oli panttina lääkärissä. Eli unohdettiin meidän matkavakuutustodistukset Bangkokiin ja pelkkä vakuutusnumero ei heille riittänyt. Halusivat siis vain varmistaa, että saavat varmasti rahat joko meiltä tai Tapiola vakuutusyhtiöltä, joiden kanssa heillä oli keskinäinen sopimuskin. He laittiovatkin heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä Tapiolalle sähköpostia, että onkohan tämmöinen vakuutus varmasti olemassa.

Toisella lääkärikäynnillä lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi edes verikokeiden ottamista, koska Suvin vointi oli niin hyvä, joskin vähän väsynyt. Diagnoosiksi laittoi kuitenkin malarian ilman mitään varmuutta asiasta. Koska Tapiola ei ollut vastannut tähän mennessä, niin passi jäi vieläkin pantiksi. Päätettiin samalla, että lähdetään pois jo lauantaina, koska Bangkokissa tarvitsisi tehdä vielä vaikka mitä, kuten pestä pyykkiä (ensimmäistä kertaa meidän matkan aikana :DD)! Lääkäri antoi mukaan vielä antihistamiinit kutiamista varten, jotka veivät Suvilta viimeisetkin voimat. Emme tienneet antihistamiinin väsyttävästä sivuvaikutuksesta, vaan luimme siitä vasta jälkikäteen ja päätettiin lopettaa sen syöminen.

Suvi turistipaitansa kera

Lauantai aamuna Suvin olo oli taas iltaa parempi. Check outin jälkeen lähdettiin kävelemään kohti lääkäriä, josta haettiin Suvin passi mukaan. Kävi ilmi että Tapiola ei ollut vieläkään vastannut heidän sähköpostiinsa, joten jouduttiin itse maksamaan lääkärikäynti, että saataisiin passi pois. Lääkäri + lääkkeet maksoivat yhteensä kahdelta käynniltä 5000 bahtia, eli 125 euroa. Eli terveisiä vaan Tapiolalle, korvaushakemus on tulossa!

Ei mennyt siis Koh Sametin reissu ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tiivistykseksi kaikille kiinnostuneille kuitenkin sen verran, että majoitus kannattaa ostaa Ao Hin Khok rannalta, jossa se on yleisesti vähän halvempaa ja yksinkertaisempaa, kuin muilla rannoilla. Myös itse ranta on paljon rauhallisempi, kuin muut lähirannat. Etelään mentäessä rannat muuttuvat pikkuisen rauhallisemmiksi. Nyt ollaan kuitenkin siis jo takaisin Bangkokissa. Bussimatka takaisin kesti 4 tuntia ja 15 minuuttia. Illalla Suville nousi vielä vähän kuumetta, mutta nyt on olo taas hyvä. Parempaan päin ollaan menossa!

Ps. Aurinkorasvaa ei olla jaksettu käyttää ensimmäisen muutaman päivän jälkeen ollenkaan :D! Täältä kun ei löydy alle 30 suojakertoimista aurinkorasvaa ollenkaan ja sekin on tosi kallista! Suvi paloi vähän Langkawilla olkapäistä ja Eetu paloi reilu viikko sitten meidän kämpän uima-altaalla rinnasta! Muuten ollaan siis selvitty palovammoitta!

Eka "oikea" koulupäivä, huomenna Koh Sametille

Tänään päästin sitten jo melkein opiskelun makuun. Eli kyseessä oli ensimmäinen päivä luentoja, tosin tunnit koostuivat lähinnä kurssisuunnitelman läpikäymisestä. Yksi muutoskin tehtiin kursseihin, kun Management -kurssin paikallinen naisopettaja muistutti meitä lähinnä Eetun intin luutnantista :D. Eli tuli sen verran tiukkaa tekstiä opettajalta, että kumpikaan meistä ei uskaltanut enää edes vilkaista edessämme olleisiin tietokoneen ruutuihin. Hän mainitsi mm. ettei ole meidän ystävämme, että kurssi on vaikea ja yleensä 20% on saanut siitä hylätyn. Marssittiin sitten samantien tunnin jälkeen opintotoimistoon ja vaihdettiin kurssi Intercultural studies -kurssiksi. Vaihdoksen tehtyämme saatiin sitten kuulla, että joudutaan vielä maksamaan kurssin vaihtamisesta käsittämättömät 90 euroa per nuppi! Noh se hinta tulee säästettyä jo pelkästään sillä, että välikoe uudesta kurssista on 3 päivää myöhemmin, kuin Management -kurssissa, joten meidän pitää olla Bangkokissa pitempään ja näin ollen säästetään vähän matkustuskustannuksista Vietnamin ja Kambodzan valloituksessa (vieläkin meille jää 14 päivää aikaa reissata). Puhumattakaan säästöistä jotka syntyvät, kun ei aina tarvitse ostaa uusia housuja luennon jälkeen, kun on hädissään/peloissaan laskenut alleen rouva luutnantin hempeällä luennolla.

Suvi koulun liikuntasalissa

Muutenkin kursseista jäi vähän sekava maku toistaiseksi... Päivän ensimmäinen kurssi oli logistics and supply chain management -kurssi, jonka luennoitsijana toimi thaimaalainen opettaja. Luennoitsija käytti opetusmateriaalina kurssikirjan mukana tulleen opetusdvd:n powerpoint slidejä, joista hän luki suoraan sanottavansa. Opettaja olikin varmasti koko luokan huonoiten lontoota taitava ihminen! Sen englannista ei oikeasti edes hyvällä mielikuvituksella tuntunut ymmärtävän juuri mitään... Kurssilla oli kuitenkin monia 3. ja 4. vuoden paikallisia opiskelijoita, joten sisältö on ilmeisesti kohtuu haastava ainakin paikalliseen tasoon nähden. Päivän toinen kurssi, eli Entrepreneural marketing strategy, jäi meille vielä toistaiseksi täysin mysteeriksi, koska tunnit oli jostain syystä peruttu. Tälläkin kurssilla oli myös paljon 3. ja 4. vuosikurssin opiskelijoita, joten ilmeisesti töitä siis tässäkin tiedossa.

Kolmantena kurssina oli siis juuri tuo Management -kurssi, joka käytiin vaihtamassa intercultural studiesiin, tästäkään meillä ei siis ole harmainta aavistusta, että mitä tuleman pitää. Viimeisenä oli ohjelmassa Organizational behaviour -kurssi, jonne tultaessa tuli fiilis, että oli ostanut lipun johonkin stand up komediaan. Opettaja oli todella hauskan oloinen ja puhui loistavaa englantia, vaikka olikin thaimaalainen. Kurssin sisältökin tuntui hyvin mielenkiintoiselta. Jotta kurssi ei olisi kuitenkaan täydellinen, niin joudutaan pakertamaan siitä(kin) ryhmätyö, jossa meidän pitää tehdä kurssivierailu johonkin paikalliseen yritykseen ja tutkia sen yrityksen toimintaa. Meidän ryhmään kuuluu meidän lisäksi yksi suomalainen, joten meillä tullee olemaan ehkä hiukka enempi vaikeuksia yrityksen löytämisessä, sillä kaikki muut kurssille osallistujat taisivat olla thaimaalaisia :D

Eetu  kampuksella

Kuten yllä tuli mainittua, niin täällä kaikissa kursseissa tehdään varmaan ryhmätöitä. Muutenkin esim. kurssiarvostelu noudattaa suunnilleen samaa kaavaa, joka menee kutakuinkin niin, että välikokeesta ja loppukokeesta voi molemmista saada n. 30 pistettä, eli yht. 60 pistettä. Sitten n. 30 pistettä tulee ryhmätyöstä ja 10 pistettä läsnäoloista. Maksimi on siis 100 pistettä ja 60:llä taisi päästä läpi... Nyt vain jännätään vielä ensi viikkoon asti noita 2 kurssia, joilla ei siis olla vielä päästy käymään. Otimme selvää, että kummallakaan kurssilla ei ainakaan rouva luutnantti opeta :)

Se koulusta! Huomenna siis lähdetään näillä näkymin Koh Sametille, vaikka tarkoitus olikin lähteä alunperin Koh Changille. Tämä vaihto osin sen vuoksi, kun häärittiin siellä opintotoimistossa, niin siellä oli myös eräs ruotsalainen vaihto-opiskelija, joka kertoi heidän menevän Sametille. Hetken siinä jutusteltuamme hän pyysi meitäkin lähtemään sinne mukaan. Meille oli alunperin muutenkin aika sama kumpi saari ensin kierrettäisiin, joten vaihto ei tuota ongelmia! Otamme kuitenkin varaslähdön sinne, sillä muu porukka on tulossa vasta perjantaiksi. Ilmeisesti muilla on siis koulua muinakin päivinä kuin pelkästään tiistaisin?!

Suvi kampuksella

Ainiin, käytiin muuten eilen vähän pelailemassa koululla koristakin! Puitteet on tosi hyvät, vaikka salissa onkin vähän hiostavampaa, kuin Suomessa :D. Heittelytuokion jälkeen mentiin vielä koulun punttiksellekin, jossa laitteet on kyllä ihan vimpan päälle ja väkeäkään ei ollut kuin muutama meidän lisäksi! Kun Eetun polvikin tuntui kestävän, niin Eetu sitten innoistui ihan ilmoittautumaan koulun korisjengin meililistalle. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sitoutua ihan joka viikolle, vaan mennä silloin kun ollaan maisemissa eikä ole muutakaan tekemistä...

Ps. Ei voitu ikinä uskoa, että kenkien ostaminen voi olla näin vaikeaa Bangkokin kokoisesta kaupungista! Suvin koko, eli käytännössä paikallisilla malleilla 40 (Suomessa kelpaa yleensä 38-39), on isoin koko mitä naisille on yleisesti valikoimassa! Silloin tällöin on näkynyt myös koon 41 kenkiä. Miehille taas koot loppuvat yleisesti kokoon 44! Silloin tällöin on näkynyt myös 45 koon kenkiä, mutta valikoimaa ei juuri ole. Voitte varmaan arvata, että miten kivaa on ollut yrittää löytää Eetulle mustia kohtuuhintaisia kenkiä täältä varustettuna koolla 46-47. Eli siis ei olla löydetty ja protestina Eetu sitten meinaa lompsia koko ajan koulupuku+valkoiset lenkkarit yhdistelmällä :D. Toistaiseksi valituksilta ollaan ainakin säästytty. Koriskengät sentään löydettiin, niistäkin isoin koko oli 46.

Bangkokiin tutustumista

Eetu isojen kavereidensa kanssa

Dodi, nyt on kierrelty pari päivää Bangkokia kirjaimellisesti hiki hatussa. Ja ollaan silti nähty vain murto-osa koko  kaupungista. Bangkok on siis _todella_ suuri kaupunki, jolla on periaatteessa useampikin ”keskusta”. Tai tuntuu että täällä on kaikkea vähän joka puolella, verrattuna esim. Singaporeen, josta tosiaan löydettiin keskusta ilman karttaakin.  Käytiin siis tsekkaamassa Bangkokin eläintarha, eli Dusit Zoo. Sinne päästiin ihan perinteisesti taksilla ja tällä kertaa kuskikin hoksasi nopeasti minne halusimme. Sisäänpääsymaksu eläintarhaan oli huikeat 100 bahtia (2,5€) ulkomaalaisilta (täällä on siis hieman kaksoishinnoittelua havaittavissa, eli paikalliset saa monia asioita yli puolet halvemmalla verrattuna turisteihin). 

Gorilla osas ottaa rennosti

Saimme portilla käsiimme eläintarhan kartan, mutta yllättäen emme löytäneet yhtään eläintä varmaan varttiin. Kartassa oli monissa eri kohdissa sisääntuloporttien kuvat, eikä meillä sitten ollut hajuakaan mistä olimme sinne tupsahtaneet. Kartan uudelleen tarkastelun jälkeen paikallistimme kuitenkin itsemme ja pystyimme jo suuntaamaan oikeaan suuntaan.  Sieltä löytyikin kaikki nämä perinteiset meille eksoottiset villieläimet kuten tiikerit, norsut, kamelit, kirahvit, virtahevot jne. Sitten oli todella paljon eri lintulajeja sekä myös apinalajeja. Osuttiin ihan sopivaan aikaankin sinne eläintarhaan, kun oltiin siellä vasta klo 14 aikoihin, jolloin aamuvirkuimmat kävijät olivat jo lähteneet kotiinpäin. Eli saatiin ihan rauhassa tallustella siellä ympäriinsä, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua Bangkokin hulinassa kulkemiseen.

Ei ollut tosiaan ihan hirveesti tungosta

Lauantaina käytiin sitten kaikkien kehumilla Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla, jotka mainostavat olevansa maailman suurimmat sellaiset. Sinne pääsi kätevästi ilmajunalla/metrolla. Ei oltu sielläkään ihan ensimmäisinä odottamassa porttien aukeamista, kun meillä ei nää aamut yleensä lähde niin nopeasti käyntiin :D Tämä saattoi olla jälleen hyvä asia, sillä ennakkopeloistamme huolimatta markkinoilla mahtui ihan hyvin kulkemaan ja tutkiskelemaan kojuja, eikä ollut mitään järjetöntä massaa koko ajan tuuppimassa eteenpäin. Varsin mielenkiintoiset markkinat oli ja kaikkea mahdollista sieltä löytyikin. Ja mikä tärkeintä, markkinoilla oli todella halpaa! Päätimmekin jo, että tulemme käymään siellä jatkossakin. Olen melko varma, että päätös uusintakäynneistä oli yhteinen, vaikka tällä kertaa Eetu väsähtikin yllättäen vähän itseäni aikaisemmin markkinoilla kuljeskeluun… :D

Eetun tarkkaan tutkailemassa ympäristöään

Muuten ollaan yritetty lähinnä tutustua vielä vähän laajemmin tän meidän kämpän ympäristöön, jos vaikka löydettäis joku vakiruokapaikka. Ei olla ihan onnistuttu tän vakiruokapaikan metsästyksessä toistaikseks, mutta eiköhän se tästä jossain välissä vielä löydy. Ja ei, ei tarkoiteta lähintä mäkkäriä/subwaytä, vaan ihan paikallista ravintolaa ollaan yritetty hakea :D Yksi todella hyvä on löydetty, mutta sinne joutuukin sitten kävelemään vähän pidemmän matkan. Yritetään matkasta huolimatta nyt ehkä raahata itseämme sinne toistaiseksi, koska siellä maksaa suurin osa hyvistä paikallisista annoksista 50 bahtia (reilu 1€)! Ei täällä mikään ruoka tosin kovin paljoa kustanna, jos ei halua mennä niihin kaikista fiineimpiin paikkoihin syömään. Mäkissä BigMac-ateria maksaa 125 bahtia (kolmisen euroa) ja BurgerKingissä Whopper Jr.-ateria 109 bahtia (reilu 2,5 euroa). Ei olla sentään pelkästään noissa kansainvälisissä ketjuissa käyty syömässä, vaikka niiden löytäminen täältä ei ongelmia tuotakaan. Kokeiltiimpa kuitenkin tässä eilen niinkin villiä vetoa, kuin tilata pizzat meidän kämppään :D Onneksi kyseisen pizzayrityksen kautta pystyi tilaamaan ”kirjallisesti” eli siis netin kautta, koska puhelimella asian kanssa olisi voinut tulla enemmän epäselvyyksiä. Pienehköistä päilyksistä huolimatta pizzakuski saapui ovellemme jo 20 minuutin (!!) kuluttua tilauksesta ja saimme herkulliset pepperoni-pizzat käsiimme!   

Bangkokin näkymiä

Itseäni (Suvi) häiritsee enemmän ja vähemmän se, että täällä myydään supermarketeissa herkullisia donitseja/munkkeja aivan liian halvalla! Tuossa viime kauppareissullakin ostimme molemmille kolme isohkoa donitsia (yhteensä siis 6) ja ne eivät sitten voineet maksaa kokonaisuudessaan enempää kuin reilun euron! Täällä ei ainakaan toi hinta estä yhtään mässäilemistä.  Pakko löytää vaan se itsekuri jostain takaisin ennen kuin homma lähtee ihan hanskasta. Karkkia täällä ei taas saa ihan samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Suurimmatkin pussit ovat hädin tuskin 200 grammaa ja usein jokainen karkki on erikseen päällystetty omalla pikku muovillaan, joita en saa ikinä auki. Eli karkkia ei voi ihan ahmia täysillä, koska joutuu taistelemaan jokaisen yksilön kanssa aina vähintään minuutin, että saa sen pois siitä muovisuojastaan. Eetu on vähän taitavampi karkkimuovien avaaja, mutta ei tee sillä taidolla niin paljoa, kuin itse tekisin!

Kotiin ollaan näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi ostettu yleensä vaan nuudeleita ja voileipätarvikkeita. Joista jälkimmäiset on yllättävän kalliita täällä! Voi, metvurstit ja juustot ovat jopa kalliimpia kuin Suomessa! Eli ei kai siinä auta sitten tällein opiskelijan budjetilla muuta, kun syödä vaan niitä halpoja donitseja välipaloiksi :)

Koulu alkoi

Kodin kattouima-allas

Eetu ottamassa aurinkoa uima-altaalla

Jepajee, koulu starttasi eilen orientaatiolla, jossa aamupäivällä esiteltiin vähän koulua ja opettajia sekä tutustuttiin muihin vaihtareihin. Iltapäivällä oli sitten meidän etukäteen pelkäämä kurssien valinta, jossa kuulopuheiden mukaan oli periaate nopeat syövät hitaat. Kauhutarinoissa jotkut olivat joutuneet levittämään koulua joka arkipäivälle ja jopa viikonlopuille, joka ei nyt meidän korvaan kuulostanut yhtään hyvältä :). Kuulopuheet osoittautuivat todeksi, mutta ilmeisesti näin tammikuussa, kun uusia thai-opiskelijoita ei kouluun tule niin paljon verrattuna koko lukuvuoden alkuun, on kurssejakin sitten enemmän valittavissa. Saatiin mielestämme kohtuu hyvä paketti raavittua kasaan, jossa meillä on koulua tiistaisin klo 8.40-19.10 ja muut päivät vapaat :). Kursseja otettiin vain 4 ja ne liittyvät jopa oikeesti meidän omaan koulutusohjelmaan Suomessa. Tämä meni siis paremmin kuin ikinä oltiin kuviteltukaan, koska toivottiin etukäteen, että koulua olisi esim. ti, ke ja to. Sopiva suhde työlle ja levolle siis löydettiin!

Eetu Siam Squaren lähistöllä

Tänään oli vapaaehtoinen orientaatiopäivä, jonka ideana oli enemmänkin tutustua muihin vaihtareihin, kuin opastaa opinnoissa. Päälle jouduttiin pukemaan tosi ruma koulun poolopaita, jota oli vain yhtä mallia ja yhtä kokoa. Koko oli ilmeisesti miesten XL, joka oli kuitenkin Eetulle vähän liian pieni ja Suville auttamatta liian iso :D. Lisäksi jouduttiin laittamaan pitkät farkut jalkaan, joka ei näillä keleillä ole välttämättä ihan kaikkein mukavinta. Eetu joutuu muutenkin käyttämään aina koulussa mustia puvun housuja, mutta onneksi koulupäiviä ei tällä 1krt/vko kerry niin kamalasti ;) (Koulupukukuvat tulevat myöhemmin, kun ne näyttää toistaiseksi vähän hölmöltä kun ekana päivänä molemmat oli varustautunut koulupuvulla + valkoisilla adidaksen superstar mallin tossuilla :D). Aamulla pienen thaikielen pikakurssin jälkeen paineltiin muiden vaihtareiden kanssa kahdella bussilla Ayutthayaan, Thaimaan entiseen pääkaupunkiin reilu tunti Bangkokista pohjoiseen, jossa vierailtiin Floating Marketissa, eli "kelluvilla markkinoilla". Markkinat olivat ihan kuolleet ja tosi iso pettymys meille, vaikka ei mitään suuria ennakko-odotuksia ollutkaan. Ilmeisesti ennen nuo markkinat on ollut jopa aika kovassakin huudossa... Suvi sai kuitenkin syöttää jollekin ikivanhalle norsulle puolikkaan ämpärillisen jotain jättiluumuja 30 Bahtin hinnalla (n. 0,75e)! Saatiin koko paikka kierrettyä jossain 20 minuutissa ja sitten istuskeltiin auringossa reilu tunti jutellen muiden vaihtareiden kanssa.

Suvi jäätelöllä MBK ostoskeskuksessa

Tän jälkeen mentiin Chao Phraya -joelle samaisessa kaupungissa, jossa ohjelmassa oli jokiristeily buffetruokailun kera. Risteily oli tosi mukava tapahtuma, nähtiin hienoja maisemia, ruokaa oli monenlaista laatua paljon ja se maistui tosi hyvältä! Risteilyn loppupuolella saimme vieraiksi muutaman paikallisen naisen, jotka tulivat opettamaan miten kuivatuista bambunlehdistä (?) saadaan väänneltyä kalan muotoinen härveli. Meille tultiin ihan kädestäpitäen näyttämään miten homma toimii, välillä aika ronskillakin kädellä :D ei kyllä kumpikaan tajuttu/opittu, että miten se kalan taittelu nyt oikein menikään.Veneajelu kesti muutaman tunnin, jonka jälkeen lähettiin busseilla taas kohti kampusta. Päivä kesti kokonaisuudessaan reilu 7 tuntia. Vähän alkoi väsyttää kuitenkin, sillä Eetu nukahti bussiin ja olisi varmaan nukkunut monta tuntia lisääkin, ellei olisi herätetty. Suvi taasen kotiin päästyään simahti muutamaksi tunniksi.

Hiljainen Floating Market

Kouluun tuli yhteensä siis n. 100 uutta oppilasta, joista karkealla jaolla n. 50% aasialaisia (joista ehkä puolet koko tutkinnon aloittavia thaimaalaisia) ja 50% länsimaalaisia. Osa tuli tekemään tänne koko tutkintoa, osa suoraan oman koulun kautta vaihto-oppilaaksi ja osa free-movereiksi, eli samanlailla kuin mekin tultiin. Suomalaisia on ainakin 10 meidän lisäksi :D Osaan ehdittiin vähän tänään jo tutustuakin. Vähän tuli yllätyksenä, että on näinkin paljon härmäläisiä... Alkaa vissiin sana leviämään :). Muut vaihtarit ovat mm. Ruotsista, Saksasta, Hollannista, Ranskasta, USA:sta, Kiinasta, Etelä-Koreasta ja joku taisi olla jopa Etelä-Afrikastakin!

Suvi syöttämässä norsua (Huom! ultracool paita!)

Noh nyt on sitten aikaa matkustellakin vähän enemmän. Matkustussuunnitelmat on vielä tosi auki, ainoastaan ollaan päätetty aika varmaksi, että mid semester breakilla, joka on parin viikon loma helmi-maaliskuun vaihteessa (26.2-13.3.), lennetään Saigoniin, Vietnamiin, josta tullaan sitten takaisin Bangkokiin jollain tavalla ja aikataululla Kambodzan läpi ainakin Phnom Penhin ja Siam Reapin (Angkor Wat) kautta. Mutta eniveis, jos teillä oli suunnitelmissa tulla tänne meidän raskasta ja harmaat arkea piristämään, niin pistäkäähän sähköpostilla/kommentoimalla tähän blogiin tietoa, että milloin olisitte tulossa, jotta teidän ei tarvitse etsiä meitä jostain viidakon ja paratiisisaarten keskeltä!

Joku hienon näkönen raunio Chao Phraya -joen varrella

Nyt ei oo koulua ennen tiistaita, niin ehditään vihdoin ja viimein myös tutustua paremmin itse Bangkokiin. Tähän mennessä on tutuiksi tulleet lähinnä oman kämpän sekä koulun nurkat. Sekä sitten Bangkokin "keskusta", eli Siam Square ja sen lähistö. Mutta yhdessäkään turistikohteessa ei olla vielä käyty. Aika hyvin ollaan kuitenkin päästy täkäläiseen menoon kiinni ja
vilkkaaseen liikenteeseen alkaa myös tottua. Ollaan siis tyytyväisiä vaihtokohteen valinnasta!

Suvi veneen kannella

Eetun bambukala edistyy kun täti oikealla auttaa!