Hyvää uutta vuotta Kuala Lumpurista!

Suvi Cenang Beachilla Langkawilla

Ei ookaan hetkeen tullut kirjoiteltua, koska on ollut ongelmia internet-yhteyden saamisen kanssa. Ja joskus ei oo saanu ees läppäriin virtaa, kun vasta eilen ostettiin tänne Malesiaan sopiva adapteri. Eli täysissä sielun ja ruumiin voimissa ollaan, vaikkei meistä mitään olekaan kuulunut :D  Nyt tulee siis paljon asiaa kerralla, toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun saakka.

Langkawilla tosiaan vierähti edellisen kirjoituksen jälkeen vielä pari päivää. Zackryssä oltiin kaksi ensimmäistä yötä ja viimeinen yö Melati Tanjung Motelissa. Zackryn aulassa tavattiin myös pari muuta matkaajaa, Australialainen patu ja pariskunta Englannista. Niiden kanssa vietettiin hetki aikaa toisena iltana, mutta ei ehditty sitten kovin kauaa niiden kanssa hengailla, koska piti mennä valmistautumaan henkisesti seuraavan päivän moporetkeen. Eli kyllä, vuokrattiimpa sitten skootteri ja kuskina alkumatkasta Suvi :D Eetu ei siis ollut koskaan ajanut metriäkään millään moottoripyörän tapaisella. Hyvin se mopotaito muistui mieleen vielä sieltä 7 vuoden takaa.

Eetu aamuoluella Cenang Beachilla

Lähettiin ajamaan saarta ympäri ja käytiin mm. krokotiilifarmilla ja vesiputouksilla. Käytiin tietysti myös eksymässä pari kertaa. Krokofarmilla kuskiksi vaihtui Eetu tilavalla parkkipaikalla suoritetun "ajoharjoittelun" jälkeen. Hyvinhän se sujuikin sitten. Vähän vesiputouksien jälkeen vettä alkoi tulemaan aivan sairaasti ja mikäs sen mukavampaa, kuin ajella skootterilla siinä kelissä. Onneksi oltiin vain about kaukaisimmassa osassa saarta meidän hostellista katsottuna, eli matkaa takaisin kertyi sellaiset 35 km + 5 km eksymistä. Pahimman sateen aikana pysähdyttiin kuitenkin noin ½ tunniksi keskelle ei mitään ja odoteltiin, jos sade yhtään taukoais. Ei tauonnut. Saavuttiin siis kotiin aivan läpimärkinä ja yllättävän jäisinä, ottaen huomioon kuitenkin lähes 30 asteen lämpötilan.

Suvi ja skootteri

Jos Langkawille suuntaa, niin kannattaa ehdottomasti vuokrata se mopedi sieltä. Näkee paljon enemmän, kuin pelkällä biitsillä kävellessä. Myöskin vääränpuoleiseen liikenteeseen tottuu yllättävän nopeasti, kun vaan muistaa keskittyä. Meille skoden vuokraus makso 35 ringittiä, eli vajaa 9 euroa koko päivältä. Lisäksi litra bensaa maksoi vajaa 2 ringittiä, eli alle 50 senttiä. Langkawi muutenkin oli meistä siihen väliin ihan sopiva matkakohde, koska siellä sai kuitenkin vähän rentoutua, eikä ollut mitään kaupunkiruuhkia siellä. Sitä voi suositella ihan hyvin matkan määränpääksi, jos ei etsi sitä omaa tyhjää rantaa ja rauhaisaa/hiljaista/alkuperäistä aluetta. Saaresta on siis tosiaan tullut melkoinen turistikeskittymä, mutta ei mitään verrattuna esim. Turkin Marmarikseen ja näihin muihin kavereihin. Eli oma tila rannalta löytyy ihan vaivatta.

Eetu ja skootteri

Villiapinat teki ryöstöretken jonkun toisen turistin skootteriin

Langkawilta sitten lähdettiin 29. päivä Arauhun. Menimme Langkawilta lautalla Kuala Perlikseen (/Perlisiin?) ja siitä sitten suuntasimme kohti Arauta. Taksi lautalta Araun juna-asemalle maksoi 25 ringittiä, eli hieman yli 6 €. Voi olla, että meitä hieman huijattiin hinnassa, sillä suurin osa on netissä aiheesta kirjoittaneista on sanonut päässeensä saman matkan 3-4 eurolla. Mutta ei se oo niin euron päälle, ainakaan toistaseks. Arau sitten itse oli todella pieni ja vanhanaikaisen näköinen paikka. Kumma kyllä sieltä löytyi silti KFC muiden paikallisten pikkukauppojen ja ruokapaikkojen lisäksi. Juna-asema oli todella yksinkertainen, Turengin vastaavakin näyttää melko luksukselta tähän verrattuna :D Arauta ei ole selkeästi tehty kävelijöille, oli vaikea löytää mitään paikkaa, josta olisi päässyt isohkon tien ylitse ilman juoksemista. Mutta näitä tapauksia nyt näkee vähän enemmän vielä näissä isommissakin kaupungeissa.. (lue: Istanbul ja Kuala Lumpur)

Langkawi Falls vesiputous taustalla

Junaliput olimme varanneet jo etukäteen, mutta ne piti lunastaa ja maksaa vasta Araun juna-asemalla kaksi tuntia ennen junan lähtöä. Tulimme lippujonoon (3 henkilöä oli meitä ennen) noin 16.20 ja liput löytyivät kädestämme noin 17.00... Eli 4 asiakasta = 40 minuuttia. Ja kellään ei oikeastaan ollut muuta asiaa kuin ostaa omat lippunsa. Tai itseasiassa juuri meitä ennen ollut vain kysyi nopeasti jotain, eli hänellä meni maks. 2 minuuttia. Äskeinen laskutoimitus voisikin siis melkein mennä, että 3 asiakasta= 38 minuuttia. Vauhti oli siis melkoinen. Emme ole vieläkään ihan varmoja mikä siinä kesti, mutta luultavimmin heidän tietokonesysteeminsä oli erittäin jumissa. Lippujen tulostus vei tuosta 12,5 minuutista varmaan puolet. Lisäksi tiskin takana ollut asiakaspalvelija ei ollut ihan se kaikkein motivoitunein työntekijä, eli ei ollut mitään turhan rivakkaa toimintaa häneltäkään. Saimme kuitenkin liput ajoissa, joten ei siinä sen kummempaa hätää. Matka Arausta (läheltä Thaimaan ja Malesian rajaa) maksoi 102 ringittiä meiltä yhteensä, eli 25 €. Ja matka kesti 10 h, eli kyllä siitä sen reilun kympin per hlö oli ihan valmis maksamaan. Juna tuli asemalle noin 19.10 ja odottelimme junaa ihan laiturin alkupäässä (meidän vaunun nimi oli V1 ja luultiin et se ois ekana...) saimme sitten kuitenkin kuulla konnarilta, että vaunumme olisikin kaikista viimeisin. Ja juna oli PITKÄ. Laituri loppui kesken paljon aikaisemmin, kuin juna ja jouduimme loppumatkan vaeltamaan muiden vaunujen lävitse.

Araun steissi

Emme oikein tiedä minkä tasoinen meidän "hyttiluokka" oli, mutta ilmeisesti 2. tai jopa 3. luokka.
Siinä vaunussa kaikki makuupaikat olivat samassa tilassa, ei siis ollut mitään seiniä kenenkään välissä. Verhot sentään olivat sänkyjen edessä. Lisäksi etenkin Eetulle tuotti hieman ongelmia se, että sängyt olivat ehkä 170 cm pitkiä. Ja meidän kerrossängyssämme oli hylly ainoastaan yhdelle pikkumatkalaukulle, joten otin toisen matkalaukuistamme omaan jalkopäähäni.

Suvi Langkawin "tunnusmerkillä"

Pelattiin siinä sit muutama tunti korttia mun alasängyssä otsalamppu päässä :D Sänkyni vieressä oli pikkuruinen valokin kyllä, mutta ei se juuri näkemään auttanut. Junamatka sujui ihan hyvin joka tapauksessa, jos ei lasketa sitä että Eetu sai nukutuksi yön aikana noin 4 tuntia ja itse en edes tuntiakaan. Nukuin siis hyvin levottomasti ja matkalaukku jalkopäässä (tilaa nukkumiseen jäi noin 150 cm) ei auttanut kyllä asiaa :D Noh, perille päästiin ja oli taas yksi ihan mielenkiintoinen kokemus muiden joukossa.

Suvi yöjunassa feat. otsalamppu

Tultiin Kuala Lumpuriin ilman karttaa 5.35 juna-asemalle. Mc Donald's aamiaisen jälkeen lähdettiin puolivitsillä kohti Petronas Towereita, kun ei mikään muukaan paikka ollut auki. Matkalla tuli mieleen, että voitais mennä katsomaan, jos sais lippuja sinne tornien puolivälissä olevalle Skybridgelle, kun muistettiin et niitä pitäis mennä ajoissa jonottamaan. Kun saavuttiin metron "oikealle" pysäkille, niin palloiltiin asemalla hetki ympäriinsä ja mietittiin mistä ovesta pitäis mennä ulos ettiin niitä itse torneja. Astuttiin sitten vain jostain random ovesta ulos ja katseltiin hetki edessä olevia pilvenpiirtäjiä ja todettiin, ettei taida olla tällä puolella...Kunnes katsottiin hieman taaksemme ja ylöspäin...Siinähän ne, suoraan meidän yläpuolella, oltiin siis oltu niiden sisällä kokoajan tietämättämme. :D Siitä vahingossa sitten muiden turistien vanavedessä alakertaan, jossa meitä odottikin jo klo 7 aamulla iso jono. Ei oltukaan siis ihan ainoat turistit siihen aikaan hereillä. Lopulta selvisi, että olimme vasta 107s lipunhankkija jonossa ja reilu 200 pystyi lipun saamaan (lippuja yht 1000 ja yks hlö sai ostaa 5kpl). Eli todellakin jos sattuu tuohon puoli kuuden aikaan aamulla saapumaan KL:lään ja hotellin check-in on vasta iltapäivällä, niin kannattaa vaan ihan suoraan mennä jonotteleen noita Skybridge-lippuja. Jonosta saa kuitenkin lähteä kuljeksimaan vähäksi aikaa aina jonnekin, sen jälkeen kun on saanut vuoronumeronsa.

Petronas Towerien Sky Bridgellä

Siinä sit jonoteltiin puoltoista tuntia ennen kuin lipunmyynti edes aukesi ja toiset puoltoista tuntia meni sitten siinä, että päästiin itse lippu ostamaan. Eli aika fyysinen suoritus lähes tulkoon nukkumattoman yön jälkeen. Jonossa oli ihan kivoja (mm. filippiiniläinen mies, joka järkyttyi kun kerrottiin kuinka kylmä ja kuinka paljon lunta suomes on) ja sitten ei-niin-kivoja henkilöitä, eli kauppaa käyviä intialaisia, jotka kiilas meidän eteen.
Tai ei ihan meidän eteen, koska en usko et niil ois siihen ollu mitään jakoa päästäkään. Ne tunkes pari henkilöä ennen meitä olevien hyväuskoisten turistien eteen ja siinä ne sit hengaili loppuun asti. Eetulla ei erityisesti ollut mitään kovin mairittelevaa sanottavaa niistä, mut onneks meillekin sentään riitti liput. Kun Eetu huomautti intialaisille etuilusta, niin yhtäkkiä heidän äskeinen kaupantekokielensä englanti ei enää luonnistunutkaan lainkaan ja vain kohauteltiin olkapäitä Eetulle takas.


[Seuraa Eetun epätoivoista valitusta ekan yön hotellista nimeltä Citrus Hotel]
-Myöhänen check in klo 14, joka venyi vielä 30min
-Luvattiin laajakaista wlan, olisin kuitenkin ehtinyt vaikka hotellin alakerrasta kantamaan 1 bitin kerrallaan nopeampaa kuin wlan yhteys niitä tähän tieskariin lähetti :) Saatiin tunnin aikana 2 kertaa google.fi etusivu ladattua kokonaan! Muut sivut ei ehtinyt saamaan mitään näkyviin
-Parisänky vaihtui 2 yksilösänkyyn, vaikka sanottiin että ei suostuta vaihtamaan
-Aulahenkilö uskomattoman hidas ja urpo. 2min luki varausta ja Suvin passia--> "is your name Ms. Reservationnumber Varausnumero?"
-Myös muita puutteita oli, kuten luvattu DVD-soitin puuttui, mutta se nyt ei meitä haitannutkaan. Eniveis mun mieleestä luvatusta toi hotelli täytti about sen, että meillä oli huone, eikä esim katosta tms. Eli kaikki 4 seinää löytyi ja tän lisäks vielä katto ja lattiakin!
-Hotellin uima-allas oli ihan väärään suuntaan laitettu. Aurinko paistaa siihen ehkä n. 17-18 välisenä aikana. Sillonkin aurinkotuolit on varjossa.
-Aamupala oli hyvä. Tai ainakin mä tykkäsin ku oli kaikennäköstä lämmintä ruokaa, ihan ku ois lounaan syöny heti ku heräs :)
[Eetun epätoivoinen valittaminen hotellista loppuu]


Täällä on alkanut eri kulttuurit hieman ihmetyttämään ja osittain rasittamaankin. Mikä suomalaiselle/länsimaalaiselle on itsestään selvää, niin suurimmalle osalle paikallisista ei tunnu olevan. Melkein kaikki asiat ovat toimineet aivan omalla painollaan ilman kiireen tai kiinnostuksen häivää. Esim. niiden junalippujen osto Arausta ja Citrus-hotelliin sisäänkirjautuminen, joka kesti kauemmin kuin koskaan missään ennen. Lisäksi joillakin tuntuu olevan pakonomainen tarve päästä jonon/ruuhkan tms kärkeen, mutta sitten kun sinne ollaan tie raivattu hinnalla millä hyvänsä, niin aletaan maleksia erittäin paljon, eikä ole enää kiire lainkaan. Täällä ainakin oppii pitämään oman puolensa/ paikkansa jonossa tms., koska jos sekunniksi luovuttaa, niin sitten saa huomata että eteen onkin kiilannut jo kymmeniä ihmisiä.. :D  Puhuttamattakaan
usein esiintyvästä huijaamisen yrittämisestä, täytyy todella olla uskomatta ihan kaikkea.

Petronas Towerit pimeällä

Meininki täällä Malesiassa (pois lukien Langkawi) muistuttaa hieman samanlaista kuin Istanbulissa, jossa vietimme alkusyksystä 11 päivää. Vaikka Thaimaa ja Malesia ovat naapurimaat, niin yllättävän suuri ero on ihmisten käyttäytymisessä. Thaimaassa väki on paljon ystävällisempää ja asiat toimivampia. Hyvin ollaan kuitenkin selvitty, eikä mitään erityisen hirveetä matkalla ole tapahtunut (jos ei muistella niitä torakoita + näitä iki-ihania reikiä lattiassa ilman paperia, joita toiset tapaavat myös vessoiksi kutsua :D)
Kuala Lumpur on tähän mennessä itse paikkana ollut hieno ja vierailun arvoinen, paljon on ainakin vielä shoppailtavaa jäljellä tässä kaupungissa... :) 

Kello on täällä nyt 19.40 ja ilma on edelleen tähänkin aikaan todella kuuma ja hiostava. Nyt ollaan yötä taas sellasessa paikassa, että varmaan täytyy jättää vaihteeks valot päälle yöks (torakoita siis saattaa esiintyä)... :) Hostellin nimi on Moon Lodge ja vaikuttaa kuitenkin hintaansa (n. 10 €/yö) nähden ihan ok:lta. Mut ei täs ketään, me lähdetään koht katsomaan rakettien lentelyä tonne Petronas Towereiden juureen. Jos huomenna on jotain krapulan tynkää, niin onneksi sitä saadaan viettää edes vaatimattomasti 5 tähden hotellissa! Kumpikaan ei ole ennen ollut niin tasokkaassa paikassa, toivottavasti päästään edes sisään :D Paikan nimi on Legend Hotel ja yö siellä kustansi 47€!! On muuten aika mageen näkönen pytinki ainakin ulkoapäin, kun katseltiin sitä sieltä Citrus Hotelin varjoisalta uima-altaalta! Siinä tais olla tältä erää kaikki, loput mahdolliset kommentit KL:stä tulee sitten myöhemmin.

Ja hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti sinne Suomeen! Muistakaa pitkät kalsarit jos meette ulos, siellä on kylmä!!!

Langkawilla!

Hat Yain hostellin vessa

Noniin, nyt päästään hetkeksi hengähtämään. Reissu Bangkokista Langkawille on ohi ja ollaan jo ehditty iltaa viettää täällä. Täällä on tosi lämmintä, vielä selkeästi lämpimämpää kuin Bangkokissa!! Viime yö oltiin Hat Yaissa Cathay Guest House -hostellissa ja oli vähän eri tason majoitus, kuin toi meidän aiempi hotelli kattouima-altaalla... Huone maksoi 200THB, eli siis 5 euroa yhteensä meiltä kahdelta. Paikka oli muuten tosi viihtyisä, etenkin aula/hengailutila, mutta siisteys ei ollut paras mahdollinen, ainakaan Suvin mielestä :) (Täytyy muistaa, että Suvi on vanha siivooja, niin siisteyskriteerit on korkealla!!!) Huoneessa oli sänky, jossa ei ollut peittoja, tuuletin, pari torakkaa ja aasialainen wc = reikä lattiassa + ei vessapaperia + täytyi itse huuhdella heittämällä vettä. Torakat (järkyttävän kokoiset!) oli pieni ongelma Suville, joten päädyimme nukkumaan valot päällä koko yön, koska torakat pelkäävät valoa :). Kuulemma tänäyönä on sama prosessi edessä täällä Langkawilla...

Iltasafka oli mielenkiintoinen ja vähän erilainen, kuin mihin ollaan totuttu. Keittiössä oli pyttyjä, joissa oli jotain ruokia x, joita ei meille kerrottu. Valkattiin niistä sitten summamutikassa joku ruoka joka ei varmasti ollut äyriäisiä/kalaa :). Myös hintoja ei saatu tietää etukäteen. Saatiin sitten lautaselle riisiä ja kanaa hyvin inkivääripitoisella kastikkeella. Ruoka oli ihan syötävää, muttei tosiaan mikään makuelämyskään, iso kalja tosin maistui molemmille hyvin! Hat Yaita ei paljon kerennyt näkemään. Kaupunki oli tosi täynnä porukkaa jostain syystä eilen ja tuntu melkein ahtaammalta kulkea, kuin Bangkokissa. Siellä olisi kyllä voinut viettää paremmalla ajalla muutaman päivän enemmänkin, mutta aikataulu ei anna nyt periksi. Ehkä sitten myöhemmin?

Tänään aamulla sitten ylös klo 8 ja suunnistamaan kohti Hat Yain bussiasemaa, sieltä sitten bussi kohti Satunia. Bussi oli sinäänsä aika mielenkiintionen tapaus, kun tuntui, että se seilasi ekan tunnin matkasta ympäri Hat Yain kaupunkia edestakas kalastelemassa lisää asiakkaita :D. Toisaalta lippu maksoikin 67 Bahtia, eli reilu 1,5 euroa. Lopulta bussimatka kesti yhteensä 2h 15min, jonka jälkeen meidät laitettiin bussista pois keskelle Satunia. Meillä oli tiedossa, että satama on jossain 15km säteellä keskustasta, mutta ei mitään käryä, että missä suunnassa. Päädyimme ottamaan tuktukin, joka maksoikin sitten enemmän kuin koko bussimatka yhteensä eli 200 Bahtia :D. Kun päästiin satamaan, niin lautta oli juuri lähtenyt satamasta ja seuraava lähtisi vasta reilu 2 tunnin päästä. Lopulta 13.30 päästiin lähtemään laivalla, joka maksoi 300 bahtia. Perillä Kuahissa, Langkawin pääkaupungissa, oltiin klo 15. Siellä sitten pyörittiin ympyrää hetken kirjaimellisesti, jonka jälkeen otettiin cäbi Cenang Beachille Zackry Guest House majataloon. Tää huone on selkeesti siistimpi kuin eilinen, mutta SUUREN TORAKKAUHAN vuoksi päätimme tosiaan, että nukumme tulevankin yön valot päällä. Täällä on myös normi länkkärivessa ja vessapaperia! Pytyn reuna tosin on n. 20cm maasta ylöspäin...

Sitten kun saatiin checkattua sisään huoneeseen, niin jätettiin kamat sinne ja suunnattiin tutkailemaan paikkoja. Köpöteltiin eka pitkin rantaa, jonka jälkeen iski kauhea nälkä ja lähettiin metsästämään hyvää safkapaikkaa. Matkalla nähtiin lisää Suvin parhaita kaveruksia, eli ötököitä. Nämä oli sellasia tuplasti koppakuoriaisen kokoisia ja lentäviä, eli siis tosi mukavia! Ruokapaikan metsästys toikin vähän enemmän ongelmia, kuin uskottiin. Kuahissa, kun tultiin, oli KFC:tä, Starbucksia yms. pilvin pimein, mutta Cenangilla niitä ei näkynyt. Lisäongelman toi se, kun kaikki ravintolat oli kiinni 15-18 välisen ajan. Silmät etsivät jo pelastavia mäcin kultaisia kaaria :D. Mentiin sitten tosi mageeseen rantaravintolaan, josta oli näkymät suoraan auringonlaskuun myöhemmin illalla. Otettiin parit oluset siinä, kun odoteltiin, että keittiö aukeaa. Heti kun keittiö aukes, niin tilattiin alkupalat ja pohdittiin, että mitäs muuta tilattais. Kun alkupalat tuli (todella hyviä jotain curryjuustotikkuja), niin tilattiin pääruoka, jossa kestikin sitten reilu 1½h, koska henkilökunta unohti tehdä ne. Myös pääruoka oli tosi hyvää ja saatiin ilmeisesti joku 15 rähmylän alennuskin, kun ruoan tulo kesti niin kauan. Onneksi saatiin, koska nälkäinen Eetu oli tosi närkästynyt!! Lopulta hintaa tuli 8 kaljalle (4 per naama siis), alkupalajuustoille ja pääruoille 82 ringittiä, eli aika tarkkaan 20euroa.

Ravintolassa hengailuaikana aurinkokin ehti laskea, ja oli muuten oikeesti tosi siistin näkönen auringonlasku! Safkan jälkeen käytiin vielä poistamassa pyyhkeet ja aurinkolasit molemmille sekä uimashortsit Eetulle. Tähän mennessä on taisteltu reissu ilman arskoja, kun ei kumpikaan muistanut ottaa omia mukaan :D

Huomenna sitten rantapaistattelua ja Langkawin tutkimista. Arvotaan nyt, että pitäiskö käyttää huominen/ylihuominen islandhoppingiin / snorklaukseen, "vuorelle" menemiseen vai skootterien vuokraamiseen ja niillä ajeluun, jota tietty vaikeuttaa vähän vääränpuoleinen liikenne :)!

Auringonlasku Langkawilla

Hyvää joulua!

Hyvää joulua vaan kaikille täältä Bangkokista! Toivottavasti viihdytte siellä -30 asteessa, täällä on +30 =). Teille kateellisille kuitenkin tiedoksi, että tänään täällä satoi (ainakin vartin), eli ei oo helppoa meilläkään. Huomenna olis tarkotus pakata kamat ja lentää illalla Hat Yaihin jonne sitten jäädään yöksi. Seuraavana aamuna yritetään sitten taistella Satuniin, josta lautalla Langkawille rauhoittumaan 3 yöksi.

Tähän kaupunkiin alkaa pikkuhiljaa tottua alkushokin jälkeen. Liikkuminen skytrainillä on tosiaan ollut ylivoimaisesti paras tapa liikkua täällä. Kävellen pystyy kulkemaan lyhyitä matkoja kohtuu helposti. Liikenne on kohtuullisen villiä, mutta ei mitään verrattuna Istanbuliin, jossa käytiin syyskuussa. Ongelmia tuottaa lähinnä vasemmanpuolimmainen liikenne, kun meinaa väistää aina autoja väärästä suunnasta.

Käytiinpä varaamassa kämppäkin loppureissuksi. Päädyttiin 60 neliön kaksioon, joka maksaa 22000 bahtia kuussa (eli n. 550e). Tarjolla oli myös pienempi kaksio ja yksiö, jotka oli halvempia, mutta ne oli eri rakennuksessa kuin tämä meidän kämppä. Meidän kämppä sijaitsee uudemmassa white buildingissa, joka on erillään muista house by the pond rakennuksista. Tän talon katolta löytyy uima-allas ja kuntosali :)!

Huhhuijaa, perillä ollaan

Vihdoin ja viimein pääsee vähän hengähtämään tänne hotellihuoneeseen erittäin pitkältä tuntuneen matkan jälkeen. Tässä vähän tiivistystä viime päivien tapahtumista:

Maanantaina tosiaan alettiin laittamaan kämppää muuttovalmiuteen, mikä sitten kestikin yllättävän pitkään. (Mistä noita tavaroita oikein tulee?) Päästiin nukkumaan joskus kahdelta yöllä ja ylös piti raahautua seuraavana aamuna jo ennen seitsemää, kun muuttohenkilöstö (mun (=Suvin) vanhemmat) saapui pakettiauton ja peräkärryn kera jo kahdeksan jälkeen. Siitä eteenpäin mulla ei oo paljon muistikuvia, kun oli niin uuvuttavaa ihan täysillä pakata ja sen jälkeen myös tehdä hyvä loppusiivous isohkolle kämpälle. Vasta neljän aikaan saatiin asiat kuntoon ja uudet onnelliset asukkaat sai avaimensa.

Amsterdamin loskainen lentokenttä

Yritettiin ajatella fiksusti keskiviikon rasittavaa lentoaikataulua ja päätettiin mennä nukkumaan tiistaina jo klo 20 ja herätä joskus kahden jälkeen yöllä, että saataisiin varmasti unta Amsterdamista lähdettäessä klo 14. Herättiin sitten kuitenkin jo tasan 00.00, jonka jälkeen saatiin nukuttua enää noin tunti ennen aamu kuudelta tapahtunutta lähtöä lentokentälle (kiitokset Eetun iskälle kuskauksesta!). Ajateltiin nyt kertyneen niin paljon univelkaa,että oltais ihan varmasti saatu nukuttua edes puolet lähes 11 tuntia kestävästä Amsterdam-Bangkok välistä. Oltiin saatukin ihan hyvä väsymys aikaan, koska oli tuskaa yrittää pysytellä hereillä vain reilu 2 tuntia kestäneen Helsinki-Amsterdam lennon ajan.

Väsymyksestä huolimatta oltiin tyytyväisiä että päästiin lähtemään matkaan suunnitelmien mukaisesti, sillä viime päivinä on juuri Keski-Euroopan lentokentät olleet pahoissa vaikeuksissa suurten lumimäärien vuoksi ja tästä johtuen lentoja on peruttu. Ei siellä sitten kuitenkaan ihan Suomen lumimääriin olla päästy, mutta oltiin kuitenkin ihan onnellisia, ettei Amsterdam tällä kertaa ollut meidän lopullinen matkakohde.                 

Sitten hieman klo 14 jälkeen lähti etukäteen pelätty pitkän pitkä lento China Airlinesin jättikoneella kohti Bangkokia. Ja niinhän siinä sitten kävi, miten etukäteen pelättiinkin, ettei kumpikaan meistä nukkunut oikeastaan yhtään koko matkan aikana. Eli olimme aivan turhaan kerryttäneet univelkaamme ja nyt se todennäköisesti tulisi kostautumaan myöhemmin. Voin vaan kertoa että matka tuntui pitkältä, todella pitkältä. Odottavan aika on vissiin erityisen pitkä muutenkin, mutta kokoajan tuli myös stressattua siitä nukkumisestakin, tai sen puutteesta. Jotenkin kummassa matka loppui noin päivältä tuntuneen ajan jälkeen ja saavuimme perille klo 7 paikallista aikaa. Ja laukkummekin pääsivät turvallisesti perille!

Baiyoke Tower taustalla

Lähdimme väsyneinä (mutta tyytyväisinä) pois lentokenttärakennuksesta etsimään taksia, joka kuskaisi meidät jonnekin. Emme siis oikeastaan tienneet, tai oltu edes mietitty, mihin olisimme siihen aikaan menneet, koska hotelliin pääsisi "tsekkaamaan sisään" vasta klo 13 jälkeen. Rakennuksesta astuttuamme teimme kyllä melko pian täyskäännöksen, koska meillä oli aivan liikaa vaatteita päällä. Eli huppari ja farkut ei sovi tähän ilmastoon. Mentiin sitten vessaan vaihtaan vähän kevyempää päälle ja päätettiin sitten mennä taksilla lähes ainoan Bangkokista tietämämme rakennuksen lähettyville. Rakennus on Baiyoke Tower, joka on Thaimaan korkein rakennus 304 metrillään.

Taksi todennäköisesti niin sanotusti viilasi meitä vähän linssiin, koska näytettiin varmaan niin epätoivosilta ja väsyneiltä, ettei oltais jaksettu kuitenkaan tinkiä. Oikeassahan se siinä oli. Sen verran vaan jaksettiin tinkiä, että saatiin hinta 700 Bahtista 600 Bahtiin (15€). Ja jakseliaammille tinkijöille tiedoksi, että taksin hinta keskustaan pitäisi ihan helposti olla 300-400 Bahtia. Me ei tosiaan jaksettu vaihtaa enää taksia, kun kuski suostui kertomaan hinnan vasta, kun oltiin jo kyydissä laukkuinemme. Eli kannattaa yrittää udella se hinta kuskilta ennen, kun se ehtii ottaa teidän laukut takaluukkuun kannattevaks. Mut nää on taas näitä asioita, jotka näköjään oppii vähän kantapään kautta.

Siinä sitä mennään

Ei päästy ihan sinne haluamamme rakennuksen juureen, koska poliisi ei jostain syystä antanut kuskimme ajaa ihan pihamaille saakka. Eli jäätiin sitten johonkin random-kujalle siihen lähettyville. Ja siinähän sitten seistiin painavine matkatavaroinemme täällä kostean kuumassa ilmastossa. Pienen, mutta sitäkin pakollisemman, kahvihetken jälkeen lähdimme talsimaan kohti kartasta bongaamaamme skytrain-asemaa. Ei ollut ihan miellyttävin kokemus kulkea ahtailla kaduilla autojen keskellä suuren tavaramäärän kera.

Vaikka oltiinkin ostettu hieno kartta lentokentältä, niin joko ei osattu lukea sitä (todennäköisempi vaihtoehto) tai sitten siinä oli jotain vikaa, koska ei löydetty ihan kivuttomasti sittenkään sitä skytrain-asemaa. Mentiin lopulta jonkun ihme slummin läpi ja vielä jonkun ikivanhan näköisen junaradan yli, jonka jälkeen päästiin ihan "normaalille" alueelle, josta joku paikallinen neuvoi meidät perille.

Täällä on vanhaa ja uutta aivan sikinsokin

Skytrain-asemalta otimme junan kahden eri linjan solmukohtaan Siam Square:lle, johon jäimme sitten hengailemaan hetkeksi. Todettuamme kellon olevan tarpeeksi check-in aikamme huomioon ottaen, lähdimme jatkamaan matkaamme skytrainillä lähemmäksi hotelliamme. Erityisesti ruuhka-aikaan tuo skytrain, eli BTS (Bangkok Mass Transit System), on varmasti kätevin siirtymismuoto paikasta toiseen. Edellyttäen siis yllättäen sitä, että kohde on edes vähän lähellä jotain BTS-asemaa.

Halusimme vielä ulkoiluttaa matkalaukkujamme hieman lisää ja lähdimme sitten kävelemään väärään suuntaan hotellimme lähellä olevalta BTS-asemalta.Tajusimme sen onneksi melko ajoissa, kun edessämme avautui moottoritie, jota ei todellakaan pitänyt tulla vastaan matkallamme hotellille. Kun viimein pääsimme kirjautumaan sisään, niin heitimme vain tavaramme huoneeseen ja lähdimme tarkistamaan kattouima-altaan. Ihan kivaltahan se näytti :) Ja kaiken lisäks saatiin olla siel ihan keskenämme. Alla hieman kuvamateriaalia katolta.

Eetu ja katto

Katolla on tosiaan myös kuntosali, josta avautuu ihan mukavat näkymät kaupunkiin. Hetken uiskenneltuamme mentiin aurinkotuoleille "lepäämään". Lepääminen vaihtui kyllä uneen ihan huomaamatta, mutta onneksi aurinkorasvamme on näköjään niin hyvää, ettei onnistuttu nukkumisenkaan aikana polttamaan itseämme.
Jos tätä lepäämishetkeä ei lasketa, niin olemme tähän mennessä olleet hereillä mukavat 34 tuntia ja sen kyllä huomaa. Kello on täällä kahdeksan illalla, mutta uskon ettemme pysy edes yhdeksään asti enää hereillä. Mahdolliset kirjoitus- ja asiavirheet laitan myös väsymyksen piikkiin :D

Suvi ja katto

Katto ja sillä oleva rakennus, jossa on kuntosali

Pieni suunnitelman muutos

Onneksi tajusin edelliseen kirjoitukseen jättää sen pienen "jossittelun". Eli mainitsin mikä on suunnitelma, mutta epäilin vähän miten se käytännössä onnistuu. Ja eihän se sitten ihan onnistukaan :D Hieno tarkoituksemme oli mennä sinne Malesian yläosiin junalla, mutta nyt viimein selvisi, että juna onkin sitten ihan täyteen buukattu silloin kun meidän pitäisi lähteä, eli 25.12. Yritettiin ajoissa varata paikat sieltä, mutta se ei tosiaan mennyt aivan nappiin. Yksi thaimaalainen matkafirma oli vahingossa varannut meille liput 15.12 lähtevään junaan ja nyt kun moka huomattiin, niin eihän siihen oikeeseen junaan enää mahtunutkaan. Yritettiin myös suoraan varata Thai Railways:ltä lippuja, mutta ne ei ole vielä tähänkään päivään mennessä vastannut mitään meidän varaussähköpostiimme. En tiedä olisiko sitten vain rohkeasti pitänyt soittaa sinne, kun silloin olisi ainakin saanut asian samantien selville. Jos siis oltais löydetty yhteinen kieli, mikä ei olisi ollut läheskään varma asia.

Täytyi sitten nopeasti päättää, että mitäs nyt tehdään, kun Langkawilta on kuitenkin varattu jo majoitus 26-29.12 väliseksi ajaksi. Ja kyllä, on todella viisasta varata majoitus ennen kun tietää saako varattua liput johonkin kulkuvälineeseen :D Mietittiin yöbussi-vaihtoehtoa junan tilalle, mutta ne olisi ollut vielä vaikeemmin varattavissa kuin junat, ainoa vaihtoehto olisi suunnilleen ollut soittaa suoraan bussifirmoille. Joten päätettiin viimein pelata enemmän varman päälle ja varattiin lennot Bangkokista Hat Yaihin, lähelle Thaimaan ja Malesian rajaa. Näin säästämme myös yhden matkustuspäivän vaihtamalla alkumatkan kulkuvälinettä ja todennäköisesti nukumme tämän "ylimääräisen" yön Hat Yaissa. Hat Yaista pääsemme sitten melko kivuttomasti bussilla/taksilla satamaan, josta lähtee lautat Langkawille.

Tässä siis tämän hetkiset muutokset, sitten jos (vai pitäiskö jo sanoa kun) lisää muutoksia ilmenee, niin jaetaan nekin teidän kanssanne!

Nyt alkaa jo kämppäkin olemaan melko tyhjillään ja koulut käyty tältä vuodelta, joten voi kai alkaa pikkusen rentoutumaan. Uusi kämppä meidän pitäisi tosiaan saada heti kesäkuun alusta, mutta sen sijainti yms. selviää vasta huhti-/toukukuussa. Toivottavasti nyt päästäis kuitenkin lähelle Leppävaaraa, ettei koulumatka muodostuis liian opiskelumotivaation tappajaks :)

Viikon päästä @Bangkok

Nyt oli hyvä väli tulla vähän päivittelemään meidän reissusuunnitelmia, kun tänne asuntoon paukkasi sisään klo 9.19 kaksi "ilmanvaihtokanavien tarkastajaa", jotka jossain määrin ovat vieläKIN läsnä. Toisin sanoen menivät välillä tekemään hommia yläkertaan, mutta jättivät kuitenkin tavaroitansa tänne sekä ilmanvaihtokanavia auki...Lukittauduttiin itse tänne makuunhuoneeseen tietokoneiden kera, ettei vaan olla tarkastajien tiellä. Ei kai tässä muu auta, kun lähteä kohta kokonaan karkuun täältä.

Täytyy kyllä tykätä HOAS-asuntoyhtiömme ilmoituksesta tätä ilmanvaihdon tarkastusta koskien, sillä meille annettiin yli kuukauden pituinen aikaväli, jolloin minä tahansa päivänä tarkastajat voivat asuntoomme iskeä heti aamu kahdeksan jälkeen. Jos olisivat edes antaneet muutaman päivän vaihtoehdoiksi, niin olisimme voineet buukata ne ihan täyteen menoa, ettei vaan olisi tarvinnut olla kotona.
Mietinkin (Suvi siis) tässä sitä vaihtoehtoa, että olisin mennyt suunnitellusti suihkuun tässä aamusta ja samaan aikaan olisikin yleisavaimella sisään rynnännyt kaksi miestä. Ei kai siinä sitten mitään. Mulla on vähän tottumista vielä näihin yleisavaimia käyttäviin huoltomiehiin, kun olen kuitenkin asunut 19 ensimmäistä vuotta elämästäni omakotitalossa.

No mutta, eiköhän tässä ollut tarpeeksi avautumista yhdelle aamulle ja voi siirtyä sitten itse asiaan :D
Eli viikon päästä tosiaan pitäisi olla Bangkokissa, jos vaan Finnairin ja China Airlinesin työntekijät eivät keksi mitään lakkoja tähän väliin. Lennetään siis Amsterdamin kautta ja matka kestää yhteensä noin 16 tuntia vaihtoineen, eli aikamoinen rutistus tiedossa. Ottaen vielä huomioon aikaeron (+5h) Bangkokiin saapuessa. Me lähdetään Suomesta 8.15 keskiviikkoaamuna ja ollaan perillä 6.45 Thaimaan aikaa. Ja ei mitään hajua missä välissä tossa pystyis sitten nukkumaan. Amsterdamista lento Bangkokiin lähtee joskus klo 14 jälkeen, niin epäilen että siinä välissä vielä väsyttäis tarpeeks. Mutta perillä taas pitäis jaksaa koko päivä painaa innoissaan menemään, kun kerran heti aamusta saavutaan perille. Eniten mua pelottaa toi Eetun selviäminen, se kun yleensä vaatiin ainakin 10 tunnin yöunet pystyäkseen tekemään jotain :) No, eikohän me kuitenkin pärjätä.

Bangkokista ollaan varattu hotelli (Sathorn Grace Serviced Residence) kahdeks yöks ja sieltä käsin ois sitten tarkoitus kierrellä kaupunkia ja etsiä mahdollista vuokrakämppää seuraavaks viideks kuukaudeks. Vasemmalla erittäin epäselvä kuva hotellin kattouima-altaasta.

Etsitään tosiaan siis kämppä vasta sieltä paikan päältä, kun näin meitä ovat kaikki neuvoneet. Netin kautta varatessa ei kuulemma pidä luottaa näkemäänsä ja lukemaansa, vaan kannattaa ehdottomasti nähdä kämppä livenä ennen vuokraamista. Ei me mitään diivoja olla, mut oishan se ihan kiva jos siitä tulevasta kämpästä löytyis ainakin ulkouima-allas ja kuntosali :) tällänen kokonaisuus maksaa siellä arviolta saman verran, kun meidän nykyinen HOASin kämppä paperiseinineen.

Bangkokissa vietetyn kahden yön jälkeen tarkoituksena olisi lähteä yöjunalla kohti Malesiaa. Juna siis kulkee oikealla olevassa kuvassa näkyvää reittiä pitkin. Valkoinen alue on jo Malesiaa ja jäädän sen ihan yläosissa pois Arau-nimisessä paikassa. Arausta mennään taksilla/bussilla Kuala Perlikseen, josta lautalla Langkawille kolmeksi yöksi. Sieltä sitten takaisin Arauhun, josta jatketaan matkaa yöjunalla kohti Kuala Lumpuria. KL:ssä olisi tarkoitus olla myös 3 yötä ja tosiaan viettää uusi vuosi siellä. Sieltä sitten tavalla X (eli todennäköisesti bussilla/junalla) Singaporeen vielä yhdeks yöks, josta sitten lähteekin lento takaisin Bangkokiin.
Tälläinen seikkailu olisi siis suunnitelmissa, saa nähdä miten se sitten käytännössä onnistuu :D

Kohteista tarkempaa esittelyä sitten jälkikäteen, kun ollaan saatu vähän omiakin mielikuvia kyseisistä paikoista. Mutta jos kaikki ei ole perehtynyt ihan niin paljoa Aasian kohteisiin, niin tiivistetysti Langkawi on "paratiisisaari" Malesian rannikolla, Kuala Lumpur Malesian pääkaupunki ja Singapore oma kaupunkivaltionsa mielenkiintoisine lakeineen aivan Malakan niemimaan kärjessä.

Tässä vielä parit kuvat kaupan päälle:

Langkawi

Kuala Lumpur

Singapore

 Tässähän näitä, omia otoksia näistä paikoista tulee myös ilmestymään tänne blogiin. Jos nyt ei onnistuta hukkaamaan/rikkomaan meidän kameraa ennen sitä :)

Lähtö lähenee...

Enää 13 päivää lähtöön! Vihdoin tuntuu siltä, että kaikki tarvittava on saatu tehtyä. Eli hoidettu mm. A- ja B-hepatiittirokotukset, olosuhteiden muutosilmoitus liitteineen Kelalle, Learning Agreement (tiedot siitä mitä kursseja aiotaan suorittaa Bangkokissa ja mitkä kurssit aiomme korvata niillä) meidän koulua varten, koulun tuet matkaa varten, irtisanottu meidän kämppä Suomesta, varattu lennot, haettu viisumit (niistä vähän lisää juttua kohta) ja selvitetty matkavakuutuksia.

Aikamoista säpinää on siis ollut sen jälkeen, kun kuulimme päässeemme BUIC:iin vaihtareiksi. Viisumit aiheutti meille oman hölmöytemme vuoksi vähän extra-ajelua Kilo-Helsingin keskusta välillä. Saimme siis BUIClta hyväksymiskirjeen mukana thaimaan kielisen todistuksen viisumin hakua varten, että meidät on hyväksytty opiskelijoiksi sinne. No, me sitten lähdimme rehvakkaasti takki täysin auki sinne Thaimaan suurlähetystöön ja otimme mukaamme ainoastaan BUIClta tulleen todistuksen. Eihän se sitten aivan näin toiminutkaan, vaan lähetystön työntekijä printtasi meille kahden A4:n kokoisen selvityksen siitä, mitä meidän tulee ottaa huomioon kun anomme viisumia. Mukana olisi siis täytynyt olla mm. passi, pari värillistä passikuvaa, todiste meidän koululta, että lähdetään vaihtoon juuri Thaimaahan ja kopio maksetuista lentolipuista. Nöyrinä siis palasimme takaisin kotiin ja aloimme keräilemään tarvittavia asioita viisumia varten. Huomasimme tässä vaiheessa myös, ettei Eetun passi ole kuin 5 kk voimassa matkan päättymisen jälkeen, vaikka sen tulisikin olla vähintään 6 kk voimassa. Eli ei siinä muu auttanut, kun lähteä hakemaan uutta passia Eetulle. Eilen sitten viimein saimme valmiit viisumit käsiimme ja kaikki on taas hyvin valtakunnassa.

Olemme ehtineet uhrata myös kallisarvoista opiskelijan aikaamme matkasuunnitelmien tekoon. Koulumme Bangkokissa alkaa vasta 5.1.2011 orientaatiopäivillä, mutta ovelasti karkaammekin Suomesta jo 22.12.2010. Tämä ylimääräinen aika täytyisi siis täyttää matkustelulla ja auringon otolla...Matkasuunnitelmista lisää hieman myöhemmin :)

Hakuprosessi BUIC:iin

Tässä siis tiivistetysti se, miten otimme yhteyttä Bangkok University International Collegeen (BUIC) ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Nykyajan maailmassa yhteydenotto maailman toiselle laidalle ei ole kovin vaikeaksi tehty, koska yliopistolta löytyy kotisivut, joista löytyy sähköpostiosoite, johon voi lähettää mieltä askarruttavia kysymyksiä.Näin siis otimme yliopistoon yhteyttä ja kysyimme kohteliaasti olisiko meidän mitään jakoa päästä heidän kouluunsa vaihto-opiskelijoiksi. Ja jos he uskoisivat meillä olevan "tsäänssit", niin miten voisimme hakea sinne.
Vastauksen saimmekin pikaisesti, että he kyllä toivottavat tervetulleeksi jokaisen, joka pystyy täyttämään vaaditut hakukriteerit. Nämä olivatkin melko simppelit:

1. Lukion päättötodistus (tulkattuna englanniksi)
2. 3 passikuvaa
3. Kopio passista
4. Hakumaksu USD $53
5. Kopio nykyisen koulun todistuksesta
6. Suosituskirje
7. Joku todiste siitä ,että osaamme tarpeeksi englantia (=pystymme opiskelemaan englanniksi)
8. Online-hakemuksen täyttäminen

Meillä oli onneksi hyvin aikaa koota tarvittavat dokumentit hakua varten, sillä haku kevään 2011 lukukaudelle alkoi vasta heinäkuussa ja ensimmäisen BUIC:iin lähetetyn meilin aikoihin elimme vasta helmikuuta. Kaksi kohtaa noista kahdeksasta meistä tuntui hankalimmilta: 3 passikuvaa ja kopio passista... Tai sitten ei :D Eli tosiaan se suosituskirje ja todiste meidän enkun taidoista. Kyllähän me molemmat siis enkkua osataan, mutta miten me siihen saadaan todiste. Vastaus tähän löytyi onneksi hyvinkin pian, kun jaksoimme vain liittyä Metropolian Tuubi-portaalin vaihtoonlähtevien työtilaan. Siellä oli valmis lomake juuri tätä enkun taidon todistamista varten. Lomaketta varten meidän piti etsiä käsiimme englanninopettajamme, jonka pahoin pelkäsimme jääneen jo eläkkeelle. Näin ei meidän onneksi ollut kuitenkaan käynyt, vaan saimme häneltä arvioinnin kyvystämme selvitä englannilla opiskelusta. Suosituskirjekin saatiin sitten ihan itse tuotantotalouden linjanjohtajan kirjoittamana ja hyvä saatiinkin. Linjanjohtaja sanoi, ettei sitten ainakaan jää siitä suosittelukirjeestä kiinni meidän vaihto-opiskelu. 

Kaikki dokumentit olikin sitten kauniisti pinossa jo pitkään ennen hakuajan alkua ja sitten vain odoteltiin, että saisimme laittaa ne eteenpäin. Papereiden lähettäminen etanapostilla Bangkokiin laittoi hieman arveluttamaan, mutta epäilyksistä huolimatta ne pääsivät kunnialla perille. Koko kesä menikin sitten jännittäessä BUIC:n päätöstä. Ja niin meni syksykin...Vastaus siis kesti ja kesti ja sanoinko jo, että kesti? Ei ollut helppoa malttaa tämän asian kanssa ja lähettelimme hädissämme sähköposteja yliopistoon, että ovatko he jo lähettäneet mahdolliset hyväksymiskirjeet ja olisivatko ne kenties hukkuneet matkalla ja mitä vielä...He näköjään huomasivat hätämme ja antoivatkin meille sähköpostilla epävirallisen vahvistuksen siitä, että meidät on hyväksytty. Ja jossain välissä lokakuuta vhdoin postipoju kantoi hyväksymikirjeet kotiovellemme. Jes! Kyllä kannatti siis hakea!

Aika on tässä vaiheessa tätä kirjoittaessa jo kullannut muistot, eli ei täysin pysty muistamaan kuinka paljon lisätöitä tämä free-mover-vaihtoehto on meille tuottanut. Mutta ei meille siis näköjään ole mitään kauheen pahoja traumoja aiheutunut. Kaiken kaikkiaan voimme kuitenkin todeta free-mover-tavan olevan hyvinkin mahdollinen ja erittäin hyvä vaihtoehto lähteä vaihto-opiskelemaan. Vaikka vaivaa joutuukin näkemään vähän enemmän, niin ns. kirsikka kakun päällä kyllä korvaa aivan kaiken :) Jos ei siis paikka oman koulun yhteistyöyliopistoihin aukea, niin sitten vaan free-moverina matkaan!

Mistä kaikki sai alkunsa?

No, sitähän nyt ei ketään tiedä. Mutta tämä meidän reissu sai alkunsa siitä, kun koulumme Metropolia tiedotti että olisi aika hakea ensi lukuvuodelle vaihtoon. Talvesta 2009-2010 masentuneina meille tuli mieliin ajatus siitä, että olisihan se enemmän kuin mukavaa päästä pois jonnekin täältä. Lisäksi koimme opiskelijavaihdon mielenkiintoisena ajatuksena muutenkin tulevaisuutta ajatellen.

Innoissaan tutkailimme Metropolian vaihtokohteita ja muutama mielenkiintoinen sieltä silmiimme osuikin. Ajattelimme, että jos lähdemme vaihtoon, niin sitten mielellään Euroopan ulkopuolelle. Tämä sen takia, koska useat Euroopan maat ovat jo tuttuja ja olisi kivaa nähdä jotain ihan erilaista. Lisäksi salaisena haaveena kyllä paistatteli se mukava yhdistelmä nimeltään aurinko&lämpö.

 Molemmat meistä pitivät ensin USA:n paria vaihtokohdetta houkuttelevimpina, vaikka kohteet eivät olleetkaan missään aurinkorantojen tai suurimpien nähtävyyksien läheisyydessä. Menimme kyselemään kv-koordinaattoriltamme ko. kohteista ja mahdollisuudesta päästä molemmat samaan paikkaan vaihtoon. Tässä vaiheessa saimme kuulla, ettei se ihan niin vaan onnistukaan, sillä molempiin kohteisiin pääsisi vain 2 opiskelijaa. Ja kuulemma (ei kyllä yllättäen) juuri nämä vähän "eksoottisemmat" kohteet ovat kaikista kysytyimpiä. Lisäksi opiskelijat valitaan lähinnä keskiarvon perusteella, joten uskoimme löytyvän useampikin meitä hikarimpi hakija. Nämä tiedot vähän lamaannuttivat meidät vaihtohaaveiden osalta ja olimme jo heittämässä hanskat tiskiin.

Onneksi pian huomasimme kuitenkin koulussamme Asia Exchange-yrityksen mainoksia, joissa kerrottiin kenen tahansa korkeakouluopiskelijan pääsevän vaihtoon Aasian kohteisiin heidän kauttaan. Tämän jälkeen sitten palmujen ja hiekkarantojen kuvat sumensivat mielemme ja olimme erittäin tohkeissamme tästä vaihtoehdosta. Kunnes meille lyötiin sellaiset faktat tiskiin, että Metropolia ei hyväksykään Asia Exchangen kautta tapahtuvaa vaihtoa. Ja me kun olimme jo ehtineet hieman hehkuttaa asiaa tuttavillemme...

Tästä sisuuntuneina päätimme, että lähdemme sitten free-mover-opiskelijoina etsimään sopivaa vaihtokohdetta. Tämä tarkoittaa siis sellaista vaihtoehtoa, että opiskelija itse etsii itselleen vaihtokoulun, selvittää itse kaikki hakumenettelyt, maksaa itse lukukausimaksut jne. Rajasimme vaihtokoulujen haun lähinnä Aasiaan, koska tiesimme siellä lukukausimaksujen olevan varmasti halvempia kuin esimerkiksi USA:ssa.

Hetken netissä selailtuamme löysimme lupaavan vaihtokoulun Bangkokista (Bangkok University International College), jossa lukukausi- tai kurssimaksut eivät olleet liian suuret meidän budjetillemme. Käytännössä yksi paikallinen credit (3 credittiä on n. 5 meidän opintopistettämme) maksaa vajaat 50 euroa (ellei €:n kurssi päätä kuopata juuri mukavasti sillä hetkellä, kun laskut tulee maksuun). Jos pyrimme käymään siellä esim. 12 crediitin edestä kursseja, niin maksuksi viiden kuukauden opiskelusta muodostuisi vielä kipurajan alle jäävä 600€. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi Australiassa saisi yhdestä lukukaudesta pulittaa useammankin tuhannen euron. Lisäksi huomasimme, että kyseisessä koulussa oli ollut ennenkin suomalaisia vaihto-opiskelijoita. Ennen kun teimme mitään muuta asian suhteen, niin varmistimme koulultamme saisimmeko hakea Bangkokin yliopistoon. Pienet lisäselvitykset tehtyämme saimme selville, että ainakaan Metropolia ei voisi estää meitä hakemasta ko. yliopistoon. Latu oli siis tältä osin vapaa ja me olimme taas askeleen lähempänä Bangkokia.