Perheenlisäystä :)

Omat leikit taas menossa (Miikka kuvannut nää kaikki 3)

Joops, eli meitä on nykyään sitten kolme. Ei toistaiseksi tullut siis mitään ihmislisäystä, vaan tollanen pieni valkoinen riiviö. Ei olla tätä aiemmin mitenkään hirveesti hehkutettu, kun tarkotuksena oli viedä tää ihan yllärinä Turenkiin vierailulle. Mutta enhän mä sitten malttanut tota enää piilotella, kun ties milloin mennään seuraavaan kerran käymään siellä Turenki-cityssä. Eli meitä riemastuttaa ja aktivoittaa toivottavasti monen monen vuoden ajan tollainen Diego (viralliselta nimeltään Lamun Diego) niminen parsonrusselinterrieri.

Joitakin koiraihmisiä saattanee kiinnostaa tää rotuvalinta, vaikka eihän se mikään kovin kaukaa haettu edes ollutkaan. Ensinnäkin meillä on nyt sen kokoinen kämppä, että mielellään koiran piti olla pieni, ettei käy tilat meille ahtaaks. Lisäks sen piti olla sellainen, että sillä vois harrastaa jotain (mielellään agilityä) ja terveystilanteen piti myös olla kunnossa. Itse tykkään myös siitä, että koirassa on vähän ns. luonnetta, eli sille voi siis tarvittaessa korottaa ääntään, eikä se loukkaannu siitä päiväkausiksi.

Joo mä oon vaan ihan tälläinen pieni ja suloinen

Siinä kun sitten pyörittelin (/pyöriteltiin) eri rotuvaihtoehtoja päässä, niin tuli ihan yllättäen tää rotu mieleen. Parsonihan muistuttaa paljon länderiä etenkin ulkoisesti ja osittain myös luonteeltaan. Toisaalta taas se parsonin puoli, joka ei muistuta länderiä, muistuttaa jossain määrin kääpiösnautseria. Eli siis tää itsenäisyys ja hieman länderin luonnetta "kovempi" luonne. Joten miksipä ei ottaisi ns. Akun ja Pekon yhdistelmää? :) Parsonin koko on tällaisessa kaupunkiolosuhteissa ehkä astetta helpompi kuin länderin, tän voi just vielä napata kevyesti kainaloon, jos on tarve matkustaa bussilla/junalla. Täytyy myöntää, että vähän piti länderivaihtoehtoakin harkita, mutta Aku on ollut mulle jotenkin "liian" sopiva/helppo/jopa täydellinen länderi ja sen jälkeen olis odotukset olleet liian korkealla länderinpentua kohtaan. Jotenkin sitä vaan lapsellisesti olis odottanut tahtomattaankin juuri länderistä tulevan samanlainen kuin Aku. Diegolla ei oo siis mitään paineita ;)

Minäkö muka riiviö?

Meiän ekat päivät yhdessä on menneet tosi hyvin, ihan kun D ois aina asunu täällä. Ainakin siis omasta mielestään :D  En muista enää tarkalleen millaiset Aku&Pekko oli pentuina, mutta nyt tuntuu että tää on joku sata kertaa villimpi. Diego osaa onneks itse viihdyttää itseään, joten ollaan päästy ton energiamääriin nähden suht vähällä. Se siis leikkii lelujensa kanssa yksinään pitkiäkin aikoja kyllästymättä. Vielä kun ei päästä ees tuhlaamaan tota energiaa lenkkeilemällä tai agilityä treenailemalla. Ja onneks siinä on myös "rauhoitusnappula", eli sen saa pysähtymään ihan paikoilleen ottamalla sen syliin. Tää on kyl ihan hyvä välillä :D Rohkeutta ja rämäpäisyyttä näyttäis myös löytyvän, ei oo yhtään säikähdelly mitään yllättäviä ääniä ja yrittää kovasti hypätä mm. sohvalle, vaikkei ilman apua oo lähelläkään. Tai ehkä se tolla pompputreenillä on sohvalla jo ennen pitkää. Täytyy tosiaan muistaa pitää rajat sille sentään selvinä, vaikka se toistaiseksi vaikuttaakin niin suloiselta ja vaarattomalta. Ihmisiä kohtaan se näyttäis ainakin olevan tosi avoin/vähän liiankin innokas, mutta aika monet pennut on kyllä siltä osin samanlaisia.

Mutta tässä siis pikainen päivitys meidän muuttuneesta tilanteesta, ehkä joskus myöhemmin saatan perustaa Diegolle ihan oman harrastusblogin :)

USA Part 5, yhteenvetoa matkasta

Long Beach @ LA

Nyt ollaan siis päästy kotiin, tai oikeastaan jo melkein kaks päivää sitten. Tässä on vaan ollut vähän jähmeää tää meidän toiminta ton matkan jälkeen, niin ei olla saatu ees tänne mitään infoiltua :D Aikaero- ja matkustusväsymystä on siis havaittavissa hyvin paljon edelleen. Nytkin kello alkaa olla sen verran, että Losissa ois yö tuloillaan, vaikka täällä vasta päivä on päässyt alkamaan kunnolla. Eli todennäköisesti nukahdan kesken tän kirjoituksenkin. Jännä kyllä miten pahasti toi vaihteeks yli 24 matkustaminen nukkumatta ja kymmenen tunnin aikaero saakin kropan näin sekaisin. Kumpanakaan Suomessa "nukuttuna" yönä ei olla pystytty nukkumaan ilman katkoksia, ihan kuin aivot luulis meidän olleen vaan monilla peräkkäisillä päiväunilla. Viime yönäkin mentiin nukkuun kolmelta ja herättiin kahdeksalta ilman mitään herätystä... eli kohta pitää varmaan kerätä vielä vähän lisää unta :) Mut toivottavasti tää tästä kohta selvenee. Onneks ei oo tosiaan mitään vakkariduunia 8-16 tällä hetkellä, vois olla aika hankalaa keskittyä mihinkään enää klo 12 jälkeen. Nyt on vielä viikonloppukin tulossa, joten mitähän siitä rytmin kääntämisestä oikein tulee sitten.

Huntington Beachilta

Vähän vielä mietteitä tosta meiän matkasta jälkikäteen + niistä vajaasta parista vikasta päivästä. Älkää sitten liikaa keskittykö tekstin mahdolliseen hyppimiseen tai kirjoitusvirheisiin, ne voi olla aika todennäköisiä tässä aivokuolleessa tilassa :D Eli aloitetaan nyt niistä vikoista hetkistä paikanpäällä.

Kuinka editoidulta voi kuva näyttää?

Majoituttiin tosiaan ne kaks vikaa yötä siellä Lynwoodin pikku ghettomaisemissa. Motellin nimi oli Mission Motel ja oli kyllä tosi siisti hintaansa nähden + kerrankin meillä oli jopa jääkaappi&mikro meidän huoneessa! Pienen pienenä takapakkina voisi mainita eri hetkinä kylpyhuoneesta löytyneet kaksi torakkaa... :) Mut ne oli onneks pieniä Thaimaan vastaaviin, joten en ees järkyttynyt melkein yhtään.  Tutkin kyllä ekan ötökän jälkeen kylpyhuoneen tosi tarkasti ovelta katsellen ennen kun uskalsin astua sisään :D Ja nyt oltiin jo niin viisaita, et tiedettiin ettei niitä saa vaan liiskata lattialle, vaan pitää mielummin heittää suoraan vessanpönttöön. Ne kun on niin pirullisia, että jos tappaa torakan vaikka johonkin jalkakäytävälle, niin siitä ilmeisesti lähtee jotain hajua sen lajitovereille, jotka sitten saapuu ihmettelemään oikein joukolla tätä tapahtunutta. Vessa-kylpyhuone oli kyllä tosi siisti ja hyvin "tiivistetty", joten ei mitään hajua mistä nää kaks karkulaista ees pääsi sinne. Tuolla huoneen hintaan kuului myös ilmainen nettiyhteys, mistä myös plussat ko. paikalle! Ulos me ei tosiaan lähdetty enää illalla, kun ei paljoa se ympäristö kutsunut luokseen :D

Suvi "tyytyväisenä" Calicossa

Vikana kokonaisena päivänä käytiin vielä autolla ajelemassa viimeset hetket ennen haikeaa yhteisen taipaleemme päätöstä. Meiän motelli oli Long Beach Bulevardilla, joten ajateltiin sitten käydä kurkkaamassa vielä itse Long Beachikin. Sinnekin oli taas kevyet 20 kilsaa, vaikka kadun puolesta kuulostikin että oltais oltu vähän lähempänä. Jätettiin auto vähän liian kauas itse rannasta, kun innostuttiin heti ekoista vapaista paikoista rannan suuntaisesti menevän tien varressa. Tässä paikassa maksimiparkkiaika oli 2h, joten saatiin tallustella ihan hyvää tahtia, että ehdittiin vähän hengailla itse rannallakin. Ranta oli taas perinteisesti pitkä ja leveä, mutta aiempiin verrattuna jotenkin tylsän oloinen. Saatiin kuitenkin vikat auringot sieltä vielä, joten ei sen puoleen valittamista :) Lähdettiin rannalta kohti autovuokraamoamme, jonne paljastuikin sitten olevan yli 70 kilsaa matkaa! On toi L.A. kyllä järkyttävän kokoinen paikka. Käytiin vielä pesemässä meidän "ylpeys" ennen palautusta, kun sen likaisena palauttamisesta ois voitu veroittaa 25 dollaria. Olis kyl tehnyt mieli jättää pesemättä kokonaan, kun saatiin se itse niin likaisena ettei mitään järkeä. Sitä ois kuitenkin ollut vaikea todistaa, joten päätettiin sitten uhrata huimat 2,5 dollaria Corollan pesuun vesiletkulla itsepalvelupesulassa. Ei se pesukaan kyllä siitä vielä kaunista tehnyt, mutta saatiin ainakin Grand Canyonin pölyt pois kuleksimasta.

Eetu valmiina burgerinkaatoon

Tällä kertaa vierailu Rent-A-Wreckissä sujui tyyliin "apteekin hyllyltä", meillä meni yhteensä alle viisi minuuttia koko käyntiin. Siellä oli nyt joku eri tyyppi, kuin se ekassa tekstissä mainittu "manager". Tää uus kivempi tyyppi katsoi varmaan 15 sekuntia meiän palauttamaa autoa ainoastaan ulkoisesti, eikä siis testannu mitenkään auton toimintakykyä tai katsonut sisätilan siisteyttä. Sitten se vielä kertoi, että saadaankin vähän enemmän takas meiän panttimaksusta, kun mitä alunperin managerin puheista ymmärrettiin. Eli viime hetken pieni maineen nostatus tolle paikalle :D Tässä vähän Eetun kijoittamia laskelmia autosta: Jep, elikkä auto maksoi lopulta yhteensä 334,81 euroa 13 päivän vuokra-ajalta (tosin käytettiin niistä vain 12), eli aika halvalla päästiin. Kilsat muistettiin viime blogitekstissä vähän väärin. Maileja kertyi yhteensä reilut 1550 eli kilsoja tuli taitettua pyöreästi 2500. Bensaa tähän kului noin 50 gallonaa, eli n. 190 litraa ja se kustansi n. 140 euroa. Keskikulutus meidän traktorilla oli kohtuulliset n. 7,6 litraa/100km. Litrahinnaksi bensalle tuli vain jotain 0,735€, vaikka ei tosissaan valittu varmaan kertaakaan halvinta paikkaa vaan se paikka, joka eteen sattui tupsahtamaan :). Yhteensä autoiluun meni siis n. 475€ ja yhdelle kilometrille tuli hintaa autovuokran kanssa n. 0,19€! Autoilu on kyllä järjettömän halpaa jenkeissä, vaikka Kaliforniassa on koko maan kalleimmat bensat!

Söpö kameli @ San Diego Zoo

Sieltä vuokrauspaikasta alkoi sitten meiän pitkä ja kivinen matka julkisilla kulkuvälineillä kohti Lynwoodia. Kilometrejä tollakin matkalla oli taas noin 55. Oltiin etukäteen vähän tutkittu noiden julkisten välineiden kulkua ja kirjoitettu kännykkään pikkaisen jotain ylös. Se julkisilla meno vaikutti paljon helpommalta ajatuksena, kuin käytännössä. Heti eka bussi, jonka oltiin katottu lähtevän ihan siitä vuokrauspaikan läheltä, alkoi herättää epäilyksiä, kun siinä pysäkillä luki et just se bussilinja on juuri nyt korvattu jollakin toisella. Pysäkeiltä on myös turha löytää mitään bussien saapumisaikoja, kun niitä ei taida olla edes olemassa tuolla. Bussit tuntuvat tulevan ja menevän miten sattuu, jopa yllättävänkin epäjärjestelmällisesti noinkin ns. sivistyneeseen maahan nähden. Tähän bussien toimimattomuuteen vaikuttaa varmasti se, että USAssa valkoiset rikkaat ihmiset (jotka myös asioista päättävät) eivät noihin kulkupeleihin astu kuin poikkeustilanteissa, sillä jokaisella vähänkin toimeentulevalla perheellä tuntuu olevan useampikin maasturi käytössään. Me ei nähty meidän julkisilla seikkailun aikana busseissa (ja jopa metrossakaan) lähes ainuttakaan valkoista ihmistä, me oltiin ne pienen ihmettelyn ja massasta erottumisen kohteet noissa paikoissa. Ihan kun ois johonkin Aasiaan taas eksynyt :D

San Diego

Tosiaan, siihen matkaan. Se bussilinjan numeron vaihdos jännitti meitä siinä määrin, että päätettiinkin lähteä kävelemään vajaan parin kilsan matkan meidän muistamaa toisen bussilinjan reittiä kohti. Matka oli aika selkeä, kun piti vaan mennä kortteleita suoraan alaspäin. Tässä kävi sitten niin, ettei siltä muistamaltamme kadulta lähtenytkää enää siitä kohtaa ko. bussilinjaa, vaan joku ihan toinen. Tän toisen kohde oli kuitenkin Universal Studios, joka muistimme/päättelymme mukaan sijaitsi lähellä meidän ekaa määränpäätämme (North Hollywood). Kaiken lisäksi muistettiin Universal Studiosilla vierailun ansiosta, että sieltä ainakin lähti metro jonnekin päin. Matka kesti ihan järkyttävän kauan, yli tunnin ainakin. Tähän vaikutti pienoinen ruuhka + bussin pysähtely meidän makuun aivan liian usein. Ei mitenkään voida ymmärtää miks niitä pysäkkivaihtoehtoja on pakko rakentaa sen sadan metrin välein, eikö ihmiset vois edes yrittää kävellä vähän pidempiä matkoja?

Suvi ja Las Vegas

Universal Studiosille päästiin sopivasti ihan tän metrotunnelin sisäänmenon viereen, joten vältettiin siltä osin mahdollinen eksyily. Metrolle tultaessa huomattiin, että se oli juurikin onneksi se sama metro linja, johon meiän oli tarkoitus hypätä kyytiin alkuperäisen suunnitelman mukaan yhtä pysäkkiä aiemmin. Metromatka kesti myös aika kauan, sillä siinä taas pysäkin välit olivat todella pitkät. Vajaan puolen tunnin metroajelun jälkeen tultiin meidän viimeiseen vaihtopisteeseen, joka olikin sitten epäselvin paikka ikinä. Tää metron pysäkki oli kaikkien risteyskohtien äiti ja harvinaisen sekainen sellainen. Harhailtiin siellä maan alla metrotunneleissa varmaan 20 minuuttia, kun ei osattu päättää mistä meiän pitäis mennä ulos, että löydettäis suoraan siihen meiän bussin lähtö"laiturille". Eli siis luultiin erheellisesti, että tässä paikassa busseilla olisi selkeästi omat lähtölaiturit, mutta arvatkaas vaan oliko? :) Kaiken lisäksi siitä top 1 epäselvimmästä paikan kartasta (luettiin ja tuijotettiin sitä todella kauan, mutta ei vaan päästy ymmärrykseen siitä missä ollaan ja miten päin ja mistä ollaan tultu saati mihin pitäis mennä) sai täysin sen käsityksen, että toi koko paikka ois sellanen tyyliin Helsingin rautatieasema, eli kun löydät ulos, niin siellä on sitten bussilaitureita vähän kuin Elielin aukiolla konsanaan.

Eetu ja Corolla pitstopilla :D

Sitten kun päätettiin vaan lopulta mennä ulos edes jostain, niin huomattiinkin saapuneemme ihan L.A:n ytimeen pilvenpiirtäjien juureen kaiken hälinen keskelle. Ja siellähän ei mitään bussilaitureita ole. Epäselviä pysäkkejä kyllä senkin edestä siellä sun täällä. Yhden ärsyttävyyspiirteen lisää tähän toi se, että meiän matkustaminen oli kestänyt jo niin kauan, että pimeetäkin oli tullut. Lähdettiin sitten vaan harhailemaan siellä ulkona ja muisteltiin mistä se bussi ois ehkä sen kartan mukaan lähtenyt. Käveltiin muutama kortteli totaaliseen väärään suuntaan, kun meillä oli vähän väärä käsitys siitä mistä kohtaa oltiin tultu ulos. Eetu sai sitten kuitenkin jonkunlaisen hahmotuksen paikasta (hyvä, koska mä oisin siellä varmaan kävelemässä vieläkin vailla päätä ja häntää) ja päästiin lähtöpisteemme vastakkaiselle puolelle tutkailemaan vähän parempaa karttaa. Iloksemme huomattiin bussimme lähtevän sen mukaan hyvinkin läheltä ja suunnattiin kartan osoittamalle pysäkille. Noh, eihän siitä sitten ainakaan enää lähtenyt sitä meidän linjaa, joten kartan kautta taas kokeilemaan toiselle pysäkille onnea. Tällä kertaa tärppäs ja päästiin kuin päästiinkin vihdoin sen bussin kyytiin ja lähes kotiovelle taas jonkun tunnin ajelun jälkeen. Meiän Katissa (navigaattori) oli onneks virtaa, joten seurattiin siitä meidän bussin etenemistä, että osattais jäädä yhtään oikeessa kohtaa pois :D Ilman sitä ois oltu täysin hukassa poisjäämispaikastamme. Kiitos siis nykyajalle tästäkin avusta, en tiedä miten turistit on ennen tehnyt noita juttuja!

Suvi The Miragen edessä @ Las Vegas

Kaiken kaikkiaan toi seikkailu sieltä autovuokraamosta motellille kesti yli 3 tuntia! Etenkään noita busseja ei voi kyllä yhtään suositella, jollein oo joku huippuekspertti niiden käytössä. Siellä ihan keskustassa joillakin bussipysäkeillä luki edes jotain aikatauluja, mut ne oli tyyliä "klo 10-15 30-45 min, klo 15-18 15-25 min", eli siis ne kerto suunnilleen että minkä välein busseja saattaa tulla mihinkin kellon aikaan... Joka tapauksessa vuorovälit oli tosi suuret, kun vertaa vaikka siihenkin, että kuinka monta bussia tunnista tästä meiänkin "parvekkeen" alta täällä Suomessa lähtee tunnissa. Eli jos haluaa ehtiä tekemään tuolla Losissa yhtään mitään, niin ei kannata edes harkita jättävänsä auton vuokrausta väliin. Liian aran / juuri ajokortin saaneen kuskin voi olla kyllä vaikea tottua ton paikan liikenteeseen, sillä se on tosi hektistä. Myöskin autonvuokraajan kannattaa olla yli 25v, joka helpottaa autonvuokrausta kummasti, kun ei tarvitse stressata niistä alaikäisten lisämaksuista ja auton voi ottaa suoraan lentokentältä. Samalla välttää siis ton meidän julkisten liikenteen kanssa taistelun :D Kaistoja on lähes poikkeuksetta vähintään se kolme ja motareilla usein yli 6. Liikenteessä ajaminen vaatii jatkuvaa hereillä oloa, (no siis sitähän se vaatii jokapuolella, mutta on toi vähän eri kun Suomen motareilla ajelu) sillä kamikaze-tyyliset kaistanvaihdot ovat tosi yleisiä. Ihmiset muutenkin vaihtelevat kaistoja aivan liian usein ja todella tarpeettomasti kovassakin vauhdissa. Ja tästä vauhdista tosiaan. Nopeusrajoitukset tuntuvat kaupungeissa olevan välillä turhankin suuria (!) kyseiseen tiehen/mutkaisuuteen tms. nähden, paitsi ilmeisesti jenkkien mielestä :D Sitten taas pitkillä suorilla teillä (esim matka sieltä Losista Vegasiin) nopeusrajoitus taas olisi voinut olla hieman suurempikin. Noh, ota noista nyt sitten selvää.

Suvi ja ultracoolit aurinkolasit @ Las Vegas

XING PED, eikö vain? Miettikääs mitä toi vois tarkoittaa kun se lukee teillä ja niiden varsilla usein. Alkuun pääteltiin todella hienosti sen olevan jotain "kiinaa" ja tarkoittavan jotain "ajele rauhassa" :D Mutta ennen kuin edes ehdittiin googlettaa sen merkitystä, niin Eetu viksuna poikana kekkas vähän paremman vaihtoehdon tolle meidän rauhanlauseelle. Eli jos näätte tollaisen tekstin jossain, niin olkaa tarkkana mahdollisesti kadun yli paukkivien kävelijöiden vuoksi. Se tarkoittaa siis tosi selvästi ilmaistuna että Pedestrian Crossing (Cross = X) elikkäs mahdollisia jalankulkijoita ylittämässä tietä.

Kaiken kaikkiaan tää matka oli vallan mainio, vaikka rahaa menikin sitten alkuperäisiä suunnitelmia enemmän. Varsinaisista matkakohteistamme (Los Angeles, Las Vegas & San Diego) suurimman pettymyksen odotuksiin nähden tuottikin tää meidän päämatkakohde eli L.A. Itse kaupunkia ja Hollywoodia on hehkutettu joka puolella niin paljon, että toki niiltä odottaakin ehkä vähän liikoja. Mutta etenkin toi Hollywoodin alue oli jopa tylsä, eikä siellä mitään sen enempää aikaa saanut kulumaan. Tohon voi meiän kohdalla kyllä vaikuttaa hieman se, että silloin oli varmaan meiän matkan kylmin päivä ja oltiin ihan jäässä siellä, vaikka olikin pitkähihaset vaatteet päällä :D L.A:n keskusta pilvenpiirtäjineen oli ihan jees, mut ei tarjonnut myöskään mitään erikoista. Parasta Losissa oli selkeästi rannat ja varsinkin Santa Monican alue. Ne oli näkemisen ja viihtymisen arvoisia :) Las Vegas sitten. No, se oli Las Vegas, maineensa veroinen aikuisten leikkipaikka. Vaikuttavat rakennukset illalla loistavine valoineen antoivat kyllä pällistelyn aihetta ja muutenkin paikka oli ihan viihtyisä tollein muutaman päivän vierailun ajaks. Ja sieltä oli myös sopiva matka sinne kanjonille, joten päiväretkiäkin saa aikaan. San Diegosta ei odotettu etukäteen mitään, silti (vai juuri sen takia) se oli meille positiivinen yllätys! Kivan oloinen rantakaupunki, joka oli kivasti tiiviimpi verrattuna Losiin. Se ois noista kolmesta se paikka, jossa vois kuvitella viihtyvänsä parhaiten esim. jonkun vaihtojakson ajan.

Santa Monica, LA

Tiiä sitten miten säät vaikutti meiän mielipiteisiin eri paikoista, koska esim tuolla Diegossa ei paljon pilviä nähty ja lämpöäkin oli päivisin sen yli 20 astetta! Säät oli tosissaan melko heittelevät matkan aikana, sillä kylmimmillään päivällä oli vähän reilut 10 astetta ja lämpimimpinä melkein 30 astetta. Yritä siinä nyt sitten pukeutua tai ottaa oikeita vaatteita mukaan :D Vikat 4 päivää saatiin nauttia niistä hyvistä keleistä ja niiden aikana saatiinkin kerättyä myös vähän väriä pintaan, vaikka autossakin tuli kulutettua hyvin aikaa. Ehkä säiden puolesta lokakuu ois saattanut olla vähän vakaampi matkustusaika, mut oltiin tosi iloisia noista loppupäivien auringoista :)

Mut nyt tosiaan aika mennä "yöunille" hetkeksi, että etenkin Eetu jaksaa valvoa tänään taksin merkeissä yön :)

Tässä vielä vähän Eetun kululaskelmia... Ensinnäkin euron arvon mukava 2 viikon sulaminen (jep, nyt euron kurssi on kääntynyt taas nousuun dollariin nähden) nosti meidän kuluja jotain 100-150 euroa, riippuen vähän kuinka tarkkaan ja millä arvoilla laskee. Alkaa vähän hermo mennä noihin Etelä-Euroopan (ja nyttemin kyllä myös koko Euroopan) kansakuntien taloudenhoitoon! Mutta eipä siitä sen enempää, toi summa mitä menetettiin ton arvonputoomisen takia oli murto-osa meiän koko reissun kuluista :D Samansuuruinen summa menetettiin sillon aikoinaan kun tää Euro-kriisi alkoi, kun onnistuttiin ajottamaan se meidän 3 päivän Oslon vierailu juuri tuolle ajankohdalle :D Eli huumoripitoinen sijoitusvinkki kaikille: aina kun me reissataan (= aika usein :) niin kannattaa tehdä vähän valuuttakauppaa sen matkan aikana!

Ruokaan meillä meni myöskin aika vähän rahaa, kun syötiin aika pitkälti halpoja pikaruokia (verrattuna Suomen hintoihinkin, yleensä 2 ateriaa oli vähän vajaat 10 euroa). Rahaa meni meiltä yhteensä syömisiin n. 230 euroa, eli n. 15 euroa per päivä koko reissun ajalta. Siis 7,5 euroa per nuppi per päivä! Tähän tietty vaikutti se, että viimeistä 2 yötä lukuunottamatta meidän majoituksen hintaan kuului jonkinlainen aamupala.

Majoitukseen meiltä kului yhteensä 418 euroa, eli reilut 32 euroa per yö (13 yötä). Halvimmillaan yövyttiin Las Vegasissa, jossa yhdelle yölle tuli hintaa vajaat 17 euroa (tähän hintaan siis sisältyi vielä 18$/yö edestä aamupalarahaa Starbucksiin)! Majoituksessakin selvittiin siis erittäin halvalla! Tosin yritettiinkin löytää mahdollisimman halpoja paikkoja!

Shoppailusta ei paljasteta tarkkoja summia, mutta siihen rahaa paloi kyllä ihan kivasti. Tämä oli kyllä täysin budjetoitua, sillä tätä varten oltiin säästetty rahaa, koska tiedettiin että tuotteet on sielläpäin paljon halvempia kuin Suomessa. Täytyy muuten vähän puhdistaa Suvin mainetta, sillä mulla (Eetu) meni shoppailuun enemmän rahaa! Tääkin oli kyllä suunniteltua, sillä jenkeistä löytyy mulle vähän paremmin kokoja, varsinkin kengistä! Oli kivaa vaihteeksi ostaa kenkiä hinnan, ulkonäön ja mukavuuden perusteella eikä niin, että ostaa ne kaupan ainoat sopivat kengät :D

Se kuluista... Kiitokset vielä kaikille, jotka on jaksanut tätä blogia lukea! Kävijämäärät on ollut kiitettävän korkeat! Koitetaan taas silloin tällöin jaksaa päivitellä tätä blogia, vaikka mitään uutta matkaa ei olekaan tiedossa :)