Shoppailua ja elelyä

Emporiumin puisto

Pitkästä aikaa saatiin taas aikaseksi päivitys :) Osasyy tekstien vähyyteen on ollut taas se, että ei olla ihan kauheesti mitään maailmaamullistavaa ja kateutta herättävää (vain ja ainoastaan tän blogin tarkotus ;) saatu aikaiseksi... Emporiumin puisto on alkanut tulla jo meille aika tutuksi :D Suvi on oppinut jo aerobic-kuviot ja Eetu tuntee jo varmaan kaikki pelaajat koriskentiltä :D. Viimeaikoina tosin pelit ja aerobicit on jääneet vähän kesken, koska on ruvennut satamaan joka ilta ihan kaatamalla samoihin aikoihin. Muutenkin alkaa vähän ton sadekauden lähestymisen huomata täällä, sillä ilmankosteudet pyörii kokoajan yli 90 prosentissa ja lämpötilat on päivisin tosi korkeita. Samaten tuntuu siltä että joka aamu on pilvistä, iltapäivästä n. 15 aikoihin yhtäkkiä pilvet häviävät ja aurinko paistaa ihan kirkkaalta taivaalta, kunnes auringon laskun aikaan taivas onkin yhtäkkiä ihan musta ja salamoi. Järjettömän kova sade on alkanut siinä 18.30-19.30 välillä... Ja Suvin huom: jostain käsittämättömästä syystä tää lisääntynyt ilmankosteus on houkutellut kaduille tuplamäärän mm. torakoita =) Juu ja nää torakat tosiaan menee ihan sekaisin täällä nyt muutenkin, kun ovat ilmestyneet kaduille jo päivisin?! Eikö täällä saa ihminen enää rauhassa kulkea milloinkaan? Näin myös Emporiumin puistoa ympäri juoksennellessani mukavia tuhatjalkaisia, jotka näyttävät siltä kuin niissä olisi monta torakkaa peräkkäin :D Kokoa niillä oli siis sopivat 15 cm:stä ylöspäin ja just netistä luettiin, et voivat kasvaa miehen kyynärvarren pituiseks!

Myöskin Emporiumista

Mutta tosiaan, Eetun pikkusisko Elli tuli tänne meitä moikkaamaan viime viikon keskiviikkona kaverinsa Santerin kanssa. Saatiin jälkeenpäin selville, että Santeri onkin meidän yhden kaverin pikkuveli :D Pieni maailma! Ellin ja Santerin kanssa ei ehditty montaa päivää täällä vanhentua ja aika kului lähinnä shoppailua opastaessa ja yöelämään tutustuessa. Kävi aikamoinen tuuri, kun he varasivat ihan summa mutikassa hotellin Bangkokista (ainoana ehtona se, että se on skytrainin tai metron varressa) ja niiden hotelli sattui olemaan n. kilometrin päässä meidän kämpästä! Lauantaina vieraskaksikko suuntasikin jo meidän jalanjäljillä Krabille rantalomailemaan viikoksi. Suunnitelmissa oli, että he tulevat takas tänne Bangkokiin lauantaina, mutta paluulippua ei ollut ainakaan vähän aikaa sitten vielä hommattu. Sitten meillä on vielä muutama päivä aikaa ennenkuin he lähtevät taas takaisin Suomeen. Tarkoituksena on vielä lisää avartaa Bangkokin shoppailumahdollisuuksia.

Emporiumista, edessä  Phrom Phong -skytrainasema

Tästä päästäänkin hyvän aasinsillan kautta meidän shoppailuihin. Ensinnäkin Elli lupasi viedä ainakin yhden pienen lentolaukun (= laukku jonka saa viedä käsimatkatavarana) verran tavaraa meiltä Suomeen. Tän lisäksi kuulemma molempien vieraiden laukkuihin pitäisi kuulemma jäädä vielä vähän tilaa, joten voidaan saada jopa vähän lisääkin mahdutettua :) Eilen tehtiin myös meidän tavarainventaario ja erityisesti Suvin iloksi huomattiin, että matkalaukuissa on vielä tilaa! Siitä innostuneena marssittiin (siis ihan oikeesti käveltiin, ei otettu taksia kerrankin :D) Suvin lemppariostoskeksukseen, eli Platinumiin ja samalla matkalla koluttiin läpi Sukhumvitin (=päätie, jonka yläpuolella toinen skytrain linja menee) kadunvarsimarkkinoita. Mukaan tarttui Eetulle kauluspaita, t-paita ja parit shortsit ja Suville toppatakki, pari toppia, parit bikinit, parit sandaalit ja yhdet kengät... Voi olla että jotain unohtuikin :D. Samalla ostettiin vähän matkamuistoja kotiin 3 pienen taulun muodossa, joissa 2 on maisemia Krabin alueelta ja yhdessä on Angkor Watin temppeli auringonnousun aikaan. Mä (= Eetu) keksin tätä kirjoittaessa, että voidaan varmaan Suomessakin teettää ihan meiän omista kuvista taulu :D Ei luulis olevan mikään amerikantemppu. Katsotaan onko Suvi hereillä tätä tekstiä oikolukiessa, koska tota kuningasideaa en ole vielä eteenpäin kertonut :D toim. huom. Ja Suvihan on hereillä! Mut mulle (=Suville siis) tuli mieleen toi idea itseasias jo kun käveltiin takaspäin taulukaupalta, mut en jaksanu huutaa sitä metelin yli Eetulle... :) No mut onpahan ihan virallisiakin matkamuistoja sit ostettu, onhan se eri juttu kun teettää omista kuvista myöhemmin tauluja...kai?

Parit söpöläiset PÄIVÄNVALOSSA

Vähän jotain koulustakin... Eli projektit alkaa olee jo ihan hyvällä mallilla. Logistiikassa on koko kurssi viimeistä tenttiä lukuunottamatta suoritettu, edes tunteja ei ole enää, kun ollaan oma työ jo esitetty. Yrittäjyyden kurssilla saatiin eilen palautettua projekti, mutta ensi viikolla on edessä vielä suullinen esitys. Intercultural studies -kurssilla meillä on ensi viikolla myöskin lopputyön esitys, mutta meidän käsityksen mukaan siitä ei mitään kirjallista tarvitse palauttaa ja kun paikalliset opiskelijat ovat 1. vuoden opiskelijoita (= luvalla sanoen surkeita englannissa), niin ei ihan kauheasti tämäkään stressaa. Organizational behaviorissa saatiin vihdoin sovittua haastatteluaika kohdeyritykseen ja käytiin itseasiassa maanantaina jo haastattelemassakin paikan manageria. Nyt meillä on enää n. 1 sivun osuus per nuppi siitä kirjoittamatta, jonka jälkeen sekin kurssi alkaa olla plakkarissa. OB:ssä ei siis tarvitse esittää suullisesti työtä! Eli stressi alkaa pikkuhiljaa olemaan ohi projektien osalta. Tietty edessä on vielä aina arvaamattomat tentit :D Ja tän lisäks meillä on vielä ihan täysin selvittämättä, että mitenköhän saadaan ne tulokset tenteistä ja todistukset että ollaan kurssit suoritettu, kun lähetään 3 päivää tenttien loppumisen jälkeen takaisin Härmään. Kukaan opettaja ei varmasti saa arvosanoja meille noin nopeasti. Noh vähän jännitystä täytyy ollakin :)

Sukhumvitin ruuhka

Ollaan siirrytty nyt vähän terveellisempään ruokavalioonkin ;D Suvikin tilas mäkistä viimeks salaatin! Eetukin vain BicMac aterian ja 2 hampurilaista :D. Eivaan varoituksen sana kaikille, jotka harkitsevat kotiinkuljetusta Bangkokissa: ihminen laiskistuu yllättävän helposti ja kotiinkuljetuksiin jää kohtuu helposti koukkuun, kun eivät maksa juuri mitään ja ovat niin helppoja! Niin kuin on taidettu jo aiemminkin todeta tää fakta... Meillä ei nyt ihan hanskasta ole touhu lähtenyt, mutta olla tosiaan tilattu paljon enemmän kotiinkuljetuksia kuin reissun alussa. Tätä on edesauttanut huomattavasti se, kun tuolla on nyt lähes joka ilta satanut ihan sairaasti vettä, joka ei sinäänsä houkuttele kauheasti lähtemään ulos tepastelemaan. Suomen pikku ukkoskuurot on aika pientä ton vesisateen vierellä :D Ravintolassa syöminen jokapäivä alkaa oikeasti vaatia voimia, koska siitä on tullut enemmän pakko kuin harvinainen huvi. Ruokaa kun ei täällä meidän keittiövehkeillä ole kauhean helppo valmistaa ja lisäksi sen tekeminen itse on jostain kumman syystä kalliimpaa kun noissa paikallisissa ravintoloissa syöminen. Alkaa olemaan oikeasti ikävä sitä, että voi tehdä ite ruokaa! :O

Ei enää niin järjestelmällinen ruuhka :D

Ainiin ja saatiin kämppäkin Suomesta!!! Kämppä on Pohjois-Leppävaarasta n. kilsan kävelymatkan päässä Leppävaaran juna-asemasta ja Sellosta. Kämppä on tokassa kerroksessa ja siinä on 39 neliötä (1h+k). Eli yhdestä huoneesta joudutaan luopumaan, mutta se nyt ei varmaan haittaa koska edellisen kämpän toinen makuuhuone toimi meillä pelkkänä lämminvarastona :D Ton 39 neliön lisäks meillä on vihdoinkin oma (ISO!!) parveke, joka on meidän karkean arvion perusteella ehkä 6-8 neliötä! Vuokra meillä on 445 euroa /kk sisältäen veden ja netin, muttei tässä kämpässä sähköä. Eli nyt on lukijoille muutamia kysymyksiä ja oltaisiin erittäin kiitollisia, jos saatais vastauksia koska kumpikaan ei ole eläissään sähkösopimusta tehnyt :D Eli ensinnäkin tärkeimpänä, kauan kestää siitä että päätetään jonkun sähköfirman palveluksia käyttää siihen että sähköt toimivat? Tietääkö joku jonkun hyvän sähkön kilpailutussivuston, josta voidaan kätevästi vertailla (ja ehkä jopa tehdä sopimuskin) sähkönhintoja? Nämä nyt tärkeimpänä :) Jos tulee jotain muutakin mieleen, niin saa toki kertoa vinkkejä! Kiitoksia jo etukäteen avusta!

Innostuttiin (= Suvi innostui) pitkästä aikaa ottaa muutama valokuvakin Bangkokista, joten niistä kuvista saatte nauttia tän tekstin yhteydessä. Koitetaan nyt pitää taas vähän aktiivisempaa bloginpitoa, vaikka reissut taitaakin olla meiltä jo reissailtu täällä :/

Jep, Suomen lämpötilat ahdistavat meitä jo nyt :D

(Jos kuva ei suurene, niin tossa lämpötilamittarissa on 41 astetta :)

Thaimaa palailee arkeen

Thaimaalaisten uusivuosi, eli Songkran on (vihdoin :D) saatu juhlittua pois alta ja täälläkin on koittanut paluu arkeen. Bangkokissa juhlintaa oli ainakin keskiviikosta sunnuntaihin. Maanantaina ei enää kasteluja havaittu. Songkranin viralliset juhlapäiväthän on aina 13.-15.4, mutta paikasta riippuen sitä juhlitaan päivästä kahteen viikkoa. Yleensä jos juhlat kestävät pidempään, niin ne alkavat jo viikon alusta, joka tänä vuonna sattui maanantaille (11.4.)... Päälimmäiset kokemukset juhlasta ovat tosi positiiviset, joskin välillä tuntui että tuo viikon kestävä veden läträys menee vähän yli meidän leikki-iän tarpeiden :D! Koko maa käytännössä pysähtyy vesisotimaan ja vettä ei kauhean helposti pääse pakoon, muutakun linnoittautumalla kämppään :D Sehän me onneks osattiinkin jo ennestään! Paremman kuvan Songkran vesisotameiningeistä saa iskemällä hakusanan "Songkran" googlen kuvahakuun.

Huono puoli juhlassa on se, että muutenkin turvallisuudesta viisveisaavat thait menevät ihan sekaisin tänä aikana :D Siis kirjaimellisesti paikalliset nauttivat miestä vahvempaa ihan runsaat määrät ja juhlinnan jälkeen ajavat autolla tai mopolla kotiin... Onnettomuusluvut ovat varmaan jo pelkästään liikenteessä suuremmat kuin Suomessa juhannuksena suhteutettuna väkilukuun. Itseasiassa annetaan kuvan kertoa, koska tässä tapauksessa se kertoo kaiken olennaisen. Kaaviossa on siis otettu huomioon vain liikenneonnettomuudet... Ja nyt on siis onnettomuudet vähentyneet viimevuodesta 25%, eli kehitystä on havaittavissa! Suurin osa liikenneonnettomuuksista on sattunut juuri vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Esimerkkinä sanottakoon vaikka, että paikalliset mopokuskit juovat yleensä työvuoron aikana varmaan jotain sixpackin ja thaiviskipullon väliltä (ihan oikeesti :D), mutta suostuvat siis ihan ilomielin heittämään tällöin keikkaa. Itse ei olla kyllä kokeiltu vielä kertaakaan, eikä edes meinatakaan.Yleinen ajanviete kuskeille tolpalla onkin tammen pelaaminen pullonkorkeilla; toisella on korkit väärinpäin laudalla ja toisella oikeinpäin :D Songkran aikana kuultiin myös että kuskit olivat taksitolpalla päivystäessä kieltätyneet kyydistä koska olivat liian humalassa, joka on yllämainittu huomioonottaen jo varmasti aika hurja humalatila. Tohon kun vielä lisätään ämpärikaupalla vettä mopoilijoiden päälle heittelevät muut juhlijat, niin turvallisuus on taattu :D!

Tänään koulussa nähtiinkin a) poikkeuksellisen vähän ihmisiä ja b) poikkeuksellisen huonovointisen näköisiä opettajia :D Ilmeisesti Songkran on vienyt mehut paikallisista myös siis koulussakin, kun esim. ensimmäinen ja viimeinen päivän luennoista päättyivät varmaan tunnin etuajassa ja opettajat tosissaan olivat aika kalpeita :D Tällä viikolla ei olla myöskään nähty mopotaksikuskien vielä juovan, että lieneeköhän heilläkin joku tipaton kuukausi uuden vuoden jälkeen :) ?

Saatiin tänään vähän meidän pikkuisen stressiä aiheuttavia projektejakin eteenpäin! Aamulla logistiikan kurssilla palautettiin loppuprojekti ja esitettiin se samalla pois alta, vaikka virallisesti esitykset alkavatkin vasta ensi viikolla. Nyt oli varmaan ihan hyvä hetki esittää, koska kuuntelijoiden tarkkaavaisuus ei varmaan ihan parhaasta mahdollisesta päästä ollut. Hauskana huomiona esityksestä semmoinen, että kun esittäessä katsoi jotain katsojaa (paikallista) silmiin, niin tuntui että sen oli pakko alkaa nyökyttelemään, vaikka voitaisiin lyödä vetoa siitä että kuulija ei varmasti ymmärtänyt sanaakaan jossain tilanteessa :D Sitten saatiin yrittäjyyden kurssissa tehtyä oma osuutemme loppuprojektista tänään! Ja saatiin yrittäjyydestä vielä vihdoin tenttituloksetkin ja ne menivätkin odotetusti erittäin hyvin. Molemmat menettivät vain 4 pistettä maksimista! Eli koulukin rullaa pikkuhiljaa eteenpäin! Vaikka se tarkoittaakin sitä, että meidän reissu alkaa valitettavasti lähenemään loppuaan...

Suvin pyhä kolminaisuus

Käytiin tossa eilen poikkeuksellisesti jo aamupäivällä tossa Emporiumin viereisessä puistossa heittelemässä korista ja pelailemassa meidän kivaa "beach ball"-peliä, joka muistuttaa vähän pingiksen ja sulkiksen välimaastoa ilman siis mitään turhia pöytiä, verkkoja tms. Eli kuhan vaan pallotellaan :D Puistossa oli siks kivaa käydä päivällä, kun se oli ihan tyhjä, mutta toi lämpötila olikin sitten ihan omaa luokkaansa auringon paahtaessa täysillä. Ei enää vesi riittänyt palauttamaan voimia ja meidän pallottelu hetket jäikin suht lyhyeksi. Täällä aurinko paistaa tosiaan nyt ihan suoraan yläpuolelta, mikä näyttää tyhmältä kun katsoo omaa varjoaan :D tuleen vaan pikku läntti siitä varjosta jalkojen juureen. UV-säteilyarvotkin ovat hieman eri tasoa kuin mihin ollaan Suomessa totuttu. Väri tarttuu siis melko hätäisesti tällä hetkellä, jouduttiin jopa yhtenä päivänä turvautumaan aurinkorasvaan ekaa kertaa sitten joulukuun :)

Huomenna saadaan iltapäivästä vieraita, kun Eetun pikkusisko Elli tulee tänne Thaimaaseen meitä moikkaamaan kaverinsa kanssa pariksi viikoksi. Tai no meidän suostuttelemana ne kyllä lähtee kyllä viikoksi reissun keskellä Krabille vähän rantalomailemaan, mutta ovat kuitenkin viikon täällä Bangkokissakin! Toivottavasti heille tulee hieman virikkeellisemmät päivät täällä, kuin mitä Jerelle tarjottiin :D Kerrotaan myöhemmin mitä ollaan saatu aikaseks...

Koh Changilta kotiuduttu

Juu niin vain vierähti kolme yötä Koh Changilla ja ei sitten käyty edes kertaakaan uimassa koko aikana! :D Eikä tehty oikein muutenkaan mitään saareen tutusmista tms. Saattaa kuulostaa ehkä aika ihmeelliseltä, että ketään pystyy edes vierailemaan millään Thaimaan saarista/rannoista tutustumatta lähes lainkaan koko kohteeseen. Mutta näin meille valitettavasti kävi... Että ehkä joskus tulevaisuudessa mennään vielä uudestaan Changille pidemmäks ajaks ja ilman Songkran-festareita! Myöskin halutaan puolustautua sillä, että nyt ollaan näitä saaria koluttu aika täysillä ja meiltä molemmilta oli vähän veto veks :D!

Eli aloitetaampas ihan alusta... Niin kuin aiemmassa pikapäivityksessä kerrottiin, niin saatiin vasta maanantaina n. klo 22 kuulla, ettei meillä olisikaan tiistaina koulua. Ja kun kerran muitakin meiän koululaisia oli menossa juhlimaan Songkraa kyseiselle saarelle, niin ajateltiin et miksei mekin mentäis. Lähdettiin sitten tiistaina klo 9.45 Ekkamain asemalta bussilla (250 baht/hlö), joka ajoi suoraan Laem Ngopiin (satamaan, josta lautta lähtee Changille). Meidän kanssa lähti samaa matkaa japanilainen Hiro ja suomalainen Henkka. Lauttamatka (80 baht/hlö) oli varsin tylsä, koska välimatkaa mantereen ja saaren välillä on noin 5 km ja matka kesti 45 min :D Lautan vauhti ei siis todellakaan päässyt päätä huimaamaan! Siinä meinasi vaan tuskastua, kun tahtoi nopeasti saarelle etsimään majoitusta ennen pimeän tuloa.

Hitaan lauttamatkan jälkeen istahdettiin songthaewin kyytiin ja pyydettiin päästä Lonely Beachille (missä oli kerrottu olevan paras meininki Songkraa ajatellen+ edullisimmat majoitukset). Matkaa Lonely Beachille oli ehkä jonkin verran vajaat 20 km, mutta sekään ei mennyt mitenkään vauhdikkaasti. Saaren tiet ovat varmaan kauheimmat mitä ollaan nähty :D Ei sillä, ettekö ne olisivat erityisen huonokuntoiset, vaan koko saari tuntuu olevan täynnä pelkkiä jyrkkiä vuoria! Tiet olivat siis todellatodella jyrkkiä & serpentiinimäisiä ja täpötäyden (ylläri, että joku kulkuväline pakataan täällä aivan täyteen!) songthaewin luotsaaminen läpi noiden jylhien maisemien ei ollut sitä nopeinta hommaa! Mietittiin ensin oliko 100 bahtia liikaa pyydetty tosta matkasta, mut ei se kyllä ollu! Oli sen verran vaikea matka varmasti kuskillekin + kesti yllättävän kauan, et kyl siitä ihan mielellään ton 100 b/hlö maksoi.

Koira ja apinat

Niin ja saatiin tosiaan jo ekat siemaukset tosta Songkranista tällä songthaew-matkalla! Kun tultiin ensimmäisen "kylän" kohdalle, niin yhtäkkiä tuli kylmää vettä niskaan ämpärikaupalla! :D Jos joku on jo unohtanut, niin songthaew on siis lava-auto, jossa on katto pään päällä ja ei juurikaan seiniä. Vähänhän siinä aluks säikähti, kun ei osannut kaikista varoitteluista huolimatta varautua asiaan tarpeeksi hyvin. Sitten vaan äkkiä kaikki arvotavarat reppuun pyyhkeiden keskelle suojaan ja varautumaan lisäkastumiseen :D Siinä ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun ihmiset heittelivät vettä päälle tien varsilta ja itse olit vaan jumissa täyteen pakatussa autossa!

Lonely Beachin tien varteen saavuttuamme oltiin hetken aikaa ihan pallo hukassa, kun ei oltu yhtään ehditty tutkimaan etukäteen mitään mahdollisia majoituspaikkoja. Päätettiin sitten lähteä tallustelemaan kohti beachia ja katsomaan, jos sieltä saatais kivat bungalowit. Oltiin selkeesti suhtauduttu aivan liian optimistisesti Changin majoitustilanteeseen, sillä rannan kaikki bunglaowipaikat oli täpösen täynnä! Tai no löydettiin me yhdestä paikasta kaksi viimeistä vapaata bungalowia, mutta ekaa kertaa kieltäydyttiin meidän vaihdon aikana jostain huoneesta :D Vaikka siis olikin jo ns. hätätilanne = mistään ei tunnu löytyvän tilaa ja aurinko on jo laskemassa. Ei yhtään ihmetelty miks just noi kaks bungalowia oli vielä vapaana... onko se esim. niin vaikeeta rakentaa samantien mökki sillein, ettei sinne jäisi miljoonaa isoa rakoa joka puolelle seiniä, joista pääsee sitten vaikka mitä ylläreitä sisään yön (ja ehkä päivänkin) aikana? :D Raot siis olivat oikeasti ihan sopivia rotillekin. Lisäksi Hiron ja Henkan bungalowi-ehdokkaan alla/ihan vieressä oli jonkin näköinen pieni ja mukavalta tuoksuva "kaatopaikka". Mainittakoon myös, että meidän potentiaaliseen bungalowiin johtavista tikkaista yksi oli kokonaan poikki ja muutenkin koko tikashökötys heilui kuin viimeistä päivää. Lisäksi meitä huvitti se, että bungalowikylän piha-alueella oli täysin vapaana 3 isoa sarvipäistä lehmää (?) ja mietittiin vaan niiden kanssa yhteentörmäämistä keskellä yötä, kun saavuttaisiin Songkran juhlinnasta :D 

Luovutettiin tosiaan bungalowin etsinnät rannalla ja siirryttiin kävelemään tien varteen ja kyselemään jokaisesta vastaantulevasta majatalosta. Löydettiinkin tien varresta sitten melko kivuttomasti mukavat huoneet vessalla ja hintakaan ei ollut paha, 500 bahtia/huone. Huoneissa ei ollut siis huomattavia rakoja ulkomaailmaan, eikä sisäpihalla ollut lehmiä :D Lähdettiin melko pian sitten syömään ja sen jälkeen Songkranin viettoon! Ei tiedetä mikä on yleisesti alkoholin hintataso Changilla, mutta nyt joka paikka kilpaili asiakkaista niin paljon, että tarjoukset olivat aivan naurettavia! Esimerkiksi baarissa sai kolme Chang-olutta 100 bahtilla (tosiaan alle 2,5 €) ja vodka-bucketteja 150 bahtilla. Bucket on siis muoviämpäri, johon laitetaan jotain vahvempaa alkoholia ja esim. Redbullia sekaisin, ja siitä sitten vaan juodaan pillillä. Ja jostain kumman syystä täällä Thaimaassa ei missään säästellä ton viinapuolen annostelua, sitä vaan lorautetaan ihan vapaalla kädellä joka drinkkiin/buckettiin ja paljon! Mikä siis ei ole useinkaan kovin hyvä juttu, koska drinkistä ei yleensä edes pysty maistamaan mikä sen toisen "litkun" maku siinä kuuluisi olla :D

Me ja baarin mopsi

Seuraavana päivänä ajateltiin lähteä Eetun kanssa rannalle ja samalla vähän sotimaan meidän uutuuttaan hohtavien vesipyssyjen kanssa! Käveltiin sitten jollekin ihan ankealle biitsille, jossa rantakin oli tosi kivikkoista, eikä sen takia haluttu mennä uimaan. Ainoaa mielenkiintoa sillä rannalla herätti erään koiran kiinnostus rannan vieressä hengaileviin apinoihin. Koira ei siis halunnut ajaa apinoita pois tms. vaan yritti saada niitä leikkimään kanssaan :D Apinat eivät oikein innostuneet leikkiajatuksista ja veivät koiraa ihan 6-0. Apinat mm. hyppäsivät vähän koiran yläpuolella olevalle puunrungolle ja läpsivät koiraa sieltä sekä vetivät välillä hännästä :D Koira oli aika isokokoinen, mutta apinoiden onneksi ei kyllä hermostunut kertaakaan näiden kiusoitteluista.

Ilta meni sitten taas samoissa merkeissä, kuin edellinenkin. Itseasiassa Songran alkoi vasta virallisesti tona iltana. Eräässä baarissa oli kyllä kunnon vesijuhlat meneillään, eikä siinä auttanut muu kuin lähteä leikkiin mukaan! Sinne oli ihan varta vasten kannettu kauhean kokoinen sanko, johon sai laskea vettä vapaasti ja laitettu viereen vielä monta kippoakin veden heittoa varten. Lähdettyämme viimein baarista joskus neljän jälkeen olimme ehkä jopa märempiä, kuin suihkusta tullessamme :D Ihan mielenkiintoista kuitenkin kokea tälläisetkin bileet kerran elämässään.

Vesijuhlat veivät voimansa, eikä meistä oikein ollut mihinkään enää seuraavana päivänä. Käytiin vaan naureskelemassa eilisten juhlien baarille päivällä, kun se näytti olevan ihan kuin pommitusten jäljiltä :D Päivä meni siis aikalailla kämpillä telkkaria (mm. naisten painonnostoa ja rugbyä :D) katsellen, hyvää ruokaa syöden JA torakkaa peläten! Meidän oikeasti aika siistin oloisesta kämpästä meni sitten löytymään torakka, hitto vie! Mihinkään majoitukseen ei siis voi luottaa täysin :D Tai sitten torakka oli poikkeuksellisesti tullut karkuun vesisotaa... Voin vaan kertoa, että siinä vaiheessa kun mun (Suvin) sängyn alta vipelsi rumaisoyököttävä torakka täyttä vauhtia Eetun sängyn alle, niin ei mennyt kauaakaan kun nimeltä mainitsematon henkilö seisoi sängyllään täydessä paniikissa ja saattoi ehkä pari kertaa toistaa "Tapa se!"-lausahdusta eräälle toiselle henkilölle. Sitten tämä paniikissa ollut henkilö halusikin itse poistua huoneesta, ennen kuin torakka saisi luvan kuolla. Siinä kun on aina vaarana, että tappaja ei onnistu ykkösellä ja torakka tästä yrityksestä suivaantuneena lähtisikin lentelemään ympäri huonetta... Paniikkihenkilö onnistui livahtamaan huoneesta ilman, että torakka olisi havainnut hänet ja tappajakin onnistui toimeksiannossaan, joten rauha oli taas puoliksi maassa. Paitsi että eräälle jäi vain pysyvä pelko siitä, että torakoita voisi löytyä vielä lisääkin... :D

Siinä painaa toinen lautta ohi :)

Heikohkosti nukutun (pieni torakkakammo, kauhea kosteus+kuumuus sekä jatkuva bilejumputus) yön jälkeen olikin aika lähteä kohti Bangkokia. Tässä vaiheessa siis tajuttiin, että jäi aikalailla koko saari vielä näkemättä tällä reissulla. Hengattiin koko reissu lähinnä samalla porukalla (me + Hiro&Henkka), koska jostain ihme syystä ei törmätty iltaisin yhteenkään muista vaihtareista? Koh Chang on tosi iso saari ja sen näkemiseen melkein tarvitsisi vuokrata skootteri. Ja tätä vaihtoehtoa ei haluttu kyllä edes harkita tällä reissulla. Suurin syy siihen harkitsemattomuuteen oli varmasti se, että vesisotailijat kastelivat ihan häikäilemättä jokaisen mopolla ajelijankin, eikä nähty tätä ehkä kaikkein turvallisimpana vaihtoehtona :D Kokonaisuudessa, näin pintapuolisesti nähtynä, Chang vaikutti kyllä aika mielenkiintoiselta saarelta ja uskotaan, että saaren paras ranta "White Sands Beach" on varmasti hieno. Ehkä sitten ensi kerralla...

Paluumatka oli taas tuskastumisen huipentuma, kun täällä matkan nopeus tosissaan riippuu niin paljon kuskien mielentilasta. Ensinnäkin meidän lauttamatka (se huikea 5 km) kesti 1 h 30 min vrt. saarelle mentäessä kestäneeseen 45 minuuttiin, joka sekin tuntui maailman hitaimmalta. "Huvittavinta" matkassa oli se, että ainakin aikataulun mukaan meitä puol tuntia myöhemmin lähtenyt lautta OHITTI meidät :D ihan uskomatonta, kun samanlaiset/yhtä täyden lautat kyseessä. Kaikki johtui tasan siitä, että meidän kuskilla ei oikein ollut ajofiilis tänään päällä, painoi kaasua ja käänteli ruoria silloin kun sattui huvittamaan. Välissä piti myös vähänä lepuutella silmiä. Tää matka hermostutti meitä siks aika paljon, et meiän bussin piti lähteä sataman vierestä kohti Bangkokia klo 12.30 ja oltiin menty klo 11 lauttaan, kun LUULTIIN että se kestäisi sen saman 45 min kuin tullessa. Mutta täällä (ja monissa muissa Aasian maissa) luulo ei ole ihan tiedon väärti kyllä näissä matkustusasioissa. Kuskin vihdoin onnistuttua "parkkeeraamaan" lautta (kylläkin toisen veneen avustamalla tökkäisyllä :D) satamaan lähdettiin kipittämään kauheeta vauhtia kohti bussia ja toivottiin, että kuski olisi odottanut vielä hetken. Ja niinhän se onneks olikin ja ehdittiin bussiin!

Bussimatkasta mainittakoon sen verran, että siellä oli lähes yhtä reipas kuski ratin takana, kuin lautassa oli ollut! Ei vaan siis jaksanut ajaa edes rajoitusten sallimaa nopeutta :D Madeltiin siis ennätyshitaudella Bangkokiin tää vähän yli 300 km:n matka lähes seitsemässä tunnissa! Bussiyhtiön ilmoittama aika tälle matkalle olisi vain 5 tuntia... Mutta ei sitä aina voi jaksaa ajaa sitä autoa, ymmärrettäköön se!

Nyt ollaan tosiaan täällä vetisessä Bangkokissa takas. Täällä tää meno tuntuu olevan vielä paljon villimpää, kuin Changilla. Varsinkin toi "meiän" katu, Sukhumvit soi 22, oli kyllä yhtä sotaTANNERTA :D ja pelätään että tulee vielä olemaankin seuraavat pari päivää. Saas nähä miten tässä uskaltaa liikkua ja minne...

Ja niinkuin aiemmassa tekstissä mainittiin, niin kuvia ei valitettavasti ole kauheasti kameran kastumisvaaran takia!

Hyvaa uutta vuotta!

Uudenvuoden toivotukset kylla tulevat vahan eri paikasta, kun suunniteltiin :D! Eli ollaan nyt oltu tiistaista asti Koh Changilla, joka on reilu 5 tunnin bussimatkan ja tunnin lauttamatkan paassa Bangkokista sijaitseva saari. Oltiin maanantaina yhdella olusella Hiron kanssa ja saatiin kuulla, etta koulu olikin uudenvuoden takia koko viikon kiinni, eika vain keskiviikosta perjantaihin, mitka on ne viralliset juhlapaivat.

No sitten paadyttiin lahtemaan tanne ja taalla ollaan nyt oltu muutama yo :) Juhlat on ollut kosteat aika monella tapaa :D Niinkun sanottiin aiemmin, niin paikallista uuttavuotta juhlitaan vesisodan merkeissa ja vetta heitetaan ampareilla, ammutaan vesipyssyilla ja vesiletkuilla. Kukaan ei jaa kuivaksi :D Sattuneesta syysta itse saaren tutkiminen on jaanyt vahan vahaisemmalle, kun vesisota on vahan venahtanyt myohaiseksi ;) Myos kuvia on aika vahan tulossa jahka paastaan takaisin Bangkokiin, koska kameraa ei tosissaan uskalla kantaa mukana. Ketaan ei siis kiinnosta kuka sa olet tai onko sulla joku kallis kamera. Kaikki kastuu... Ja paljon! :D

Lisareportaasia yritetaan kirjottaa sitten kun tullaan Bangkokiin takas viikonloppuna jossain vaiheessa!

Suvin jupinoita

eli turha odottaa mitään sen kehittävämpää tekstintynkää, joka edes liittyisi mitenkään mihinkään. Tässä on vaan tullu pohdiskeltua syntyjä syviä, kun ollaan oltu nyt sen verran lomafiiliksellä, eikä koulu oo paljon rasittanut mieltä :D Ei kannatta lukea, jos ei jaksa! Laittelen satunnaisia kuvia tekstin virkistämiseks.


Sitä ei jotenkin tajua, että on ollut täällä maapallon toisella puolella (siltikin aikaeroa Suomeen enää vaivaiset 4 h!) jo 3,5 kk. Välillä aina havahtuu siihen tosiasiaan, että mitä ihmettä mä täällä oikein edes teen? Ei osaa enää nähdä tätä paikkaa niin kaukasena ja tavoittamattomana, kun miltä tää joskus tuntui. Muistan kun lueskelin ehkä vielä reilu 5 vuottakin sitten kotiin tulleita matkatoimistojen esitteitä Thaimaan lomista, ja ajattelin et jos edes kerran elämässään pääsis tonne... sitten kun ois rikas! Mut ei sen näköjään ihan niin tarvikaan mennä :D Nyt on havainnut sen, että kuinka pienelläkin rahalla pääsee matkustelemaan tarvittaessa. Ollaan kuitenkin onnistuttu käymään tän reissun aikana Thaimaan eri kohteiden lisäks myös Singaporessa, Malesiassa, Laosissa, Vietnamissa ja Kambodzassa. Ja ei, ei todellakaan olla mitään "massipäälliköitä" :D Opintotuella + kesä- ja osa-aikatöistä jäljelle jääneillä penneillä tässä ollaan menty. Ollaan kuitenkin vähän pihistelty meiän rahankäytön kanssa verrattuna esim. muutamaan muuhun meiän vaihtarikaveriin. Eli suurin ero on ehkä ollut meidän matkojen majotuksissa :D Ollaan lähtökohtaisesti otettu aina se kohteen halvin mahdollinen vaihtoehto, jos vaan ollaan se löydetty/ siellä on ollut tilaa. Esim. Koh Sametil meil oli siel hyttysiä täynnä olevassa mäenrintees oleva 500 bahtin majoitus kovalla patjalla, kun taas kaksi muuta vaihtaria nappasivat 3000 bahtin (sillä kurssilla lähes 75 €) hotellihuoneen uima-altaineen itselleen. Ei sillä että mä nauttisin noin alkeellisista majoitusoloista, joissa on vielä suuri ötökkävaara, mut ei vaan tee mieli kuluttaa nukkumapaikkaan kaikkia senttejä... :)

Niin ja ötököistä puheen ollen... mä oon inhonnut ihan Suomenkin ötököitä niin pienestä pitäen, kun vaan kykenen muistamaan. Ennen vaihtoon lähtöä ehdin jo lueskella hädissäni netin keskustelupalstoilta kaikista mielenkiintoisista Thaimaasta löytyvistä ötököistä. Ja onko hätä sitten ollut tämän näköinen? No, sanoisin että aikalailla on :D Se on tainnut käydä selväksi, että torakat ja minä ei vaan mahduta samaan maahan. En osannu niistä järkyttyä yhtään etukäteen ja en ollut edes Suomessa ikinä nähnyt torakkaa livenä. Luulin, että torakat on rumia ötököitä, joita saattaa joskus löytyä jostain elintarvikkeiden yms. lähettyviltä. Ja lisäks luulin, että ne on aina pieniä =) Noh, nää kaks edellistä luuloa kumoutu aika nopsaan täällä.

Mun ensimmäinen varsinainen torakkakokemus tapahtui siellä Hat Yaissa, jossa vietettiin koko reissumme kolmas (ja hirvein) yö. Näin jo ennen nukkumaanmenoa siellä Hat Yain pimeillä kaduilla ensisilmäykset näistä vipeltäjistä ja siitä se sitten lähti...Sen jälkeen tosiaan nukuttiin valot päällä, jos siis nukuin lähes ollenkaan sinä yönä. Ainakin uhmakkaasti vannoin, että en varmasti laita silmiä kiinni koko yönä :D Väsymys vei silloin voiton kaikesta huolimatta. Ikävä vessahätä kuitenkin yllätti keskellä yötä, jolloin piti mennä myös rumimpaan vessaan jonka olen ikinä nähnyt (+ siel ei ollu edes vessapaperia). Päästyäni vessaan ja suljettuani oven huomasin ilokseni, että valoista huolimatta vessan ovessa (tietenkin aivan kahvan vieressä) oli aivan järkyttävän kokoinen torakka. Siinä vaiheessa ei tehnyt mieli lähteä enää vessasta pois, mutta ei myöskään olisi tehnyt mieli jäädä siihen läävään. Sain sillä kertaa kerettyä rohkeuteni ja työnnettyä oven auki torakan häiriintymättä. Luojan kiitos en vielä silloin tiennyt torakoiden lentokyvystä :D eli tieto siis tosiaan lisää tuskaa. Nää mörriäiset on siis mun vihollinen nro. 1 tällä hetkellä.

Sitten muista paikallisista ötököistä...tääl ois monta potentiaalista lajiketta, jotka vois viedä ton "vihollinen nro. 1"-viitan itselleen, jos vaan tajuis levittäytyä vähän laajemmalle alueelle. Näitä muita jänskiä ötököitä kun tapaa lähinnä silloin tällöin vaan jossain viidakkojen keskellä. Pahimmat on sellaisia noin peukalon kokoisia (oikeesti!) mustia palloja, jotka lentää! Niitä on montaa eri lajiketta, mutta kaikki näyttää yhtä rumilta. Osalla on vielä joku piikki persiissä, että se ei kyllä paljoa vähennä näitä pelkoja. Toiset taas näyttää joiltakin mini sarvikuonoilta. Näissä on vaan se hyvä puoli, että ne ei jää (kopkopkop) pyöriin sun ympärille, vaan huristele yleensä ohitse. Kiitos tästä ötököiden suunnittelijalle! Sitten nää paikalliset ampiaiset on aika paljon isompia kuin Suomen vastaavat... Mut ne on jotenkin kesympiä kuin suomalaiset lajitoverinsa, koska eivät oo toistaseks tullu juurikaan pyöriin ympärille, vaan elävät ihan omaa elämäänsä. Oon siitä huolimatta tehnyt muutamia nopeusennätyksiä ihan vaan juoksemalla varuiks karkuun niitä :) Hämähäkkejä täällä on myös, tietenkin. Ne pahimmat on vaan onneks hyvissä piiloissa, enkä oo ehkä nähnyt mitään ylivoimaisen kauheeta hämistä tällä reissulla. Paitsi kännykuvasta, jonka Eetu ystävällisesti otti meiän erään majatalon rappusissa näkemästään yksilöstä. Hämähäkillä oli ihan kunnon vartalo ja varmaan sellainen 10 cm halkaisija jalat mukaan lukien + valokuvassa kiiluvat silmät. Tän kuvan jälkeen näiden rappusten taivaltaminen tuotti hieman lisäongelmia mulle :D Majatalon omistaja kun kuulemma sanoi, hämähäkkiä katsomatta, ettei se ole vaarallinen. Ja antoi sen vaan jatkaa eloaan siellä rappusissa! Ei varmaa oo vaarallinen, jos säikähdyksen vuoksi tuun rappuset vähän normaalista poikkeavalla tavalla alas :D

Sit ilman aasinsiltaa ötököistä ruokapuoleen! Meitä on nyt alkanut vähän ärsyttämään, kun aina täytyis lähteä ulos syömään. Se ei oo enää sellanen kiva juttu, et jee saadaan taas mennä ravintolaan syömään, eikä tarvi itse laittaa ruokaa! Ja miksikö ei sitten vaan laiteta itse sitä ruokaa? Siihen on muutamia syitä, ehkä yks suurimmista se et perus thai-ravintolas syöminen tulee halvemmaks, ku et tekis ite ruuat :D Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Toinen jättebra syy on myös se, että meillä on onneton keittiö/keittiötarvikkeet tähän ruuanlaittoon. Eli nyt ollaan yhä suurenevissa määrin sorruttu tilaamaan ruokaa kotiin...ups. Ihmisestä vaan tulee niin laiska, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Mun mielest esim. Mäkki on antanu meille erittäin hyvän mahdollisuuden laiskuuteen, sillä niistä tilauksista selvitään yleensä reilulla kuudella eurolla/2 ateriaa+kotiinkuljetusmaksu!

Mäkkärin aiheuttamista morkkiksista johtuen oon yrittäny keskittyä nyt vähän mun syömisiin, ettei tää paino lähde ihan hanskasta :D Ei sillä, et mulla oikeesti mitään hätää viel ois, mut jostain kummasta mun painoon on tullut sellanen hyvin pysyvältä tuntuva 3 kg lisää Suomen lähtöpainoon nähden! Jostain kummasta tosiaan...wonder why? Se täs on vaan paha, kun täällä saa kaikkea hyvää niin halvalla ja joka puolelta! Täällä ilmastossa on lisäks myös todella tuskaista urheilla, koska yleensä joku lihas alkaa jostain syystä kramppaan ennen kuin liikunta on kestänyt kauaakaan :D Kuntosalillakaan ollessa ei pysty tekemään kuin pari liikettä kunnolla ja sitten onkin jo ihan kaikkensa antanut olo. Lisäks meidän kaupungissa kävelyt alkaa vauhdikkuudeltaan pikku hiljaa muistuttamaan paikallisten, ei niin nopeahkoa, kävelytahtia. Maassa maan tavalla.

Ennen matkaa luulin, että täällähän saattais jopa laihtua kun syö "vaan riisiä" ja kuumassa ilmastossa kun ei pitäis edes tulla nälkä. Mut kyl täälläkin nälkä tosiaan iskee, tai varsinkin aina niin mukava napostelun tarve! Nyt oonkin tehnyt itselleni ilmoitustaululle pienen ohjelappusen koskien mun ruokavaliota... sisältäen mm. kohdat "kokeile tilaa mäkistä jotain muuta, ku BigMac :)", "kokeile syödä välillä keittoa/salaattia, jos uskallat" ja "älä syö pizzaa"... Nää on onnistunut vähän vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki on kyllä itseasiassa mennyt vähän pieleen jo. Keiton/salaatin tilaaminen ravintolassa on aina riski, kun ei oo mitään takeita mitä sieltä tulee :D etenkään salaatin kohdalla. Salaatti kun ei yleensä tarkota täällä samaa kuin Suomessa, vaan saattaa ihan hyvin sisältää millon mitäkin lihoja/äyriäisiä. Lisäks oli pakko tilaa viel kerran PizzaCompanystä pizzaa, koska Eetun oli "ihan pakko" kokeilla sellaista juustoisilla nakeilla ympäröityä yksilötä ja täytyihän munkin sitä testata :)

Niin ja helppohan se on Eetun tosiaan syödä noita juustonakkipizzoja! En tiiä onko ketään koskaan huomannut samaa, mutta ihan kun miehet ei lihois sitten millään? Eetu on vaan laihtunu tällä reissulla :D Sehän tässä vähän laittaa rissaamaankin. Tuntuu ettei Eetun tarvitse tehdä mitään muuta kuin nukkua, ja hups vain, on taas pari kiloa kevyempi! No eikai sille mitään voi, täytyy vaan elää tän julman faktan kanssa.

Täs on nyt tullu näköjään aika paljon jutskailtua toinen toistaan tärkeämmästä asiasta, et ehkä aika jättää tää teksti tähän, jotta edes innokkaimmat lukijat selviää kohta koittavaan hymiöön asti :)

Kotona taas!

Päästiinpähän kotiin, joten nyt on aika reissun tiivistävälle blogitekstille. Ja nyt kun on oma kone käytössä, niin saadaan taas ääkkösetkin käyttöön :)

Kiipeäminen alkaa

Levähdystauko kiipeemisestä

Tänään käytiin päivällä katsomassa se Wat Tham Suea ja muut lähialueen temppelit. Otettiin taksi keskustasta, koska ei millään löydetty paikallisbussin lähtöpaikkaa :D. Taksi maksoi 200 bahtia mennessä ja 150 bahtia takaisin. Temppeli sijaitsee siis semmoisen limestone -vuoren päällä 1237 rappusen matkan päässä maankamaralta :). Tuo 1237 rappusta tuntui alhaalla tosi pieneltä määrältä, mutta yhtäkkiä n. 400 portaan kohdalla tajuttiin ettei olla edes vielä kolmasosaa taitettu matkasta ja oltiin jo ihan puhki :D. Ei varmaan tarvitsisi erikseen kertoa, että aurinko porotti täysillä ja ilmankosteuskin oli taas ihan mukavasti... plus kerrankin oltiin molemmat ihan temppelivarusteissa liikkeellä, eli ei missään kevyissä rantahepeneissä. Rappusetkin olivat aika jyrkkiä, mutta ei kuitenkaan ihan sentään Angkorin temppeleiden tasoa :D

Suvi pirteänä vuoren huipulla :)

Kuva itse yläilmojen temppelistä

Lopulta kuitenkin päästiin väsyneinä ja hikisinä ylös ja sieltä avautui kyllä uskomattomat maisemat Krabin alueen maaseudulle! Vuoren korkeutta, jonka päällä temppeli sijaitsee, ei ihan tarkkaan tiedetä. Pikaisella googlauksella löydettiin kiva hajonta 260 metristä 600 metriin :D. Yleisimmin lähteissä mainittiin vuoren korkeudeksi 300 metriä, joten uskotaan siihen :). Tällöin temppeli olisi ollut 20 metriä korkeammalla, kuin Eiffel-tornin ylin näköalatasanne. Ja Eiffelin yläkertaanhan pääsee vain hissillä :). Alastullessa Suviin iski jälleen pieni korkeanpaikankammo, mutta alas selvittiin ja suoritus ei tuntunut läheskään niin pahalta, kuin Angkorin alueen ja erityisesti Ta Keon temppelin rappusien alastulo! Tästä huikeasta suorituksesta palkittiin itsemme ostamalla välittömästi "laskeutumisen" jälkeen KAKSI (2) kappaletta jäätelöitä per henkilö ja syötiin ne tietty ihan yhteen putkeen, ettei ehtis sulaa :)

Maisemia ylhäältä

Kun tultiin temppeleiltä takaisin, niin käytiin safkan jälkeen katsastamassa joen varteen muutama päivä sitten perustettuja markkinoita. Meidän tarkoitus oli vain kävellä markkinat nopeasti läpi matkalla ruokapaikalta takaisin guest houselle ja käydä markkinoiden jälkeen ottamassa joen varressa sijaitsevasta rapupatsaasta kuva. Mutta toisin kävi! :D Markkinat osoittautukin Suvin paratiisiksi ja mukaan tarttui sen verran tavaraa, että takastullessa oli reput aika pinkeinä! :D Markkinat oli ilmeisesti tarkoitettu paikallisille ja hinnatkin olivat sen mukaiset. Suvi ilmoittikin yhdessä laukkukaupassa, että jos olisi siellä yksin rajattoman matkalaukkukapasiteetin kanssa, niin kauppa olisi tyhjä hyvin nopeasti :). Eetu auttoi ja rajasi Suvin vaihtoehdot 4 laukkuun, joista sai maksimissaan ostaa 2. :)

Suvi taistelee portaita alas

Ostoksia tehtiin yhteensä 860 bahtilla, eli reilu 20 eurolla ja sillä saatiin vaikka mitä! Suville tarttui mekko 250 bahtilla, iso huulikiilto 20 bahtilla, pieni hajuvesi 20 bahtilla, mascara 40 bahtilla, 2 überhienoa laukkua 200 bahtilla per laukku, 2 kaulakorua 10 bahtilla per koru ja leopardikuvioinen panta 10 bahtilla. Tän lisäks ostettiin molemmille vielä aurinkolasit 50 bahtilla per lasit. Laseja löytyi myös 20 bahtilla, mutta oltiin jo ehditty ostamaan noi meiän "kalliit" lasit reilulla eurolla :D! Ja lisääkin oltais ostettu, mutta tilanpuute jätti suuremmat ostoskuormat väliin. Suvi olikin omien sanojen mukaan ihan sekoamispisteessä kaiken sen halvan hienon tarjonnan keskellä! :D

Suvi, markkinoiden saalis ja rapupatsas :D

Laitetaan tähän vielä pieni yhteenveto näistä paikoista missä käytiin:

Krabi Town

Suvi leikki paikallisen koiran kanssa

Mangrovemetsän kävelyreitiltä

Emerald Pool

Pieni ja erittäin mukava kaupunki, jossa hinnat selkeästi halvimmat (tai "normaaleimmat", ei siis turistilisää hinnoissa)! Tykättiin paikasta kovasti. Erityisesti pidettiin siitä moporeissusta 60 kilsan päähän Emerald Poolille ja Hot Springseille! Suositellaan viettämään Krabi Townissa pari yötä jos vain aikataulu antaa myöden, vaikkei siellä niin paljon nähtävää olekaan.

Emerald Pool

Viidakkovarustus kunnossa

Übersininen luonnon vesiallas

Luonnon omassa "porealtaassa" Hot Springseillä

 

Mopotaksi Tamminen

Ao Nang

Ao Nangin rantamaisema

Tylsä, erittäin turistisoitunut rantakohde 30 minuutin bussimatkan päästä Krabi Townista. Rakennettu juuri samalla tavalla, kuin Etelä-Euroopan turistilomakohteet, eli kaikki palvelut löytyvät rantakadulta. Hinnat olivat vähän kaliimpia joka paikassa (paitsi 7-elevenissä). Ranta oli itsessään tosi ankea ja yöelämäkin oli aika Pattaya vivahteista :D! Eli tätä paikkaa ei siis suositella, vaikka sieltä onkin aika hyvät ja helpot veneyhteydet moneen paikkaan.

Railay

Phra Nang ranta Railaylla

Phra Nang kuvattuna ylhäältä päin

Vieläkin Phra Nang biitsiltä

Kiipeilyreissun maisemia

Rantakohde myöskin mantereella, mutta sinne ei pääse kuin veneellä koska se on vuorten eristämä. Maisemat olivat upeita ja vesi erittäin kirkasta. Railay on myös tunnettu kiipeilymahdollisuuksistaan ja siellä ei pystynyt olla törmäämättä kiipeily-yrityksiin ja -paikkoihin. Miinuspuolena ehkä koko reissun kallein hintataso. Silti viihdyttiin siellä kolme yötä ja tykättiin paikasta tosi paljon, eli vilpittömät suosittelut! Kannattaa myös kokeilla sitä meiänkin harrastamaa kiipeilyä näköalapaikalle, tavallinenkin tunari onnistuu... ;) ja sitä kajakin vuokrausta ei myöskään pidä jättää väliin!

Tätä pitkin siis kiivettiin näköalapaikalle :)

Kajakkiretkellä

Löydettiin tosiaan ihan oma ranta :)

Omalta rannalta

Koh Phi Phi

Phi Phi Donin yleisnäkymä

Laguuni Phi Phi Lehillä

Suvi uiskentelee laguunissa

Upeimmat luonnonmaisemat mitä ollaan eläissämme nähty, vaikkakin alue onkin erittäin pahasti turistisoitunut. Tämä turistisoituminen tietenkin pilaa maisemaa (kun koko ajan raivataan lisää metsää ja rakennetaan uutta loistohotellia jne.), mutta kyllä ne hienot maisemat sieltä pystyy silti vielä erottamaan. Eli mitään omaa rauhallista rantaa sieltä ei kannata lähteä hakemaan. Hintataso on myös kohtalaisen korkea (myös 7-eleveneissä on korotetut hinnat). Etenkin bilehirmut varmaan tykkäävät paikasta, kun alkoholi siellä on suht halpaa, kadut baareja väärällään ja päivät voi virua rannalla krapulaa potien! Phi Phi on meidän mielestä semmoinen Krabin alueen must-see paikka, vaikka suuret turistimäärät saattavat välillä vähän ahdistaakin. Maisemat ovat kuitenkin sen arvoiset! Ainiin ja vesi on myös erittäin erittäin kirkasta!

The Beach -elokuvasta tuttu Maya Beach

Loh Dalum Bay Phi Phi Donilla

Mutta se niistä, nyt ollaan takas Bangkokissa ja pakko vähän taas avautua säästä. Nyt on sää paljon lämpimämpi kuin silloin kun lähdettiin Krabille, mutta vieläkin sataa ja paljon. Pari kertaa on tässä blogia kirjoittaessa sähkötkin pätkässy pois, kun myrskyää niin paljon. Ja koko viikonlopuksikin on ennustettu pelkkää sadetta :(

Ens keskiviikkona täällä vaihtuukin vuosi, kun thaimaalaiset siirtyvät vuoteen 2555! Tai no ei tiedetä, että siirtyykö ne nykyään gregoriaanisen kalenterin mukaan, mutta uuttavuotta jokatapauksessa juhlitaan ensi keskiviikosta lähtien ainakin kolme päivää. Uudenvuoden juhlan nimi on Songkran ja sitä juhlisetaan koko maanlaajuisella ainakin 3 päivän vesisodalla :D. Eli ihan kaikkia random vastaantulijoitakin saa ja kuuluu kastella kaikilla mahdollisilla keinoilla aina vesiämpäreistä, vesi-ilmapalloihin ja supersoakereihin! Eli me varmaan palaillaan asiaan seuraavan kerran viimeistään Songkran juhlatunnelmissa!