Käytiin sitten Pietarissa

Iisakin kirkko taustalla, jäinen Suvi edessä

Me palataan hetkeks tän blogin matkailuaiheeseen ja kerrotaan pikku tiivistelmä meiän Pietarin visiitistä. Päätettiin siis tossa vajaa kuukausi sitten varata Pietarin risteily, kun halvalla kerran lähti, 59 € kahdelta henkilöltä! Ja koska aikataulullisesti meille sopi parhaiten torstai-illan lähtö (töistä ei voi lähteä ihan niin vapaasti lomailemaan kuin koulusta... :)), niin jouduttiin maksamaan vielä 20€/henkilö bussikuljetuksesta satamasta keskustaan ja takaisin. Muiden päivien lähdöillä toi bussikuljetus ois jostain syystä sisältynyt hintaan. Ja toi kuljetus oli oikeastaan pakko ostaa, koska se oli se keino "kiertää" viisumin hankinta. Eli ton risteilyn idea on se, että pääsee käymään Pietarissa joko päivävisiitillä tai sitten muutaman yön reissulla (max. 72 h) ilman viisumia. Risteily toimii vähän samalla periaatteella kuin ruotsinkin vastaavat, eli kaksi yötä laivalla ja kymmenisen tuntia aikaa olla maissa.

Saatiin järjestettyä Diegolle hoitopaikka mukavasti äitin ja iskän luota, Akun kiusaks :) Ei vaan, kyllä se nyt alkaa jo vähän ymmärtämään ton pikku riehujan päälle. Kiitokset vaan hyvästä hoidosta, joudutte ehkä näin ollen uudestaankin näihin hommiin ;D Ja töistä tosiaan piti saada se perjantai vapaaks. Tai siis tietty kysyin sen ennen kun ehdittiin varailla mitään :D Siinä ne suuret matkajärjestelyt olikin. Jaksettiin sentään printata Wikitravelista Pietarin osuus.

Länsisatamaan mentiin ahkerasti julkisilla kulkuneuvoilla, suunnitelmana ensin juna Mäkkylästä keskustaan ja siitä bussi satamaan. Muutamalla muullakin vaan näytti olevan samat suunnitelmat, joten bussijonossa olikin ennen meitä jo ainakin kahden bussilastillisen verran porukkaa. Oltais ehkä ehditty ajoissa terminaaliin odottelemalla vaan niin kauan, että mahduttais bussiin, mut ei jaksettu seisoskella ja valittiin metro Ruoholahteen. Sieltä sitten perinteiseen reippailutyyliin käveltiin satamaan :)

Kazanin katedraali

Laivaan päästiin melko kivuttomasti sisään ilman sen kummempia jonotteluja, vaikka kaikilta laivaan tulevilta läpivalaistiin matkatavarat oven suussa. Jos oikein ymmärsin, niin tällä ne halus varmistaa, ettei tuotu laivaan mukanamme mitään juotavaa TAI syötävää. Ilmeisesti toi juotavan kielto koski pelkästään alkoholia, mut ei kyl muisteta ihan varmaks. Toi syötävän tuomisen kielto oli vähän hassu, tai en oo ennen tainnut törmätä laivalla vastaavaan. Saahan ne tietty enemmän rahnaa kun kaikkien on pakko ostaa jokainen juttu niiden omista putiikeista :) Nyt voi sitten joku kertoa, että jokaisella Tallinnan ja Tukholman laivalla on ollut sellanen kielto voimassa jo 24 vuotta.

Kirkko veren päällä

Hytti ei ollut ihan mitään luxus-mallia, mut mitäs sitä vois odottaa tolla hinnalla? Hyvin pelkistetty huone, missä ei ollut mitään ylimääräistä. Kaksi sänkyä ja vessa :D En tiiä onks tuolta sit joskus lähteny jotain irto-osia ns. vahingossa matkustajien mukaan, kun henkaritkin oli "lukittu" telineeseen kiinni. Ja olihan meillä iki-ihana radio, josta kuului yksi venäjän kielinen kanava + elintärkeät kuulutukset. En tiiä oliks jääny just meiän hytistä puuttumaan, mut ei saatu mitään risteilyohjelmaa. Päästiin siitä ohjelmasta onneks jotenkin perille pakollisten (=radiota ei voinut sulkea) melko kovaäänisten kuulutusten kautta, joissa kyllä tuotiin selville yks jos toinenkin asia kolmella eri kielellä. Myös klo 6.30 aamulla oli kiva herätä tähän pimpelipom-kuulutukseen. Monet niistä olivat siis tärkeystasoa: "Nyt butiikki shopissa -30 % kaikki vaatteet".

Laiva oli muuten sisällöltään aika siisti, vaikkakin pienehkö verrattuna useimpiin Viron ja Ruotsin laivoihin. Eksymisvaaraa ei siis juuri ollut :) Tax freessä jotkin hinnat olivat selvästi edullisempia, esim. yllättäen litran vodkapullo irtosi reilulla neljällä eurolla. Ja muutkin vahvemmat tapaukset olivat halpoja. Oluet, siiderit ja lonkerot olivat suunnilleen samoissa hinnoissa toisiin risteilylaivoihin nähden. Karkit oli yhtä kalliita kuten aina laivoilla. Nimim. katkera :D Joskus pienenä vielä luulin, et laivoilta sai noita megasäkkejä oikeesti tosi paljon halvemmalla kuin maista, mut väärässä kyllä olin. Ei paljon tax free auta, jos laittaa muuten vaan sen karkin hinnan korkeemmaks. Huijjausta sanon ma.

Me kun ollaan tultu niin vanhoiks ja väsyneiks, niin jätettiin laivan yökerhot muille. Nyt kun halus kuitenkin saada jotain irti Pietarin päiväkierroksestakin :) Meiän yöunia vaan tosiaan häirittiin ensin kuulutuksen toimesta aamulla ja heti sen jälkeen naapurihytin herätyskello pärähti soimaan kuuluvasti. Siinä oli vaan se huono juttu, että naapuri oli ilmeisesti poistunut hytistään aamupalalle tms. (tai sitten oli uskomattoman unikykyinen henkilö) ja näin ollen herätyskello soi taukoamatta puolisen tuntia. Ei siinä oikein sitten itsekään enää unta saanut, kun aivot käskee kokoajan herätä siihen mukavaan piipitykseen. Tän ansiosta oltiin toisaalta heti ajoissa lähdössä ulos laivasta, eikä heitetty aikaa hukkaan nukkumalla. Laivasta poistuminen olikin melko hidas prosessi, kun sieltä pääsi pois vain yhdestä ovesta maahan vieviä portaita pitkin. Siis vähän vastaavanlaisia millaisia pitkin tullaan välillä lentokoneesta maankamaralle. Siinä sit joku laivan työntekijä päästi vain tietyn verran ihmisiä kerrallaan suorittaan tätä porrasosuutta ja se oli aika hidasta toisinaan. Tässä tilanteessa oppi taas pitämään omia puoliaan kun isosta aulatilasta kaikki haluaa samaan pieneen oveen ja mitään sen suurempia kohteliaisuussääntöjä ei siinä pelissä tunneta. Kaikista ankeimpia on ne ihmiset, jotka väkisin punkee ittensä jostain takarivistä ekaks ja päästessään portaisiin kävelee ne etanan nopeudella ja kaiken lisäks jää vielä seisoskelemaan pihalle vailla kiirettä mihinkään... :D

Entisajan glamööriä

Portaat suoritettuamme käveltiin terminaalin passintarkastukseen, mikä olikin myös hidasta puuhaa. Tässä vaiheessa huomattiin, että kannatti tosiaan lähteä laivasta ensimmäisten joukossa, koska passintarkastusjonot kasvoivat nopeasti meidän jälkeen todella pitkiksi. Tarkastuksesta päästyämme mentiin terminaalista ulos etsimään meiän bussia. Sitä ei tosin tarvinnut paljoa etsiskellä, kun niitä oli parikin minibussia jonossa heti terminaalin ovien edessä. Kuskia ei paljon kiinnostanut nähdä mitään lippuja, mikä oli toisaalta vähän outoa. Se voi kyllä johtua siitä, että käveltiin bussiin "omin nokkinemme" kuskin käydessä jossain, kun ei ihan tajuttu mikä siinä oli jutun juoni. Ja ehkä se bussikuski sitten muisteli jo kysyneensä meiän liput, eikä näin ollen siis kysellyt uudestaan.

Näkymiä Pietari-Paavalin linnotuksesta

Kuski ajoi vähän vilkkaammin kuin suomalaiset vastaavat. Kun auto lähti käyntiin, niin karvalakki otettiin pois päästä ja menoks vaan. No eipähän kestänyt ihan hirveen kauan matka Iisakin aukiolle :) Se oli siis ilmeisesti ainut paikka mihin tällä bussilla pääsi. Jostain luettiin, että se menis kahden eri hotellinkin kautta, mut ehkä sille ei nyt vaan maistunut kierrellä mistään :D Tässä, kuten myös kaikissa muissa, asiakaspalvelutilanteessa huomattiin heti venäläisten hieman erilainen tyyli palvella asiakkaitaan. Se oli aika vastakohta meiän viime matkan (USA) asiakaspalvelulle, kun ei tuntunut sitä hymyä saavan sitten millään tällä kertaa. Ja yhdessäkään Pietarin paikassa ketään ei edes yrittänyt puhua meille englantia, mieluiten olivat hiljaa ja olettivat meidän tajuavan mitä he haluavat. Yhdessä vaatekaupassakin myyjä vain tuijotti muualle katselevaa Eetua ihan hiljaa ja pitkään, kunnes mä havahdutin Eetun ja sanoin, että se haluais varmaan maksun tässä välissä :D Voi tietty olla, että venäläiset saa itse parempaa palvelua.

Pietarissa tehtiin ahkerasti kävelykierros suurimpien nähtävyyksien kautta. Oli kyllä niin hemmmmetin kylmä, että joutuikin mennä aikamoista pikakävelyä, ettei ois ihan jäätynyt. Pakkasta ei edes ollut niin paljoa asteissa, mutta siellä oli jotenkin todella kylmä viima. Meille tuli ylipäänsä Pietarin arkkitehtuurista mieleen tietyn Helsingin alueen tyyli. Eli siis rakennukset olivat todella samankaltaisia kuin esim. Presidentin linnan ympäristö. Vähän kuin Helsinki isommassa mittakaavassa. Tietenkin ne itse kirkot olivat paljon vakuuttavampia ja ihmettelemisen arvoisia.

Käveltiin siis ensin Iisakin aukiolta Mäkkiin :D Ihan summanmutikassa, onneks edes löydettiin noinkin kivuttomasti. Meillä kun ei perinteisesti ollut sitä karttaa (luultiin et saatais jostain sellanen), niin mentiin ilmaisen wlanin piiriin syömään päivän ensimmäinen ruoka samalla. Ei tosin saatu ihan kokonaista big mac-ateriaa kun tuli taas kielimuuri vastaan. Myyjä haki listan, josta meiän piti näyttää mitä halutaan, mut siltikin jäi ranskikset saamatta. Noh, ehkä se on hyvä jättää aamupalalta ranskalaiset pois ;) Siellä sitten puhelimen langattomalla nettiyhteydellä ihmeteltiin vähän, että missäs ollaan ja mihin mennään. En tiedä miten me oltais selvitty kymmenen vuotta sitten näistä meiän reissuista? Puhelimeen pystyi jättämään ladatun Pietarin karttakuvan, eikä tarvittu enää nettiyhteyttä sen avaamiseen. Sen perusteella siis suunnistettiin paikasta toiseen.

Eremitaasi

 Käveltiin Mäkistä ensin Nevski Prospektille, joka on ilmeisesti Pietarin suurin ja tunnetuin shoppailu- yms. katu. Pian oikealla näyttäytyikin ihan vaikuttavan näköinen Kazanin katedraali, joka on Pietarin pääkirkko. Sitä ihmetellessämme huomattiin vasemmalla vähän kauempana mielenkiintoisen näköinen rakennelma ja suunnattiin seuraavaksi sitä kohden. Osattiin yhdistää sen olevan "kirkko veren päällä" ja siis tosiaan, veRen, ei veDen. Alkuun luultiin että kirjoitusvirhe oli vaan tullut :D Nimellä taitaakin siis olla joku symbolinen merkitys. Sieltä käveltiin taas takaisin Nevskille ja päätettiin mennä testaamaan metron toimintaa. Pietarissa kun on kuulemma maailman syvin metro. Haluttiin päästä metrolla yksi pitkä pysäkkiväli eteenpäin, Pietari-Paavalin linnoitukseen. Metro olikin sitten aika ahdistava kokemus, tai maan alla kävelyä tuli jo melkoinen matka, ennen kuin päästiin "meidän" metron lähtölaiturille. Lisäksi ihmisiä oli vähintäänkin sopivasti, vaikkei ollut edes ruuhka-aika. Luettiinkin, että ruuhka-aikaan metroon saattaa joutua jonottamaan puolikin tuntia helposti.

Päästiin kuitenkin Peterin ja Paulin linnoitusalueelle, joka olikin ihan kivan näköinen paikka. Siellä oli useampikin rakennus, mutta meiän pikakävelyvauhdilla jäi vähän epäselväksi että mikä oli mikäkin :D Maltettiin sentään pysähtyä vähän kuvailemaan, kun oli ihan kivoja maisemia joen yli keskustaan päin. Ei jaksettu enää ahtaa itseämme metroon, joten uutterasti käveltiin takas joen toiselle puolen. Tultiinkin juuri sopivasti Eremitaasin kulmille ja siitä päästiin aukiolle, joka onkin tuttu näky monista Pietariin liittyvistä valokuvista ja ainakin yhdestä James Bondistakin. Ei ihan tajuttu et miten noi rakennukset nyt meni tossa, että mikä oli vanha Eremitaasi ja mikä uus jne. Mut oli ne hienoja :) Ei menty yhteenkään paikkaan sisälle tutkimaan, kun aikaa ei ihan hirveesti ollut, eikä se ole meidän tapoihin oikein muutenkaan kuulunut. 

Sieltä tepasteltiin pitkähkö matka kännykän kartasta etukäteen tsekattuun ostoskeskukseen. Ei oltu kyl varmoja oliks se just se mitä oltiin etukäteen mietitty, kun sen nimi luki kaikissa kylteissä vaan venäjäks. Joka tapauksessa tää ostoskeskus oli melko pienehkö, tai ainakin aika ahtaasti rakennettu. Löytyi sieltä sit onneks yks kiva kauppa, josta tarttui parikin paitaa mukaan :) Tän jälkeen olikin jo aika päättää tää pikainen kaupunkikierros ja lähteä taas suunnistamaan kohti Iisakin kirkkoa. Siitä sitten se sama reipas bussikuski vei meidät takaisin satamaan ja päästiin taas laivalle kuuntelemaan kuulutuksia.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva reissu, mutta ehdottomasti kannattaisi tehdä kyllä mielummin kesällä. Olisi ollut kiva jäädä joihinkin puiston penkeille syömään esimerkiksi jäätelöä, mut se ei oikein houkutellut pakkaskelillä :) Muutenkin toi maissaoloaika on suht lyhyt, eli jos tykkää museoissa viettää ihan sisälläkin aikaa, niin sitten toi päivävisiitti on kyllä liian lyhyt aika. Meille toi tais olla kyl juurikin sopivasti ja mäkin voin vetää raksin "Olen käynyt Venäjällä"-kohtaan :D