Perheenlisäystä :)

Omat leikit taas menossa (Miikka kuvannut nää kaikki 3)

Joops, eli meitä on nykyään sitten kolme. Ei toistaiseksi tullut siis mitään ihmislisäystä, vaan tollanen pieni valkoinen riiviö. Ei olla tätä aiemmin mitenkään hirveesti hehkutettu, kun tarkotuksena oli viedä tää ihan yllärinä Turenkiin vierailulle. Mutta enhän mä sitten malttanut tota enää piilotella, kun ties milloin mennään seuraavaan kerran käymään siellä Turenki-cityssä. Eli meitä riemastuttaa ja aktivoittaa toivottavasti monen monen vuoden ajan tollainen Diego (viralliselta nimeltään Lamun Diego) niminen parsonrusselinterrieri.

Joitakin koiraihmisiä saattanee kiinnostaa tää rotuvalinta, vaikka eihän se mikään kovin kaukaa haettu edes ollutkaan. Ensinnäkin meillä on nyt sen kokoinen kämppä, että mielellään koiran piti olla pieni, ettei käy tilat meille ahtaaks. Lisäks sen piti olla sellainen, että sillä vois harrastaa jotain (mielellään agilityä) ja terveystilanteen piti myös olla kunnossa. Itse tykkään myös siitä, että koirassa on vähän ns. luonnetta, eli sille voi siis tarvittaessa korottaa ääntään, eikä se loukkaannu siitä päiväkausiksi.

Joo mä oon vaan ihan tälläinen pieni ja suloinen

Siinä kun sitten pyörittelin (/pyöriteltiin) eri rotuvaihtoehtoja päässä, niin tuli ihan yllättäen tää rotu mieleen. Parsonihan muistuttaa paljon länderiä etenkin ulkoisesti ja osittain myös luonteeltaan. Toisaalta taas se parsonin puoli, joka ei muistuta länderiä, muistuttaa jossain määrin kääpiösnautseria. Eli siis tää itsenäisyys ja hieman länderin luonnetta "kovempi" luonne. Joten miksipä ei ottaisi ns. Akun ja Pekon yhdistelmää? :) Parsonin koko on tällaisessa kaupunkiolosuhteissa ehkä astetta helpompi kuin länderin, tän voi just vielä napata kevyesti kainaloon, jos on tarve matkustaa bussilla/junalla. Täytyy myöntää, että vähän piti länderivaihtoehtoakin harkita, mutta Aku on ollut mulle jotenkin "liian" sopiva/helppo/jopa täydellinen länderi ja sen jälkeen olis odotukset olleet liian korkealla länderinpentua kohtaan. Jotenkin sitä vaan lapsellisesti olis odottanut tahtomattaankin juuri länderistä tulevan samanlainen kuin Aku. Diegolla ei oo siis mitään paineita ;)

Minäkö muka riiviö?

Meiän ekat päivät yhdessä on menneet tosi hyvin, ihan kun D ois aina asunu täällä. Ainakin siis omasta mielestään :D  En muista enää tarkalleen millaiset Aku&Pekko oli pentuina, mutta nyt tuntuu että tää on joku sata kertaa villimpi. Diego osaa onneks itse viihdyttää itseään, joten ollaan päästy ton energiamääriin nähden suht vähällä. Se siis leikkii lelujensa kanssa yksinään pitkiäkin aikoja kyllästymättä. Vielä kun ei päästä ees tuhlaamaan tota energiaa lenkkeilemällä tai agilityä treenailemalla. Ja onneks siinä on myös "rauhoitusnappula", eli sen saa pysähtymään ihan paikoilleen ottamalla sen syliin. Tää on kyl ihan hyvä välillä :D Rohkeutta ja rämäpäisyyttä näyttäis myös löytyvän, ei oo yhtään säikähdelly mitään yllättäviä ääniä ja yrittää kovasti hypätä mm. sohvalle, vaikkei ilman apua oo lähelläkään. Tai ehkä se tolla pompputreenillä on sohvalla jo ennen pitkää. Täytyy tosiaan muistaa pitää rajat sille sentään selvinä, vaikka se toistaiseksi vaikuttaakin niin suloiselta ja vaarattomalta. Ihmisiä kohtaan se näyttäis ainakin olevan tosi avoin/vähän liiankin innokas, mutta aika monet pennut on kyllä siltä osin samanlaisia.

Mutta tässä siis pikainen päivitys meidän muuttuneesta tilanteesta, ehkä joskus myöhemmin saatan perustaa Diegolle ihan oman harrastusblogin :)