Täällähän me sitten ollaan, pitkän pitkän matkan jälkeen. Jos laskee matkustusajan siitä, kun on lähtenyt kotoota (<- miten toi sana pitäis muodostaa?) siihen kun saapuu kohteen hotelliin, niin meillä meni sellaset 34 tuntia vaihteeks :) Että kyllä tää kaks viikkoo on aika minimiaika, jonka takia tänne jaksaa matkustaa noin kauan.
Mut joo, lentomatka (Amsterdam- Los Angeles) tuntui jotenkin sata vuotta pitkältä, kun nukuttiin molemmat huikean tunnin verran tolla reilun 11 tunnin matkalla. Verrattuna meiän Bangkokin reissuun ja China Airlinesiin, niin KLM tarjos meille sentään omat näytöt ja "kaukosäätimet"! Leffoja ois ollu muuten kiva kattella, mut ku ei yllättäen ollu suomenkielisiä tekstejä ja lentokoneen yleishälinän vuoks ei pystynyt kuunteleen tarpeeks hyvin pelkkää puhetta englanniks, niin leffat jäi valitettavasti kattomatta. Aloin myös pohtia, et lentokoneessa vois olla jokaiselle oma "koppi", jossa ois yhtä paljon tilaa kaikilla. Kun noi joidenkin ihmisten tilanvaltausyritykset alkaa vähän ärsyttään. Se nyt on ihan vakio, et ainakin Eetun edestä lasketaan penkki aina maksimaaliseen makuuasentoon = Eetun jalat ei oikeastaan mahdu minnekään. Mut nyt mun vierustoveri (istuttiin siis ihan keskellä jättikonetta, sillein et meiän molempien ihan vieressä istu vielä ihmiset) oli harvinaisen rasittava. Mulle ei jääny mitään käyttötilaa siitä meiän välissä olevasta käsinojasta (miks niitä muuten pitää olla vaan yks /2 hlö?) ja sitten jos erehdyin hetkeks siirtään mun jalat jotenkin pienempään tilaan, niin se tunkeili myös jalkoinensa aivan liian paljon mun puolelle. Noh, onkohan tässä nyt tarpeeks valitettu :D
Ärsytys muuttui aika nopeasti iloksi, kun päästiin lentokentältä muutaman passin näytön ja kyselyiden yms. jälkeen ulos! Aurinko oli etenkin kiva tavata pitkästä aikaa :) Täällähän ei ole nyt mitkään superlämpimät ilmat, sellasta 20 astetta keskimäärin. Sekin tuntu kyllä yllättävän kivalta! Ensin lähdettiin metsästään Flyway-bussia, jonka pitäis viedä meiät aika lähelle sitä autovuokraamoa. Se löytykin sitten lähes ilman etsintää ja päästiin oikeastaan yhtään odottamatta sen kyytiin. Matka piti hassusti maksaa vasta perillä ollessa. Bussi vei meidät Van Nuysin lentokentälle ja tajuttiinkin siinä sitten, että se ois vissiin tarkotettu vaan ihmisille, joilla on joku jatkolento tuolta kyseiseltä kentältä... Maksun suoritettuamme meidän täytyi siis mennä sen kentän pikkuterminaalin kautta ulos :D Mut onneks se nyt onnistu kuitenkin näin. Hintaa tolla oli 7$/hlö, joka oli aika vähän verrattuna siihen mitä taksi ois voinu maksaa.
Terminaalista ulos tultuamme oltiin vähän hämillämme, että mitäs seuraavaks. Karttaa meillä ei taas vaihteeks ollu, mut onneks oli sitten navigaattori! Lähettiin käveleen sen kanssa kaikkine laukkuinemme autovuokraamoa kohti :D Navigaattori näytti matkaks kuitenkin joku 6 km, joten luotettiin siihen, että löydettäis jostain etukäteen vähän tutkitun bussivaihtoehdon pysäkki. Niin sitten 700 metrin tallustelun jälkeen löydettiinkin! Siinä pysäkillä ei vaan lukenut mitään aikatauluja tms. ja meiän pienin raha oli 20$, joten mentiin sitten rikkomaan se Subwayhin parin subin avulla :) Subit syötyämme päästiin melko nopeesti jo bussiinkin, joka ois maksanu 1,5$/hlö, mut se ois edellyttänyt vissiin tasarahaa kolikoissa. Eli maksettiin siis viiden dollarin setelillä, eikä saatu mitään takas. Siinä bussimatkalla alkoi tajuamaan kuinka paljon täällä on "ulkomaalaisia", eli lähinnä meksikolaisia. Espanjaa kuuli paljon enemmän, kun englantia. Bussipysäkkien välit oli tehty ahkerille jenkeille sopivaks, eli ne oli oikeesti varmaan alle sadan metrin välein :D Eli meiltäkin katos stressi siitä, että mitäs jos mentäis vahingossa meidän pysäkin ohi :) Ei tulis hirveitä vahinkoja siis. Löydettiin myös tähän Rent A Wreckin toimipisteeseen helpolla (oltiin Googlemapsin Streetviewistä kateltu miltä sen ympäristön pitäs näyttää, kätevää tää nykyaika).
Noniin, sitten tästä autonvuokrauksesta... Sen toimimista me etukäteen jännitettiin ja osittain näköjään myös syystäkin. Kun asteltiin tähän vähän ränsistyneen näköseen liikkeeseen, niin joku "ulkomaalainen" tuli nopeesti sanoon meille, et "manager is not here, ten minutes" ja katos itse kuin pieru saharaan. Venattiin sitten tää "10 min" eli tunti! Näköjään ketään muu, kun manager ei pystynyt siellä mitään tekemään, eli sen takia tossa kesti. Manager löys meiän varauksen onneks, mut sit kävi ilmi, ettei sillä autolla muka saiskaan lähtee sataa mailia kauemmas...:) varaus tosiaan sanoi toista tästä asiasta. Hetken neuvoteltuamme manager päätyi antamaan meille poikkeusluvan lähteä kauemmas, jos vuokrataan vähän isompi/parempi ????? auto. Tää tietty sit maksais joku 60 dollarii enemmän, mikä nyt ei onneks ollut niin paha yllätys. Mut paha yllätys oli itseasiassa sitten tää meiän "isompi/parempi"-auto, joka on siis varsinainen maantiekiitäjä, Toyota Corolla vuodelta sata ekr :D Autossa on havaittavissa hieman käytön jälkiä jokapuolella, mikä on toisaalta ihan hyvä, kun mahdollisia pikkuviiruja siitä ei pysty sitten meiän tekemäks tunnistaan :) Tuli vaan mieleen, et miten oikeesti voitiinkin löytää tästä autojen paratiisimaasta tollanen vehje, joka myös traktorina tunnetaan. Esimerkiksi pissapojan nestettä ei ihan liian pitkäksi aikaa ole tai tule, kun säiliössä on ilmeisesti jonkinlainen reikä. Saatiin onneks hotellille ajomatkalla kerran suihkautettua sitä, minkä jälkeen todettiin että reikä ei olekaan pahitteeksi. Tuulilasi näytti siis likaisenakin sata kertaa paremmalta, kuin sen pissapojan suihkautuksen jälkeen. Pyyhkijät toimii siis lähes yhtä hyvin kuin esimerkiksi ikkunanpesu puuhaloilla tms. :D Päätettiinkin sitten puhdistaa tuulilasi ihan "manuaalisesti", eli omin kätösin paperin avulla. Tää toimi onneks tosi hyvin! Tehdään tää nyt aina ennen kun lähetään liikenteeseen, niin lasi pysyy kirkkaana. Onneks ollaan Suomessakin totuttu ajelemaan Puntolla, joten sopeutuminen tähän vuokra-autoon on ollut melko kivutonta loppupeleissä.
Tää meiän motelli/hotelli on sentään tosi kiva, huoneet on siistit ja isot, eikä tarvi vissiin pelätä torakoita. Ollaan siis nää ekat neljä yötä Calabasasin Good Nite Inn:ssä, joka on peräti 30 kilsan päässä L.A:n downtownista, mikä on siis sinänsä ihan sama kun meillä on tää traktori. Vaikka tiedettiin, että etäisyydet täällä kaupungissa on järkyttävät, niin silti nää tuli yllätyksenä. Katottiin esim. että meiän tää hotellimotelli sijaitsee ihan Malibun vieressä, mut sinnehän on sitten kans joku 15 kilsaa :) Eli täällä ei kyllä kävellen pääse yhtään mihinkään.
Ensimmäisenä kun tullaan uuteen maahan pariks viikoks, niin mennään tietenkin ostamaan kytkykauppa puhelin+liittymä! Eli se meiän autonvuokraaja manageri halus meiltä jonkun puhelinnumeron, joka luvattiin sille sitten soittaa vähän myöhemmin. Ajeltiin sitten RadioShack-liikkeeseen ja kyseltiin tälläsestä prepaid-liittymästä. Selviskin, ettei täällä maassa ilmeisesti saa sellaisia ollenkaan, nice. Hetken oltiin siinä vähän hämillään, että mitäs nyt sitten tehdään. Kaupan toinen myyjä keksi, että nehän vois myydä meille halvimman puhelimen+liittymän siihen täks ajaks. Hinnaks tälle tulis vaan 25$, joten tartuttiin siihen :D Saatiin sitten Samsungin simpukkapuhelin ja sim-kortti tolla rahalla. Ilmeisesti toi menikin sitten vähän hukkaan, koska ei olla saatu sitä vielä tässä vajaan parin päivän aikana kuitenkaan toimimaan. Tai se väitti jo samantien, ettei meillä ois tarpeeks rahaa siinä kortilla tjsp. Soitettiin sit kuitenkin tän hotellimotellin puhelimella meiän uus numero sille managerille, vaikkei tiedetä toimiiks se ees.
Tän paikan liikenteestä sitten hieman asiaa. Huomaa kyllä heti, että tää on autoilijoiden maa. Tuntuu, että ns. pikkuteilläkin on ihan hirveen monta kaistaa motareista nyt puhumattakaan. Laskettiin tossa eilen, että tolla yhelläkin motarilla oli jatkuvasti sellaset 7 kaistaa... Eetu on onneks löytänyt hyvän taktiikan, ajetaan hiljaa ja keskellä tietä :D Eli siis yritetään suunnilleen ajaa liikenteen mukana (mikä on muuten yllättävän reipasta täällä) ja ajetaan keskimmäisellä kaistalla. Sitten kun navigaattori näyttää, että erkanemiskaista tulossa, niin sitten aletaan pikkuhiljaa vaihtaa sitä kaistaa. Onneks Eetullakin on nyt aika paljon kokemusta autolla ajosta, niin ei toi liikenne meitä nyt sen enempää häiritse. Mähän en siis tosiaan saa ajaa ollenkaan nyt, kun siellä autonvuokrauspaikassa piti valita vaan yks kuski koko matkan ajaks. Toisesta ois vissiin joutunu maksaan jotain lisääkin. Sitten täällä on mielenkiintosia Stop-merkeillä varustettuja risteyksiä. Mielenkiintosia niistä tekee se, että Stop-merkki on sitten laitettu joka suunnasta tuleville :D Ei tiedetä virallista sääntöä miten tässä tulee toimia pysähtymisen jälkeen, että ketä menee sitten ekana. Ollaan nyt käytännössä huomattu, että ilmeisesti ekana saa lähtee se, joka on ehtinyt ekaks pysähtyä :D Täällä tää toimii ihan hyvin, mut alko huvittaan ajatus tästä jutusta esim. Thaimaassa. Täällä saa myös "turn right on reds" eli jos suoraan meneville on punaset ja ite on kääntymäs oikeelle, niin tien ollessa "vapaa" saa kääntyä punaisia päin.
Yllättävän paljon jaksettiin ekanakin päivänä äheltää menemään tuolla, vaikka unet olikin jäänyt minimaalisiksi. Nukahdettiin kuitenkin sit paikallista aikaa varmaan kahdeksalta illalla ja meinattiin ekan kerran herätä viideltä aamulla :D Aamulla lähdettiin sitten etsimään Malibu beachia upeiden maisemien halki. Maisemista tosiaan sen verran, et ne on kyllä kieltämättä mahtavat! Lentokentältä lähtiessä mäkiset maastot toi etäisesti mieleen jonkun Gran Canarian, eli oli vissiin ihan turha lähtee näin kauas ;) Mut joo, Malibusta tosiaan. Ajeltiin siellä pitkin poikin makeiden talojen ohi (tuollahan asuu just moni sellanen "iso julkkis") ja yritettiin ettii sitä rantaa. Kaikesta huolimatta ei vaan jostain syystä ikinä löydetty sinne hemmetin rannalle :D Tai saatettiin ehkä nähdä se ranta, mut ei jaksettu enää kääntyy ympäri ja pysähtyä. Ketäpä nyt sellasta jaksais tehdä, kyseessä kuitenkin vaan joku ankee Malibun ranta :D
Lähdettiin seuraavaks ajaan kohti Santa Monican beachia. Tällä kertaa itse rantaa ei vaan voinut olla näkemättä, on meinaan ihan uskomattoman pituinen + levyinen! Edullisen parkkipaikan löytäminen tän rannan läheisyydestä oli jotenkin hankalaa tällasille untuvikoille, mut onnistuttiin sit löytämään public parking- parkkihalli. Tää oli hyvä löytö, koska siellä oli ekat 2 h kokonaan ilmasia ja sen jälkeen alkoi vasta mennä rahaa 1$/puol tuntia. Tuolta oli kuitenkin vähän kävelymatkaa itse rannalle, mut ei se meitä haitannut; oli kivaa katsella stereotyyppistä ihmisiä + ympäristöä. Stereotyyppisellä tarkoitetaan siis sitä, et ihmiset juoksi puistossa koirien kanssa, rannalla "Rocky-tyyliin" ja kaikkee tällästä pientä. Oli kiva nähdä niin monesta leffasta tuttu laituri ja ranta! Mentiinkin sitten vähän rannalle tallusteleen ja ottamaan parit kuvat. Ranta oli todella tyhjä, koska täällä on sekä turistikausi että ihmisten rantakelikausi jo loppunut. Suomessa vielä kelpais olla rannalla näillä keleillä. Auringon paistaessa toppi+hame oli mulle just sopiva asuste, mut auringon mennessä pilveen täällä tulee kyllä yllättävänkin kylmä. Santa Monican beachilla ollessamme alkoi tulla outoa sumua (vai pilviä?) ja lähdettiin sitten ajeleen kohti Venice Beachia. Tää sumu/pilvet oli kuitenkin sitten täyttäneet koko taivaan, joten käännyttiikin pois tältä rannalta ja palataan myöhemmin uudestaan.
Rannalta lähdettyämme eksyiltiin hetki ihan huolella, mutta päästiin kuitenkin sitten oikeelle motarille kohti meiän majapaikkaa. Lähdettiin hetken hengailun jälkeen "ihan vieressä" olevaan Camarillo Premium Outlet-keskukseen, eli jonnekin 40 kilsan päähän taas. Tää paikka olikin sitten aika hauska. Tää oli tehty niin jenkeille sopivaks, kun vaan olla voi :D Paikka ei ollut mikään tyypillinen ostoskeskus, vaan kaikki kaupat oli yksikerroksisina vierekkäin hirvittävän pitkinä riveinä. Joka kaupan oven eessä oli parkkipaikkoja ja siellä sitten ajeltiin aina itsekukin sen kaupan oven eteen, johon halus mennä :D Parkkeerattiin itekin sit yli 10 kertaa meiän auto tän ostosreissun aikana. Kilometrejäkin tuli tän huikean "kauppakeskuksen" alueella joku 4 :D Tää esti kyllä osittain sellasta spontaaniashoppailua, ei tullut niin vahingossa mentyä johonkin satunnaiseen kauppaan. Paitsi ihan aluks, kun ei ihan hoksattu tän jutun juonta ja kokoa. Löydettiin aluks siis joku varmaan vajaa kymmenesosa tästä keskuksesta, jätettiin auto ihan normaalisti parkkiin ja lähdettiin kävelemään näitä kauppoja läpi. Kaupat oli kyllä just rakennettu niin hassusti jonoihin, että oli meiänkin mielestä vähän rankkaa kävellä tollein niitä läpi. Kävelyreissun loputtua oltiin sillein, et "eiks täällä pitäny olla joku Adidaskin tms.?" ja ajateltiin vaan sitten, että muistettiin väärin tai jotain. Poistuessamme tän ekan paikan parkkialueelta huomattiin kyllä sit nopeesti, ettei se ollutkaan vielä siinä. Näitä uusia ympyränmallisia "kortteleita", joiden ulkoreunan kaupat muodosti (ajelu tapahtui sisäpihalla) löytyikin sitten lisää! Meillähän sitten vierehti tovi jos toinenkin noiden kauppojen läpikoluamisessa, vaikka autolla päästiinkin nopeasti kaupasta toiseen :D Nää vois kyl tehä viel drive-in vaatekauppoja. Ja ajatus siitä, että "shoppaillaan vasta loppureissusta" kaatui aika pahasti. Mä taisin melkein oman osuuteni jo shoppailusta meinaan käyttää, upsis :D Täällä näiden kaikkien asioiden hintoja hämää vielä pahasti se, että jostain syystä hinnat kerrotaan ilman veroja. Eli sitten kassalla siihen mäjäytetään vielä yllättäen verot päälle. Täällä aluella verot on ilmeisesti 10% tuotteen hinnasta.
Sitten vielä lyhyesti tästä amerikkalaisesta asiakaspalveluasenteesta. Se on ihan uskomaton! Ei mitään hajua miten nää jaksaakin kuulostaa niin (teko?)pirteeltä koko ajan :D "Thank you for calling RadioShack, this is Mike speaking, how may I help you?" ja toi liikkeiden myyjien puhelimeen vastaaminen kuulostaa ihan joltakin nauhotetulta jutulta. Muutenkin aina kauppaan astuessa tulee, että "Hi guys, how are you?" ja koko ajan palveluvalmius "Is there anything I can do for you?" toistuu tasaisin väliajoin. Tää tosiaan tapahtuu, kun asiakaspalvelija on jenkki. Mut suurin osa duunareista on meksikolaisia ja niillä tää palveluvalmius on sitten vähän niin ja näin tapauksesta riippuen. Mut nyt ei sen enempää, yritetään taas jossain välissä löytää joku edullinen nettiyhteys seuraavaa päivitystä varten. Nyt off to Hollywood!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti