Don Det, Laos

Eetu yöjunassa

Noniin, nyt on eka tentti ohi. Tentti oli melko haastava yleiseen tasoon nähden, joten jännityksellä odotamme mitä tuleman pitää. Uskomme kuitenkin, että kyllä se ainakin läpi meni! Kaikki kysymykset oli suoraan kirjan otsikoista ja pelkäämmekin, että yhdistettynä opettajan luvattoman heikkoon englannintaitoon, vaatimuksena olisi ollut vastata suoraan kirjan sanoin. Mielenkiintoista tentissä oli se, että "essee" vastauksille oli varattu n. puoli sivua tilaa ja tuntui, että joka kysymyksestä meinasi tila loppua :D.

Mutta palataanpa ajassa taaksepäin. Eli niinkuin aiemmassa tekstissä oli puhetta, niin suuntasimme tiistaina suoraan koulusta aika extempore Laosiin, Si Phan Doniin (suora käännös 4000 saarta) Don Det -saarelle. Saaret sijaitsevat ihan Laosin eteläkärjessä aivan Kambodzan rajan tuntumassa keskellä Mekong -joen leveintä kohtaa. Tutustuminen kohteeseen etukäteen jäi aika lähelle nollaa, sillä meidän kämpän internet on toiminut todella huonosti viimeaikoina. Junaliput käytiin ostamassa maanantaina, eikä saatu edes ihan vierekkäisiä sänkyjä, koska juna oli niin täynnä. Takastulomatkalle kaikki makuupaikat olivatkin jo täynnä. Emme tiedä johtuiko suuri kysyntä esim. viime viikon torstaina tai perjantaina loppuneesta kiinalaisesta uudestavuodesta, mutta siitä lisää myöhemmin. Matka taittui siten, että ensin tiistaina lähdettiin yöjunalla Bangkokista Ubon Ratchathaniin (yläpeti ilmastoidussa 2. luokan vaunussa maksoi n. 15 euroa). Ubon Ratchathanin juna-asemalle saavuttiin klo 7.30 ja sieltä hypättiin songthaew -malliseen paikallisbussiin, joka vei meidät 12 kilometrin päässä olevalle bussiasemalle 10 bahtin hintaan (n. 25 senttiä). Paikallisbussi teki myös jonkun hitausennätyksen ajamalla matkan 45 minuutissa :D. Perinteisesti taas kierreltiin sieltä, täältä ja tuolta ja jätettiin ihmisiä kyydistä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Saatiin ihan todenteolla pelätä, että ehditäänkö ajoissa Laosiin lähtevään bussiin.

Laosilaista asutusta

Bussiasemalta otettiin turisteille tarkoitettu VIP-bussi suoraan Laosiin, Paksen kaupunkiin. Bussi maksoi 200 bahtia (5 euroa) ja kesti vajaa 4 tuntia rajamuodollisuuksineen. Laosin raja olikin meille jotain, mitä ei oltu ikinä ennen nähty :D. Käytännössä päästiin Thaimaan ulosleimauksen jälkeen suoraan Laosiin, jossa oli keskellä kaikenmaailman markkinoita koppi, josta piti ostaa viisumit ja käydä passintarkastuksessa. Kukaan ei kontrolloinut, että kävikö kaikki passintarkastuksessa ja hakemassa viisumit, eli käytännössä maahan olisi päässyt tosi helposti laittomastikin :D. Rajalla vaihdettiin vähän dollareita 5000 bahtilla (n. 125e), jolla saatiin 160 dollaria. Luultiin, että Laosissa kaikki rahaliikenne toimii dollareilla, mutta oltiin väärässä ja nyt meillä on varmaan joku 80 dollaria jäljellä. Onneksi kohta päästään Vietnamiin ja Kambodzaan, jossa kuulemamme mukaan yleinen käypä valuutta on dollarit ja niitä saa jopa automaateista. Viisumit maksoivat molemmille 35$ sekä siihen päälle tuli vielä 1$ leimavero tms.

Eetu hammockissa

Ero Thaimaan ja Laosin välillä oli huikea muutenkin. Ihan kuin olisi tullut ihan eri maailmaan rajanylityksen jälkeen, kun kasvillisuus oli paljon karumpaa ja kaikki oli enemmän aavikkomaisen näköistä. Myös köyhyys paistoi paljon enemmän silmään. Paksesta otettiin kuitenkin bussiasemalta toiselle bussiasemalle kimppa tuktuk joidenkin ranskalaisten kanssa. Matkaa oli n. 8 kilometriä ja se maksoi 1,5$ per nenä. Toiselta bussiasemalta hypättiin paikallisbussiin, joka oli taas sellanen härveli, että alta pois. Semmonen pakun/rekan modattu malli hyvällä ilmastoinnilla (ei ollut siis mitään ikkunoita, ovia tms :D), jossa oli 3 penkkiriviä. Paikallisbussissa myös kuljetettiin kaikennäköisiä tilauksia aina vesimelooneista ja kaljakoreista eläviin kanoihin ja kuivattuihin kaloihin, mitä "yritykset" ovat tilanneet isommasta Paksen kaupungista, esim. juuri meidän kohteeseen Nakasangin satamakylään. 140 kilometrin matka kesti nelisen tuntia, kun aina välillä pysähdyttiin keräilemässä/pudottelemassa asiakkaita, välillä pysähdyttiin tankkaamaan, välillä pysähdyttiin kadunvarsikaupustelijoiden tarjoamille ostoksille jne. :D Nakasangin satamakylään saavuttiin jo pimeän tultua ja kun ei oltu syöty ruokaa sitten edellisen päivän kouluruoan, niin päätettiin jäädä syömään, ennen kuin jatkettaisiin saarelle.

Taustalla vesiputoukset

Saarelle mentiin semmoisella puisella pitkulaisella veneellä, jossa oli ruohonleikkurin moottori. Muunlaisia veneitä siellä ei oikein näkynytkään. Matka kesti kymmenisen minuuttia ja maksoi 20 000 kippiä (virallisen kurssin mukaan vajaa 2 euroa, mutta saarella olleen vaihtokurssin mukaan 10 000 kip = 1 euro) per henkilö. Oltiin etukäteen päätetty, että otettaisiin majoitus saaren sunset puolelta, mutta kun hetken aikaa majoitusta kyseltiin, niin kävi ilmi ettei sen löytäminen olisikaan niin helppoa kuin luultiin. Joka ainoa majatalo tuntui olevan täynnä ja lopulta käveltiin varmaan 3 tuntia ennenkuin löydettiin majoitus. Sekin löytyi sunrise puolelta ehkä 3. viimeisestä majatalosta koko saarelta :D Eli saaren majoitukset jakautuvat siis käytännössä auringonlasku- ja auringonnousupuolelle, joista melkeen kaikki sijaitsevat ihan joen varressa.

Upeat pyöräilymaisemat

Pieni epätoivo alkoi puskea jo päälle, ennenkuin majoitus löydettiin. Itse bungalowi oli todella askeettinen, mutta se maksoikin vain 30 000 kippiä (3 euroa). Siinä oli kova styroksipatja lattialla, hyttysverkko sen päällä sekä tuuletin katossa. Erityisesti Suvilla oli suuria vaikeuksia nukkumisen suhteen tässä bungalowissa ja ympäriltä jatkuvasti kuuluneet ötököiden surinat ja sirinät veivät viimeisenkin mielenkiinnon ummistaa silmiä :D Jos silmät hetkeksi erehtyivät menemään kiinni, niin eikös se kukkokiekuu alkanut sitten jatkuvalla syötöllä aamu/yö kahdesta asti. Ketä kumma on keksinyt, että "kukonlaulun aikaan" tarkoittaisi yleensä noin kello kuutta? Dot Detin kukoilla oli ainakin kellot ihan väärässä ajassa. Eetulla on onneks parempi "herätyskello suodatin" (mikä on ilmennyt ihan arkielämässäkin :D) ja ei herännyt ihan jokaiseen kukon kiekumiseen. Bungalowin terassilla oli kuitenkin molemmille omat mukavat riippumatot! Tämä on tosin tosi yleistä ainakin Don Detillä, sillä jokaisessa myöhemmässäkin majoituksessamme oli omat hammockit molemmille.

Kaikki maa-alueet taustalla kuuluu Kambodzalle

Seuraavana aamuna lähdettiin kohti saaren "keskustaa" tarkoituksena löytää pikkuisen parempi majapaikka 2 huonosti nukutun yön jälkeen. Käveltiin muutama sata metriä keskustaan ja otettiin paremman näköinen bungalowi, jossa meillä oli ihan oma vessakin, hyttysverkko, hammockit sekä sänky, eikä vain patjaa lattialla! Maksua tälle tuli 50 000 kippiä (5 euroa). Kun saatiin majoituttua, niin vuokrattiin pyörät ja lähettiin pyöräilemään kohti naapurisaarta Don Khonia, jonka yhdistää Don Detiin vanha ranskalainen rautatiesilta. Pyörien vuokra oli 10 000 kippiä (1 euro) per pyörä, kauempaa olisi saanut pyörän vielä halvemmalla, eli 8 000 kipillä. Pyörät eivät olleet todellakaan mitään maastopyöriä, eikä niillä kyllä ihan Tour De Franceakaan olisi voittanut :D. Varsinkin Eetun pyörä oli todella romuinen. Takasrengas oli todella soikea sekä ketjut lähtivät päivän aikana 2 kertaa. Onneksi Suvi (ja toisella kerralla apuna myös paikallinen 8-vuotias tyttö) osasivat laittaa ketjut paikalleen, kun Eetulta se ei millään tuntunut onnistuvan :D. Ja maasto ei tosiaan ollut mitään sileää kiiltäväpintaista asfalttia, vaan parhaimmillaan kivistä hiekkatietä, joten Suvin mielestä oli erityisen hauskaa katsella kun Eetu polki menemään punaisella mummopyörällään (sisälsi tietenkin myös edessä roikkuvan korin), jonka takarengas tosiaan näytti siltä, ettei enää montaa matkaa tekisi. Pyörä oli muutenkin todella paljon liian pieni Eetulle :D

Auringonlasku Don Detillä

Suvi tuubailemassa

Sillan ylitys pyörällä maksoi 20 000 kippiä (2 euroa). Ilmeisesti joku turistimaksu... Ensimmäiseksi suunnattiin suurille "vesiputouksille", jotka olivat ennemminkin koskia.Vesiputouksille mentäessä meiltä kysyttiin myös sillanylityslippua. Oli mitä oli, näky oli kuitenkin erittäin upea! Vesiputouksilta lähdettiin jatkamaan matkaa kohti isoa hiekkarantaa. Ranta oli todella suuri ja hiekka ihan puuterimaista ja valkoista. Duracellpupuina ei kuitenkaan jääty rannalle röhnöttämään, vaan mentiin vuokraamaan yhden kiinalaisnaisen kanssa vene katsomaan delfiinejä. Aivan, delffiinejä joessa :D! Lajike jälkeenpäin googlattuna oli Iravadindelfiini. Kuski ajeli meitä pitkin Mekongin suistoja ja upeita maisemia aivan Kambodzan rantaviivan tuntumassa puolisen tuntia. Lopulta päädyttiin kivelle keskelle Mekongia, josta eteenpäin ei saanut mennä, koska siitä alkoi Kambodzan puoli. Kivellä oleilu oli aivan upeata. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli etukäteen katsotun sääennusteen mukaan 38 astetta. Vietettiin kivellä muutama tunti aikaa hyppien uimaan, lilluen vedessä, katsellen delfiinejä sekä kuunnellessa niiden kommunikointia. Kun lähdettiin kiveltä, niin käytiin vielä nopeasti ja vähän laittomasti käymässä Kambodzan vesien puolella ihmettelemässä :D Venematka maksoi 30 000 kippiä (3euroa) per nuppi. Kun päästiin rantaan, niin suunnattiin takaisin Don Detille ja käytiin sen "keskustassa" vähän täydentämässä eväsvarastoja (sieltä ei kyllä Suvin harmiksi juuri muuta naposteltavaa löytynyt, kuin pikkuisia sipsipusseja ja keksipaketteja), ennenkuin tultiin takaisin bungalowille palauttamaan pyörät. Ilta menikin sitten leppoisasti hammockissa kirjaa lueskellen!

Eetu tuubailemassa

Perjantaina päätettiin mennä kokeilemaan tubingia, eli traktorin sisäkumilla joessa eteenpäin lillumista. Käytiin ensin kuitenkin vaihtamassa taas bungalowia lähemmäksi keskustaa ja varattiin samalla Jerellekin huone. Tälläkin kertaa saatiin maksaa bungalowista 50 000 kippiä, eli ei menty ihan konkurssiin. Jeren huone kahdella erillisvuoteella maksoi 60 000 kippiä. Vuokrattiin vene ja rinkulat yhteishintaan 30 000 kippiä (3 euroa) per nenä ja otettiin mukaan yhdet Beer Laot hintaan 10 000 kip / kalja. Vene suuntasi n. kilometrin vastavirtaan, jonka jälkeen jätti meidät oman onnemme nojaan keskelle Mekongia n. 100 metriä leveään kohtaan ilman näköyhteyttä paluupaikkaan :D Lilluskeltiin siinä pikkuhiljaa eteenpäin kaljaa nautiskellen! Erittäin mukavaa (ja ruskettavaa :), varsinkin kun oltiin ainoita ketä sitä silloin harrasti! Jos siis tulette Si Phan Doniin, niin kannattaa ehdottomasti tubailla, vaikka Vang Vieng onkin enemmän kuuluisa siitä (ja koska Vang Vieng on kuuluisa, niin siellä on myös kasapäin muita turisteja = ei niin kivaa)! Lopulta n. 3 tunnin jälkeen, kun oltiin jo melkein rannassa, niin ajauduttiin erittäin voimakkaisiin virtauksiin. Vaikka kuinka sätkittiin, niin tilanne meni lopulta siihen, että Suvi polski täysillä ja pysyi paikoillaan sekä Eetu pyöri ympyrää, koska ei pystynyt panemaan hanttiin sylissä olevan kameran takia :D. Onneksi joku paikallinen tuli n. 10 minuutin jälkeen meidät joesta pelastamaan :D!

Sam, Teague, me ja Jere meidän terassilla

Illalla sitten ruvettiin kuumeisesti odottamaan meidän hyvän kaverin, Jeren, saapumista saarelle. Lopulta pienen harhailun jälkeen Jere saapuikin mukanaan reissulla tapaamiansa ystäviä. Heidän kanssa vietettiinkin sitten perjantai-ilta sekä koko lauantaipäivä. Oli tosi mukavaa vaihtaa kuulumisia reissuilta ja istuskella iltaa! Meillä kävi tosiaan vielä niin hyvä säkä, että saatiin ihan viereiset bungalowit, joilla oli yhteinen terassi riippumattoineen, pöytineen ja tuoleineen.

Lauantaina aamupalan jälkeen vuokrattiin koko porukalla uudet renkaat ja lähdettiin taas tubeilemaan. Tällä kertaa ei otettu venekyytiä, vaan mentiin ihan omatoimisesti lillumaan. Saatiin renkaat neuvoteltua 8 000 kipillä (80 senttiä) per nuppi, koska meitä oli 6 (me, Jere, Sam Uudesta-Seelannista, Teague Australiasta sekä Chris Saksasta). Tuubailtiin koko päivä, yhteensä varmaan joku 5 tuntia. Välissä käytiin pyörähtämässä syömässä rannalla. Todella rentouttavaa edelleenkin! Illalla pidettiin vielä pikkumuotoiset full moon partyt, mutta ne loppuivat kuitenkin aika nopeasti, koska (A) meidän piti aamulla lähteä klo 7.30 matkustamaan takaisin kohti Bangkokia (B) Jeren ja kumppaneiden ostama paikallinen viski (litran pullo maksoi 10 000 kippiä, eli 1 euron) ei ollut maultaan ihan Jack Danielsin veroinen :).

Eetu hyppää baarin terassilta jokeen

Kuitenkin niin vaan kaikki hyvä loppuu aikanaan ja jouduttiin jättämään Don Det taakse ja suuntaaman nokat kohti Bangkokia ja edessä häämöttävää tenttiviikkoa. Otettiin guesthousesta valmiskuljetus Pakseen, joka maksoi 60 000 kippiä per henkilö (6 euroa), eli 5 000 kippiä enemmän, kuin mitä se olisi maksanut erikseen. Tällöin saatiin kuitenkin yksi guesthousen pitäjistä saattamaan meidän aina bussiin asti. Lähtö tapahtui 7.30 veneellä satamasta, josta hypättiin samanlaiseen paikallisbussiin, kuin millä saarelle alkujaan saavuttiin. Bussi lähti klo 8 ja matka kesti Pakseen tällä kertaa vain 3 tuntia. Paksesta taas perinteinen tuktuk bussiasemalta toiselle, tälläkertaa hinta oli 20 000 kippiä (2 euroa). Bussiasemalla kävi sitten ilmi, että sieltä lähtee Ubon Ratchathaniin vain 2 bussia päivässä, toinen klo 8.30 ja toinen klo 15.30. Eli pienimuotoinen bussiasemakuolema iski meille, kun hengattiin asemalla ja sen läheisyydessä reilut 4 tuntia :D. Samalla sitten jännättiin, että ehditäänköhän Ubon Ratchathanissa Bangkokin junaan, joka lähtisi klo 19.30. Bussi Uboniin maksoi kuitenkin 200 bahtia (5 euroa) per nuppi ja siihen PITI kuulua kuljetus bussiasemalta juna-asemalle. Bussimatka kesti onneksi nyt vain luvatut 3 tuntia. Nopean vääntämisen jälkeen kyytiä juna-asemalle ei kuitenkaan ikinä saatu ja kun aikataulu ei pidempää tappelua sallinut, niin jouduttiin ottamaan sikahintainen tuktuk juna-asemalle 200 bahtilla. Ehdittiin kuitenkin junaan.

Pieni yhteenveto vielä Si Phan Donista. Kaikki mitä saarella (ja Laosissa) tapahtuu, tapahtuu todella hitaasti ilman kiirettä ja stressiä. Paikallisia sai välillä herätellä, että sai palvelua ravintoloissa. Ruoan tulo kesti poikkeuksetta tunnin ja kaikki tapahtui kuin hidastetussa leffassa. Saarella ja maanteiden varsilla vilisi vapaana kaikennäköisiä eläimiä, kuten kanoja, kukkoja, kissoja, koiria, vesipuhveleita, lehmiä, sikoja yms. ja asutus oli alkeellista. Sähkötkin on tullut saarelle vasta muutama vuosi sitten ja ne katkeilivat vähän väliä. Todella rentouttavaa ihmismielelle! Myös paikalliset ihmiset ovat varmaan koko Kaakkois-Aasian mukavimpia ja avuliaimpia. Mitään kusettamista ei esiintynyt missään (bussifirma, jolla mentiin Paksesta Uboniin, oli Thaimaalainen), lapset juoksivat iloisesti vilkuttamaan aina kun mentiin niiden kodin ohi! Suuri ikävä jäi Laosiin ja luvattiin itsellemme, että tonne paikkaan tullaan takuuvarmasti uudestaan! Toivottavasti kehitys ei ehdi pilaamaan paikkaa siihen mennessä!

Viimeisen illan ruokailu

Junaliputhan ostettiin jo lähtiessä Bangkokista ja koska meillä oli vain istumapaikat 2 luokan tuulettimilla varustetuissa vaunuissa, niin hintakin oli vain n. 7,5 euroa per nuppi. Itse matka oli kyllä yksi tuskaisimmista mitä kumpikaan on ikinä taittanut. 12 tuntia yöllä erittäin viileässä vaunussa (tuulettimet porskuttivat ihan täysillä ja paikalliset halusivat, jostain erittäin kummallisesta syystä, pitää ikkunoita täysin auki) epämukavilla penkeillä ei antanut meille siis parhaita mahdollisia yöunia :) Myöskään koko yön vaunun läpi ravanneet kaupustelijat markkinointihuutoineen eivät auttaneet asiaa :D Erityisesti Suvin riemuksi nähtiin junavaunussa varmaan koko Aasian ötökkäkirjo, kun juurikaan ketkään muut eivät  halunneet niitä ikkunoitaan sulkea. Ilmassa lenteli jos jonkin näköistä mölliäistä ja valitettavasti lattiakaan ei jäänyt ihan ilman vierailijoita, sillä siinä vipelteli edes takas pikku torakoita! Ja pikku tarkoittaa siis pikkua verrattuna niihin mitä nähdään päivittäin esim. Bangkokin kaduilla, Suomen vastaaviin noikin ois ollu varmaan isoja. Suvi yritti aluksi pitää jalkansa kokonaan irti lattiasta reppunsa päällä, mutta väsymys vei voiton ja torakkakosketuksen riski oli vaan otettava! Saavuttiin kuitenkin Bangkokkiin ajallaan (!!!!) eilen klo 7.30 ja siitä otettiin vielä metro kotiin. Kotona oltiin n. 8.15. Matkustettiin siis melkein 25 tuntia putkeen istuvalteen. Tästä mentiinkin sitten melkeen suoraan päikkäreille, joiden jälkeen koitettiin epätoivoisesti päntätä tenttiin, vaikka aivojen vastaanottokyky ei ollut ihan maksimissaan :D

Säät on Bangkokissa olleet tosi huonot viimeaikoina! Viime tiistaina kun lähdettiin reissuun, niin aamulla satoi ihan kaatamalla ja ilmeisesti myös reissun aikana täällä on satanut. Eilen kun tultiin takaisin, niin täällä taas satoi ja tällä hetkellä täällä ukkostaa kovaa. Ehkä ihan hyvä, niin maltetaan vähän lukea tentteihin. Valitettavasti Suvin kauan kaipaamat sateiset shoppailupäivät menevät nyt ihan hukkaan, kun ei pystytäkkään shoppailemaan! (Suvin lisähuom: miten niin ei pystytä shoppailemaan?! tentteihin ehtii lukea myöhemminkin... kai)

Mekongin maisemia matkalla katsomaan delffiineitä

Huomenna meillä on onneksi vapaapäivä, niin ehditään valmistautua paremmin todennäköisesti haastavimpaan, Organizational Behavior -kurssin, tenttiin. Kurssin opettajan etunimi on muuten jokaisen ATK-nörtin unelma; Mr. Teranet!

Sen jälkeen meillä on vielä kaksi tenttiä, toinen perjantaina (entrepreneurial marketing strategy) ja toinen maanantaina (intercultural studies). Perjantaina saatetaan myös saada vieraita, kun Don Detillä tapaamamme Sam on majapaikkaa vailla, ennen lentoaan takaisin Uuteen-Seelantiin.