Turistijuttuja!

Suvi synttärikakulla

Noniin, valitettavasti vieraat joutuivat jo lähtemään takaisin Suomen pakkasiin, mutta me täällä vielä porskutamme! Kaikennäköistä ollaan ehditty tekemään taas viime päivityksen jälkeen. Nyt ollaan vihdoin myös touhuttu enemmän turistijuttuja täällä Bangkokissa. Suvin synttäripäiväkin meni kivasti koulussa! :)

Kokeiltiin tossa muutama päivä takaperin myös Subwayn kotiinkuljetusta! :D Nyt on siis testattu mäkkiruoan, pizzan sekä subin kuljetuspalveluita, eli värisuora alkaa olla jo kasassa :D. Subwayn tilaaminen oli kyllä kaikkein mielenkiintoisinta. Puhelimen päässä oli kikattava thaityttö, jonka kanssa kielimuuri oli välillä ihan järjetön, vaikka tiedettiin tasantarkkaan missä järjestyksessä täytevaihtoehtoja tultaisiin kysymään. Ongelma tuli siinä, kun suurinpiirtein ensimmäisen kysymyksen aikana pudottiin kärryiltä, että millon kysymys vaihtuu. Muutamia sanoja tajuttiin vasta pitkän ajan päästä puhelusta. Esimerkkeinä mm. juusto oli "ii", vihannes oli "vegjii", paahtaminen oli "out" ja kastike oli "oos". Kuin ihmeen kaupalla saatiin subit kuitenkin ohjattua ihan perille asti ja vielä vain yhden virheen kera (Suvin subissa oli jalapenoja), joskin varmaan melkeen tunnin tilauksesta!!!

Suvi lämpötilaan sopivassa vaatetuksessa @ Wat Po

Jokatapauksessa subin kotiinkuljetus oli ylivoimaisesti vaikeinta näistä kolmesta vaihtoehdosta, mitä yllä mainittiin. Mäkkärin kotiinkuljetuspalvelu oli ilmeisesti keskitetty yhteen toimipisteeseen, jossa asiakaspalvelija puhui lähes ymmärrettävällä englannilla. Plussana vielä osoitteen selityksen helppous, sillä asiakaspalvelija ovelasti googlasi hotellimme osoitteen ja bigmäcit tulikin ennätysnopeesti kotiovelle n. vartissa :D. Pizza Companyn kotiinkuljetus taas oli liian helppoa, sillä tilauksen pystyi tekemään netistä ja kaikki oli tehti erittäin helpoksi. Lätyt löysivät kotiovelle n. 20 minuutissa :D. Ja se joka luulee, että ollaan tilattu näistä kaikista 3 paikasta viikon sisään, on väärässä! Tilaukset on tapahtunut eri aikoina reissun edetessä!

Syömässä Baiyoke Skyssa

Käytiinpä uudelleen Platinum -ostoskeskuksessakin. Juuri kun oltiin (tai niin sillon luultiin) saatu keskus koluttua Suvia tyydyttävällä tavalla läpi, huomattiin että samaan Platinum -ostoskeskuskompleksiin kuuluu myös areat 1 ja 2, jotka molemmat olivat vielä varmaan tuplasti tämän meidän alunperin koko ostoskeskukseksi luulemamme area 3:n kokoisia! Eetulle tiedossa siis vielä monia pitkiä shoppailuhetkiä :D! Lohdutukseksi sanottakoon, että alueilta 1 ja 2 löytyy myös miehille ostettavaa yhdestä kerroksesta (loput 4 kerrosta ovatkin sitten taas naisille).

Torstaina käytiin siskosten kanssa katsastamassa päivällä ensin Wat Po -temppelialue, josta yhdestä temppelistä löytyi ihan järjettömän kokoinen makaava kultainen Buddha (karkea arvio, että Buddhan pituus oli 20 metriä ja korkeus 5 metriä). Hieno paikka, mutta tunnelmaa masensi muutama fakta. A) Paikalla oli todella paljon turisteja B) luultiin, että temppelialueille tarvitaan umpinaiset kengät (ei sandaaleita), olkapäät peittävä paita sekä polvien yli menevät housut. Pukeuduttiin kuuliaisesti pitkiin housuihin ja t-paitoihin vain huomataksemme, että moni turisti viis veisasi pukeutumissäännöistä. Myöskään kukaan vartija ei niistä kiinnostunut, joten hihattomissa paidoissaan ja rantasandaaleissaan pukeutuvat turistit saivat vapaasti mennä muiden mukana C) koska alue on pahinta turistirysää, niin alueelta on lähes mahdoton saada taksia joka suostuisi ajamaan mittari päällä.

Bangkok pimeällä

Muutenkin kaikennäköisiä kusettajia ja muita pesii siellä kuin ruttoa ja Eetulla meinasi välillä kattila kiehahtaa yli. Etenkin mittarittomat taksit jyrsivät Eetun mieltä kovasti :D Vai mitä ootte mieltä, jos Eetu seuraavalla taksivuorollaan hakisi lentokentältä keikan ja sanoisi asiakkaalle 100 euros to Helsinki, traffic traffic, very bad, very far?! Tästä tulikin mieleen, että meidät temppeleille vienyt taksisuhari jättikin meidät varmaan 5 kilsan päähän temppeleistä sanoen kutakuinkin yllämainitun lauserimpsun ja neuvoi ottamaan veneen Chao Praya -jokea pitkin siitä eteenpäin. Kuinka ollakkaan laituri mihin kuski meidät ajoi olikin joku hirveä kusetusveneajelulaituri, josta ei tavallisia reittiveneitä lähtenyt ollenkaan. Kuskihan saa tämmöisistä asiakkaista provikat. Meille tarjottiin hyvinikin huokeaa hintaa, eli 1300 bahtia (yli 30 euroa :D) tuosta 5 km venematkasta. Lähdimme kävelemään sieltä, vaikka taksikuski koiranpentuilmeineen yritti väenväkisin saada meitä puhuttua hyppäämään veneeseen. Ei lähdetty ja taksikuskin murheellinen ilme pelasti paljon sitä ärsytystä, että ei päästy minne haluttiin. Muutaman sadan metrin kävelymatkan jälkeen päästiin laiturille, josta normaalit julkiset vesibussit menevät (ovat muuten erittäin käteviä joen lähellä liikkujille) ja hintaa kertyi tälle matkalle 16 bahtia per nuppi (eli yhteensä alle 1,5 euroa neljältä). Vaikka noi taksisummat onkin tosi pieniä ja teistä lukijoista tuntuu varmaan ihan naurettavalta, että jaksetaan noista vääntää, niin kyse on ennemminkin periaatteesta. Rehelliset kuskit ajavat kiltisti mittari päällä, jolloin se on kaikille reilumpaa. Meitä ei sinäänsä harmittaisi maksaa noita kusetushintoja kyydistä, jos se vaan tulisi mittaripäällä, muttakun aina jää sellainen olo että nyt taas apinaa koijataan, kun kuski ei mittaria päälle laita.

Suvi ei liiemmin tykännyt jättiravuista

Ei jaksettu käydä enää katsomassa viereistä Grand Place -temppelialuetta, koska kulttuurimitta tuli täyteen ja hiki virtasi pitkissä vaatteissa ihan ennennäkemättömästi. Täältä oli tarkotus jatkaa illaksi syömään Thaimaan korkeimpaan rakennukseen, 304 metriä korkean Baiyoke Sky-hotellin ylimpiin kerroksiin. Eli taktiikkana oli mennä syömään ylös vähän ennen auringonlaskua, jotta ehditään nähä Bangkok valoisana, auringonlaskussa ja pimeänä samalla kertaa. Rankan Wat Po -kierroksen jälkeen täytyi kuitenkin ensin pysähtyä joen varrella olevaan "ravintolaan" yksille oluille ja Suvi yritti vaihtaa huomaamatta, ravintolan tuolissa istuskellessaan, temppelivaatteitaan Bayioke toweriin sopiviksi (tarkoitti lähinnä siis pitkien housujen vaihtamista hameeseen ja lenkkareiden vaihtamista hienompiin kenkiin). Tehtävä ei ollutkaan ihan niin helppo, sillä elimistön runsaan ylikuumenemisen vuoksi housut eivät meinanneet millään lähteä jalasta ilman että olisi tarvinnut nousta näkyvästi seisoma-asentoon kiskomaan niitä alas. Suvi kuitenkin sai kun saikin revittyä housut pois jalastaan (Suvilla oli siis pitkä toppi, jonka se pystyi hetkellisesti venyttämään peittääkseen kriittisimpiä alueita) ja tämän jälkeen alkoi uurastus hameen kanssa. Hame kun oli vielä pieni ja perinteistä kapeaa thai-tyyliä, niin ei tämäkään osio vaatteiden vaihdosta onnistunut ilman tuskaista ilmettä. Lopulta hame kuitenkin oli tukevasti Suvin päällä (kylläkin väärinpäin vetoketju edessä...) ja pääsimme jatkamaan matkaa. Olisi ehkä ollut helpompi mennä suoraan vessaan vaihtamaan vaatteet!

Eetu ihmettelee rauskua

Pitkän ja uuvuttavan taksikuskien kanssa vääntämisen jälkeen tyydyttiin ottamaan kusetustaksi Baiyokeen törkeään ylihintaan, eli 200 bahtiin (5 euroa). Ei enempää itkua taksikuskeista :)! Kun hyppäsimme taksista pois Suvi huomasi, että unohti vaihtamansa housut ja lenkkarit äsken mainittuun ravintolaan :D Ei ihan jaksanut lähteä enää hakemaan niitä! Ja tämä soi Suville erinomaisen tilaisuuden, tai suorastaan käskyn, ostaa uudet lenkkarit ja housut näiden menetettyjen tilalle =)  Ja kun oltiin tosissaan lähdetty temppeleiltä vähän suunniteltua aikaisemmin, niin ehdittiin käydä ostamassa Suville heti lohdutukseksi läheisestä katukaupasta leopardikuvioinen mekko, joka nähtiin heti meidän reissun ensimmäisenä päivänä. Silloinhan Eetu brutaalisti kielsi Suvilta ostamisen, kun oltiin juuri valvottu yö lentokoneessa ja oltiin ihan ummikkoina keskellä Bangkokia isojen matkalaukkujen kanssa. Tällöin Eetu tokaisi, että "kyllä noita vielä täältä löytyy pilvin pimein", mutta ei vaan ole juuri tuon mallista löytynyt. Tästä Eetu onkin saanut palautetta paljon pitkin reissua, mutta nyt siis se on löytynyt!

Kun sitten päästiin Baiyokeen, niin ostettiin liput Crystal Grill -ravintolaan, jolla sattui olemaan juuri jonkinnäköinen alennus, sillä meidän käsityksen mukaan tämä on kallein näistä Baiyoken tornin korkeista ravintoloista. Tämä ravintola on myös ylimpänä kaikista näistä ravintoloista ja sijaitsee siis 81. ja 82. kerroksessa. Hinta oli 690 bahtia per nuppi sisältäen ruoat buffetista, muttei kuitenkaan juomia. Hinta oli  erittäin tyyris tänne päin maailmaa, mutta jälkeenpäin ei kyllä harmita yhtään sinne meneminen! Ennen ravintolaan menoa käytiin ottamassa näköalatasanteilta vähän kuvia. Näköalatasanteet sijaitsevat 77.

Jättimäinen "free photo"

kerroksessa sekä 84. kerroksessa. Ylempi näköalatasanne on ihan ulkoilmassa ja se pyörii ympyrää hiljalleen, jotta meidän laiskojen turistien ei edes tarvitse kävellä sitä ympäri itse :)!

Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli tarjolla vaikka mitä laatua aina salaatista ja shushista pyydettäessä paistettaviin pihveihin (Eetun lemppari) ja n. 10 metriä pitkään jälkkäripöytään (Suvin lemppari) :D Kaikki 4 syötiin itsemme sellaiseen ähkyyn, että uusien valokuvien otto pimeästä Bangkokista kävi ihan työstä! Suositellaan lämpimästi kaikille Bangkokin kävijöille, jos vain budjetti antaa vähänkin periksi. Hotellissa asuvillehan nämä kaikki ovat puolta halvempia, eli kannattaa harkita esim. 1 yön täsmäiskua hotelliin!

Eetu koristreeneissä

Eilen, eli perjantaina, istuttiin vielä siskosten kanssa heidän viimeistä iltaa olusten kera ja punnittiin samalla matkalaukkuja, joihin jäi molempiin vielä monta kiloa varaa --> Suvi on shoppaillut siis selkeästi LIIAN VÄHÄN!

Tänään käytiin testaamassa sitten vihdoin koulun korisjengin antimet. Treeneistä ei jäänyt muuta kerrottavaa jälkipolville kuin se, että Eetulla kramppaa reidet täällä lämpimässä vielä helpommin kuin Suomessa :D Ja se, että Suvia alkoi kiinnostaa vieressä olevan kuntosalin juoksumatolla hikoilu enemmän, kuin koriksen katselu. Treenien jälkeen mentiin kämpän kautta Siam Squarelle, jossa käytiin katsastamassa Siam Ocean World, joka on Kaakkois-Aasian suurin akvaario. Sieltä löytyi kaikennäköistä uiskentelijaa jättiravuista ja merihevosista rauskuihin ja eri hailajeihin. Meistä otettiin myös kuva vihreällä taustalla, josta sitten meidät hienosti leikattiin piirrettyyn merenalaiseen maailmaan. Meille luvattiin free photo ja se saatiinkin. Kuva oli suurinpiirtein postimerkin kokoinen, joka oli meistä niin huvittavaa, että päätettiin ihan näyttää teille siitä kuva. Isommat kuvathan tietty olis maksanut muistaakseni lähtien 400 bahtista... Hieno paikka, mutta ei missään nimessä ole sen arvoinen, mitä länsimaalaisilta pyytävät. Hinta on siis yksi sikamaisimmista kaksoishinnoittelun (thaimaalaisille omat hinnat, länsimaalaisille omat) esimerkeistä. Thaimaalaisille sisäänpääsy on 380 bahtia, eli reilu 9 euroa, mutta muille sisäänpääsy maksaa 900 bahtia, eli n. 22 euroa. Me onneksi saadaan täällä opiskelijakortilla aina paikallisten hinta. Villi huhu kertoo, että Khao San Roadilta saa ostettua mm. väärennettyjen suomalaisten ajokorttien yms. lisäksi esim. juuri meidän koulun opiskelijakortteja. Itse ei olla tätä käyty toteamassa, joten hinnoista ei osata sanoa mitään. Emme kuitenkaan suosittele tätä, sillä varmasti kiinnijäädessään joutuu vaikeuksiin!

Koristreeneissä part 2

Ensi viikon suunnitelmat saattoi myös muuttua eilen, sillä Jere jättikin Thaimaan koukkauksen väliin reissullaan ja jatkaakin Kambodzasta suoraan Laosiin Si Phan Doniin, jota kutsutaan myös nimellä "Four thousand islands". Tällähetkellä tehdään kovasti taustatyötä, että olisikohan meidän mitenkään mahdollista matkustaa
tuo väli yhdessä päivässä per suunta, että ehdittäisiin sielä käydä moikkaamassa Jereä. Paikka kuulosti meidän korvaan paljon eksoottisemmalta ja mukavammalta, kuin Koh Chang, joten mielellään käytäisiin semmoisessa paikassa. Sinne ei ole massaturismi todellakaan vielä eksynyt! :)

Päivitellään blogia, kun tiedetään tosta reissusta vähän enemmän!