No niin, blogi herää
pitkästä aikaa henkiin meidän häämatkatarinan saattelemana :) Tekstiä tulee
aika paljon ja sen vuoksi se onkin jaettu muutamaan osaan, jos vaikka joku
jaksaisi lukea edes jonkun osuuden :D Lähinnä teksti on kirjoitettu ihan meille
itsellemme, että sitten vuosien päästäkin muistetaan mitä tulikaan tehtyä ja
sitä ei pidäkään ottaa mitenkään liian vakavasti. Kiva, jos joku onnistuu
saamaan tästä jotain vinkkejä omalle reissullensa ja kyselläkin saa, jos joku
kohta jää jotenkin hämäämään.
Eli meidän häämatka vei
meidät valtameren toiselle puolen, Jenkkeihin, tarkemmin sanottuna Floridaan.
Ei ollut todellakaan helppoa päättää häämatkan kohdetta, kun Aasiakin
houkutteli kyllä vahvasti puoleensa. Aasian puolesta puhui mm. takuuvarma lämpö
ja edullisuus. Sielläkin olisi toki ollut sitten valinnanvaikeuksia, että mihin
maihin/kohteisiin olisi mennyt, mutta luulisin että oltaisiin ainakin vähän
käyty fiilistelemässä Bangkokissa. Päädyttiin sitten kuitenkin siihen, että
"perus Bangkokin reissulle" tulee ehkä helposti lähdettyä
myöhemminkin elämässä ja mietittiin, että voisiko sitä tehdä jotain vähän
erilaista nyt häämatkan kunniaksi. Sitten siirrettiin katse tosiaan Atlantin
toiselle puolen ja mietittiin eri vaihtoehtoja sielläkin suunnalla. Meksiko
muun muassa roikkui pitkään potentiaalisena matkakohteena. Lopulta lähes
vitsistä lähti ajatus Karibian risteilystä, mutta perehdyttyämme asiaan
enemmän, ei se nyt ehkä niin vitsin aihe ollutkaan :D Karibian risteily tuo
(mulle) ensimmäisenä mieleen eläkeläispariskunnat uikkareissa laivan kannella,
mutta ehkä tämä(kään) asia ei ole IHAN niin mustavalkoinen :D
Alettiin sitten siis
tosissamme katselemaan risteilyvaihtoehtoja ja kun nyt kerran lähdetään, niin
tehdään se ison maailman tyylillä ja valitaan tietenkin kaikista suurin
risteilijä! Plussana toki se, että se on tehty täl pual jokke Suomen Turkkuses
:) Tällä hetkellä käytössä olevat suurimmat risteilijät ovat Oasis of the Seas
ja Allure of the Seas. Allurella oli tarjolla meille sopivampi ajankohta (ja
ehkä reittikin), joten valittiin sitten se. Ja kun tosiaan ei siellä joka päivä
käydä, niin otettiin sitten vähän enemmän häämatkalle sopiva hytti, eli huone,
jossa on parveke merelle päin. Paljon halvempana vaihtoehtona olisi ollut mm.
ihan normi sisähytti ilman parvekkeita mihinkään suuntaan. Seitsemän kokonaista
päivää kestävä risteily kuulosti ensikertalaisille sopivalta matkalta.
Päädyttiin ottamaan menopaluulennot Miamiin ja varattiin muutama päivä ennen ja
jälkeen risteilyn aikaa maissa, ettei tarvitse ainakaan mennessä ressata, jos
vaikka lento olisikin myöhässä/peruttu ja meinattaisiin myöhästyä siksi
tältä risteilyltä. Eli menolento Miamiin oli kolme yötä ennen risteilyä.
Päätettiin viettää nämä päivät Fort Lauderdalessa (mistä meidän risteilijä lähti)
ja vuokrata auto yhdeksi päiväksi. Risteilyn jälkeen jätettiin vielä neljä yötä
Miamissa käytettäväksi.
 |
| Valmiina matkaan |
Aloitetaan tarina nyt
Fort Lauderdalesta, missä kului matkan kolme ensimmäistä päivää. Matkaan
lähdettiin tietenkin Vantaalta, ensin taksilla Leinelän juna-asemalle mistä testattiin lentokenttäjunan toimivuutta. Hyvin tuntui toimivan :) Sitten ei
muuta kuin tsekkaukset kentällä ja koneeseen. Toki ESTAt (pitää tehdä jos on
menossa Jenkkeihin, voimassa 2 v. kerrallaan) oltiin tehty jo hyvissä ajoin.
Lentomatka ahdisti jo valmiiksi, kun tiedossa oli yli 11 h kestävä lento. Tällä
kerralla oltiin sentään varustauduttu lentomatkaan lentosukilla ja sellaisella
paketilla, johon kuului korvatulpat, silmälaput ja puhallettava niskatyyny.
Etenkin toi niskatyyny oli erityisen mukava kokemus! Ilman sarkasmia siis :D
Finnairin koneessa on kiitettävät henkilökohtaiset "näytöt"
jokaisella, joista löytyy vaikka mitä sarjoja, leffoja ja pelejä. Toki suurinta
osaa noista ei ollut tekstitetty suomeksi, mutta kyllä niitä tekstitettyjäkin
muutamia löytyi.
Lentomatka tuntui odotetun pitkältä ja meni muuten ihan
ennakko-odotusten mukaisesti, paitsi että saatiin Eetun luottokortti lukkoon :D
Näköjään ei pitäisi poiketa kaavoistaan, kun yleensä ei mitään lentokoneessa
ostella. Tällä kerralla tarkoitus oli ostaa yksi viinilasillinen mulle ja yksi olut
Eetulle. Ne piti käydä ostamassa lentokoneen perältä, joten käpöttelin itse
niitä ensin ostamaan omalla Electronillani. Eihän se Electron sitten tietenkään
lentokoneissa käy ja omaa luottokorttiani en voi pin-jutuissa käyttää, kun uusi
tunnusluku on Leppävaaran OP:n konttorissa odottamassa noutajaansa (en kehtaa myöntää, että kauanko se on jo siellä odottanut :D). Noh, eipä siinä sit muu
auttanut kuin sanoa lentoemännille, että haen mieheni kortin maksuvälineeksi. Ja
niin hain ja kysyin tietenkin Eetulta tunnuslukua siihen kortille. Tunnusluku
ei sit näyttänyt toimivan useamman kokeilukerran jälkeen ja siinä vaiheessa,
kun näytössä luki "1 kokeilukerta jäljellä" tms., niin sain kiikuttaa
koko vempeleen (korttikoneen) Eetulle matkustamon puolelle ja pyytää sitten
Eetun kirjoittamaan sen tunnusluvun siihen oikein. Eetu sit reippaasti kirjoitti vielä
kertaallen sen saman (väärän), jonka oli mullekin hetki sit sanonut ja niin ilmoitti
kortti menneensä lukkoon. Ja vasta sen jälkeen Eetulla välähti, et ai niin, ei
ollutkaan se tunnusluku... :) Noh, meiltä löytyi just sen verran käteistä, et
saatiin juomat ostettua (tosi tärkeetä) ja palautin vaan korttikoneen takaisin
lentoemännille kaikessa hiljaisuudessa. Ton takia alkoi siinä vaiheessa sit vähän
jännittämään, että mitenhän onnistuu auton vuokraukset ja laivan
"piikki", jotka on kaikki Eetun luottokortin takana. Eipä auttanut
itku markkinoilla ja luotettiin, että se toimis, kunhan ei tarvis käyttää
pin-koodia missään (toim. huom. niin se onneks sit toimikin kaikkialla missä
sai vaan vetästä sen kortin lukulaitteen läpi ja kuitata allekirjoituksella).
 |
| Fort Lauderdalen juna-asema |
Pitkän lennon jälkeen
jalat painoi taas satakiloa, mutta ei auttanut kuin lähteä taistelemaan
tietänsä kohti Fort Lauderdalea. Taksi Miamista sinne olisi ollut niin kallis, että päätettiin ottaa juna lähelle + taksi loppumatkalle -vaihtoehto. Junalle
löysi tiensä lentokentältä seuraamalla Tri-Rail-kylttejä. Sieltä meni sellainen
pieni ilmainen hmm... "skytrain"-tyyppinen vehje Tri-Rail-asemalle, niin ei
tarvinnut ihan hirveästi kävellä. Eetu oli etukäteen katsonut, että junia menee
noin 30 min välein, mutta tarkempia aikatauluja ei ollut tullut katsottua.
Ostettiin liput automaatista ennen junaan nousemista, kun junissa ei niitä
vissiin olisi voinutkaan ostaa (mutta ilmeisesti tarkastajat olisivat voineet
yllättäen pölmähtää paikalle). Lippujen hinta meiän matkalle (Miami -Fort
Lauderdale) oli 5$/hlö, eli ei paha. Juna ei lähtenyt ihan aikataulun mukaan ja
muutenkin matkalla tuli viivästyksiä, joten matka kesti melkein tunnin. Meidän
tulopäivänä oli poikkeuksellisen huono ilma ja ajoittain kova sade, joten
sinänsä meitä ei haitannut istuskella junassa.
Fort Lauderdalen
pysäkillä jäätiin sit pois (huom. eri kuin Fort Lauderdale Airport -pysäkki) ja
yritettiin etsiä takseja tai taksitolppaa asemalta. No ei näkynyt. Eetu sit
kysäs joltakin paikalliselta ja se sanoi, että niitä tulee aina jonkun ajan
välein sinne ja kannattaa vaan odottaa. Niin kannattikin ja varmaan jonkun
vartin odottelun jälkeen tuli ensimmäinen taksi asemalle. Taksiin tais
tippeineen mennä 20$, eli tää kombinaatio oli ihan hyvä säästö verrattuna siihen, että olis ottanut
taksin Miamin lentokentältä hotellille (arviolta 100$).
 |
| Kotoisan oloinen majoituspaikka |
 |
| Hyvät tervetuliaisjuomat :) |
Meiän pikkuhotlan (Villa Venezia) respa
oli juuri sulkenut ovensa siltä päivältä, mutta oli jättänyt respan oveen
tarralla kirjekuoren, jossa luki mun (Suvin) nimi. Sieltä löytyi kirje, mistä kävi ilmi, että avain on meiän huoneessa valmiina ja voidaan tehä virallinen
check in vasta seuraavana aamuna. Aika hyvä luotto :D Tosin alue tais olla aika
turvallinen ja sopivan syrjässä, eikä ollut tosiaan mikään pimeä "slummikatu". Huoneesta
löytyi punaviinipullo ja kaksi pulloa vettä meille ilmaiseksi :) Ihan kiva
tervetuliaislahja. Me jaksettiin tepastella vielä sinä päivänä Fort Lauderdalen
biitsin suuntaan ja käydä kaupassa sekä Subwayssa syömässä pikaisesti. Sen jälkeen todettiin itsemme
jo kohtuu väsyneiksi, joten palattiin jo joskus klo 20 paikallista aikaa
hotellille takaisin. Nukkumaan mentiin jo vähän ennen klo 22, joten melkein 24h
valvominen näköjään riitti. Tonne suuntaan toi aikaero ei oo onneks niin paha
ja tuntuu pääsevän kohtuu helposti paikalliseen rytmiin.
 |
| Vitivalkoinen ihminen Villa Venezian edessä |
 |
| Tää oli "ihan ok" |
Seuraavana aamuna oli
vuorossa kävely autonvuokrauspaikkaan, mistä Eetu oli jo etukäteen varannut
meille auton. Matkaa sinne oli jotain 4 km, mut me tykätään kävellä ja säästää,
niin ei otettu taksia :) Ja kävellessä ehtii ihmetellä enemmän ympäristöä ja maisemia. Vuokrauspaikka oli Sixt Fort Lauderdale Gallerian
toimipiste ja siellä asiointi sujui kiitettävästi (myöhemmin tulee palautetta
toisen Fort Lauderdalen Sixtin asionnista) ja saatiin magee ja tuliterä (alle
1000 km ajettu) BMW allemme. Otettiin lisäks sellanen vajaa 9$ maksava
"tullipassi", jonka ansiosta ei tarvinnut välittää tulliteistä mitään
ja sai ajella niitä niin paljon kun lystäs. Auto oli ehkä vähän kivempi ja
hienompi kuin meiän oma ooppeli tai viime jenkkireissun "traktori" :D
Otettiin myös apurimme Kati (navigaattori siis) jälleen käyttöön, vaikka siihen ei
ollut uusimpia jenkkipäivityksiä tehtykään. Ajateltiin eka lähteä cruisailemaan
itärannikkoa ylöspäin, kun kuviteltiin siellä olevan saman tyylinen tie kuin
Pacific Coast Highway lännessä. Tällaista ei kuitenkaan tainnut tuolla idässä
olla (ainakaan sillä matkalla mitä ehdittiin ajaa) ja pysähdyttiin vaan sit
hetkeks jollekin parkkipaikalle ja käytiin ottamassa parit kuvat rannalta. Tää
päivä oli myös aika viileä, vaikka kuvissa ollaankin topit/t-paidat päällämme :D
Sieltä parkkipaikalta
otettiin sit viileän sään vuoksi suunta kohti jättimäistä Sawgrass Mills
ostoskeskusta, joka sijaitsi vähän länteen päin rannikolta. Huomattiin
ostoskeskuksen koko jo siinä vaiheessa, kun tajuttiin että sinne meni vaikka
kuinka monta tietä eri suunnista sen ympäriltä. Ei ollut siis vain yhtä ja
ainoaa ajoreittiä sinne parkkikselle. Tuolla ostoskeskittymässä suoritettiinkin
sitten kokonainen työpäivä, eli oltiin siellä oikeasti kokonaiset kahdeksan
tuntia! Ja silti jäi vielä kauppoja käymättä :D Mikäli meidän askelmittareihin
on uskomien, niin käveltiin pelkästään kauppakeskuksen sisällä sinä päivänä
noin 8 km… Että ei turha reissu sit ;) Rahaa myös yllättäen kului kivasti.
 |
| Siinä se, kuva ei nyt tee oikein oikeutta kyseisen shoppailukeskuksen koolle |
 |
| Pieni breikki shoppailusta |
 |
| Meidän bemarin takaluukku Sawgrassin työpäivän jälkeen |
Jätettiin bemmin palautus
seuraavaan aamuun (noin klo 10 asti oli aikaa palauttaa, kun vuokra-aika oli
24h) ja lähdettiin palautuksen jälkeen tepastelemaan rannalle. Rantakadulta ei
varmasti löydy edullisimmat ruoat ja juomat, mutta pysähdyttiin silti suht
halvalta kuulostavaan mexicolaistyyliseen paikkaan syömään. Jälleen laskun
koittaessa tuli pikkuyllärinä ne päälle tulleet verot + tipit (tipit oli tosi
monessa paikassa 18%, verot ei olleet niin hirveästi, kun 6-7% tais olla
kaikkialla). Tästä esimerkkinä vaikka, jos olisi ottanut 15$ maksavan annoksen,
niin yhtäkkiä se maksoikin 18,76$ (ensin 15$*1,06(verot)=15,9$ ja sit
15,9$*1,18(tippi)=18,76$). En oikein ymmärrä miksi hinnoittelu on jenkeissä
rakennettu näin… Tai ehkä se saa ihmiset helpommin tekemään ostopäätöksiä, kun
myydään et ”nyt annos vain 15$!” vrt. ”nyt annos vain vajaat 19$”. Saadaan
talous pyörimään :)
 |
| Caesar-salaatti vähän erilaisella "astialla" tarjoiltuna |
 |
| Fort Lauderdalen biitsi |
Alkuillasta
mentiin takaisin hotellille ja sit kävi niin, että kun päätettiin ottaa _pikku_
päikkärit ennen illalliselle lähtöä, niin oltiinkin sit sen verran väsyneitä,
että nukuttiin illallisen ohi :D Päätettiin sit jatkaa vaan suoraan yöunille, että oltais seuraavana päivänä virkeänä lähdössä risteilylle. Vaikka
nukuttiinkin vähän turhan iso osa tosta päivästä, niin silti ehdittiin kävellä
yli 15 km silloinkin. Ehkä se laittoikin vähän väsyttämään. Tehtiin myös
aloittelijan virhe, kun jätettiin aurinkorasvat laittamatta (kun oli suht
viileää ja puolipilvistä) ja niin ”saatiin” hieman punakat rintamukset,
olkapäät, käsivarret ja naamat itsellemme heti alkajaisiksi.
 |
| Villa Venezian uima-allas |
 |
| Fort Lauderdalen näkymiä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti