Häämatka part 3., Allure of the Seas - päivät 3 & 4

jatkuu...

Vähän näkymää hytistä

Kolmantena päivänä olikin sitten aika tutkiskella rauhassa laivaa ja ottaa ehkä hetki aurinkoakin, kun ei tarvinnut (se vasta olisikin ollut kauheaa ;D) lähteä tutustumaan mihinkään Karibian kohteeseen sinä päivänä. Herättiin tosiaan melko myöhään ja käytiin hämmästelemässä Windjammerin aamupalabuffettia (se on ihan käsittämätön!) vähän turhankin tiiviisti, mistä johtuen oikeastaan kaikki fiksut aurinkotuolit oli jo ehditty varata. Eetu otti sitten reippaana poikana osaa 3 vs. 3 koristurnaukseen ja hienosti sieltä tuli pronssinen mitali (oikeasti sai sellaisen) kotiintuomisena. Turnaus vaan kesti ikuisuuden, kun joku keksi että siinä pelattaisiin aina ihan liian moneen (en muista paljon se oli) pisteeseen asti.

Tällaisia jaettiin hytteihin aina edellisenä iltana

Tais tulla kori

Tämän jälkeen käytiin täyttämässä itseämme taas eri ilmaisravintolassa/buffetissa nimeltään Wipeout Cafe. Siellä sai sitten koota itselleen esim. hampurilaisen tai caesar-salaatin. Molemmat meistä päätyi ottamaan kummatkin noista vaihtoehdoista. Tässä vaiheessa on jo varmaan selvää, että risteily ei ehkä ole miellyttävin paikka esim. dieettaajille :D Oltiin sitten hetki ei-altaan reunalla olevissa enemmän istumaversioisissa aurinkotuoleissa. Jossain välissä Eetu kävi katsomassa allastuolien varaustilannetta uudelleen ja sitten sieltä jo löytyi meillekin oma paikka. Joka tapauksessa siis kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mikäli haluaa itselleen aurinkotuolin altaan lähettyviltä.

Central Park 

Central Park vieläkin

Ja vielä kerran, Central Park

Käytiin alkuillasta katsomassa yhtä laivan monista gameshowsta (tarkoittaa siis sellaista showta, johon yleisökin pääsee/joutuu osallistumaan) nimeltään ”So you know it dance it” ja olipa taas viihdyttävää katseltavaa. Ei oltais pärjätty siinäkään (niin kun ei karaokessakaan) :D Onneksi etenkin jenkeillä on toi esiintyminen enemmän verissä, eikä aiheuta mitään paniikkikohtauksia. Sitten vuorossa oli jo etukäteen varaamamme Stand up -show. Show kesti vajaan tunnin ja sisälsi ihan toimivaa läppää. Ehkä kaikki nyt tajuaa jo tässä vaiheessa muutenkin, mutta laivalla siis kaikki asiat tapahtuu/hoidetaan englanniksi. Eli ainakin pienoinen englanninkielen ymmärrys kannattaa olla risteilylle lähdettäessä, niin ei mene hyvät vitsit ja tapahtumat täysin ohitse :)

Ihmisiä jorailemassa tanssiskabassa

Jatkettiin aktiivisuutta menemällä hetkeksi kuuntelemaan karaokea ennen myöhäisillan ”Love and Marriage” –showta. Tähän showhun saatiin yleisön joukosta haalittua kolme naimisissa olevaa pariskuntaa, joista yhdet olivat olleet naimisissa 2 päivää, toiset 20 vuotta ja kolmannet 59 (!) vuotta. Näiltä juontaja sitten tenttasi toisen puoliskon tuntemista (naiset ensi näyttämön takana kuulokkeet päässä ja miehet vastasivat kysymyksiin, jonka jälkeen naiset tulivat kertomaan vastaukset ja sama vielä toisin päin) ja tästä saatiin kyllä monia hyviä nauruja aikaiseksi. Näihin ei tosiaan kannata itse osallistua ellei omaa todella hyvää englanninkielen taitoa :D Voisi olla vähän tuskallista yrittää kuvailla englanniksi puolison epämiellyttäviä piirteitä tuhannen hengen yleisön edessä, jos ei vaan saisi mitään oikeita sanoja kuollakseensakaan mieleensä.

Lähestytään St. Thomasia

Neljäntenä päivänä oli vuorossa pysähdys St. Thomasin saarelle. Se näyttikin jo heti alkujaan vähän erilaiselta (kivemmalta), kuin Nassaun satama-alue. Meidän hyvät etukäteiskävelysuunnitelmat meni hieman pieleen tuolla Thomasilla, kun tultiinkin eri satamaan (kauempaan) mitä luultiin :D No ei siinä, yrittänyttä ei laiteta. Niinpä lähdettiin taas varmaan lähes ainoina reippailemaan kävellen satamasta ensin kohti saaren pääkaupunkia, Charlotte Amalieta. Tiedoksi niille, joita ei ihan mielenvikasen paljon kävely kiinnosta, että sieltä siis löytyi moooonta taksia (tai no mitä avoimia minibussiviritelmiä ne nyt olikaan) ja hinnat eri kohteisiin. Päästiin varmaan joku 6 km eteenpäin, kunnes meidän hieno suunnitelma kävellä Coki Beachille asti tyssäsi, kun jalkakäytävä loppui kuin seinään. Meidän ja Coki Beachin välissä olisi ollut mutkittelevia ylä- ja alamäkiä, joten ei koettu järkeväksi lähteä kävelemään sellaisen kapean autotien reunaa.

St. Thomasin näkymiä

Toinenkin otos kävelymatkan varrelta

Joten niin sitten piti marssia lähimmälle ostarille ja kysäistä olisiko siellä taksimiehiä. Tokihan sellainen sitten löytyi ja maksettiin tyypille 10$/hlö biitsille pääsystä. Coki Beach olikin aika täyteen tungettu aurinkotuoleja (ei pystynyt oikein näkemään sen upeutta täyttöasteen vuoksi) ja ei jotenkin sitten innostuttu siitä sen enempää. Oltiin etukäteen katsottu, että ”ihan siinä vieressä” olisi Lindqvist Beach, joten ajateltiin kävellä sitten katsomaan sitä. Matkaa olikin sitten 3 km, joista suurin osa taas piti kävellä ilman jalkakäytävää/lähes ojassa. Tällä välillä ei onneksi ollut ihan hirveästi siihen aikaan liikennettä ja maasto oli vähän tasaisempaa.

Tästä kun katsoo niin Coki näyttää ihan kivalta, mutta oli oikeasti toosi täynnä

Veneranta lähellä Cokia

Lindqvistin parkkipaikalle saapuessamme joku tyyppi huikkasi meille, että joko ostettiin liput. Oltiin sit vähän et ”mitähän ihmettä”, kunnes tajuttiin että sinne biitsille tosiaan maksoi 5$/hlö sisään (2$ paikallisilta). Onneksi meillä sattui olemaan käteistä! Eli tässä taas meille (ja myös mahdollisille lukijoille) muistutus, että aina kannattaa pitää hieman ylimääräistä käteistä mukana tällaisilla reissuilla. Ennen rantaa oli rakennettu aika hyvätkin wc- ja suihkutilat, joten siellä sai ihan vastinettakin pääsymaksulle. Ranta itsessään oli sitten erittäin vaikuttava ja muita ihmisiä oli siellä vain kourallinen. Ehkä pääsymaksu hieman rajoittaa intoa ja/tai myös se, että taksien hinnoitteluplakaateissa ei oltu tätä biitsiä jostain syystä mainittu lainkaan. Viihdyttiin rannalla jonkin aikaa ja otettiin taas biljoonia kuvia siinä ohessa myös :D

Lindqvist-selfie

Tää oli kyl kiva

Sitten oli vaan jossain välissä pakko jatkaa matkaa, kun oltiin tosiaan ihan toisella puolen saarta meidän satamaan nähden. Eetu oli ennen matkaa ladannut kännykkäänsä Googlen karttoja siten, että niitä pystyi sitten selailla matkalla ilman nettiäkin. Katsottiin sitten, että Lindqvistin lähellä on Red Hookin pikku satama, josta näyttäisi lähtevän lautta-/laivaviiva kohti saaren pääkaupunkia. Luotettiin sitten jostain syystä yllättävän paljon siihen ja lähdettiin taas kävelemään. Red Hookiin ei tosin ollut matkaa kun noin 2 km. No ei sieltä sitten ainakaan silloin/enää lähtenyt sellaista lauttaa (ei ollut kauhean asiakaspalveluintoisia jutustelijoita siellä, niin jäi taustat vähän epäselväksi), joten meidän oli pakko turvautua taksiin.

Ei haluttu vielä ihan perille asti, vaan tahdottiin mennä shoppailemaan aamupäivän kävelymatkalla näkemällemme alueelle. No tästä olikin sitten vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen taksimiehen kanssa ja sitten käytiinkin yhden ihan täysin väärän alueen kautta ensin kääntymässä, kun meidän kuljettaja ei oikein malttanut kuunnella meidän ehdotuksia. Päästiin sitten loppupeleissä sinne minne haluttiin ja maksettiin 10$/hlö taas. Taksitkin muuten piti maksaa käteisellä, eli sitä tosiaan kannattaa pitää sopivasti mukana! Paikalliset puhuvat jonkinlaista englantia äidinkielenään, mutta puhuvat sitä sellaisella karibialaisella aksentilla ja niin nopeasti, että väärinymmärryksiä voi sattua :D

Huvijahteja Charlotte Amalien edustalla

Loppupeleissä ei sitten ostettu Thomasilta mitään ja käytiin terveellisesti McDonaldsissa syömässä nopeasti jotain pientä. Lähdettiin syömisen kävelemään taas kohti satamaa, mutta pysähdyttiin matkalla vielä juomaan yhdet kylmät juomat kuppilaan, missä oli myös wifi.

Thomasin päivä oli kaikkinensa tosi lämmin ja siellä kävellessä onnistuin polttamaan toisen sisäsääreni (?!). En ehkä ollut keskittynyt sen aurinkorasvaamiseen sitten riittävästi, kun ei yleensä kuulu paloriskialueisiin. Myös Eetu sai osansa täydellä teholla porottavasta auringosta. Käveltiin sen päivän aikana noin 20 km, joten ei oltu ihan tehokkaimmillamme enää illalla laivalla. Oltiin kuitenkin niin tarmokkaita, että jaksettiin kävellä ystäväämme Windjammeriin ja tutustua illallisbuffettiin. Voi terve, kun lähtikin taas käsistä. Siellä sai sinä iltana mm. koota itselleen omat tortillansa kaikkien muiden ”perus” ruokien lisäksi... :)