Häämatka part 2., Allure of the Seas - päivät 1 & 2

jatkuu...

Sitten koittikin viimein tämä suuri päivä, kun risteilijämme starttaisi matkaan Port Evergladesin satamasta. Pyrittiin menemään satamaan suht ajoissa ja taksi sinne kustansi 24$ tippeineen. Matkaa oli jotain vajaat 10 km, joten ei se taksilla ajelu ihan ilmaista tuolla ole. Isot laukut piti jättää heti taksista poistuttaessa sataman virkailijalle, joka nosti laukut (joihin oli kiinnitetty meidän huoneen numerolla varustetut laput) työnnettäviin kärryihin. Oltiin etukäteen saatu tietoomme, että käsimatkatavaroihin kannattaa ottaa mukaan muutamat vaatteet (illallisen vaatetus yms.), koska välillä laukkujen saapumisessa oman hytin oven eteen saattaa hetki kestää. Laivaan pääsy sujui suht nopeasti kestäen varmaan noin 30 min siitä kun jäätiin taksista pois. Ensin mentiin käsimatkatavaroiden läpivalaisuun, jonka jälkeen viralliseen check inniin, josta saatiin mukaamme Sea Passit, jotka toimivat maksuväleinä laivalla. Näiden taakse oli siis koodattu Eetun luottokortti, eli kaikki veloitukset tapahtuisivat risteilyn jälkeen Eetun kortilta. Laivalla ei siis ole ”oikeaa” rahaa ollenkaan käytössä, mikä saattaa hieman sokaista rahankäyttöä.

Sisääntuloterminaali

Laivalle sai tuoda mukanaan (ilmeisesti per hytti?) 2* 0,75 l viini/skumppapulloa, joita sai juoda ilmaiseksi omassa hytissään. Wuhuu :D Jos pullon olisi ottanut mukaansa vaikka Á la carte ravintolaan, niin siellä siitä olisikin sitten pitänyt maksaa 25$ halpa avausmaksu :) Päädyttiin siis yllättäen avaamaan nämä viinit omassa hytissämme. Mikään ei toki estänyt kuljeskelemasta viinilasinsa kanssa laivan käytävillä sen jälkeen, kun sen oli itse omassa hytissään avannut.

Laivalla oli heti alkuun pakollinen evakuointiharjoitus, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikkien oli mentävä omaan evakuointitilaansa (kunkin oma ”sijainti” näkyi hyttikortissa) ja istuttava siellä aloillaan ja katsottava evakuointivideo. Kaikkien hyttikortit luettiin lukulaitteella evakuointiharjoitukseen saavuttaessa ja videot eivät lähteneet pyörimään ennen kuin joka ikinen laivan matkustajista olisi oikeassa paikassa. Tässä vaiheessa havaittiin jo ensimmäinen, joskaan ei mitenkään uusi tai yllättävä, ero suomalaisten ja jenkkien (joita matkustajista oli ylivoimaisesti suurin osa) käytöksessä. Laivan henkilökunta siis pyysi, että kunkin ryhmän (esim. F1, F2 yms.) porukka aina pitäisi ääntä itsestään, kun ryhmän nimi huudetaan. No nää sit ilakoitsi ja kiljui ihan elämänsä kyllyydestä, kun kuulivat oman ryhmänsä nimen :D Suomessa ois kuulunut vaan vaimeaa ”jooo, jeee” –tyylistä ääntelyä, eikä tollaisia riemunkiljahduksia. Etenkään siis selvinpäin.

Evakuoinnin jälkeen olikin pienen laivalla seikkailun jälkeen aika valmistautua illalliseen. Perehdyttiin myös vähän meidän hytissä olevaan televisioon ja sen ominaisuuksiin, sen kautta kun siis sai mm. tilailla ruokia/juomia hyttiinsä tai ilmoittautua erilaisiin esityksiin. Sieltä myös näki laivan ravintolatarjonnat ja jopa ravintoloiden täyttöasteet ainakin lounaan ja illallisen aikaan. Löytyihän sieltä myös ajantasainen "Sea Passin" saldo, ettei tule kulutus ihan yllätyksenä risteilyn loppuessa :D

Ekan päivän ruokailuvaihtoehdot. "$" merkatut maksullisia

Ensimmäisen päivän tyyli oli ihan vain ”Smart Casual”, eli ei vaadittu mitään viimeisen päälle laittautumista. Ylipäänsäkään tuolla ei ollut ihan niin tiukat pukukoodit, mitä ehkä alkuun kuviteltiin. Mm. buffet-ravintolaan sai varmaan mennä aina ihan minkä näköisenä tahansa, mutta Á la cartessa taisi olla vähintään se ”Casual” –tyyli joka päivä. Ensimmäisenä iltana ilmaiseen Á la carte ravintolaan (nimeltään American Icon) oli kiitettävän pitkä jono, kun kaikki tulivat nälkäisiksi suunnilleen samoihin aikoihin. Saatiin kuitenkin pienen odottelun jälkeen itsellemme kahden hengen pöytä ja päästiin tilailemaan alku- ja pääruokia, sekä juomia.

Siitä se mässäily sitten lähti :D Ekan illan jälkiruoka

Juomista sen verran, että risteilyn hintaan kuuluu ilmaiset vedet, kahvit ja muutamat mehut, mutta jos haluaa limuja, erikoiskahveja, pullovesiä tms., niin sitten suosittelivat ottamaan halvimman juomapaketin tuohon lisäksi. Se tarkoitti sitä, että joka päivältä olisi mennyt 19$/hlö (+tipit), eli aika paljon olisi saanut vaikkapa limuja juoda, että olisi kannattanut. Halvin alkoholipaketti maksoi peräti 39$/hlö/pv (+tipit) ja sen avulla sai mitä vain oluita ja muutamia halvimpia viinejä. Sitten oli toki vielä kalliimpi vaihtoehto, johon kuului em. mainittujen lisäksi jo drinkitkin. Tehtiin jo ennen risteilyä vähän laskelmia ja päädyttiin siihen, ettei meidän kannattaisi ottaa mitään juomapakettia. Tilattiin tuon ensimmäisen illallisen yhteydessä yhdet oluet ja ne ei tulleet kyllä kovinkaan halvaksi, kun tippeineen yksi 0,33 l pullo maksoi noin 7$.

Laivan "jäähalli"

Boardwalk

Käytiin illallisen jälkeen pällistelemässä vielä laivaa ympäriinsä, mutta ei otettu mitään party-vaihdetta päälle, kun tiedettiin seuraavana aamuna olevan Bahaman pysähdys heti aikaisin aamusta. Heti ensimmäisenä iltana tuli jo huomattua laivan suuri koko ihan jo sen vuoksi, että vaikka laivalla oli varmaan yli 5000 matkustajaa, niin missään muualla paitsi illallisjonossa ei laiva tuntunut niin täydeltä tai liian ahtaalta. Laivalla jaetaan aina edellisenä iltana kattava paketti seuraavan päivän ohjelmista ja aktiviteeteista hyttiin paperiversiona, mitä on kätevä kantaa laivalla sitten mukanakin. Laivalla saa ostettua itselleen myös wifin käyttöön (olisiko ollut 15$/pv), mutta me ei koettu sitä nyt tarpeelliseksi.

Laiva lipumassa kohti Nassauta

Tässä meidän aamupala (hieman näytti koiran ruokakupeilta :D)

Ja tässä ilman niitä ruokakuppeja

Aamulla herättiin suht aikaisin, kun laiva oli saapumassa Nassauhun jo ennen klo 8. Oltiin edellisenä iltana tajuttu, että saataisiin tilattua aamiainen suoraan hyttiin ja päätettiinkin heti ensimmäisenä aamuna kokeilla tällaista toimintaa. Aamiaisen osalta ei ollut mitään rajaa paljonko sai mitäkin tilata, olisi varmaan voinut ottaa vaikka kymmenen munakasta, jos olisi kiinnostanut :D Tämä palvelu siis kuului risteilyn hintaan ja myös muita ruokia olisi päivän mittaan saanut tilata ilmaiseksi hyttiin. Ainoastaan tyyliin aamusta klo 3-6 välillä olisi tullut joku 4$ suuruinen lisämaksu tällaisesta palvelusta. Mikäs siinä sit oli syödessä parvekkeella tätä aamupalaa ja ihmetellä samalla Bahaman rannikkoa.

Itse satama-alue Nassaussa on hieman karu (no missä toisaalta ei)

Nassaun päivänä sää ei vieläkään liiemmin suosinut meitä, kun luvassa oli puolipilvistä ja vain reilut 20 astetta lämpöä. Nassaun satama-alue ei ehkä ihan vastannut mielikuvia ”paratiisimaisesta Karibiasta”, kun se oli aika ränsistyneen oloinen. Väistettiin Eetun kanssa kaikki maailman matkojen markkinoijat satamassa ja lähdettiin tapamme mukaan kävelemään. Päätettiin mennä Paradise Islandin puolelle, mikä olikin sitten enemmän hoidettu/siistitty alue ja siellä päätekijänä esittäytyi Atlantis –hotelliketju vesipuistoineen. Sinne meillä ei ollut asiaa, mutta löydettiin kuitenkin tiemme lopulta yleiselle biitsille, joka oli vissiin nimeltään Sunrise Beach. Hieno sekin oli ja siellä hetki makoiltiin ja leikittiin (leikin) selfiekepillä (vähänks nolooo) :D Siellä oli rannalle mentäessä jos jonkinlaista vesiskootterin vuokraajaa, mutta jätettiin niihin tarjouksiin nyt tarttumatta. Laivayhtiöltä oli tullut ihan suosituskin, ettei kannata lähteä vuokrailemaan mitään tuollaisten ns. yksityishenkilöiden kautta. Vissiin on joskus ollut jonkinlaisia ongelmia.

Pariskuntaselfie

Hiekka oli kyllä iiihanan pehmeää

Lähdettiin kuitenkin rannalta melko pian kävelemään takaisin, kun matkaa oli kuitenkin takaisin satamaan noin 4 km ja taivas alkoi näyttämään siltä, että kohta sataisi ja lujaa. Päästiin juuri sataman läheisyyteen kauppakeskittymään kunnes alkoikin sitten sataa taivaan täydeltä. Mentiin sitten johonkin kuppilaan istuskelemaan wifin ääreen ja odoteltiin josko sade taukoaisi. No ei tauonnut ja oli pakko sitten vaan lähteä taistelemaan kaatosateessa takaisin laivaan. Eikä meillä ollut sateenvarjoakaan tietenkään. Onneksi Karibia kuivaa minkä kasteleekin, eikä se nyt ollut niin katastrofi vaikka kastuttiinkin ihan läpimäriksi.

Siinä sitä lounaalla maistellaan vähän jälkiruokia

Laivalla oli sinä iltana tiedossa ”Formal night”, eli tarkoitus pukeutua ihan viimeisen päälle. Tätä varten Eetu oli jaksanut roudata pukunsa ja puvun kengät myös matkalle mukaan. Mulla ei ollut mitään ”hiuslaitteita” mukana tilaa viemässä, joten hiustenlaitto jäi vähän lässähtäneeksi :)  Tää oli myös merkittävä illallinen säästämisen kannalta, kun oltiin nähty aiemmin päivällä jollakin tyypillä Fostersin oluttölkki kädessänsä ja ajateltiin tilata sellaiset ruokajuomaksi. Tarjoilija katsoi meitä hetken vähän ihmeissään ja huvittuneena sanoi jotain et ”very big one, you know?” ja me oltiin vaan, et ”yes yes”. Siinä olikin sitten naurussa pitelemistä, kun tarjoilija toi 7,5 dl kokoiset jättitölkit meidän eteen :D Siinä vaiheessa jo hieman kauhistutti, että paljonkohan tää sit maksaa, kun edellisen illan 3,3 dl tölkki oli maksanut sen 7$. No hintalappu tälle olikin sitten erittäin positiivinen yllätys, sillä kyseinen tölkki maksoi tippeineen vain 8,2$. Ei ihan mene hinnoittelu yksiin näissä ja tämä oli ihan ehdottomasti paras hintalaatusuhde laivan juomista :D Mistä johtuen ainakin mun Fosters-kiintiö taitaa olla hetkeksi aika täynnä.

Siinä yksi niistä pikkuisista

Jooh, ei päässyt selfiekeppi vielä nukkumaan

Käytiin ruokailun jälkeen sitten toki kuvauttamassa itsemme laivan käytävällä näissä juhlatamineissa (mikä kannattaa ehdottomasti tehdä!) ja tajuttiin vasta hiljalleen risteilyn edetessä, että näitä kuviahan kannattaa napsia useamminkin (siellä oli monia ammattikuvaajia eri paikoissa laivaa), kun kuvien ottaminen on itsessään ihan ilmaista ja ainoastaan siinä vaiheessa pitää maksaa, jos haluaa jonkun kuvan itselleen. Laivalla on ihan oma kuvaosasto, missä on jokaiselle hytille oma kansio, johon on tulostettu kaikki hytin asukeista otetut kuvat! Näitä kuvia pääsee myös katsomaan samalla osastolla tietokoneen ruudulta, jos haluaa. Mutta toki ne valokuvapaperiset kuvat siinä omassa kädessä ihmeteltävänä vakuuttaa vielä enemmän. Niin mekin sitten sorruttiin ostamaan neljä kuvaa mukaamme, kun nyt ei tule ihan joka päivä oltua tollasella risteilyllä :)

Laivan Casinolla

Formal nightin dinnerin jälkeen meillä olikin seuraavana ohjelmassa häämatkalaisille tarkoitettu oma pieni tapahtuma. Oltiin saatu tästä kutsu hyttiimme jo edellisenä päivänä. Aiemmin laivalla on vissiin tarjottu häämatkalaisille omat skumpat naposteltavineen hyttiin yms. pientä kivaa, mutta joko säästävät tässä nykyään (en tiedä tuntuuko tuollainen säästö laivan liikevaihdossa kyllä yhtään missään) tai sitten meidän hyttipoju oli unohtanut vain toimittaa meille näitä juttuja :D Tämä tapahtumakin oli ihan mukava, siellä oli jazz-bändi soittelemassa ja sieltä sai skumppaa ja kakkua. Siellä myös arvottiin kolme skumppapulloa osallistujien kesken, mutta eipä nyt yllättäen osunut taas arpaonni kohdilleen. Yhteensä laivalla oli häämatkapareja kuulemma 32 kpl, mutta ihan kaikki eivät olleet jostain syystä innokkaita osallistumaan tähän yhteistapahtumaan. Meistä se oli ihan kiva ja tuli siinä vähän jutusteltua yhden ruotsalaisen parinkin kanssa, joilla oli täsmälleen samanlaiset matkasuunnitelmat kuin meilläkin (eli 3 pv ennen risteilyä Fort Lauderdalessa ja 4 pv risteilyn jälkeen Miamissa).

Jazz-bändi esiintymässä hääpareille

Tuona iltana oltiin muutenkin tosi aktiivisia ja käytiin mm. kuuntelemassa karaokea tämän hääparitapahtuman jälkeen. Huomattiin aika nopeasti, että se ei ollutkaan ihan tyypillistä ”suomalaista kännikaraokea”, vaan kaikki osallistujat osasivat laulaa todella hyvin ja kaikilla oli aina joku stoori vielä kerrottavanaan ennen biisin vetämistä. Eli jos satut normaalisti laulamaan joskus puolen yön jälkeen lähikapakassa enemmän tai vähemmän hiprakassa karaokea, niin tällä risteilyllä kannattaa ehkä kaksi kertaa miettiä osallistumistaan, kun katsojatkin tuntuivat odottavan huikeita esityksiä + selityksiä biisin valinnasta :D

Karaoken jälkeen jatkettiin vielä yökerhoon, kun seuraavana aamuna oli tiedossa laivapäivä ja herätyksellä ei ollut niin kiirettä. Laivalla oli myös erittäin hyvin huomioitu yökerhoilijat, sillä ilmainen pizzaravintola Sorrentos oli auki 3 am asti ja sieltä mekin käytiin hakemassa muutamat pizzaslicet mukaamme. Laivalla oli hämmästyttävää, että jos (kun) otit niitä pizzaslicejä lautasineen Sorrentosista, niin sait ihan hyvin kävellä niiden kanssa hyttiisi. Eli ei tarvinnut syödä paikan päällä. Sitten vain piti jättää lautaset oven ulkopuolelle, niin joku aina kävi niitä sieltä keräilemässä pois. Sama juttu oli juomienkin kanssa, eli jos ostit paikasta a oluen, niin sait hyvin kuljeskella sen kanssa myös paikkaan b tai c.