Häämatka part 5., Miami yms.

jatkuu...

(HUOM! Häämatkakertomus alkaa (yllättäen) Part 1. tekstistä ja kannattaakin siis aloittaa siitä lukemaan. Ainakin tällä hetkellä on vähän teknisiä ongelmia Bloggerin kanssa ja Part 1. & Part 2. löytyvät toistaiseksi ainoastaan oikealla olevan Blogiarkiston (2016 - Maaliskuu) alta klikkaamalla)

Terminaalista ulos päästyämme oli aika etsiä käsiimme autovuokraamo Sixtin shuttlebus ja sieltä se löytyikin. Oltiin siis etukäteen varattu Sixtiltä (satama-alueen Sixt, ei siis sama kuin se mistä bemmi vuokrattiin) vähän parempi auto, kun ajateltiin että ois kiva saada katto auki välillä :) Eli Ford Mustangia lähdettiin hakemaan. Noh, asian kanssa alkoikin tulla ongelmia siinä vaiheessa, kun Sixtin täti pyysi Eetun luottokorttia. Katseli sitä hetken ja totesi, että tämä ei välttämättä käy. Oltiin vaan suu auki ja ihmeteltiin, että miten niin. ”No kun tässä lukee debit/credit, eikä pelkkä credit” sanoi täti. Me sit sanottiin, että kyllä se on ihan oikea luottokortti ja veloittaa nimenomaan luottopuolelta massit lähtökohtaisesti. Täti sanoi, että hänen pitää mennä keskustelemaan managerin kanssa takahuoneeseen. Sieltä saapui hän huonojen uutisten kera ja sanoi, että eipä kuulkaa nyt onnistu. Heidän säännöissä kuulemma sanotaan, että pitää olla ”major credit card” ja kun tossa luki myös ”debit”, niin se ei sitten heille käy, vaikka heidän sisartoimipisteensä 10 km pohjoiseen oli ihan suostuvainen ottamaan tuon samaisen kortin vastaan bemaria vuokratessa. Kuulemma saman firman eri toimistojen välillä käytännöt vaihtelee ja he eivät voi tässä joustaa.

Meitsien mustangi

Eli olkaapa matkailijat sitten tarkkana tällaisen ”riskin” osalta. Jos vaan mahdollista niin hankkikaa matkalle mukaan kortti, missä ei lue sanallakaan mitään debitistä. Ainoana ratkaisuna Sixt tarjosi tähän sellaista vaihtoehtoa, että saataisiin vuokrattua heiltä joku pikku auto tämän jo maksamamme avoauton hinnalla. No ei kiinnostanut. Sitten sanoivat kuitenkin, että voidaanhan me sitten kysellä jos joku muu autonvuokrausfirma suostuisi ottamaan kortin vastaan ja voisivat tämän kerran maksaa rahat meille takaisin ja perua varauksen. Päätettiin lähteä yrittämään tätä vaihtoehtoja ja mä jäin sit matkalaukkujen kanssa Sixtille odottelemaan ja Eetu lähti kävelemään seuraavaksi lähimpänä olevaan autovuokraamoon. Siellä onneksi oli Mustangeja vapaana (ja vielä ihan ok hintaan) ja hyväksyivät myös Eetun kortin, joten vaihdettiin itsemme siis Fox -autovuokraamon asiakkaiksi :) Loppu hyvin, kaikki hyvin siis tässä.

Meillä ei olisi ollutkaan ihan liikaa aikaa arpoa tätä asiaa, sillä meillä oli tiedossa jo klo 14 alkava NBA-peli Miamissa. Tätä ennen tulisi myös ehtiä syömään jotain ja löytää wifi, jotta saataisiin ladattua pelilippumme kännykkään. Ostettiin ne liput sellaista kautta, mistä ne sai ladattua itselleen aikaisintaan 72h ennen peliä. Onneksi sitten saatiin hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja jatkettiin meidän mässäilyä Wendy’sin burgeraterioilla (siellä oli siis jotenkuten toimiva wifi) :) Sitten matka jatkui kohti Miamin downtownia ja kaistojen määrä sekä valinnat tuottivat taas vähän harmaita hiuksia. Ei sovi ehkä ihan tottumattomalle autoilijalle tietyt paikat tuolla, kun meidän entisellä taksikuskillakin (Eetulla siis) oli välillä sopivasti miettimistä.

Patsastelua ennen Miami Heatin peliä

Jätettiin auto parkkiin vajaa 2 km päähän hallista, kun luultiin löytäneemme hyväkin diili hintaan 10$ koko pelin ajalta ja vähän pidempäänkin (Miamin keskustassa ei ole kovinkaan halpaa parkkeerata). Mutta siinä kävellessä huomattiin, että ainakin tollein sunnuntaina niitä diilejä ois voinut löytyä myös lähempääkin. Mutta mikäs siinä oli taas vaihteeksi kävellessä :D Peliin ei olisi vissiin saanut viedä kovinkaan isoja laukkuja tai reppuja ja mun keskikokoinen laukku taisi juuri ja juuri läpäistä kokotestin. Tai näin ainakin tulkittiin, kun tyyppi portilla asetti sen sellaiseen laatikkoon hetkeksi ja nyökkäsi, että mahtui just siihen. Pelissä olisi voinut tehdä mieli ostaa juotavaa tai syötävää, mutta ne oli kyllä hinnoiteltu jo niin kalliiksi, että jätettiin väliin. Peli itsessään ei tarjonnut niin huippusuorituksia mitä ehkä odotettiin, mutta pitihän se nyt munkin päästä ainakin kerran elämässäni katsomaan yksi NBA-peli livenä :)

Eetu American Airlines -areenan edustalla

Miami Heatin alkushowt

Pelin jälkeen käveltiin takaisin parkkipaikalle ja suunnattiin kohti hotel Croydonia Mid Beachillä. Croydonin aulassa oli ystävällinen mies (en tiedä olisiko voinut olla peräti hotellin omistaja) kertomassa parkkimahdollisuuksista ja sanoi, että ainakin Str. 41 ja siitä eteenpäin (Str. 42 jne.) löytyisi parkkipaikkoja, joissa saisi parkkeerata klo 20 jälkeen illalla ilmaiseksi. Hotellilla olisi ollut myös oma ”valet parking”, mutta se olisi sitten maksanut kohtuulliset 36$ yöltä :S Eli ei ollut vaikeaa valita, että otetaanko mieluummin pieni kävely edestakaisin sieltä Str. 41 vai maksetaanko parkista noin paljon…

Croydonin kattoterassilta napattu kuva

Hotelli vaikutti kivalta, vaikka olikin tosi kallis (niin kuin kyllä tuohon aikaan olivat muutkin samantasoiset hotellit Miamin ranta-alueella). Pienenä extrana hintaan kuului joka ilta ilmainen drinksutunti klo 19-20 hotellin baarissa :D Sieltä sai siis ilmaiseksi tilata muutamista eri drinkkivaihtoehdoista sen verran mitä ehti tunnissa juomaan. Ei nyt lähdetty kisailemaan tässä kelloa vastaan, mutta kyllähän sitä nyt pitää tällaiseen tarttua, kun kerran ilmaiseksi saa. Tilattiin samalla myös hotellin alakerran ravintolasta ruoat ja ihmeteltiin siinä muiden kanssa ravintolan televisioista Super Bowlia, joka on siis ihan jättimäinen urheilujuttu/tapahtuma/ilmiö Jenkeissä ja jopa muuallakin maailmassa.    

Seuraavana päivänä sää ei juurikaan vaikuttanut lämpimämmältä, joten ajateltiin lähteä sitten ajelemaan vielä vähän etelämmäksi, kohti Florida Keys saariryhmittymää, vai millähän sanalla sitä nyt pitäisikään kuvailla. Ihan ryhmittymän viimeisenä/päässä on Key West niminen paikka, mutta ei otettu sitä tällä kerralla tavoitteeksi, kun aikaa oli vain rajallisesti. Tuona päivänä mä pääsin Mustangin rattiin ja olihan sitä vähän erilaista ajaa kuin Opel Astraa :D

Siinä chillisti vaan ajellaan

Itse paholainen

Päätettiin jo menomatkalla käydä tarkistamassa Florida Keys Outlet Center ja en tiedä oliko se virhe vai onni sitten loppupeleissä. Ajateltiin ihan ”nopeasti vilkaista” parin kaupan tarjonta ennen kuin jatketaan matkaa, mutta näissä kahdessa kaupassakin saatiin kulutettua aikaa vaikka kuinka. Merkkivaatteita oli niin hyvissä alennuksissa, ettei oikein tiennyt mitä olisi ostanut. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa (kun sää oli aurinkoinen, vaikkakaan ei liian lämmin) ja palata illemmalla takaisin shoppailun pariin. Oltiin siis jo ennen reissua vähän pantattu vaatteiden ostamista Suomesta, kun tiedettiin mikä ostostaivas meitä matkalla tulee odottamaan. Mutta silti. Tuntui, että lähti ehkä sellainen sopiva kyseenalaistaminenkin ostoksia tehdessä ja alennusprosentit sokaisivat. Onneksi meidän matkalaukuissa tila oli rajallinen ja sen vuoksi oli jo pakko rajoittaa ostamista. Ja ihan kyllä rahankäytön vuoksikin :D

Tämä on minun. Ai ei vai?

Autoilu Keyseille oli aluksi ihan hauskaa, mutta jonkun ajan kuluttua alkoikin sitten ruuhkaa pukkaamaan ihan huolella ja eteneminen meni ihan matoiluksi. Ajalteltiin hetki vielä yrittää ja toivoa ruuhkan purkautumista, mutta kun sitä ei tapahtunut, niin kännyttiin sitten ympäri. Ei ole kuitenkaan ideana päästä lomilla istumaan ruuhkiin :D Vaikka saisikin ajaa katto auki Floridan auringon alla. Paluumatkalla käytiin siis vielä isomman ajan kanssa Florida Keys Outlet Centerissä ja yllättäen löydettiin lisää ostettavaa.

Selfiekeppi pääsi vielä kerran tositoimiin

Kohtalaisen leveä Miami Beach

Seuraavana päivänä ajateltiin lähteä tepastelemaan itselleen Miami Beachille. Käveltiin siitä Mid Beachiltä rantaa pitkin South Beachille asti ja sen jälkeen mentiin tutkailemaan Lincoln Road Mall –kauppakeskittymää. Tämä viimeksi mainittu on siis katu, jonka molemmin puolin on kauppoja, mutta ovat vain nimenneet alueen ”ostoskeskukseksi”. Meillä alkoi kuitenkin vihdoin shoppailukrapula vähän iskeä ja päätettiin tietoisesti jättää ostokset siltä kadulta tekemättä. Käveltiin siis vain edes takaisin ja käytiin mm. karkkikaupassa toteamassa, että Suomesta saa namia paljon halvemmalla :D Niin ja muutenkin piti sanoa, että kaikki ruokakaupat/marketit missä käytiin, oli keskimäärin paljon kalliimpia kuin Suomessa! Mitenköhän ihmisillä riittää tuolla päin rahaa kaikkeen…

Pyörittiin vielä hetki South Beachin ympäristössä ja koska meitä ei enää kerran shoppailu ”kiinnostanut”, niin päätettiin silti kävellä biitsiltä takaisin autollemme ja lähteä ajamaan Dolphin Mall –ostoskeskukseen… :D Tämä on siis Miamissa sijaitseva ostoskeskus, mutta silti sinne oli noin 30 km ajomatka. No, olihan sekin sitten taas kiitettävän kokoinen. MUTTA, me ei tosiaan ostettu sieltäkään muuta kuin syötävää! Eli oltiin päästy shoppailumaniasta lähes kuiville :)  

Miamin katukuvaa

Tämän jälkeen oli tarkoituksena palauttaa auto takaisin Foxille. Niin, se unohtuikin tuossa aiemmin kertoa, että sellainen pikku huono puoli tässä meidän Sixt --> Fox siirtymisessä oli, että Sixtin yksi palautuspiste olisi ollut ihan meidän Miamin hotellin lähellä, mutta Foxin tapauksessa meidän tulisi viedä auto sinne hemmetin Fort Lauderdalen satama-alueelle takaisin :D Ajatus tuskastutti huomattavasti, kun oli vähän muistissa meidän vuokra-auton palautus Losin reissulla ja se, kuinka kauan kesti ja kuinka vaikeaa oli taistella julkisilla kulkupeleillä takaisin hotellille J Halukkaat löytävät tämän vuodatuksen meidän edellisen USAn reissun tarinoista. Mutta nyt ei auttanut itku markkinoilla, kun ei kiinnostanut vieläkään maksaa sitä 100$ taksimatkaa Fort Lauderdalesta Miamiin :D

Monikaistaiset motarit. Toki tää nyt ei ollut se lähellekään levein kohta

Lähdettiin ajelemaan Dolphinista Fort Lauderdaleen noin klo 17 ja jouduttiinkin varsinaiseen ruuhkasumaan. Lähempänä Fort Lauderdalen satama-aluetta alettiin olla liian eri kartoilla Katin (puhutaan siis navigaattorista taas) kanssa ja mentiin eri motareiden ramppeja vähän sinne sun tänne ja alkoi jo epäilyttämään, että niinköhän me vielä päästään näiltä motareilta joskus pois ja vielä oikeaan paikkaan. Lopulta sitten päädyttiin kiertämään koko Fort Lauderdalen lentokenttä, jotta onnistuttiin pääsemään kohteeseen. Joo, toi kuulostaa ehkä säälittävältä, mutta tässä vaiheessa Katin ei-päivitetty kartasto ei ollut kovinkaan hyvä apuri, päinvastoin :D Tähän ajomatkaan kului aikaa kaikkinensa 2 tuntia! Katin arvio ajoajasta oli Dolphinista lähdettäessä noin 35 min. Toki se ei tiennyt pahoista ruuhkistakaan mitään.  

Itse auton palautus sen sijaan onnistui ihan liukuhihnameiningillä ja yllättävän vähän tsekkasivat auton kuntoa. Ei sillä, että siihen olisi aihetta ollutkaan :D Sitten alkoikin meidän julkisilla matkailu takaisin Miamin hotellille.

Tässä stepit:
1. Foxin oma free shuttlebus Fort Lauderdalen kentän autonvuokrauspisteeseen (sen pidemmälle ei sillä päässyt)
2. Kentän omalla sisäisellä free shuttlebussilla siirtyminen hieman eteenpäin (jäätiin pois terminaali nro 2:ssa, jonka alakerran kautta pääsi ulos odottelemaan seuraavaa bussia. Shuttlen kuljettaja kertoi tämän kysyttäessä, ei tosiaan tiedetty etukäteen miten löytää seuraava bussipysäkki)
3. Free shuttle kentältä Tri-Railin ”Fort Lauderdale Airport” –juna-asemalle.
4. Juna Fort Lauderdale Airportista Miami Airporttiin. Junat kulkivat klo 20 asti puolen tunnin välein ja sen jälkeen vain tunnin välein. Eli meidän saapuminen juna-asemalle noin klo 19:40 oli kultaakin kalliimpi ajoitus :D Seuraavan junan piti aikataulun mukaan lähteä klo 19:58 (sitä seuraava tosiaan 20:58), mutta juna saapui asemalle noin klo 19:48 ja lähtikin saman tien… o_O Eli joko edellinen juna oli toosi paljon myöhässä tai sitten tuolla päin ei ole niin väliä, vaikka juna lähtisikin etuajassa. Tällainen mahdollisuus kannattaa ehkä kuitenkin ottaa huomioon, jos suunnittelee näillä junilla matkustamista. Nämä junaliput kustansivat vain alle 4$/hlö, eli ei paha.
5. Sitten Miamin Airport asemalle saavuttaessa oli vielä yksi etappi jäljellä, eli sieltä bussilla Miami Beachille. Onneksi bussiterminaali oli juna-aseman vieressä, eli siellä ei tarvinnut enää tehdä mitään siirtymisiä :) Busseja nro 150 lähtee Miami Beachille 20 min välein, eli siinä ei tullut paljoakaan odotusaikaa.  Maksettiin kuljettajalle tasarahalla 2,65$/hlö (ehkä olisi pystynyt ostamaan jostain automaatistakin?) ja pidettiin sitä erittäin kohtuullisena hintana supernopeasta kyydistä ihan meidän hotellin lähettyville.

Ja niin, siellä bussissa (ainakin tässä yksilössä) on vain yksi sellainen valkoinen nappula keskellä bussia, mitä pitää painaa, jos haluaa jäädä pois jollakin pysäkillä :D Pitkään mietittiin bussissa, että mitenköhän bussi ”toimii”, eli pysähtyykö joka tapauksessa ennakkoon ilmoitetuilla pysäkeillä, pitääkö kuljettajalle huutaa jotain (mielellään jotain ystävällismielistä pysähtymiseen viittaavaa) vai pitääkö jotain nappulaa painaa. Ei tosiaan vain nähty mitään normaaleja punaisia Stop-nappuloita, niin sen vuoksi pientä epävarmuutta pukkasi. Eetu ajatteli ensin lähellä meidän pysäkkiä mennä ”vihjailemaan” meidän pysähtymishaluista ja meni seisomaan siihen keskivälikköön mistä ovet aukeaa. Sitten alkoi epäilyttämään, että niinköhän tämä hiljainen ilmoitus toimiikaan ja Eetu päätti rohkeasti painaa valkoista nappulaa, missä ei ollut mitään tekstiä. No tämä kannatti ja kuljettajan yläpuolelle ilmestyikin punainen Stop-valo ja bussi ehti vielä pysähtyäkin meidän pysäkille. Mutta tiedoksi siis muillekin. Tämän yksinäisen valkoisen nappulan painaminen ei aiheuta mitään kamalaa, vaan saa bussin (todennäköisesti) pysähtymään seuraavalla pysäkillä. Oltiin kyllä taas vähän liian suomalaisia tossa tilanteessa :D Hotellilla oltiin takaisin vähän yli klo 21, eli melkein ihmisten aikoihin päästiin vielä "kotiin" tältä autonpalautusreissulta ja julkisilla seikkailu vei tällä kerralla vain noin kaksi tuntia.

Sävy sävyyn + oikeaoppinen aamupala taas vaihteeksi

Biitsillä viimeisenä kokonaisena päivänä

Seuraavana, eli viimeisenä kokonaisena, päivänä päätettiin mennä rannalle oleilemaan, kun kerran Miami Beachin kupeesta oli hotelli varattu. Lämpötila ei ollut mikään super lämmin, mutta paras kuitenkin siihen astisista ei-risteilyn osalta. Rannalla meille yritettiin tulla myymään ”VIP-pakettia” LIV-yökerhoon sille illalle. Olisi tarkoittanut käytännössä limusiinikyytiä hotellilta johonkin aloittelubaariin, jossa olisi ollut 2 tunnin ajan ilmaiset juomat, minkä jälkeen limusiinilla LIVin eteen ja VIP-jonosta sisään. Hintaa tälle olisi tullut 65$/hlö naisilta ja 85$/hlö miehiltä. En tiedä miksi miehet saavat pulittaa enemmän. Ei nyt päätetty tähän tarttua, kun seuraavana aamupäivänä oli tiedossa hotellin luovutus ja lentokentälle siirtyminen. Normaalisti pelkästään tonne LIViin maksaa sisäänpääsy 30$/hlö ja juomat on ihan ryöstöhinnoissa. Eli siihen nähden toi diili ei olisi IHAN niin kalliilta kuulostanut, jos sen olisi ottanut sellaisena ”once in a lifetime” –kokemuksena. Toi kyseinen yökerho on siis varsinainen pintaliitelijöiden paikka ja siellä käy monet tunnetut julkkiksetkin bilettämässä. Mutta olihan toi kallis silti, joten onneksi meillä oli hyvä syy olla miettimättä siihen tarjoukseen tarttumista sen enempää. 

Syömässä ajateltiin viimeisen päivän kunniaksi käydä jossain halvassa paikassa (kun rahaa oli onnistuttu kuluttamaan kiitettävästi jo siihen mennessä) ja Eetu googletti yhden potentiaalisen paikan Lincoln Road Mallin lähellä. Lähettiin sitten taas kävelemään ja ihan loppumetreillä valittiin kävelyreitiksi ”Espanola way”. Se olikin joku italialais-/espanjalaistyyppinen katu täynnä katuravintoloita. Siinä hyvä myyntiveikkonen italialaisaksentilla sai värvättyä meidät viime töikseen ravintolaansa, kun lupaili niin hyviä alennuksia. Eli jäi halvempi paikka välistä. Oli kyllä silti kannattavaa käyttää muutama dollari enemmän, sillä oli tosi hyvät ruoat ja jälkiruokakin (piti jatkaa vielä viimeisenäkin päivänä hyväksi havaittua mässäilyä).

Mentiin sinä iltana vielä hotellin alabaariin nauttimaan ilmaiset drinkit ja palattiin sinne vielä uudemman kerran vähän myöhemmin samana iltana. 

Tällainen jälkiruoka piti vielä tilata siellä italialaisravintolassa

Seuraavana päivänä check out klo 11 mennessä ja hotellin hintaan kuuluva ilmainen shuttlebus Miamin lentokentälle ja ei kun lentokoneen nokka kohti HELliä.

Siinäpä se meiän häämatka sitten olikin ei-pähkinänkuoressa kerrottuna :) Kaikkinensa onnistunut kokonaisuus, säihin kun nyt ei voi itse vaikuttaa. Toki, jos oltaisiin se Aasian suunta valittu, niin siellä nyt olisi ollut aika takuuvarmat lämmöt koko reissun ajan. Nyt saatiin nauttia lämmöstä lähinnä risteilyn ajan. Mutta risteily itsessään oli yllättävänkin positiivinen kokemus (kunhan ei mm. mene sinne valmiiksi suupielet alaspäin ja loukkaannu joka ikisestä laivan viihdyttäjien heittämästä sarkastisesta vitsistä) ja suositellaan ehdottomasti testaamaan sellaista, jos vain mahdollisuus tulee.

Matkan ainoa miinus oli kauhea morkkis kaikista niistä kauhealla hädällä hotkituista ilmaisruuista :D Niin ja ehkä se aikaero tänne Suomeen päin tultaessa voitaneen myös laskea miinukseksi. Oli taas jotenkin tuskaisaa saada rytmi käännettyä oikeaan aikaan ja etenkin Eetu heräili monena yönä noin klo 2-3 aikoihin ihan virkeänä, eikä meinannut enää saada unta. Tämä sitten tietenkin kostautui myöhemmin päivällä armottomana väsymyksenä. Tästä syystä tultiinkin Suomeen jo pari päivää ennen töiden alkamista, ettei tarvinnut mennä ihan silmät ristissä heti ihmettelemään, että mitäs loman aikana on töissä tapahtunutkaan... :)