Häämatka part 4., Allure of the Seas - päivät 5, 6 & 7

jatkuu...

Pikku-Allure St. Martinin satamassa

Päivänä nro. 5 oli vuorossa laivan viimeinen pysähdys ennen paluumatkaa. Pysähdyksen kohteena oli St. Martin/St. Maarten, joka on Hollannin ja Ranskan puoliksi jakama pikku saari. Sekin näytti tosi kivalta heti ja toi nimenomaan sen Karibian mieleen. Käveltiin (no totta kai) ensin satamasta Martinin päärantakadulle, jonne ei ollut kuin vajaan 2 km kävelymatka ja ihan oli kävelytiekin tehty sitä varten. Meillä oli vaikka mitä suunnitelmia Martininkin osalle, mutta sitten kun istahdettiin alkuun rantakuppilaan, niin huomattiin, että ehkä eilinen painoi vähän jaloissa, eikä tänään ehkä tarvitsisi harrastaa Thomasilla tehtyä suorittavaa lähestymistapaa. Eli päädyttiin ottamaan Martinin päivä ihan rennosti ja ottamatta paineita siitä, että ”tuollakin pitäisi käydä”. Ei varmaan sitten yli kilometrin päähän rannasta käveltykään, koska jo sekin ranta (Great Bay nimeltään) oli hieno ja miellyttävän oloinen (= ei tullut tarvetta lähteä etsimään/tutkimaan muita) ja rantakadun ravintolat/kuppilat olivat täynnä erittäin hyviä tarjouksia.

Great Bay (kuva ei tee ehkä täyttä oikeutta)

Innokas turisti Great Bayllä

Tämä paikka oli tehty selvästi näistä kolmesta (Nassau, St. Thomas & St. Martin) helpoimmaksi turistille ja vaikutti myös halvimmalta. Etenkin olut- tai drinksutarjouksia mainostettiin lähes jokaisessa paikassa. Siellä oli esim. 5 olutta/12$ jne. diilejä tarjolla, kun Nassaussa 1 olut olisi maksanut ilman alennuskuponkia 6$ ja Thomaksella maksoi jotain 4$. Toki voi olla, ettei valittu halvinta istuskelupaikkaa näissä kahdessa viimeksi mainitussa :) Täältä tuli shopattua myös muutamat hienot bikinit matkaan. Niiden sovittaminen oli toisaalta vähän hämmentävää, koska ainakaan kyseisessä kaupassa ei ollut tapana näemmä laittaa peilejä ollenkaan sovituskoppeihin ja piti sitten tulla sinne sovituskopin ulkopuolella olevan peilin eteen pällistelemään ja pyllistelemään niissä bikineissä kaikkien nähtäville. Se oli vähän häiritsevää :D Jotenkin tästä paikasta jäi (ehkä siksi, kun ei tosiaan lähdetty tekemään tutkimusmatkailua) ehkä eniten sellainen ”tänne pitäisi palata vielä uudestaan” –fiilis.

Tällainen otus päätyi kuvattavaksi

Seuraavat kaksi päivää olikin sitten vuorossa meripäiviä, eli ei ollut mitään pysähdyksiä minnekään ja oli aikaa tutustua laivaan vielä paremmin. Otettiin toinen päivistä oikein liikunnan & aktiviteettien kannalta (siihen meiän liikunnat sitten häämatkalla aikalailla jäikin). Käytiin FlowRider-surffisimulaattorissa (mä kävin myös sellaisessa makuuversiossa, jonka toimintaa en ihan tajunnut :D), minigolfissa, pingiksessä, juoksuradalla (laivan 5. kerroksen ympäri kiertää juoksurata, 2 kierrosta taisi olla 1,5 km) ja kuntosalilla (oli kyllä tilava ja hyvin varusteltu, harmi vaan että ei riittänyt motivaatio useampaan vierailuun). Eetu kävi myös lisäksi pelaamassa jo toisen 3 vs. 3 koristurnauksensa, jossa mitali kirkastui pronssisesta hopeiseksi. Eetu myös kokeili huimaa Ziplineä, jossa siis sai vaijerin varassa ”liukua” muutaman kymmenen metrin matkan. Mä en jaksanut jonottaa ja otin sitten vain kuvia tästä Eetun urotyöstä.

Meikä FlowRiderissa

Eetu minigolfaamassa

Tällainen juoksurata sieltä löytyi, toista kaistaa sai kävellä

Käytiin lisäksi luistelemassa… Kyllä, siellä laivalla oli tosiaan myös luistinrata. Sinne ei saanut kuitenkaan mennä ihan milloin vaan holtittomasti luistelemaan, vaan siinä hyttiin tulevassa ohjelmalehtisessä oli kerrottu aina milloin se olisi auki tällaiselle yleiselle luistelulle. Siellähän myös siis pidettiin mm. jotain jääshowta, jotka jäi meiltä näkemättä. Me sitten marssittiin sinne silloin kun sen ilmoitettiin olevan auki ja saatiin ”paikat” klo 18 alkavaan luisteluun. Sinne otettiin kerralla aina noin 50 tyyppiä, joilla oli varusteiden vaihtoineen vajaat 30 min aikaa jäällä. Siellä piti olla pitkät housut, joten sellaiset käytiin vaihtamassa päällemme. Sanoin haluavani 39 koon luistimet (olivat kirjoittaneet luistimiin tussilla nämäkin kokoasteikot tuumien lisäksi), mutta jostain syystä sain jotkut ihan miniluistimet :D Ajattelin kuitenkin selvitä niillä tämän noin 20 min., eikä ainakaan ollut pelkoa, että luistimet olisivat jääneet liian löysälle.

Edellinen ryhmä jäällä

Jonkin aikaa siinä pyörittiin ympyrää jäällä, kunnes molemmilla alkoi tulla luistelutarpeet täyteen ja ajateltiin ottaa enää yksi kierros. Se olikin sitten vähän turha kierros, jos lasketaan menetettyjen farkkujen määrässä, mutta erittäin antoisa, jos lasketaan mun röhönaurujen muodossa. Eli kaikillahan oli luistimina sellaiset naisten luistimien ja hokkareiden välimuodot, joissa oli kuitenkin se naisten luistimille tyypillinen sahalaita kärjessä. Eetu ei ollut ihan niin kotonaan tän sahalaidan kanssa ja niinpä töksäytti toisen luistimen sahalaidan vähän turhan voimakkaasti jäähän, jolloin toinen jalka jatkoi vielä liukuaan kunnes housuista kuului ”räts” ja Eetu kaatui. Se ei olisi ehkä ollut muuten niin hauskaa, mutta Eetun farkkujen toinen lahje repesi ihan täysin aina vetskarista melkein nilkkaan asti. En oo ikinä nähnyt housujen repeävän noin pahasti, joten oli vaikea pidätellä nauruaan edes aluksi. Eetu yritti sinnitellä kierroksen takakulmasta takaisin ”vaihtoaitioon”, mutta onnistui vielä tälläkin matkalla kaatumaan kerran, kun uudelleen modatut farkut vähän vaikeuttivat luistelua. Vaihtoaitioon päästyään Eetu istui penkille jalat harvinaisen tiiviisti yhdessä, jotta tämä farkkujen repeäminen ei tulisi ihan joka tyypille selväksi. Tässä vaiheessa ei paljon tarvinnut neuvotella, että lähdenkö mä hakemaan hytistä uusia housuja Eetulle vai käveleekö Eetun toinen reisi paljaana koko laivan läpi, juuri kun oli vielä risteilyn toinen formal night alkamassa.

Tässä vähän viitekuvaa sattumuksesta

Meidän the Luistelija

Tästäkin tragediasta selvittiin, vaikka se naurattaa mua edelleen ja sen vuoksi piti uhrata juuri matkan alussa ostetut Guessin hienot farkut. Todettiin kyllä myöhemmin, että onneksi oli ne farkut jalassa, muuten Eetu olisi omien sanojensa mukaan tehnyt varmasti ”hyvin väkivaltaisen spagaatin” sinne jäälle. Siinä olisi voinut joku luisteluvalvoja tulla torumaan, että ”hei, ei täällä saa tehdä temppuja!”. Siellä luistelemassa ei ollut siis mitenkään harvinaista, että ihmiset kaatuilivat siellä sun täällä, kun siellä oli varmasti monia jotka eivät olleet juurikaan/ikinä ennen luistelleet. Mutta näitä farkkujen repeämisiä en muilla nähnyt…

Solariumissa (ulkoilmabaari)

American Icon -ravintolassa laivalla

Laivalla oli siis kauheasti kaikkea ohjelmaa koko ajan tarjolla, jos halusi sellaiseen ottaa osaa. Paljon oli ihan risteilyn hintaan kuuluvaa ohjelmaa ja sitten oli myös jotain maksullisia (maksujen suuruudesta ei tietoa, kun ei ollut tarvetta sellaisiin osallistua). Osaan ohjelmista piti mielellään ilmoittautua etukäteen (esim. Stand up oli melko pienissä tiloissa ja hyvin suosittu, joten ei mahtunut välttämättä mukaan paikan päällä jonottamalla.) Myös lapsille oli ihan hirveästi tekemistä ja ihmeteltävää, eli ei varmasti pääse lapset pitkästymään tolla risteilyllä! *Vinkvink* vaan jos joku lapsiperhe tällaista risteilyä miettii. Sitä itsekin alkoi ajattelemaan, että kuinkahan pahasti sitä olisi seonnut (sillein hyvällä tavalla), jos olisi lapsena päässyt tuollaiseen paikkaan :D

Tässäkin menossa taas joku show

Yleisesti jos puhuisi tässä laivan ruokatarjonnasta ja etenkin Windjammerin buffeteista, niin… no sitä on vaikea edes kuvailla miten laaja valikoima siellä on kaikkea mahdollista tarjolla. Monina päivinä oli ihan sellainen oma hienosti aseteltu juustohyllystö, mistä löytyi vaikka mitä juustopaloja napsittavaksi. Lisäksi aina (aamupalan, lounaan tai illallisen) yhteydessä oli oma jälkiruokapöytä. Se oli paha se. Noin niin kun henkisen taiston kannalta :D Siellä oli siis useampia eri kakkuja aina valittavana (montaa eri juustokakkuakin usein) ja hyytelöitä yms. Alkuun sitä jaksoi vastustaa, mutta sitten luovutin ja ajattelin, että kerrankos täällä nyt ilmaisten herkkupöytien ääressä ollaan. Ja siis näiden lisäksi oli aina useaa eri ruokalajia tarjolla monista eri keittiöistä (amerikkalaista, intialaista jne). Jokaisella kerralla tuolla tuli syötyä enemmän kuin olisi pitänyt. Ei vaan malttanut pitää annoksia pieninä ja yksinkertaisina. :P Tai olla ottamatta joka kerta jälkiruokaa. Niin ja sitten laivalla oli tietty vielä hodaripaikka, Cafe Promenade (sai sämpylöitä ja leivonnaisia), Park Cafe ja kahvila, jossa oli aamuisin donitseja tarjolla…

American Icon ravintolan Á la carte -annos

Jonkun päivän lounas Windjammerissa... :D

Meidän hyttivalinta osui ihan hyvin kohdilleen (hytin sai siis itse valita silloin risteilyä ostaessaan sillä hetkellä vapaina olevista ja mietittiin sen valintaa tarkkaan) ja hyttinumero 9704:ää voi suositella :D Sen verran yritettiin ainakin valita (mitkä osuikin nappiin), että meidän hytissä olisi sänky balconyn edessä, eikä sohva. Ja ettei hytti olisi tarvittaessa isommaksi modattavaa hyttityppiä (tarkoittaisi ilmeisesti sitä, että kahden hytin välinen väliseinä olisi normaalia materiaalia ohuempaa ja äänet kuuluisivat helpommin hytistä toiseen). En enää muista tarkkaan, mutta muistaakseni tämän hytin ”jaollisuus” ainakin näkyi siinä hyttikartassa melko selkeästi. Lisäksi katsottiin, ettei hytti olisi heti hissikäytävien kohdalla ja/tai yökerhojen välittömässä läheisyydessä, eikä myöskään ihan alimmassa tai ylimmässä kerroksessa (ettei olisi joka paikkaan pitkä matka), eli oli näitä kriteereitä muutamia :D Meidän hytti oli siellä päässä missä oli ruokailupaikat, eli niihin oli kohtuullisen lyhyt matka. Ainoa kunnon liikunta mitä laivalla säännöllisesti harrastettiin oli portaiden kävely, koska käytettiin hissiä risteilyn aikana ihan vaan pari kertaa yhteensä. Meidän hytti oli siis kerroksessa 9. ja mm. Á la carte ravintola oli 3. kerroksessa ja Windjammer oli 16. kerroksessa, joten onneksi mässäilyn lisäksi tuli aina pakosti vähän kulutettua kaloreita syömään mennessään/ sieltä tullessaan. Uima-altaat, koriskentät jne. oli kerroksessa 15., eli sinne tuli myös tosi usein käveltyä. Meidän askelmittarit kertoivatkin, että myös pelkkinä laivapäivinä tuli käveltyä aina vähintään 8 km pelkästään laivan sisällä siis… Kertoo ehkä laivan koostakin jotain :D

Aurinko laskemassa

Hytin vaatekaappi

Huono kuva hytin vessasta

Laivasta ja risteilystä olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta tässä nyt oli vähän tiivistettynä meidän kuulumisia sieltä. Jos jollain on jotain tarkentavia kysymyksiä esittää mistään risteilyyn liittyvästä, niin se on ihan sallittua :)

Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja niin tämäkin risteily. Viimeisenä iltana piti jo klo 23 mennessä jättää matkalaukut tunnistelappuineen (piti ilmoittaa moneltako haluaa aamulla lähteä ja sen mukaan sai tietyn numeroisen läpyskän kiinnitettäväksi) hytin oven ulkopuolelle, jotta niitä ei tarvitse itse roudata laivasta ulos. Käytiin aamulla poikkeuksellisesti syömässä Park Cafessa, kun oltiin saatu niin pahat morkkikset meidän Windjammerin aamupalabuffeteista :D Ja tuntui, että oli pakko taas ryhdistäytyä edes vähän syömisten kanssa.

Royal Promenade

Boardwalk

Me valittiin poistumisajaksi klo 8.30-9.00 aikahaarukka ja pystyttiin aamulla seurata televisiostamme missä vaiheessa saataisiin lupa siirtyä laivasta pois. Kontrolloivat tätä ihan jo sen vuoksi, ettei kaikki 5000 matkustajaa lähde säntäilemään laivasta samaan aikaan pois. Jo nyt säänneltynä tämä koko poistumisprosessi kesti noin tunnin. Laivasta pois päästyämme meidän piti etsiä oma matkalaukkumme terminaalista ja sen jälkeen vielä jonottaa passintarkastukseen/ maahantulotarkastukseen. Mantereen säät kääntyivät taas meitä vastaan, sillä noin 100 km ennen satamaa myöhään illalla oli vielä yli 20 astetta lämmintä, mutta aamulla meidän herätessä Fort Lauderdalen satamasta oli VAIN 12 astetta lämmintä! Hui.