Koh Samet

Eetu meidän ekan yön bungalowin edessä

Herättiin keskiviikkona aikaisin ja lähettiin kohti Ekkamain bussiasemaa Bangkokissa. Ekkamaista otettiin bussi kohti Rayongin Ban Phen satamaa. Bussimatka kesti vajaat 4 tuntia ja edestakainen matka maksoi 275 bahtia per nuppi, eli vajaa 7 euroa. Ban Phessä oli vastassa monenlaista häsläriä, jotka yrittivät jallittaa meitä ostamaan majoituksen heiltä, koska saarella ei muka olisi yhtään majoitusta vapaana. Ei uskottu, vaan Ban Phestä hypättiin lauttaan, joka vei meidät sitten Koh Sametille Nadan Pierin satamaan. Edestakainen lauttamatka maksoi 100 bahtia per nuppi, eli 2,5 euroa. Kun päästiin lautalta, saatiin ilmainen songthaew (lavataksi, joka on avolava-autosta modattu silleen, että siinä on 2 penkkiriviä molemminpuolin lavan reunoja) Had Sai Kaewille, joka on ns. pääranta Koh Sametilla. Matka oli ihan lyhyt, mutta päätettiin silti mennä songthaewilla, koska se kerran kuului meidän lauttalipun hintaan :D

Suvi ja vahtikoira Kapook

Kun sitten päästiin Had Sai Kaewiin, niin meitä kohtasi aikamoinen ällistys. Ranta oli aivan tupaten täynnä ihmisiä vierivieressä ja tunnelma muistutti meitä lähinnä 1½ vuoden takaisesta Marmariksen reissusta. Muutama vuosi sitten kirjoitetuista jutuista oltiin saatu käsitys, että saarella ei kauheasti ole ihmisiä arkisin, mutta viikonloppuisin saarelle tulee ihmisiä Bangkokista lomailemaan. Tämän luulon vuoksi siis yllätyimme tosissaan suuresta määrästä ihmisiä. Myös ranta ei näyttänyt edes kauheen hienolta, varsinkaan Eetun mielestä, kun aurinkokin oli pilvessä?! Lähettiin kuitenkin tallustelemaan rantoja pitkin kohti etelää ja päädyttiin ottamaan majoitus Ao Phai Hutsista Ao Phain rannalta.

Suvi asiallisissa viidakkoretkivarusteissa

Majoitus oli perus bungalowhökkeli, jossa oli kivikova patja (muistutti styroksia...) lattialla, tuuletin, sekä vessa ja lämmin suihku. Ja mikä tärkeintä, toimiva lamppu katossa torakoiden torjumiseen! (lähinnä öitä varten siis... =) Se maksoi 600 bahtia per yö, joka oli meidän mielestä tosi paljon paikan tasoon nähden. Otettiinkin majoitus vain yhdeksi yöksi, koska haluttiin etsiä parempi ja halvempi majoitus sekä ei tiedetty tarkkaan, että kuinka monta yötä meinataan viihtyä saarella. Bungalow sijaitsi rannalta hyvän matkaa kukkulalle päin ja siellä vilisi järjetön määrä hyttysiä. Niinkuin ohjeissa on sanottu, niin paras lääkehän hyttysiä vastaan on meidän toteuttama taktiikka eli shortsit, hihaton paita eikä hyttysmyrkkyä... Eli siis vakavasti puhuttuna tehtiin kaikki suunnilleen väärin, joka sitten kostautui etenkin Suville, jonka jalat oli aivan täynnä hyttysenpuremia. Siinä kun bungalowin kuistilla pelattiin korttia, niin saimme vieraaksemme ilmeisesti hotellin omistajien koiran nimeltä Kapook. Kapook olikin vallan mainio koira ja jäi meidän kanssa viettämään iltaa moneksi tunniksi ja samalla alkoi vartioimaan meidän mökkiämme muilta ohikulkijoilta! :D Seuraavana päivänä törmättiin Kapookiin rannalla ja hän tuli ihan kiltisti nimellä kutsuttuna meitä moikkaamaan :D!

Suvi Ao Wain rannalla

Aamulla kun herättiin, niin kaikki näytti paljon paremmalta! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja rantahiekka näytti tajuttoman valkoiselta! Mieli oli siis molemmilla paljon parempi ja edellispäivän pettymys oli vaihtunut iloksi. Myös ihmisiä tuntui olevan paljon vähemmän. Mentiin sitten hakemaan uutta majoitusta, jota oltiin edellisiltana käyty jo etsimässä valmiiksi. Jouduttiin kuitenkin odottelemaan n. klo 13 asti, ennenkuin saatiin huone, koska tämä oli siis ainoa joka oli mahdollisesti vapautumassa ko. paikasta. Paikan nimi oli Jep's Bungalows ja se sijaitsi Ao Hin Khok rannalla, joka sijaitsi Had Sai Kaewin ja Ao Phain välissä. Huone oli paljon viihtyisämpi ja siistimpi, kuin edellispäivän bungalowimme, joten päädyimme varaamaan sen 2 yöksi. Hintaa bungalowillemme tuli 500 bahtia per yö, eli yhteensä 1000 bahtia, vaikka majoituksen taso oli selkeästi parempi. Huone oli tilavampi, siinä oli ihan oikea sänky, oma vessa lämpimällä suihkulla, tuuletin sekä jopa pieni telkkari :D

Kun saatiin tavarat purettua, niin lähettiin tarpomaan rantoja pitkin kohti etelää. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä etelämmäksi menee, sitä rauhallisemmaksi rannat muuttuvat. Tosin rannat eivät myöskään ole aivan yhtä hienoja. Taktiikkana meillä oli pysähdellä rannoille makoilemaan ja uimaan aina kun siltä tuntui ja sitten taas jatkaa matkaa. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi mukavaa, vaikka välillä reittivalintamme ei ollut ihan parhaasta päästä :D. Lopulta päädyttiin pienen uintisession jälkeen kääntymään Ao Wai rannalta takaisin, koska aurinko alkoi jo laskea ja haluttiin kävellä mielummin valoisassa. Eli muutama ranta jäi vielä näkemättä ihan eteläkärjestä, mutta ei hätää, ehditään rantoja vielä näkemään varmasti tän reissun aikana :)! Saarelta olisi myös voinut vuokrata mopon, joka olisi maksanut 7-10euroa päivältä. Ne muutamat tiet mitä saarella on, on tosi pomppuisa hiekkateitä ja eteneminen ei varmastikaan mikään nautinto ole. Pidettiin meidän kävelyvalintaa erittäin onnistuneena!


Illalla sitten vietettiin aikaa torstaina saarelle tulleiden saksalaisten vaihtareiden, Hannahin ja Wilkenin, kanssa. Puheenaiheetkin löytyi aika äkkiä, kun Wilken osoittautui suureksi korisfaniksi! Aattelimme siirtää varsinaisen "juhlinnan" vasta myöhemmälle, kun lisää vaihtareita oli tulossa sekä perjantaina että lauantaina. Tämä päätös osoittautui muutenkin erinomaiseksi, sillä illalla Suvin olo huononi ja lämpö heitteli kuumeen ja alilämmön välillä. Päätettiin yöllä lähteä varmuuden vuoksi lääkäriin, kun Suvin jalat tosiaan olivat täynnä hyttysenpistoja. Lääkäri mittasi kuumeen, joka oli 35 ja jotain ja antoi mukaan malarialääkkeet ja pyysi tulemaan seuraavana päivänä uudestaan.

Eetu suoraan vedestä

Seuraavana päivänä Suvin olo oli jo parempi ja päätettiin pitää täysimittainen rantapäivä. Epäilimme, että Suvilla olikin ollut vain auringonpistos/nestehukka tai joku sen tapainen. Meidän piti kuitenkin mennä jälkitarkastukseen jokatapauksessa, koska Suvin passi oli panttina lääkärissä. Eli unohdettiin meidän matkavakuutustodistukset Bangkokiin ja pelkkä vakuutusnumero ei heille riittänyt. Halusivat siis vain varmistaa, että saavat varmasti rahat joko meiltä tai Tapiola vakuutusyhtiöltä, joiden kanssa heillä oli keskinäinen sopimuskin. He laittiovatkin heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä Tapiolalle sähköpostia, että onkohan tämmöinen vakuutus varmasti olemassa.

Toisella lääkärikäynnillä lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi edes verikokeiden ottamista, koska Suvin vointi oli niin hyvä, joskin vähän väsynyt. Diagnoosiksi laittoi kuitenkin malarian ilman mitään varmuutta asiasta. Koska Tapiola ei ollut vastannut tähän mennessä, niin passi jäi vieläkin pantiksi. Päätettiin samalla, että lähdetään pois jo lauantaina, koska Bangkokissa tarvitsisi tehdä vielä vaikka mitä, kuten pestä pyykkiä (ensimmäistä kertaa meidän matkan aikana :DD)! Lääkäri antoi mukaan vielä antihistamiinit kutiamista varten, jotka veivät Suvilta viimeisetkin voimat. Emme tienneet antihistamiinin väsyttävästä sivuvaikutuksesta, vaan luimme siitä vasta jälkikäteen ja päätettiin lopettaa sen syöminen.

Suvi turistipaitansa kera

Lauantai aamuna Suvin olo oli taas iltaa parempi. Check outin jälkeen lähdettiin kävelemään kohti lääkäriä, josta haettiin Suvin passi mukaan. Kävi ilmi että Tapiola ei ollut vieläkään vastannut heidän sähköpostiinsa, joten jouduttiin itse maksamaan lääkärikäynti, että saataisiin passi pois. Lääkäri + lääkkeet maksoivat yhteensä kahdelta käynniltä 5000 bahtia, eli 125 euroa. Eli terveisiä vaan Tapiolalle, korvaushakemus on tulossa!

Ei mennyt siis Koh Sametin reissu ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tiivistykseksi kaikille kiinnostuneille kuitenkin sen verran, että majoitus kannattaa ostaa Ao Hin Khok rannalta, jossa se on yleisesti vähän halvempaa ja yksinkertaisempaa, kuin muilla rannoilla. Myös itse ranta on paljon rauhallisempi, kuin muut lähirannat. Etelään mentäessä rannat muuttuvat pikkuisen rauhallisemmiksi. Nyt ollaan kuitenkin siis jo takaisin Bangkokissa. Bussimatka takaisin kesti 4 tuntia ja 15 minuuttia. Illalla Suville nousi vielä vähän kuumetta, mutta nyt on olo taas hyvä. Parempaan päin ollaan menossa!

Ps. Aurinkorasvaa ei olla jaksettu käyttää ensimmäisen muutaman päivän jälkeen ollenkaan :D! Täältä kun ei löydy alle 30 suojakertoimista aurinkorasvaa ollenkaan ja sekin on tosi kallista! Suvi paloi vähän Langkawilla olkapäistä ja Eetu paloi reilu viikko sitten meidän kämpän uima-altaalla rinnasta! Muuten ollaan siis selvitty palovammoitta!