Huhhuijaa, perillä ollaan

Vihdoin ja viimein pääsee vähän hengähtämään tänne hotellihuoneeseen erittäin pitkältä tuntuneen matkan jälkeen. Tässä vähän tiivistystä viime päivien tapahtumista:

Maanantaina tosiaan alettiin laittamaan kämppää muuttovalmiuteen, mikä sitten kestikin yllättävän pitkään. (Mistä noita tavaroita oikein tulee?) Päästiin nukkumaan joskus kahdelta yöllä ja ylös piti raahautua seuraavana aamuna jo ennen seitsemää, kun muuttohenkilöstö (mun (=Suvin) vanhemmat) saapui pakettiauton ja peräkärryn kera jo kahdeksan jälkeen. Siitä eteenpäin mulla ei oo paljon muistikuvia, kun oli niin uuvuttavaa ihan täysillä pakata ja sen jälkeen myös tehdä hyvä loppusiivous isohkolle kämpälle. Vasta neljän aikaan saatiin asiat kuntoon ja uudet onnelliset asukkaat sai avaimensa.

Amsterdamin loskainen lentokenttä

Yritettiin ajatella fiksusti keskiviikon rasittavaa lentoaikataulua ja päätettiin mennä nukkumaan tiistaina jo klo 20 ja herätä joskus kahden jälkeen yöllä, että saataisiin varmasti unta Amsterdamista lähdettäessä klo 14. Herättiin sitten kuitenkin jo tasan 00.00, jonka jälkeen saatiin nukuttua enää noin tunti ennen aamu kuudelta tapahtunutta lähtöä lentokentälle (kiitokset Eetun iskälle kuskauksesta!). Ajateltiin nyt kertyneen niin paljon univelkaa,että oltais ihan varmasti saatu nukuttua edes puolet lähes 11 tuntia kestävästä Amsterdam-Bangkok välistä. Oltiin saatukin ihan hyvä väsymys aikaan, koska oli tuskaa yrittää pysytellä hereillä vain reilu 2 tuntia kestäneen Helsinki-Amsterdam lennon ajan.

Väsymyksestä huolimatta oltiin tyytyväisiä että päästiin lähtemään matkaan suunnitelmien mukaisesti, sillä viime päivinä on juuri Keski-Euroopan lentokentät olleet pahoissa vaikeuksissa suurten lumimäärien vuoksi ja tästä johtuen lentoja on peruttu. Ei siellä sitten kuitenkaan ihan Suomen lumimääriin olla päästy, mutta oltiin kuitenkin ihan onnellisia, ettei Amsterdam tällä kertaa ollut meidän lopullinen matkakohde.                 

Sitten hieman klo 14 jälkeen lähti etukäteen pelätty pitkän pitkä lento China Airlinesin jättikoneella kohti Bangkokia. Ja niinhän siinä sitten kävi, miten etukäteen pelättiinkin, ettei kumpikaan meistä nukkunut oikeastaan yhtään koko matkan aikana. Eli olimme aivan turhaan kerryttäneet univelkaamme ja nyt se todennäköisesti tulisi kostautumaan myöhemmin. Voin vaan kertoa että matka tuntui pitkältä, todella pitkältä. Odottavan aika on vissiin erityisen pitkä muutenkin, mutta kokoajan tuli myös stressattua siitä nukkumisestakin, tai sen puutteesta. Jotenkin kummassa matka loppui noin päivältä tuntuneen ajan jälkeen ja saavuimme perille klo 7 paikallista aikaa. Ja laukkummekin pääsivät turvallisesti perille!

Baiyoke Tower taustalla

Lähdimme väsyneinä (mutta tyytyväisinä) pois lentokenttärakennuksesta etsimään taksia, joka kuskaisi meidät jonnekin. Emme siis oikeastaan tienneet, tai oltu edes mietitty, mihin olisimme siihen aikaan menneet, koska hotelliin pääsisi "tsekkaamaan sisään" vasta klo 13 jälkeen. Rakennuksesta astuttuamme teimme kyllä melko pian täyskäännöksen, koska meillä oli aivan liikaa vaatteita päällä. Eli huppari ja farkut ei sovi tähän ilmastoon. Mentiin sitten vessaan vaihtaan vähän kevyempää päälle ja päätettiin sitten mennä taksilla lähes ainoan Bangkokista tietämämme rakennuksen lähettyville. Rakennus on Baiyoke Tower, joka on Thaimaan korkein rakennus 304 metrillään.

Taksi todennäköisesti niin sanotusti viilasi meitä vähän linssiin, koska näytettiin varmaan niin epätoivosilta ja väsyneiltä, ettei oltais jaksettu kuitenkaan tinkiä. Oikeassahan se siinä oli. Sen verran vaan jaksettiin tinkiä, että saatiin hinta 700 Bahtista 600 Bahtiin (15€). Ja jakseliaammille tinkijöille tiedoksi, että taksin hinta keskustaan pitäisi ihan helposti olla 300-400 Bahtia. Me ei tosiaan jaksettu vaihtaa enää taksia, kun kuski suostui kertomaan hinnan vasta, kun oltiin jo kyydissä laukkuinemme. Eli kannattaa yrittää udella se hinta kuskilta ennen, kun se ehtii ottaa teidän laukut takaluukkuun kannattevaks. Mut nää on taas näitä asioita, jotka näköjään oppii vähän kantapään kautta.

Siinä sitä mennään

Ei päästy ihan sinne haluamamme rakennuksen juureen, koska poliisi ei jostain syystä antanut kuskimme ajaa ihan pihamaille saakka. Eli jäätiin sitten johonkin random-kujalle siihen lähettyville. Ja siinähän sitten seistiin painavine matkatavaroinemme täällä kostean kuumassa ilmastossa. Pienen, mutta sitäkin pakollisemman, kahvihetken jälkeen lähdimme talsimaan kohti kartasta bongaamaamme skytrain-asemaa. Ei ollut ihan miellyttävin kokemus kulkea ahtailla kaduilla autojen keskellä suuren tavaramäärän kera.

Vaikka oltiinkin ostettu hieno kartta lentokentältä, niin joko ei osattu lukea sitä (todennäköisempi vaihtoehto) tai sitten siinä oli jotain vikaa, koska ei löydetty ihan kivuttomasti sittenkään sitä skytrain-asemaa. Mentiin lopulta jonkun ihme slummin läpi ja vielä jonkun ikivanhan näköisen junaradan yli, jonka jälkeen päästiin ihan "normaalille" alueelle, josta joku paikallinen neuvoi meidät perille.

Täällä on vanhaa ja uutta aivan sikinsokin

Skytrain-asemalta otimme junan kahden eri linjan solmukohtaan Siam Square:lle, johon jäimme sitten hengailemaan hetkeksi. Todettuamme kellon olevan tarpeeksi check-in aikamme huomioon ottaen, lähdimme jatkamaan matkaamme skytrainillä lähemmäksi hotelliamme. Erityisesti ruuhka-aikaan tuo skytrain, eli BTS (Bangkok Mass Transit System), on varmasti kätevin siirtymismuoto paikasta toiseen. Edellyttäen siis yllättäen sitä, että kohde on edes vähän lähellä jotain BTS-asemaa.

Halusimme vielä ulkoiluttaa matkalaukkujamme hieman lisää ja lähdimme sitten kävelemään väärään suuntaan hotellimme lähellä olevalta BTS-asemalta.Tajusimme sen onneksi melko ajoissa, kun edessämme avautui moottoritie, jota ei todellakaan pitänyt tulla vastaan matkallamme hotellille. Kun viimein pääsimme kirjautumaan sisään, niin heitimme vain tavaramme huoneeseen ja lähdimme tarkistamaan kattouima-altaan. Ihan kivaltahan se näytti :) Ja kaiken lisäks saatiin olla siel ihan keskenämme. Alla hieman kuvamateriaalia katolta.

Eetu ja katto

Katolla on tosiaan myös kuntosali, josta avautuu ihan mukavat näkymät kaupunkiin. Hetken uiskenneltuamme mentiin aurinkotuoleille "lepäämään". Lepääminen vaihtui kyllä uneen ihan huomaamatta, mutta onneksi aurinkorasvamme on näköjään niin hyvää, ettei onnistuttu nukkumisenkaan aikana polttamaan itseämme.
Jos tätä lepäämishetkeä ei lasketa, niin olemme tähän mennessä olleet hereillä mukavat 34 tuntia ja sen kyllä huomaa. Kello on täällä kahdeksan illalla, mutta uskon ettemme pysy edes yhdeksään asti enää hereillä. Mahdolliset kirjoitus- ja asiavirheet laitan myös väsymyksen piikkiin :D

Suvi ja katto

Katto ja sillä oleva rakennus, jossa on kuntosali