No, sitähän nyt ei ketään tiedä. Mutta tämä meidän reissu sai alkunsa siitä, kun koulumme Metropolia tiedotti että olisi aika hakea ensi lukuvuodelle vaihtoon. Talvesta 2009-2010 masentuneina meille tuli mieliin ajatus siitä, että olisihan se enemmän kuin mukavaa päästä pois jonnekin täältä. Lisäksi koimme opiskelijavaihdon mielenkiintoisena ajatuksena muutenkin tulevaisuutta ajatellen.
Innoissaan tutkailimme Metropolian vaihtokohteita ja muutama mielenkiintoinen sieltä silmiimme osuikin. Ajattelimme, että jos lähdemme vaihtoon, niin sitten mielellään Euroopan ulkopuolelle. Tämä sen takia, koska useat Euroopan maat ovat jo tuttuja ja olisi kivaa nähdä jotain ihan erilaista. Lisäksi salaisena haaveena kyllä paistatteli se mukava yhdistelmä nimeltään aurinko&lämpö.
Molemmat meistä pitivät ensin USA:n paria vaihtokohdetta houkuttelevimpina, vaikka kohteet eivät olleetkaan missään aurinkorantojen tai suurimpien nähtävyyksien läheisyydessä. Menimme kyselemään kv-koordinaattoriltamme ko. kohteista ja mahdollisuudesta päästä molemmat samaan paikkaan vaihtoon. Tässä vaiheessa saimme kuulla, ettei se ihan niin vaan onnistukaan, sillä molempiin kohteisiin pääsisi vain 2 opiskelijaa. Ja kuulemma (ei kyllä yllättäen) juuri nämä vähän "eksoottisemmat" kohteet ovat kaikista kysytyimpiä. Lisäksi opiskelijat valitaan lähinnä keskiarvon perusteella, joten uskoimme löytyvän useampikin meitä hikarimpi hakija. Nämä tiedot vähän lamaannuttivat meidät vaihtohaaveiden osalta ja olimme jo heittämässä hanskat tiskiin.
Onneksi pian huomasimme kuitenkin koulussamme Asia Exchange-yrityksen mainoksia, joissa kerrottiin kenen tahansa korkeakouluopiskelijan pääsevän vaihtoon Aasian kohteisiin heidän kauttaan. Tämän jälkeen sitten palmujen ja hiekkarantojen kuvat sumensivat mielemme ja olimme erittäin tohkeissamme tästä vaihtoehdosta. Kunnes meille lyötiin sellaiset faktat tiskiin, että Metropolia ei hyväksykään Asia Exchangen kautta tapahtuvaa vaihtoa. Ja me kun olimme jo ehtineet hieman hehkuttaa asiaa tuttavillemme...
Tästä sisuuntuneina päätimme, että lähdemme sitten free-mover-opiskelijoina etsimään sopivaa vaihtokohdetta. Tämä tarkoittaa siis sellaista vaihtoehtoa, että opiskelija itse etsii itselleen vaihtokoulun, selvittää itse kaikki hakumenettelyt, maksaa itse lukukausimaksut jne. Rajasimme vaihtokoulujen haun lähinnä Aasiaan, koska tiesimme siellä lukukausimaksujen olevan varmasti halvempia kuin esimerkiksi USA:ssa.
Hetken netissä selailtuamme löysimme lupaavan vaihtokoulun Bangkokista (Bangkok University International College), jossa lukukausi- tai kurssimaksut eivät olleet liian suuret meidän budjetillemme. Käytännössä yksi paikallinen credit (3 credittiä on n. 5 meidän opintopistettämme) maksaa vajaat 50 euroa (ellei €:n kurssi päätä kuopata juuri mukavasti sillä hetkellä, kun laskut tulee maksuun). Jos pyrimme käymään siellä esim. 12 crediitin edestä kursseja, niin maksuksi viiden kuukauden opiskelusta muodostuisi vielä kipurajan alle jäävä 600€. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi Australiassa saisi yhdestä lukukaudesta pulittaa useammankin tuhannen euron. Lisäksi huomasimme, että kyseisessä koulussa oli ollut ennenkin suomalaisia vaihto-opiskelijoita. Ennen kun teimme mitään muuta asian suhteen, niin varmistimme koulultamme saisimmeko hakea Bangkokin yliopistoon. Pienet lisäselvitykset tehtyämme saimme selville, että ainakaan Metropolia ei voisi estää meitä hakemasta ko. yliopistoon. Latu oli siis tältä osin vapaa ja me olimme taas askeleen lähempänä Bangkokia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti