Hakuprosessi BUIC:iin

Tässä siis tiivistetysti se, miten otimme yhteyttä Bangkok University International Collegeen (BUIC) ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Nykyajan maailmassa yhteydenotto maailman toiselle laidalle ei ole kovin vaikeaksi tehty, koska yliopistolta löytyy kotisivut, joista löytyy sähköpostiosoite, johon voi lähettää mieltä askarruttavia kysymyksiä.Näin siis otimme yliopistoon yhteyttä ja kysyimme kohteliaasti olisiko meidän mitään jakoa päästä heidän kouluunsa vaihto-opiskelijoiksi. Ja jos he uskoisivat meillä olevan "tsäänssit", niin miten voisimme hakea sinne.
Vastauksen saimmekin pikaisesti, että he kyllä toivottavat tervetulleeksi jokaisen, joka pystyy täyttämään vaaditut hakukriteerit. Nämä olivatkin melko simppelit:

1. Lukion päättötodistus (tulkattuna englanniksi)
2. 3 passikuvaa
3. Kopio passista
4. Hakumaksu USD $53
5. Kopio nykyisen koulun todistuksesta
6. Suosituskirje
7. Joku todiste siitä ,että osaamme tarpeeksi englantia (=pystymme opiskelemaan englanniksi)
8. Online-hakemuksen täyttäminen

Meillä oli onneksi hyvin aikaa koota tarvittavat dokumentit hakua varten, sillä haku kevään 2011 lukukaudelle alkoi vasta heinäkuussa ja ensimmäisen BUIC:iin lähetetyn meilin aikoihin elimme vasta helmikuuta. Kaksi kohtaa noista kahdeksasta meistä tuntui hankalimmilta: 3 passikuvaa ja kopio passista... Tai sitten ei :D Eli tosiaan se suosituskirje ja todiste meidän enkun taidoista. Kyllähän me molemmat siis enkkua osataan, mutta miten me siihen saadaan todiste. Vastaus tähän löytyi onneksi hyvinkin pian, kun jaksoimme vain liittyä Metropolian Tuubi-portaalin vaihtoonlähtevien työtilaan. Siellä oli valmis lomake juuri tätä enkun taidon todistamista varten. Lomaketta varten meidän piti etsiä käsiimme englanninopettajamme, jonka pahoin pelkäsimme jääneen jo eläkkeelle. Näin ei meidän onneksi ollut kuitenkaan käynyt, vaan saimme häneltä arvioinnin kyvystämme selvitä englannilla opiskelusta. Suosituskirjekin saatiin sitten ihan itse tuotantotalouden linjanjohtajan kirjoittamana ja hyvä saatiinkin. Linjanjohtaja sanoi, ettei sitten ainakaan jää siitä suosittelukirjeestä kiinni meidän vaihto-opiskelu. 

Kaikki dokumentit olikin sitten kauniisti pinossa jo pitkään ennen hakuajan alkua ja sitten vain odoteltiin, että saisimme laittaa ne eteenpäin. Papereiden lähettäminen etanapostilla Bangkokiin laittoi hieman arveluttamaan, mutta epäilyksistä huolimatta ne pääsivät kunnialla perille. Koko kesä menikin sitten jännittäessä BUIC:n päätöstä. Ja niin meni syksykin...Vastaus siis kesti ja kesti ja sanoinko jo, että kesti? Ei ollut helppoa malttaa tämän asian kanssa ja lähettelimme hädissämme sähköposteja yliopistoon, että ovatko he jo lähettäneet mahdolliset hyväksymiskirjeet ja olisivatko ne kenties hukkuneet matkalla ja mitä vielä...He näköjään huomasivat hätämme ja antoivatkin meille sähköpostilla epävirallisen vahvistuksen siitä, että meidät on hyväksytty. Ja jossain välissä lokakuuta vhdoin postipoju kantoi hyväksymikirjeet kotiovellemme. Jes! Kyllä kannatti siis hakea!

Aika on tässä vaiheessa tätä kirjoittaessa jo kullannut muistot, eli ei täysin pysty muistamaan kuinka paljon lisätöitä tämä free-mover-vaihtoehto on meille tuottanut. Mutta ei meille siis näköjään ole mitään kauheen pahoja traumoja aiheutunut. Kaiken kaikkiaan voimme kuitenkin todeta free-mover-tavan olevan hyvinkin mahdollinen ja erittäin hyvä vaihtoehto lähteä vaihto-opiskelemaan. Vaikka vaivaa joutuukin näkemään vähän enemmän, niin ns. kirsikka kakun päällä kyllä korvaa aivan kaiken :) Jos ei siis paikka oman koulun yhteistyöyliopistoihin aukea, niin sitten vaan free-moverina matkaan!