Hyvää uutta vuotta Kuala Lumpurista!

Suvi Cenang Beachilla Langkawilla

Ei ookaan hetkeen tullut kirjoiteltua, koska on ollut ongelmia internet-yhteyden saamisen kanssa. Ja joskus ei oo saanu ees läppäriin virtaa, kun vasta eilen ostettiin tänne Malesiaan sopiva adapteri. Eli täysissä sielun ja ruumiin voimissa ollaan, vaikkei meistä mitään olekaan kuulunut :D  Nyt tulee siis paljon asiaa kerralla, toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun saakka.

Langkawilla tosiaan vierähti edellisen kirjoituksen jälkeen vielä pari päivää. Zackryssä oltiin kaksi ensimmäistä yötä ja viimeinen yö Melati Tanjung Motelissa. Zackryn aulassa tavattiin myös pari muuta matkaajaa, Australialainen patu ja pariskunta Englannista. Niiden kanssa vietettiin hetki aikaa toisena iltana, mutta ei ehditty sitten kovin kauaa niiden kanssa hengailla, koska piti mennä valmistautumaan henkisesti seuraavan päivän moporetkeen. Eli kyllä, vuokrattiimpa sitten skootteri ja kuskina alkumatkasta Suvi :D Eetu ei siis ollut koskaan ajanut metriäkään millään moottoripyörän tapaisella. Hyvin se mopotaito muistui mieleen vielä sieltä 7 vuoden takaa.

Eetu aamuoluella Cenang Beachilla

Lähettiin ajamaan saarta ympäri ja käytiin mm. krokotiilifarmilla ja vesiputouksilla. Käytiin tietysti myös eksymässä pari kertaa. Krokofarmilla kuskiksi vaihtui Eetu tilavalla parkkipaikalla suoritetun "ajoharjoittelun" jälkeen. Hyvinhän se sujuikin sitten. Vähän vesiputouksien jälkeen vettä alkoi tulemaan aivan sairaasti ja mikäs sen mukavampaa, kuin ajella skootterilla siinä kelissä. Onneksi oltiin vain about kaukaisimmassa osassa saarta meidän hostellista katsottuna, eli matkaa takaisin kertyi sellaiset 35 km + 5 km eksymistä. Pahimman sateen aikana pysähdyttiin kuitenkin noin ½ tunniksi keskelle ei mitään ja odoteltiin, jos sade yhtään taukoais. Ei tauonnut. Saavuttiin siis kotiin aivan läpimärkinä ja yllättävän jäisinä, ottaen huomioon kuitenkin lähes 30 asteen lämpötilan.

Suvi ja skootteri

Jos Langkawille suuntaa, niin kannattaa ehdottomasti vuokrata se mopedi sieltä. Näkee paljon enemmän, kuin pelkällä biitsillä kävellessä. Myöskin vääränpuoleiseen liikenteeseen tottuu yllättävän nopeasti, kun vaan muistaa keskittyä. Meille skoden vuokraus makso 35 ringittiä, eli vajaa 9 euroa koko päivältä. Lisäksi litra bensaa maksoi vajaa 2 ringittiä, eli alle 50 senttiä. Langkawi muutenkin oli meistä siihen väliin ihan sopiva matkakohde, koska siellä sai kuitenkin vähän rentoutua, eikä ollut mitään kaupunkiruuhkia siellä. Sitä voi suositella ihan hyvin matkan määränpääksi, jos ei etsi sitä omaa tyhjää rantaa ja rauhaisaa/hiljaista/alkuperäistä aluetta. Saaresta on siis tosiaan tullut melkoinen turistikeskittymä, mutta ei mitään verrattuna esim. Turkin Marmarikseen ja näihin muihin kavereihin. Eli oma tila rannalta löytyy ihan vaivatta.

Eetu ja skootteri

Villiapinat teki ryöstöretken jonkun toisen turistin skootteriin

Langkawilta sitten lähdettiin 29. päivä Arauhun. Menimme Langkawilta lautalla Kuala Perlikseen (/Perlisiin?) ja siitä sitten suuntasimme kohti Arauta. Taksi lautalta Araun juna-asemalle maksoi 25 ringittiä, eli hieman yli 6 €. Voi olla, että meitä hieman huijattiin hinnassa, sillä suurin osa on netissä aiheesta kirjoittaneista on sanonut päässeensä saman matkan 3-4 eurolla. Mutta ei se oo niin euron päälle, ainakaan toistaseks. Arau sitten itse oli todella pieni ja vanhanaikaisen näköinen paikka. Kumma kyllä sieltä löytyi silti KFC muiden paikallisten pikkukauppojen ja ruokapaikkojen lisäksi. Juna-asema oli todella yksinkertainen, Turengin vastaavakin näyttää melko luksukselta tähän verrattuna :D Arauta ei ole selkeästi tehty kävelijöille, oli vaikea löytää mitään paikkaa, josta olisi päässyt isohkon tien ylitse ilman juoksemista. Mutta näitä tapauksia nyt näkee vähän enemmän vielä näissä isommissakin kaupungeissa.. (lue: Istanbul ja Kuala Lumpur)

Langkawi Falls vesiputous taustalla

Junaliput olimme varanneet jo etukäteen, mutta ne piti lunastaa ja maksaa vasta Araun juna-asemalla kaksi tuntia ennen junan lähtöä. Tulimme lippujonoon (3 henkilöä oli meitä ennen) noin 16.20 ja liput löytyivät kädestämme noin 17.00... Eli 4 asiakasta = 40 minuuttia. Ja kellään ei oikeastaan ollut muuta asiaa kuin ostaa omat lippunsa. Tai itseasiassa juuri meitä ennen ollut vain kysyi nopeasti jotain, eli hänellä meni maks. 2 minuuttia. Äskeinen laskutoimitus voisikin siis melkein mennä, että 3 asiakasta= 38 minuuttia. Vauhti oli siis melkoinen. Emme ole vieläkään ihan varmoja mikä siinä kesti, mutta luultavimmin heidän tietokonesysteeminsä oli erittäin jumissa. Lippujen tulostus vei tuosta 12,5 minuutista varmaan puolet. Lisäksi tiskin takana ollut asiakaspalvelija ei ollut ihan se kaikkein motivoitunein työntekijä, eli ei ollut mitään turhan rivakkaa toimintaa häneltäkään. Saimme kuitenkin liput ajoissa, joten ei siinä sen kummempaa hätää. Matka Arausta (läheltä Thaimaan ja Malesian rajaa) maksoi 102 ringittiä meiltä yhteensä, eli 25 €. Ja matka kesti 10 h, eli kyllä siitä sen reilun kympin per hlö oli ihan valmis maksamaan. Juna tuli asemalle noin 19.10 ja odottelimme junaa ihan laiturin alkupäässä (meidän vaunun nimi oli V1 ja luultiin et se ois ekana...) saimme sitten kuitenkin kuulla konnarilta, että vaunumme olisikin kaikista viimeisin. Ja juna oli PITKÄ. Laituri loppui kesken paljon aikaisemmin, kuin juna ja jouduimme loppumatkan vaeltamaan muiden vaunujen lävitse.

Araun steissi

Emme oikein tiedä minkä tasoinen meidän "hyttiluokka" oli, mutta ilmeisesti 2. tai jopa 3. luokka.
Siinä vaunussa kaikki makuupaikat olivat samassa tilassa, ei siis ollut mitään seiniä kenenkään välissä. Verhot sentään olivat sänkyjen edessä. Lisäksi etenkin Eetulle tuotti hieman ongelmia se, että sängyt olivat ehkä 170 cm pitkiä. Ja meidän kerrossängyssämme oli hylly ainoastaan yhdelle pikkumatkalaukulle, joten otin toisen matkalaukuistamme omaan jalkopäähäni.

Suvi Langkawin "tunnusmerkillä"

Pelattiin siinä sit muutama tunti korttia mun alasängyssä otsalamppu päässä :D Sänkyni vieressä oli pikkuruinen valokin kyllä, mutta ei se juuri näkemään auttanut. Junamatka sujui ihan hyvin joka tapauksessa, jos ei lasketa sitä että Eetu sai nukutuksi yön aikana noin 4 tuntia ja itse en edes tuntiakaan. Nukuin siis hyvin levottomasti ja matkalaukku jalkopäässä (tilaa nukkumiseen jäi noin 150 cm) ei auttanut kyllä asiaa :D Noh, perille päästiin ja oli taas yksi ihan mielenkiintoinen kokemus muiden joukossa.

Suvi yöjunassa feat. otsalamppu

Tultiin Kuala Lumpuriin ilman karttaa 5.35 juna-asemalle. Mc Donald's aamiaisen jälkeen lähdettiin puolivitsillä kohti Petronas Towereita, kun ei mikään muukaan paikka ollut auki. Matkalla tuli mieleen, että voitais mennä katsomaan, jos sais lippuja sinne tornien puolivälissä olevalle Skybridgelle, kun muistettiin et niitä pitäis mennä ajoissa jonottamaan. Kun saavuttiin metron "oikealle" pysäkille, niin palloiltiin asemalla hetki ympäriinsä ja mietittiin mistä ovesta pitäis mennä ulos ettiin niitä itse torneja. Astuttiin sitten vain jostain random ovesta ulos ja katseltiin hetki edessä olevia pilvenpiirtäjiä ja todettiin, ettei taida olla tällä puolella...Kunnes katsottiin hieman taaksemme ja ylöspäin...Siinähän ne, suoraan meidän yläpuolella, oltiin siis oltu niiden sisällä kokoajan tietämättämme. :D Siitä vahingossa sitten muiden turistien vanavedessä alakertaan, jossa meitä odottikin jo klo 7 aamulla iso jono. Ei oltukaan siis ihan ainoat turistit siihen aikaan hereillä. Lopulta selvisi, että olimme vasta 107s lipunhankkija jonossa ja reilu 200 pystyi lipun saamaan (lippuja yht 1000 ja yks hlö sai ostaa 5kpl). Eli todellakin jos sattuu tuohon puoli kuuden aikaan aamulla saapumaan KL:lään ja hotellin check-in on vasta iltapäivällä, niin kannattaa vaan ihan suoraan mennä jonotteleen noita Skybridge-lippuja. Jonosta saa kuitenkin lähteä kuljeksimaan vähäksi aikaa aina jonnekin, sen jälkeen kun on saanut vuoronumeronsa.

Petronas Towerien Sky Bridgellä

Siinä sit jonoteltiin puoltoista tuntia ennen kuin lipunmyynti edes aukesi ja toiset puoltoista tuntia meni sitten siinä, että päästiin itse lippu ostamaan. Eli aika fyysinen suoritus lähes tulkoon nukkumattoman yön jälkeen. Jonossa oli ihan kivoja (mm. filippiiniläinen mies, joka järkyttyi kun kerrottiin kuinka kylmä ja kuinka paljon lunta suomes on) ja sitten ei-niin-kivoja henkilöitä, eli kauppaa käyviä intialaisia, jotka kiilas meidän eteen.
Tai ei ihan meidän eteen, koska en usko et niil ois siihen ollu mitään jakoa päästäkään. Ne tunkes pari henkilöä ennen meitä olevien hyväuskoisten turistien eteen ja siinä ne sit hengaili loppuun asti. Eetulla ei erityisesti ollut mitään kovin mairittelevaa sanottavaa niistä, mut onneks meillekin sentään riitti liput. Kun Eetu huomautti intialaisille etuilusta, niin yhtäkkiä heidän äskeinen kaupantekokielensä englanti ei enää luonnistunutkaan lainkaan ja vain kohauteltiin olkapäitä Eetulle takas.


[Seuraa Eetun epätoivoista valitusta ekan yön hotellista nimeltä Citrus Hotel]
-Myöhänen check in klo 14, joka venyi vielä 30min
-Luvattiin laajakaista wlan, olisin kuitenkin ehtinyt vaikka hotellin alakerrasta kantamaan 1 bitin kerrallaan nopeampaa kuin wlan yhteys niitä tähän tieskariin lähetti :) Saatiin tunnin aikana 2 kertaa google.fi etusivu ladattua kokonaan! Muut sivut ei ehtinyt saamaan mitään näkyviin
-Parisänky vaihtui 2 yksilösänkyyn, vaikka sanottiin että ei suostuta vaihtamaan
-Aulahenkilö uskomattoman hidas ja urpo. 2min luki varausta ja Suvin passia--> "is your name Ms. Reservationnumber Varausnumero?"
-Myös muita puutteita oli, kuten luvattu DVD-soitin puuttui, mutta se nyt ei meitä haitannutkaan. Eniveis mun mieleestä luvatusta toi hotelli täytti about sen, että meillä oli huone, eikä esim katosta tms. Eli kaikki 4 seinää löytyi ja tän lisäks vielä katto ja lattiakin!
-Hotellin uima-allas oli ihan väärään suuntaan laitettu. Aurinko paistaa siihen ehkä n. 17-18 välisenä aikana. Sillonkin aurinkotuolit on varjossa.
-Aamupala oli hyvä. Tai ainakin mä tykkäsin ku oli kaikennäköstä lämmintä ruokaa, ihan ku ois lounaan syöny heti ku heräs :)
[Eetun epätoivoinen valittaminen hotellista loppuu]


Täällä on alkanut eri kulttuurit hieman ihmetyttämään ja osittain rasittamaankin. Mikä suomalaiselle/länsimaalaiselle on itsestään selvää, niin suurimmalle osalle paikallisista ei tunnu olevan. Melkein kaikki asiat ovat toimineet aivan omalla painollaan ilman kiireen tai kiinnostuksen häivää. Esim. niiden junalippujen osto Arausta ja Citrus-hotelliin sisäänkirjautuminen, joka kesti kauemmin kuin koskaan missään ennen. Lisäksi joillakin tuntuu olevan pakonomainen tarve päästä jonon/ruuhkan tms kärkeen, mutta sitten kun sinne ollaan tie raivattu hinnalla millä hyvänsä, niin aletaan maleksia erittäin paljon, eikä ole enää kiire lainkaan. Täällä ainakin oppii pitämään oman puolensa/ paikkansa jonossa tms., koska jos sekunniksi luovuttaa, niin sitten saa huomata että eteen onkin kiilannut jo kymmeniä ihmisiä.. :D  Puhuttamattakaan
usein esiintyvästä huijaamisen yrittämisestä, täytyy todella olla uskomatta ihan kaikkea.

Petronas Towerit pimeällä

Meininki täällä Malesiassa (pois lukien Langkawi) muistuttaa hieman samanlaista kuin Istanbulissa, jossa vietimme alkusyksystä 11 päivää. Vaikka Thaimaa ja Malesia ovat naapurimaat, niin yllättävän suuri ero on ihmisten käyttäytymisessä. Thaimaassa väki on paljon ystävällisempää ja asiat toimivampia. Hyvin ollaan kuitenkin selvitty, eikä mitään erityisen hirveetä matkalla ole tapahtunut (jos ei muistella niitä torakoita + näitä iki-ihania reikiä lattiassa ilman paperia, joita toiset tapaavat myös vessoiksi kutsua :D)
Kuala Lumpur on tähän mennessä itse paikkana ollut hieno ja vierailun arvoinen, paljon on ainakin vielä shoppailtavaa jäljellä tässä kaupungissa... :) 

Kello on täällä nyt 19.40 ja ilma on edelleen tähänkin aikaan todella kuuma ja hiostava. Nyt ollaan yötä taas sellasessa paikassa, että varmaan täytyy jättää vaihteeks valot päälle yöks (torakoita siis saattaa esiintyä)... :) Hostellin nimi on Moon Lodge ja vaikuttaa kuitenkin hintaansa (n. 10 €/yö) nähden ihan ok:lta. Mut ei täs ketään, me lähdetään koht katsomaan rakettien lentelyä tonne Petronas Towereiden juureen. Jos huomenna on jotain krapulan tynkää, niin onneksi sitä saadaan viettää edes vaatimattomasti 5 tähden hotellissa! Kumpikaan ei ole ennen ollut niin tasokkaassa paikassa, toivottavasti päästään edes sisään :D Paikan nimi on Legend Hotel ja yö siellä kustansi 47€!! On muuten aika mageen näkönen pytinki ainakin ulkoapäin, kun katseltiin sitä sieltä Citrus Hotelin varjoisalta uima-altaalta! Siinä tais olla tältä erää kaikki, loput mahdolliset kommentit KL:stä tulee sitten myöhemmin.

Ja hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti sinne Suomeen! Muistakaa pitkät kalsarit jos meette ulos, siellä on kylmä!!!