Koh Changilta kotiuduttu

Juu niin vain vierähti kolme yötä Koh Changilla ja ei sitten käyty edes kertaakaan uimassa koko aikana! :D Eikä tehty oikein muutenkaan mitään saareen tutusmista tms. Saattaa kuulostaa ehkä aika ihmeelliseltä, että ketään pystyy edes vierailemaan millään Thaimaan saarista/rannoista tutustumatta lähes lainkaan koko kohteeseen. Mutta näin meille valitettavasti kävi... Että ehkä joskus tulevaisuudessa mennään vielä uudestaan Changille pidemmäks ajaks ja ilman Songkran-festareita! Myöskin halutaan puolustautua sillä, että nyt ollaan näitä saaria koluttu aika täysillä ja meiltä molemmilta oli vähän veto veks :D!

Eli aloitetaampas ihan alusta... Niin kuin aiemmassa pikapäivityksessä kerrottiin, niin saatiin vasta maanantaina n. klo 22 kuulla, ettei meillä olisikaan tiistaina koulua. Ja kun kerran muitakin meiän koululaisia oli menossa juhlimaan Songkraa kyseiselle saarelle, niin ajateltiin et miksei mekin mentäis. Lähdettiin sitten tiistaina klo 9.45 Ekkamain asemalta bussilla (250 baht/hlö), joka ajoi suoraan Laem Ngopiin (satamaan, josta lautta lähtee Changille). Meidän kanssa lähti samaa matkaa japanilainen Hiro ja suomalainen Henkka. Lauttamatka (80 baht/hlö) oli varsin tylsä, koska välimatkaa mantereen ja saaren välillä on noin 5 km ja matka kesti 45 min :D Lautan vauhti ei siis todellakaan päässyt päätä huimaamaan! Siinä meinasi vaan tuskastua, kun tahtoi nopeasti saarelle etsimään majoitusta ennen pimeän tuloa.

Hitaan lauttamatkan jälkeen istahdettiin songthaewin kyytiin ja pyydettiin päästä Lonely Beachille (missä oli kerrottu olevan paras meininki Songkraa ajatellen+ edullisimmat majoitukset). Matkaa Lonely Beachille oli ehkä jonkin verran vajaat 20 km, mutta sekään ei mennyt mitenkään vauhdikkaasti. Saaren tiet ovat varmaan kauheimmat mitä ollaan nähty :D Ei sillä, ettekö ne olisivat erityisen huonokuntoiset, vaan koko saari tuntuu olevan täynnä pelkkiä jyrkkiä vuoria! Tiet olivat siis todellatodella jyrkkiä & serpentiinimäisiä ja täpötäyden (ylläri, että joku kulkuväline pakataan täällä aivan täyteen!) songthaewin luotsaaminen läpi noiden jylhien maisemien ei ollut sitä nopeinta hommaa! Mietittiin ensin oliko 100 bahtia liikaa pyydetty tosta matkasta, mut ei se kyllä ollu! Oli sen verran vaikea matka varmasti kuskillekin + kesti yllättävän kauan, et kyl siitä ihan mielellään ton 100 b/hlö maksoi.

Koira ja apinat

Niin ja saatiin tosiaan jo ekat siemaukset tosta Songkranista tällä songthaew-matkalla! Kun tultiin ensimmäisen "kylän" kohdalle, niin yhtäkkiä tuli kylmää vettä niskaan ämpärikaupalla! :D Jos joku on jo unohtanut, niin songthaew on siis lava-auto, jossa on katto pään päällä ja ei juurikaan seiniä. Vähänhän siinä aluks säikähti, kun ei osannut kaikista varoitteluista huolimatta varautua asiaan tarpeeksi hyvin. Sitten vaan äkkiä kaikki arvotavarat reppuun pyyhkeiden keskelle suojaan ja varautumaan lisäkastumiseen :D Siinä ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun ihmiset heittelivät vettä päälle tien varsilta ja itse olit vaan jumissa täyteen pakatussa autossa!

Lonely Beachin tien varteen saavuttuamme oltiin hetken aikaa ihan pallo hukassa, kun ei oltu yhtään ehditty tutkimaan etukäteen mitään mahdollisia majoituspaikkoja. Päätettiin sitten lähteä tallustelemaan kohti beachia ja katsomaan, jos sieltä saatais kivat bungalowit. Oltiin selkeesti suhtauduttu aivan liian optimistisesti Changin majoitustilanteeseen, sillä rannan kaikki bunglaowipaikat oli täpösen täynnä! Tai no löydettiin me yhdestä paikasta kaksi viimeistä vapaata bungalowia, mutta ekaa kertaa kieltäydyttiin meidän vaihdon aikana jostain huoneesta :D Vaikka siis olikin jo ns. hätätilanne = mistään ei tunnu löytyvän tilaa ja aurinko on jo laskemassa. Ei yhtään ihmetelty miks just noi kaks bungalowia oli vielä vapaana... onko se esim. niin vaikeeta rakentaa samantien mökki sillein, ettei sinne jäisi miljoonaa isoa rakoa joka puolelle seiniä, joista pääsee sitten vaikka mitä ylläreitä sisään yön (ja ehkä päivänkin) aikana? :D Raot siis olivat oikeasti ihan sopivia rotillekin. Lisäksi Hiron ja Henkan bungalowi-ehdokkaan alla/ihan vieressä oli jonkin näköinen pieni ja mukavalta tuoksuva "kaatopaikka". Mainittakoon myös, että meidän potentiaaliseen bungalowiin johtavista tikkaista yksi oli kokonaan poikki ja muutenkin koko tikashökötys heilui kuin viimeistä päivää. Lisäksi meitä huvitti se, että bungalowikylän piha-alueella oli täysin vapaana 3 isoa sarvipäistä lehmää (?) ja mietittiin vaan niiden kanssa yhteentörmäämistä keskellä yötä, kun saavuttaisiin Songkran juhlinnasta :D 

Luovutettiin tosiaan bungalowin etsinnät rannalla ja siirryttiin kävelemään tien varteen ja kyselemään jokaisesta vastaantulevasta majatalosta. Löydettiinkin tien varresta sitten melko kivuttomasti mukavat huoneet vessalla ja hintakaan ei ollut paha, 500 bahtia/huone. Huoneissa ei ollut siis huomattavia rakoja ulkomaailmaan, eikä sisäpihalla ollut lehmiä :D Lähdettiin melko pian sitten syömään ja sen jälkeen Songkranin viettoon! Ei tiedetä mikä on yleisesti alkoholin hintataso Changilla, mutta nyt joka paikka kilpaili asiakkaista niin paljon, että tarjoukset olivat aivan naurettavia! Esimerkiksi baarissa sai kolme Chang-olutta 100 bahtilla (tosiaan alle 2,5 €) ja vodka-bucketteja 150 bahtilla. Bucket on siis muoviämpäri, johon laitetaan jotain vahvempaa alkoholia ja esim. Redbullia sekaisin, ja siitä sitten vaan juodaan pillillä. Ja jostain kumman syystä täällä Thaimaassa ei missään säästellä ton viinapuolen annostelua, sitä vaan lorautetaan ihan vapaalla kädellä joka drinkkiin/buckettiin ja paljon! Mikä siis ei ole useinkaan kovin hyvä juttu, koska drinkistä ei yleensä edes pysty maistamaan mikä sen toisen "litkun" maku siinä kuuluisi olla :D

Me ja baarin mopsi

Seuraavana päivänä ajateltiin lähteä Eetun kanssa rannalle ja samalla vähän sotimaan meidän uutuuttaan hohtavien vesipyssyjen kanssa! Käveltiin sitten jollekin ihan ankealle biitsille, jossa rantakin oli tosi kivikkoista, eikä sen takia haluttu mennä uimaan. Ainoaa mielenkiintoa sillä rannalla herätti erään koiran kiinnostus rannan vieressä hengaileviin apinoihin. Koira ei siis halunnut ajaa apinoita pois tms. vaan yritti saada niitä leikkimään kanssaan :D Apinat eivät oikein innostuneet leikkiajatuksista ja veivät koiraa ihan 6-0. Apinat mm. hyppäsivät vähän koiran yläpuolella olevalle puunrungolle ja läpsivät koiraa sieltä sekä vetivät välillä hännästä :D Koira oli aika isokokoinen, mutta apinoiden onneksi ei kyllä hermostunut kertaakaan näiden kiusoitteluista.

Ilta meni sitten taas samoissa merkeissä, kuin edellinenkin. Itseasiassa Songran alkoi vasta virallisesti tona iltana. Eräässä baarissa oli kyllä kunnon vesijuhlat meneillään, eikä siinä auttanut muu kuin lähteä leikkiin mukaan! Sinne oli ihan varta vasten kannettu kauhean kokoinen sanko, johon sai laskea vettä vapaasti ja laitettu viereen vielä monta kippoakin veden heittoa varten. Lähdettyämme viimein baarista joskus neljän jälkeen olimme ehkä jopa märempiä, kuin suihkusta tullessamme :D Ihan mielenkiintoista kuitenkin kokea tälläisetkin bileet kerran elämässään.

Vesijuhlat veivät voimansa, eikä meistä oikein ollut mihinkään enää seuraavana päivänä. Käytiin vaan naureskelemassa eilisten juhlien baarille päivällä, kun se näytti olevan ihan kuin pommitusten jäljiltä :D Päivä meni siis aikalailla kämpillä telkkaria (mm. naisten painonnostoa ja rugbyä :D) katsellen, hyvää ruokaa syöden JA torakkaa peläten! Meidän oikeasti aika siistin oloisesta kämpästä meni sitten löytymään torakka, hitto vie! Mihinkään majoitukseen ei siis voi luottaa täysin :D Tai sitten torakka oli poikkeuksellisesti tullut karkuun vesisotaa... Voin vaan kertoa, että siinä vaiheessa kun mun (Suvin) sängyn alta vipelsi rumaisoyököttävä torakka täyttä vauhtia Eetun sängyn alle, niin ei mennyt kauaakaan kun nimeltä mainitsematon henkilö seisoi sängyllään täydessä paniikissa ja saattoi ehkä pari kertaa toistaa "Tapa se!"-lausahdusta eräälle toiselle henkilölle. Sitten tämä paniikissa ollut henkilö halusikin itse poistua huoneesta, ennen kuin torakka saisi luvan kuolla. Siinä kun on aina vaarana, että tappaja ei onnistu ykkösellä ja torakka tästä yrityksestä suivaantuneena lähtisikin lentelemään ympäri huonetta... Paniikkihenkilö onnistui livahtamaan huoneesta ilman, että torakka olisi havainnut hänet ja tappajakin onnistui toimeksiannossaan, joten rauha oli taas puoliksi maassa. Paitsi että eräälle jäi vain pysyvä pelko siitä, että torakoita voisi löytyä vielä lisääkin... :D

Siinä painaa toinen lautta ohi :)

Heikohkosti nukutun (pieni torakkakammo, kauhea kosteus+kuumuus sekä jatkuva bilejumputus) yön jälkeen olikin aika lähteä kohti Bangkokia. Tässä vaiheessa siis tajuttiin, että jäi aikalailla koko saari vielä näkemättä tällä reissulla. Hengattiin koko reissu lähinnä samalla porukalla (me + Hiro&Henkka), koska jostain ihme syystä ei törmätty iltaisin yhteenkään muista vaihtareista? Koh Chang on tosi iso saari ja sen näkemiseen melkein tarvitsisi vuokrata skootteri. Ja tätä vaihtoehtoa ei haluttu kyllä edes harkita tällä reissulla. Suurin syy siihen harkitsemattomuuteen oli varmasti se, että vesisotailijat kastelivat ihan häikäilemättä jokaisen mopolla ajelijankin, eikä nähty tätä ehkä kaikkein turvallisimpana vaihtoehtona :D Kokonaisuudessa, näin pintapuolisesti nähtynä, Chang vaikutti kyllä aika mielenkiintoiselta saarelta ja uskotaan, että saaren paras ranta "White Sands Beach" on varmasti hieno. Ehkä sitten ensi kerralla...

Paluumatka oli taas tuskastumisen huipentuma, kun täällä matkan nopeus tosissaan riippuu niin paljon kuskien mielentilasta. Ensinnäkin meidän lauttamatka (se huikea 5 km) kesti 1 h 30 min vrt. saarelle mentäessä kestäneeseen 45 minuuttiin, joka sekin tuntui maailman hitaimmalta. "Huvittavinta" matkassa oli se, että ainakin aikataulun mukaan meitä puol tuntia myöhemmin lähtenyt lautta OHITTI meidät :D ihan uskomatonta, kun samanlaiset/yhtä täyden lautat kyseessä. Kaikki johtui tasan siitä, että meidän kuskilla ei oikein ollut ajofiilis tänään päällä, painoi kaasua ja käänteli ruoria silloin kun sattui huvittamaan. Välissä piti myös vähänä lepuutella silmiä. Tää matka hermostutti meitä siks aika paljon, et meiän bussin piti lähteä sataman vierestä kohti Bangkokia klo 12.30 ja oltiin menty klo 11 lauttaan, kun LUULTIIN että se kestäisi sen saman 45 min kuin tullessa. Mutta täällä (ja monissa muissa Aasian maissa) luulo ei ole ihan tiedon väärti kyllä näissä matkustusasioissa. Kuskin vihdoin onnistuttua "parkkeeraamaan" lautta (kylläkin toisen veneen avustamalla tökkäisyllä :D) satamaan lähdettiin kipittämään kauheeta vauhtia kohti bussia ja toivottiin, että kuski olisi odottanut vielä hetken. Ja niinhän se onneks olikin ja ehdittiin bussiin!

Bussimatkasta mainittakoon sen verran, että siellä oli lähes yhtä reipas kuski ratin takana, kuin lautassa oli ollut! Ei vaan siis jaksanut ajaa edes rajoitusten sallimaa nopeutta :D Madeltiin siis ennätyshitaudella Bangkokiin tää vähän yli 300 km:n matka lähes seitsemässä tunnissa! Bussiyhtiön ilmoittama aika tälle matkalle olisi vain 5 tuntia... Mutta ei sitä aina voi jaksaa ajaa sitä autoa, ymmärrettäköön se!

Nyt ollaan tosiaan täällä vetisessä Bangkokissa takas. Täällä tää meno tuntuu olevan vielä paljon villimpää, kuin Changilla. Varsinkin toi "meiän" katu, Sukhumvit soi 22, oli kyllä yhtä sotaTANNERTA :D ja pelätään että tulee vielä olemaankin seuraavat pari päivää. Saas nähä miten tässä uskaltaa liikkua ja minne...

Ja niinkuin aiemmassa tekstissä mainittiin, niin kuvia ei valitettavasti ole kauheasti kameran kastumisvaaran takia!