Tervetuloa!

Blogi luotiin alunperin meidän vaihto-opiskelua varten. Vietettiin siis ajanjakso 22.12.2010-27.5.2011 Bangkokissa (ja muutamassa muussa Aasian maassa) tiukan opiskelun parissa :)
Blogin kirjoittaminen jäi kuitenkin päälle ja täältä voi seurata elämää ja matkustelua sen jälkeenkin. Meidät kaksi tapaa jossain määrin myös täällä.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Suvin jupinoita

eli turha odottaa mitään sen kehittävämpää tekstintynkää, joka edes liittyisi mitenkään mihinkään. Tässä on vaan tullu pohdiskeltua syntyjä syviä, kun ollaan oltu nyt sen verran lomafiiliksellä, eikä koulu oo paljon rasittanut mieltä :D Ei kannatta lukea, jos ei jaksa! Laittelen satunnaisia kuvia tekstin virkistämiseks.


Sitä ei jotenkin tajua, että on ollut täällä maapallon toisella puolella (siltikin aikaeroa Suomeen enää vaivaiset 4 h!) jo 3,5 kk. Välillä aina havahtuu siihen tosiasiaan, että mitä ihmettä mä täällä oikein edes teen? Ei osaa enää nähdä tätä paikkaa niin kaukasena ja tavoittamattomana, kun miltä tää joskus tuntui. Muistan kun lueskelin ehkä vielä reilu 5 vuottakin sitten kotiin tulleita matkatoimistojen esitteitä Thaimaan lomista, ja ajattelin et jos edes kerran elämässään pääsis tonne... sitten kun ois rikas! Mut ei sen näköjään ihan niin tarvikaan mennä :D Nyt on havainnut sen, että kuinka pienelläkin rahalla pääsee matkustelemaan tarvittaessa. Ollaan kuitenkin onnistuttu käymään tän reissun aikana Thaimaan eri kohteiden lisäks myös Singaporessa, Malesiassa, Laosissa, Vietnamissa ja Kambodzassa. Ja ei, ei todellakaan olla mitään "massipäälliköitä" :D Opintotuella + kesä- ja osa-aikatöistä jäljelle jääneillä penneillä tässä ollaan menty. Ollaan kuitenkin vähän pihistelty meiän rahankäytön kanssa verrattuna esim. muutamaan muuhun meiän vaihtarikaveriin. Eli suurin ero on ehkä ollut meidän matkojen majotuksissa :D Ollaan lähtökohtaisesti otettu aina se kohteen halvin mahdollinen vaihtoehto, jos vaan ollaan se löydetty/ siellä on ollut tilaa. Esim. Koh Sametil meil oli siel hyttysiä täynnä olevassa mäenrintees oleva 500 bahtin majoitus kovalla patjalla, kun taas kaksi muuta vaihtaria nappasivat 3000 bahtin (sillä kurssilla lähes 75 €) hotellihuoneen uima-altaineen itselleen. Ei sillä että mä nauttisin noin alkeellisista majoitusoloista, joissa on vielä suuri ötökkävaara, mut ei vaan tee mieli kuluttaa nukkumapaikkaan kaikkia senttejä... :)

Niin ja ötököistä puheen ollen... mä oon inhonnut ihan Suomenkin ötököitä niin pienestä pitäen, kun vaan kykenen muistamaan. Ennen vaihtoon lähtöä ehdin jo lueskella hädissäni netin keskustelupalstoilta kaikista mielenkiintoisista Thaimaasta löytyvistä ötököistä. Ja onko hätä sitten ollut tämän näköinen? No, sanoisin että aikalailla on :D Se on tainnut käydä selväksi, että torakat ja minä ei vaan mahduta samaan maahan. En osannu niistä järkyttyä yhtään etukäteen ja en ollut edes Suomessa ikinä nähnyt torakkaa livenä. Luulin, että torakat on rumia ötököitä, joita saattaa joskus löytyä jostain elintarvikkeiden yms. lähettyviltä. Ja lisäks luulin, että ne on aina pieniä =) Noh, nää kaks edellistä luuloa kumoutu aika nopsaan täällä.

Mun ensimmäinen varsinainen torakkakokemus tapahtui siellä Hat Yaissa, jossa vietettiin koko reissumme kolmas (ja hirvein) yö. Näin jo ennen nukkumaanmenoa siellä Hat Yain pimeillä kaduilla ensisilmäykset näistä vipeltäjistä ja siitä se sitten lähti...Sen jälkeen tosiaan nukuttiin valot päällä, jos siis nukuin lähes ollenkaan sinä yönä. Ainakin uhmakkaasti vannoin, että en varmasti laita silmiä kiinni koko yönä :D Väsymys vei silloin voiton kaikesta huolimatta. Ikävä vessahätä kuitenkin yllätti keskellä yötä, jolloin piti mennä myös rumimpaan vessaan jonka olen ikinä nähnyt (+ siel ei ollu edes vessapaperia). Päästyäni vessaan ja suljettuani oven huomasin ilokseni, että valoista huolimatta vessan ovessa (tietenkin aivan kahvan vieressä) oli aivan järkyttävän kokoinen torakka. Siinä vaiheessa ei tehnyt mieli lähteä enää vessasta pois, mutta ei myöskään olisi tehnyt mieli jäädä siihen läävään. Sain sillä kertaa kerettyä rohkeuteni ja työnnettyä oven auki torakan häiriintymättä. Luojan kiitos en vielä silloin tiennyt torakoiden lentokyvystä :D eli tieto siis tosiaan lisää tuskaa. Nää mörriäiset on siis mun vihollinen nro. 1 tällä hetkellä.

Sitten muista paikallisista ötököistä...tääl ois monta potentiaalista lajiketta, jotka vois viedä ton "vihollinen nro. 1"-viitan itselleen, jos vaan tajuis levittäytyä vähän laajemmalle alueelle. Näitä muita jänskiä ötököitä kun tapaa lähinnä silloin tällöin vaan jossain viidakkojen keskellä. Pahimmat on sellaisia noin peukalon kokoisia (oikeesti!) mustia palloja, jotka lentää! Niitä on montaa eri lajiketta, mutta kaikki näyttää yhtä rumilta. Osalla on vielä joku piikki persiissä, että se ei kyllä paljoa vähennä näitä pelkoja. Toiset taas näyttää joiltakin mini sarvikuonoilta. Näissä on vaan se hyvä puoli, että ne ei jää (kopkopkop) pyöriin sun ympärille, vaan huristele yleensä ohitse. Kiitos tästä ötököiden suunnittelijalle! Sitten nää paikalliset ampiaiset on aika paljon isompia kuin Suomen vastaavat... Mut ne on jotenkin kesympiä kuin suomalaiset lajitoverinsa, koska eivät oo toistaseks tullu juurikaan pyöriin ympärille, vaan elävät ihan omaa elämäänsä. Oon siitä huolimatta tehnyt muutamia nopeusennätyksiä ihan vaan juoksemalla varuiks karkuun niitä :) Hämähäkkejä täällä on myös, tietenkin. Ne pahimmat on vaan onneks hyvissä piiloissa, enkä oo ehkä nähnyt mitään ylivoimaisen kauheeta hämistä tällä reissulla. Paitsi kännykuvasta, jonka Eetu ystävällisesti otti meiän erään majatalon rappusissa näkemästään yksilöstä. Hämähäkillä oli ihan kunnon vartalo ja varmaan sellainen 10 cm halkaisija jalat mukaan lukien + valokuvassa kiiluvat silmät. Tän kuvan jälkeen näiden rappusten taivaltaminen tuotti hieman lisäongelmia mulle :D Majatalon omistaja kun kuulemma sanoi, hämähäkkiä katsomatta, ettei se ole vaarallinen. Ja antoi sen vaan jatkaa eloaan siellä rappusissa! Ei varmaa oo vaarallinen, jos säikähdyksen vuoksi tuun rappuset vähän normaalista poikkeavalla tavalla alas :D

Sit ilman aasinsiltaa ötököistä ruokapuoleen! Meitä on nyt alkanut vähän ärsyttämään, kun aina täytyis lähteä ulos syömään. Se ei oo enää sellanen kiva juttu, et jee saadaan taas mennä ravintolaan syömään, eikä tarvi itse laittaa ruokaa! Ja miksikö ei sitten vaan laiteta itse sitä ruokaa? Siihen on muutamia syitä, ehkä yks suurimmista se et perus thai-ravintolas syöminen tulee halvemmaks, ku et tekis ite ruuat :D Se on jotenkin ihan käsittämätöntä. Toinen jättebra syy on myös se, että meillä on onneton keittiö/keittiötarvikkeet tähän ruuanlaittoon. Eli nyt ollaan yhä suurenevissa määrin sorruttu tilaamaan ruokaa kotiin...ups. Ihmisestä vaan tulee niin laiska, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Mun mielest esim. Mäkki on antanu meille erittäin hyvän mahdollisuuden laiskuuteen, sillä niistä tilauksista selvitään yleensä reilulla kuudella eurolla/2 ateriaa+kotiinkuljetusmaksu!

Mäkkärin aiheuttamista morkkiksista johtuen oon yrittäny keskittyä nyt vähän mun syömisiin, ettei tää paino lähde ihan hanskasta :D Ei sillä, et mulla oikeesti mitään hätää viel ois, mut jostain kummasta mun painoon on tullut sellanen hyvin pysyvältä tuntuva 3 kg lisää Suomen lähtöpainoon nähden! Jostain kummasta tosiaan...wonder why? Se täs on vaan paha, kun täällä saa kaikkea hyvää niin halvalla ja joka puolelta! Täällä ilmastossa on lisäks myös todella tuskaista urheilla, koska yleensä joku lihas alkaa jostain syystä kramppaan ennen kuin liikunta on kestänyt kauaakaan :D Kuntosalillakaan ollessa ei pysty tekemään kuin pari liikettä kunnolla ja sitten onkin jo ihan kaikkensa antanut olo. Lisäks meidän kaupungissa kävelyt alkaa vauhdikkuudeltaan pikku hiljaa muistuttamaan paikallisten, ei niin nopeahkoa, kävelytahtia. Maassa maan tavalla.

Ennen matkaa luulin, että täällähän saattais jopa laihtua kun syö "vaan riisiä" ja kuumassa ilmastossa kun ei pitäis edes tulla nälkä. Mut kyl täälläkin nälkä tosiaan iskee, tai varsinkin aina niin mukava napostelun tarve! Nyt oonkin tehnyt itselleni ilmoitustaululle pienen ohjelappusen koskien mun ruokavaliota... sisältäen mm. kohdat "kokeile tilaa mäkistä jotain muuta, ku BigMac :)", "kokeile syödä välillä keittoa/salaattia, jos uskallat" ja "älä syö pizzaa"... Nää on onnistunut vähän vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki on kyllä itseasiassa mennyt vähän pieleen jo. Keiton/salaatin tilaaminen ravintolassa on aina riski, kun ei oo mitään takeita mitä sieltä tulee :D etenkään salaatin kohdalla. Salaatti kun ei yleensä tarkota täällä samaa kuin Suomessa, vaan saattaa ihan hyvin sisältää millon mitäkin lihoja/äyriäisiä. Lisäks oli pakko tilaa viel kerran PizzaCompanystä pizzaa, koska Eetun oli "ihan pakko" kokeilla sellaista juustoisilla nakeilla ympäröityä yksilötä ja täytyihän munkin sitä testata :)

Niin ja helppohan se on Eetun tosiaan syödä noita juustonakkipizzoja! En tiiä onko ketään koskaan huomannut samaa, mutta ihan kun miehet ei lihois sitten millään? Eetu on vaan laihtunu tällä reissulla :D Sehän tässä vähän laittaa rissaamaankin. Tuntuu ettei Eetun tarvitse tehdä mitään muuta kuin nukkua, ja hups vain, on taas pari kiloa kevyempi! No eikai sille mitään voi, täytyy vaan elää tän julman faktan kanssa.

Täs on nyt tullu näköjään aika paljon jutskailtua toinen toistaan tärkeämmästä asiasta, et ehkä aika jättää tää teksti tähän, jotta edes innokkaimmat lukijat selviää kohta koittavaan hymiöön asti :)

3 kommenttia:

  1. Ihan voit lohduttautua, että kyllä se on fakta varmaan että miehet ei liho samallalailla kun naiset. Johtuu selvästi hormooneista ;D Meinaan Make ei lihoo lomalla eikä kotona. Sille mahtuu samat vaatteet kun joskus 20 vuotta sitten. Mahtuuko mulle, no ei tod. Ja sitäpaitsi Make pystyy myös lopettamaan kaikenlaisen napostelun ihan tosta vaan. Mun on kyllä syötävä niin kauan kun jotain hyvää on näkyvissä. (toista on tavallisen ruuan kanssa, sen syömisen mä pystyn kyllä lopettamaan nopeastikin tarvittaessa) ;D No mut täytyy vaan sopeutua. Kyllä sä täällä kylmässä Suomessa sit taas saat normipainon, kun täällä kuluu energiaa tohon lämmöntuottamiseenn ;D Ja me ollaan jo suunniteltu Sirpan kanssa, että sä saat tulla heti alkajaisiks kokeilemaan agiohjausta Idan ja Akun kanssa, ettet unohda koko lajia tykkänään. Nehän on nääs nin helppoja ohjattavia ja vielä veteraaneja :D Ihanaa jatkoa sinne teille ja nauttikaa edelleen

    VastaaPoista
  2. Mun tuli koti-ikävä sun puolesta ja omasta puolesta kaukokaipuu reissuun. Vähän samoja fiiliksiä kuin sä nyt, mä sain silloin joskus vuosina keppi ja kivi, kun joka kesä ajeltiin keski-euroopassa. Ensinnä välimatkat tosiaan lyhenee ja sitä tottuu siihen paikalliseen... No ei tietty ihan kaikkeen niinku esim ötökät.
    Tuosta miesten / naisten lihoomisesta, niin mä en varsinaisesti oo lihonnut, mutta läskistynyt ja veltostunut kyllä, mitä vastoin Jartsu ei oo! Ja hei, ootteko pajo nähnyt löysiä tai selluliittisiä miesten sääriä? No EI!!! Ja mitä ne ees tekee sellasilla jaloilla? ei mitään, naisille ne kuuluis! Siis ihan väärin suunniteltu tuo jako, joku miesinsinööri?
    Sä Suvi oot kuiteskin ainaskin vielä kaunis ja nuori, että älä huoli! Ja NAUTI!!!! Me täällä vihreenä luetaan noita ihania juttujanne... ;)

    VastaaPoista
  3. Päivi: Juu mäkin pystyn yleensä ruokaa jättämään, mutta toi napostelun lopettaminen on ihan ylivoimasen vaikeeta :D ja uskon kanssa tohon teoriaan, et Suomessa pysyy hoikempana ihan vaan ton jatkuvan lämmön tuottamisen ansiosta! Ja täytyy kyllä tulla testaileen niiden veteraanien kanssa agilityä mahdollisimman pian!

    Jassu: Ai niin tekin reissasitte useempanakin kesänä! Jotenkin sitä vaan tottuu tosiaan... paitsi ötököihin ja suomalaisten syötävien puutteeseen :D
    Ja mun mielestä miehet vois tosiaan vaihtaa jalkoja naisten kanssa, niitä ei kuitenkaan niin paljon kiinnosta miltä omat jalat näyttää :D tai en tiiä alkaisko sitten kiinnostaa, jos ne sais naisten jalat... hmm, ehdottomasti tosiaan ollut miesinsinöörin tekosia!

    VastaaPoista