Railaylla

Nopsa paivitys taas... Jeps, eli jatettiin Krabi Town taaksemme sen yhden yon jalkeen. Mentiin seuraavaksi paivaksi Ao Nangille, joka on parinkymmenen minuutin songthaew matkan paassa Krabi Townista (50baht/hlo). Paikka muistuttaa tosi paljon Etela-Euroopan rantalomakohteita, siina on perus turistikatu rannassa, jonka varrelta loytyy kaikki palvelut. Hinnatkin pompsahtivat kovasti ylospain siella. Samasta ruoka-annoksesta, josta maksetaan Bangkokissa 40-50 bahtia, niin siella maksoi 120 bahtia... Sielta otettiin 350 bahtilla huone, jossa oli oma vessa ja tuuletin. Vedensaanti oli myos Ao Nangilla poikki, mutta paikan omistaja oli ostanut sailioautollisen vetta, joten paastiin siis kaymaan suihkussa :D. Illalla otettiin muutamat oluset ja mentiin katsastamaan paikan yoelamaa, kun ihan guesthousen vieresta kuului musiikki kovalla. Viela v. 2007 ilmestyneessa Thaimaan matkaoppaassa kehuttiin, etta vaikka paikka on erittain turistisoitunut, niin esim. prostituutiota siella ei ole. Mutta... Nyt sita ainakin siella oli... Meidan yoelaman katsastaminen jai sitten sen pikku baarikujan edestakaisin kavelyyn, koska ei tosissaan haluttu jaada niihin baareihin...

Tanaan lahdettiin sitten Ao Nangilta tanne Railaylle, joka on ehka Krabin alueen kuuluisin paikka. Tanne ei paase kuin veneella ja venematka Ao Nangilta maksoi 80 bahtia per henki. Taalla ruoat on samoissa hinnoissa, kun Ao Nangilla, mutta majoitus ja kauppahinnat on tosi paljon kalliimmat... Otettiin huone 500 bahtilla Railay East rannalta, jossa on oma vessa kylmalla suihkulla ja tuuletin.

Kun saatiin asetuttua taloksi, niin lahdettiin katsastamaan paikkoja. Railay on kuuluisa limestoneistaan, eli kallioista, jotka ovat ihan pystysuoria ja pompsahtavat suoraan vedesta. Jotkut noista nayttaa, etta ne leijuis ilmassa :D Taalla oli viimeyona ollut myrsky ja paikalliset korjailivatkin hajonneita paikkoja. Kun paastiin liikkeelle, niin tanne iski tosi voimakas vesisade, joka onneksi olikin vain kuuro ja paastiin puolen tunnin odottelun jalkeen taas jatkamaan tutkimista!

Alkuun kaytiin vahan makoilemassa rannalla, jossa jopa aurinkokin puoliksi paistoi silla hetkella kevyen pilviverhon lapi! Ai etta oli mukavaa pitkasta aikaa nauttia auringosta, vaikka sita kestikin ehka puol tuntia, mutta silti! Edellisesta auringonottosessiosta alkaa olla aikaa paljon! Tan jalkeen kaytiin vahan katsastamassa rannan viereisia luolia. Maisemat ja luolat oli kylla upeat!

Iltapaivalla neljan aikaan paatettiin lahtea kiipeamaan nakoalapaikalle yhden ison limestonevuoren paalle. Vuorien keskella piti olla viela joku eristaytynyt laguuni, jonne ei paasisi kuin kiipeamalla ylos ja sitten keskella taas alas. Matkaoppaamme mukaan "vuoren" huipulle paasee "tavallinenkin tunari", joten varustauduttiin sen mukaan rantasandaaleilla :D. Ei tiedeta mika kiipeilyhirmu se kirjoittaja on ollut, mutta ollaan vahan eri mielta tosta. Ainakin naissa olosuhteissa, kun on satanut paljon, niin kiipeily oli erittain vaikeaa, silla maasto oli kaytannossa markaa punaista mutaa :D. Ylos kiivettiin siis todella jyrkkaa rinnetta reitille laitettujen koysien avulla. Ylosmeno oli viela aika helppoa, kun slabarit ei ollut ihan mutaisia. Kaytiin nopeasti katsastamassa nakoalapaikka, jonka jalkeen lahdettiin etsimaan sita laguunia. Laskeuduttiin samanlaista rinnetta alas kohti laguunia ja tassa vaiheessa alkoi jo olla vahan vaikeaa :D. Kun paastiin jo nakoetaisyydelle laguunista, niin meille selvisi miksi matkaoppaan kirjoittaja sanoi, etta "laguunille paastakseen tarvitsee olla vahintaan hamahakkimiehen veljenpoika" :D. Edessa oli siis laguuni ja ainoa este sille valille oli ehka 5 n. 10 metrin pystysuoraa pudotusta. Tassavaiheessa siis luovutettiin ja ihmeteltiin, etta miten kukaan on ikina tonne uskaltanut menna. Alashan viela paasee painovoiman avulla, mutta ylos olisi varmaan toinen juttu :D. Takastulo olikin aikamoista tuskaa. Eka piti kiiveta sielta vuoren keskelta vuoren paalle ja sielta sitten viela takaisin alas. Varsinkin Eetulla rupesi olemaan todella pahoja ongelmia, koska Eetun slabarit on sileapohjaiset molemmilta puolilta. Joten pitoa ei siis kauheasti ollut, kun seka jalat etta slabarit oli ihan yltapaalta mudassa. Alas kuitenkin selvittiin, vaikka nyt ollaankin ihan puhki! :D Vinkkina viela, ettei kannata laittaa ihan ykkosia ylle kun lahtee kiipeilemaan sinne. Suvin valkoinen hame on nyt oranssinvarinen siita mudasta :D

Nyt alkaa nettiaika loppumaan, joten lopetellaan tata tarinaa. Tanne on tarkoitus jaada ainakin viela yhdeksi yoksi. Paivitellaan lisaa viela paremmalla ajalla!