Home, sweet home!

Mystinen puhelu

Jihuu, tuntuupa hyvältä olla taas kotona Bangkokissa. Reissu oli upea ja saimme loistavia kokemuksia, mutta kyllä nyt myös väsyttää :D! Kirjoitetaan huomenna lisää reissusta yleisesti, nyt keskitytään vaan Siem Reapin osuuteen.

Phnom Penhissa vietettiin toinen päivä rennolla rytmillä. Käveltiin ympäri kaupunkia rauhassa. Käytiin mm. Wat Phnom temppelissä, muutamilla markkinoilla (tosin mitään ei ostettu tälläkertaa, ei edes leopardimekkoa!!!) ja vietettiin paljon aikaa vaan joen varrella oleskellen. Seuraavana aamuna sitten lähdettiin taas baanalle, eli kohti Siem Reapia. Herätys oli klo 6.30, koska bussikyydin noudon piti tulla klo 7. Noh, nouto tuli aika tarkkaan siihen aikaan kun bussin piti lähteä jo bussiasemaltakin, eli 7.45. Alun myöhästymisen ja kohtalaisen runsaan asiakaskeräilyn jälkeenkin tultiin silti perille varmaan jopa aikataulua edellä, reilu 6 tunnissa (matkaa vajaat 300 km...) eli klo 14 paikkeilla. Kuski oli siis erittäin hyvä, silloin kuin malttoi keskittyä ajamiseen :). Ainoastaan pahat häiriötekijät kuten siankorvien syönti, puhelimeen puhuminen, tekstiviestin kirjoittaminen ja keppien ostaminen (pysähdyttiin n. 10 minuutiksi kesken matkan ostamaan koko bussin voimin jotain ihme keppejä :D) pudottivat vauhdin noin puoleen. Ollaan huomattu muutenkin, että pienikin häiriötekijä vie kyllä kaikilta kuskeilta täysin tolkun ja/tai vauhdin pois liikenteessä. Nähtiin Phnom Penhissä muutaman kerran tosi kamalan näköistä ajamista, kun kuski kirjoitti esim. tekstiviestiä ja ajoi varmaan 100 metriä vastaantulijoiden kaistalla :D

Auringonlasku Phnom Bakhengilla

Koko Kambodzassa oloajan meitä riivasi joku tosi kummallinen juttu. Nimittäin Eetun puhelimeen soitettiin 3 kertaa ja Suvin puhelimeen 2 kertaa numerosta 007 :D. Siis pelkästään noi kolme numeroa näkyi siinä, ei mitään muuta. Ei viitsitty vastata ihan puhelinlaskunkaan takia, mutta jos joku tietää että mikäköhän juttu toi on, niin täällä olisi 2 tiedonjanoista ihmistä :D Ei tiedetä kuinka pahassa pulassa J.Bond oikein olikaan, kun meillekin jaksoi soitella useempaan kertaan? =)

Kuuluisa Angkor Watin auringonnousu

Saavuttiin siis kuitenkin Siem Reapiin jo paljon odotettua aikasemmin, joka oli tosi hyvä, koska pelättiin että joudutaan taas etsimään majapaikkaa pimeässä. Bussilipun hintaan kuului vielä ilmainen kuljetus bussiasemalta keskustaan. Eräs tuktuk -kuski olikin meitä vastassa ihan nimikyltin kera! Kuski ehdotti meille Green Town -guest housea ja sinne sitten jäätiinkin, koska huone oli ihan kohtuu siisti, siinä oli oma vessa sekä tuuletin ja se maksoi vain 5$ per yö. Tämän lisäksi hintaan kuului ilmainen biljardi sekä tietokoneiden ja langattoman (mutta erittäin hitaan) netin käyttö. Henkilökuntakin oli erittäin mukavaa ja oltaisiin annettu paikalle täysi kymppi, jollei siellä olisi niin huono äänieristys. Musa pauhasi joka ilta n. 22.30 asti, joka on kohtalaisen myöhään niille, jotka yrittävät nukkua ja meinaavat herätä 4.30 seuraavana aamuna katsomaan Angkor Watin auringonlaskua. Noh jokatapauksessa, kuten arveltiinkin, ilmainen tuktuk -kuljetus ei ollut ihan sitä miltä se kuulostaa. Heti kun päätettiin ottaa huone, niin kuski rupesi kyselemään, että moneltakohan haluttaisiin huomenna lähteä katselemaan temppeleitä hänen tuktuk-kyydillään. Ilmoitettiin kuskille, että halutaan vuokrata mielummin pyörät halvemmalla ja saada samalla vähän liikuntaakin. Tästähän kuski ei tykännyt ja siitä alkoi pieni kädenvääntö, jossa kuski keksi mitä hauskempia selityksiä, että miksi meidän pitäisi kuitenkin ottaa tuktuk. Kuulemma esim. pyöräparkki olisi maksanut 1$ per temppeli, olisi kannattanut mielummin harrastaa liikuntaa illalla, pyörät varastetaan lähes varmasti, tuktuk on paljon mukavampi, kuski ei pysty saamaan ollenkaan töitä seuraavaksi päiväksi, tuktuk kyyti ei ollutkaan ilmainen jos ei mene samalla kyydillä temppeleille seuraavana päivänä jne. :D Vaikka kuinka yritettiin sanoa ei, niin kuski ei vaan luovuttanut, joten päätettiin mennä kuskia karkuun meidän huoneeseen :D! Vartin päästä se olikin jo hävinnyt! ;D Ollaan täällä kyllä todettu jo monella matkalla, että noi jatkokuljetukset bussiasemilta hotelliin ei vaan toimi. Joko käy jotenkin noin kuin em. tapauksessa, tai todennäköisemmin kyytiä ei vain ole ollenkaan. Eli täällä ei kannata mitään bussimatkaa ostaa matkatoimistoista sen vuoksi, että siihen sisältyy myös "ilmainen kuljetus hotellille".

Ta Prohm

Siinä sitten samalla kun vähän kyseltiin, niin kuultiin että temppeleille voi mennä yhden päivän lipulla jo edellisenä päivänä klo 17 jälkeen, joten päätettiin mennä katselemaan auringonlaskua Phnom Bakhengiin, joka on temppeli korkean kukkulan päällä. Temppeli oli myös itsessään aika korkea ja portaat erittäin kapeita ja jyrkkiä. Suvin hukassa ollut putoamisen-/korkeanpaikankammo astui esiin ja etenkin meidän virallisella temppelikierrospäivällä se äityi välillä aika pahaksikin :) Auringonlasku oli ihan hieno ja oltiin tyytyväisiä päätökseen käydä katsomassa se jo edellisenä iltana, ettei seuraavana päivänä tarvitsisi ihan auringonnoususta auringonlaskuun kierrellä temppeleillä. Tuktuk maksoi koko reissulta 5$. Illalla vuokrattiin vielä pyörät seuraavaksi päiväksi hintaan 1$/pyörä.

Seuraavana aamuna oli sitten edessä The päivä, mitä oltiin jo pitkään odoteltu vesi kielellä, eli vierailu Angkorin temppelialueella ja erityisesti Angkor Watissa. Herätys 4.30 ja viideltä ajelemaan kohti temppeleitä. Pyöräparkista ei tosissaan tarvinnut maksaa mitään! Ihmisiä oli aika paljon paikalla jo aamusta, mutta saatiin silti eturivin paikat parhaasta kuvauspaikasta. Ja voidaan kyllä sanoa että herääminen kannatti, sillä auringonnousu oli upea! Auringonnousun jälkeen mentiin siinä ihan vieressä sijaitseville kojuille nauttimaan aamupalaa. Tästä kehkeytyikin ihan mielenkiintoinen prosessi, sillä kilpailu asiakkaista oli erittäin kovaa. Kojuja oli n. kymmenen vierekkäin ja tarjoilijat repivät hihasta ja kilpailivat hinnoista antaen kokoajan halvempia tarjouksia, vaikka ei niitä edes ehditty, saatika oltaisi edes tajuttu, pyytää. Saatiin aamupala 2$ per henkilö, joka sisälsi kahvit sekä patongin, jossa täytteenä Eetulla oli munakas ja Suvilla sulatejuusto. Oltaisiin saatu vieläkin halvemmalla, kun tilattuamme viereisen kojun täti tuli vielä tarjoamaan aamupalaa 1,5 dollarilla sisältäen 2 kahvia :D. Oltiin kuitenkin tilattu jo, eikä kehdattu ja jaksettu enää vaihtaa paikkaa. Alkuperäinen hinta noille aamupaloille oli varmaan jotain 5$ tuntumassa... Aamupalan jälkeen suunnattiin tutkimaan Angkor Watia lähempää, joka siis ehdottomasti kannattaa tehdä heti auringonnousun jälkeen, kun suurimmat turistimassat vielä nukkuvat ja tilaa katseluun on paljon enemmän.

Ta Prohm

Kun oltiin pari tuntia tutkittu Angkor Watia, niin hypättiin pyörien selkään ja lähdettiin seuraaville temppeleille. Kartat olivat loppuneet lippupisteestä, joten kartattomuus toi vähän haastetta meille :D. Saatiin kuitenkin kaikki paikat käytyä mitä oli tarkoituskin ja vielä ilman suurempia eksymisiä! Seuraava pääasiallinen vierailukohde meille oli Ta Prohmin temppeli, jossa kuvattiin mm. Tomb Raider -elokuvaa! Aikamoisia deja vu fiiliksiä tuli temppeliä kierrellessä. Sieltä meidän piti mennä seuraavaksi Angkor Thomin muurien sisäpuolelle, mutta matkalla löydettiin Ta Keon temppeli, joka oli niin hieno ja suuri että mentiin sitten sitäkin tutkimaan. Täällä Suvin korkeanpaikankammo äityi erittäin pahaksi ja alas tultiinkin istumataktiikalla hitaasti porras kerrallaan :) Tultiin Suvin tahdosta alas siltä puolen, jossa ei ollut ollenkaan muita turisteja näkemässä tätä rohkeaa alastuloa. Suvin puolustukseksi kuitenkin pitää sanoa, että portaat on oikeesti joka temppelissä erittäin jyrkät ja askelmassa on pahimmillaan tilaa varmaan n. 10 senttiä, ennen kuin seuraava porras tulee vastaan, eli sivuttain joutui kävelemään joka tapauksessa. Suurimmissa kohteissa on kylläkin rakennettu turisteille parempia puuportaita, mutta kun pelko on kerran vallannut, niin siitä ei enää pois päässyt :D!

Kuitenkin kun päästiin alas, niin päätettiin jäädä siihen viereen syömään. Myös lounas oli mielenkiintoinen kokemus, sillä hinnat olivat tälläkin kertaa erittäin neuvoteltavissa. Neuvoteltiin safkat ja limut yhteishintaan 6,5$. Hinta olisi varmaan pudonnut vieläkin alemmaksi, mutta nälkäisinä ei jaksettu enempää vääntää, sillä hinta oli taas varmaan puolet listahinnasta. Eipähän olla kumpikaan aiemmin ravintolassa tingattu :D Siellä temppelialueella on niin kova kilpailu asiakkaista millä tahansa alalla

Suvi taistelee portaita alas

(ruokakojuissa, matkamuistomyymälöissä, veden myynnistä jne..), että joka ikiselle temppelille tultaessa täytyy varautua myyjien "hyökkäykseen". Myyjille ei myöskään riitä yks eikä edes kaks "No thanks", vaan jatkavat myymistään/mukana roikkumista niin kauan, että potentiaalinen asiakas katoaa temppeliin turvaan tai tulee uusia paremman oloisia asiakkaita. Ylipäänsä myyjät olivat sekä Vietnamissa että Kambodzassa paljon hyökkäävämpiä kuin Thaimaassa, ei mitään varmaa tietoa mistä johtuu.

Syöminkien jälkeen hypättiin siis taas pyörän selkään ja mentiin sinne Angkor Thomiin, joka oli Khmerien pääkaupunki tuhat vuotta sitten. Kyseessä on siis 9 neliökilometrin kokoinen alue muurien sisäpuolella, jonka sisältä löytyi useita temppeleitä. Tuhat vuotta sitten Angkor Thomissa asui joidenkin arvioiden mukaan yli miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi Lontoossa oli tuolloin n. 10 000 ihmistä :D. Myös siellä on kuvattu Tomb Raideria sekä muitakin leffoja. Angkor Thomissa kuitenkin kierreltiin muutama tunti eri temppeleitä, joista viimeisenä käytiin Bayonin temppelissä, joka oli jälleen kerran erittäin vaikuttava! Tän jälkeen sitten suunnattiinkin jo takaisin kohti guest housea, sillä takana oli 10 tuntia temppeleiden tutkimista ja pyöräilyä kohtuu rankoissa olosuhteissa. Meillä kävi siis erittäin hyvä tuuri sillä pilviä ei ollut ollenkaan ja nähtiin auringonnousu ihan pilvettömältä taivaalta. Myöskään päivällä ei pilviä näkynyt ja lämmintä siis piisasi varjolämpötilan lähennellessä 40 astetta. Auringossa olikin sitten ties kuinka lämmin :D! Voi kyllä sanoa, että oltiin tosi puhki kun vihdoin päästiin pyörinemme takaisin Siem Reapin keskustaan. Näissä lämpötiloissa pelkkä hitaahko kävelykin tuntuu usein rankalta.

Vaikeat ja jyrkät temppelin portaat

Useita temppeleitä kunnostettiin ja uudelleenrakennettiin meidän vierailun aikana. Esimerkiksi Angkor Thomissa sijaitsevaa Baphuon -temppeliä ollaan rakennettu sortuneesta kivikasasta nyt jo lähes valmiiksi temppeliksi. Sitä onkin kutsuttu maailman suurimmaksi palapeliksi. Myös mm. Angkor Watissa sekä Ta Prohmissa oli kunnostustöitä käynnissä. Eli sisäänpääsymaksu mennee siis hyvään tarkoitukseen! Pääsymaksuhan yhden päivän lipulle oli 20$, kolmen päivän lipulle 40$ ja viikon lipulle 60$. Meille yhden päivän temppelitutkiskelu riitti, mutta koville temppelitutkijoille siellä kyllä riittää temppeleitä kuin sieniä sateella! Me siis näimme vain kuuluisimmat temppelit, jotka ovat vain murto-osa kaikista lähialueen temppeleistä!

Kun päästiin kämpille, niin oli kyllä todella kaikkensa antanut olo :D. Silti voidaan vilpittömästi suositella pyörän vuokrausta kaikille, vähänkään liikunnasta kiinnostuneille, temppeleiden tutkimiseen. Pyörän selästä näkee paljon paremmin, kuin tuktukin katon alta ja voi pysähtyä juuri kuin siltä tuntuu! Sekä samalla saa hyödyllistä liikuntaa :)! Illalla pelattiin sitten vielä muutama peli bilistä, kunnes yritettiin mennä nukkumaan johtuen taas seuraavan aamun 6.30 herätyksestä kotimatkaa Bangkokiin varten. Paino sanalla yritettiin, sillä musa pauhasi kovaa sekä myöhään ja aamulla taas klo 4.30 alkoi meteli, kun ensimmäiset heräsivät temppelikierrosta varten. Tai siis Suvi yritti nukkua, Eetu tietenkin nukkui taas kuin pieni vauva heräämättä kertaakaan ja nukahtamalla kesken kovimman musiikkipauhun :D! Eli jos omaa Eetun unenlahjat, niin kyseinen guesthouse on aivan erinomainen paikka majoittua. Jos taas on saanut kiusakseen Suvin "herään mihin vain vähänkään kovempaan ääneen"- unenlahjat ja tahtoisi kuitenkin nukkua yönsä hyvin, niin kannattaa ehkä harkita jotain toista majapaikkaa.

Taustalla Angkor Thomin muurin portti

Tän päivän bussikyydistä olisi taas voinut kirjoittaa vaikka aapisen, mutta eipä nyt jakseta. Sanotaan nyt vaikka niin, että noita kuljetuksia ei aina suunnittele se solariumin kirkkain lamppu :D! Matkaa oli yhteensä vajaa 500 kilometriä ja lähtö oli siis klo 7 ja Bangkokiin (tarkemmin Khao San Roadille, eli Bangkokin reppureissarikadulle) saavutiin klo 18 maissa. Koko matka ei siis ollut ajamista, vaan esim. rajalla meni 2 tuntia, kun odoteltiin että kaikki meidän Kambodzan puoleisesta bussista pääsisi rajan läpi, jonka jälkeen meidät kätevästi ripoteltiin 13 henkilön erissä minibusseihin lähtöjärjestyksessä. Me oltiin tietty ensimmäisten joukossa ja odotettiin n. tunti viimeisiä. Ihmeteltiin vähän, että miksi bussit ei voi lähteä heti kun tulee tarpeeksi väkeä, kun ne minibussit siellä meitä kuitenkin odottelivat... Bussimatka maksoi 10$ per nuppi sisältäen molemmat Kambodzan ja Thaimaan osuudet. Ja koska kuljetus meni Khao San Roadille (ja siitä ei siis voinut joustaa ja matkalla ei voinut missään nimessä jäädä pois kyydistä), jonka lähellä ei ole mitään skytrain/metroyhteyttä, niin otettiin taksi kotiin. Taksi maksoi n. 130 bahtia eli kolmisen euroa.

Kuten tossa tekstin alussa mainitsin, niin huomenna pistetään koko reissu pakettiin blogitekstin muodossa ja laitetaan reissulta kuvatkin. Tähän siis vaan laitetaan tässä tekstissä ajankohtaiset kuvat!

Bayon